Ohos

Minä, ikuinen joulunvihaaja ja suuria ahdistuksia moisesta juhlasta aina saanut henkilö voin nyt nyt todeta, että ehkä se joulu on kuitenkin hyvässä seurassa ihan kiva juhla. :) Jouluun kuului tietysti runsaasti hyvää ruokaa, suklaata ja muutama hyvä tapaaminenkin. Tapasin serkun porukkaa ensimmäisen kertaa sitten oman kaapista ulostuloni jälkeen ja tapaaminen oli varsin hyvä. Oli ihana huomata, etteivät he minua minään kummajaisena tunnu pitävän ja suhtautuminen oli erittäin avointa ja hyväksyvää. Varsin helpottavaa. Suorastaan ihanaa.

Tapasin myös ensimmäistä kertaa Hanin veljen joka on ihan ilmeisen tarkoituksella onnistunut livahtamaan karkuun mahdollisista tapaamisista. Nyt ei jätetty enää veljelle aikaa pakenemiseen, vaan tapaaminen tuli melkein yllätyksenä. Miehestä ei nyt ottanut mitään selvää mitä mieltä hän on minusta, mutta ainakin se ensimmäisen tapaamisen kynnys on ylitetty ja jatkossa tapaamiset ovat varmaan astetta helpompia. Että aika reilusti ollaan kaapista ulos me molemmat, Hani ja minä. Helpottavaa.
Hanin äiti oli kysellyt jostain kumman syystä meidän sitoutumisemme vakavuutta tjsp... ja udellut samalla jotenkin ovelasti tulevaisuuden suunnitelmiamme. Hanin ympäripyöreä vastaus "annetaan kaiken tapahtua omalla painollaan" oli aiheuttanut pettyneen ilmeen, eli mitähän hänkin nyt mielessään miettii. En tiedä. Ehkä meillä onkin heille tulevaisuudessa jotain kertomistakin, katsotaan nyt...

Joulua

Seesteisin ja rauhallisin mielin voin toivottaa kaikille ihanaa ja rauhaisaa Joulua.

Itse vietin Hanin kanssa joulua ennakkoon mökkeilyn merkeissä keskellä ei mitään, täydellisessä rauhassa ja hiljaisuudessa (ja kunnon lumimyrskyssä). Oli varsin jännittävää lähteä mökiltä niinä muutamana arkiaamuna töihin, kun ei oikeasti tiennyt pääseekö umpilumista tietä etenemään ja kuinka paljon myrsky olisi katkonut/taivuttanut puita tielle. Oli varsin ihanaa viettää kahdenkeskistä joulua, toivottavasti vastaavia on tulossa tulevina vuosina lisää.

Nyt olen sitten vieläkin lumisimmissa maisemissa Susirajalla vanhempien ja muiden läheisten kanssa, Hani on taas omien läheistensä kanssa Savon seudulla. Olen erittäin tyytyväisenä nämä muutamat päivät poissa töistä ja nautin täysin siemauksin työvapaista ja kunnon laiskotteluista.

Työkuviot kyrsivät yllättävän paljon nykyiseltään, tai siis se ainainen kiire ja oma tietämättömyys asioista, jotka minun olisi pitänyt jollain maagisella kyvyllä omaksua muutaman tunnin pikakoulutuksella. Sanomattakin on selvää, että tuossa firmassa ei todellakaan ole panostettu sijaisiin/niiden koulutukseen loman tuuramisia ajatellen. Hemmetti sentäs. Lisäraivoa aiheuttaa myös samaan aikaan kanssani töihin tullut henkilö, joka lopettaa tammikuun lopussa. Itsellänikin on samainen sopimus loppumassa tammikuun lopussa, mutta mitä ilmeisemmin jatkoja on tiedossa. Oli pyydetty työtehtävä mikä tahansa, niin vastaus on että hoitakaa te ne sitten helmikuussa kun hän ei ole paikalla. Voi v**** sentäs. Eikä henkilöä edes hävetä katsoa meidän muiden raatamista... No se siitä.

Nyt kuitenkin hautausmaakierrokselle. Sytytämme perinteisesti kynttilät isovanhempieni/muiden läheisten haudoille.

Tyytyväinen huokaus

Sain uimapuvun ostettua ja tänään kävin suoraan töiden jälkeen koeuintireissulla. Teki hyvää päästä pitkästä aikaa uimaan, oli muuten myös se ensimmäinen kerta kun kävin tutustumassa paikalliseen uimahalliin. Reipastahtisen uintirupeaman ja kipakoitten löylyttelyiden jälkeen olo on energinen ja tekee mieli lisää ja lisää. Siis liikuntaa. Olen poikkeuksellisen hyväntuulinenkin juuri nyt. :) Outoa.

Monsterit menneisyydestä

Höh. Törmäsin tuolla netin syövereissä ex-seurustelukaveriini. Siis häneen josta erosin reilut kolme vuotta sitten. Siis tähän mieheen, joka oli heterohistoriani viimeinen tapaus ja jonka jätin aika suoraviivaisesti Hanin takia. Aika hämmentävää kelailla taas menneisyyden asiota, sillä podin kieltämättä huonoa omaatuntoa hieman tylysti hoidetusta erosta. En siis pettänyt miestä, hän oli ihan heti alkuhetkistä alkaen selvillä uudesta naistuttavastani jota varmaan kuvailin alussa termillä "jännä tapaus". Mies antoi silloin joskus minulle jopa aikaa selvitellä tunteitani ihan rauhassa, mutta eipä siinä enää mitkään miettimiset enää auttaneet. Vaihdettiin tänään herran kanssa muutama sananen menneistä tapahtumista ja onneksi mies oli omalta puoleltaan "antanut anteeksi". Ihan kiva kuulla, että mies ei sen suurempia traumoja saanut erikoisesta erokuviosta.

Nyt mun oloni moisten kelailujen jälkeen aika... hämmentynyt.

Valoisampaa huomenta

Ulkona oli satanut yön aikana lunta. Ihanaa. Valoisuus lisääntyi välittömästi niin omaan korvienväliin kuin maailmaan yleensä, oli melkein jopa nautinnollista pyöräillä lumisissa maisemissa töihin. Mikään kiire töihin ei tosin olisi ollut, eilen tehty ohjelmistopäivitys pisti koko järjestelmän mykäksi, eli se työnteko jää kohdaltani tosi vähäiseksi ilman sitä toimivaa ohjelmaa. Työkaverit keskittyvät tuikitarpeellisiin joulukorttien lähettelyihin yhteistyökumppaneilleen ja minua ei sekään voisi vähempää kiinnostaa. Puuhikoot ihan rauhassa, onneksi minun ei tarvitse moisesta älyttömyydestä huolehtia.

Eilen aloittamani uimapuvunosto-operaatio jatkuu vielä tänäänkin, tosin olen varsin epäilevä sen löytymisen takia. Kiersin eilen 4 eri liikettä ja sitten meni hermot, eihän sitä melkein nakuksi riisuntumista joka putiikissa jaksa, varsinkin kun kaikissa puvuissa tuntui olevan vikaa. Tai sitten se vika olikin siinä toisessa kappaleessa, siinä vartalossa mihin uimapukua koetin survoa. Sanon jälleen kerran, että elämä olisi vaateostojen suhteen huomattavasti helpompaa jos olis se standardi 38 ja B-kuppi. Näytin kieltämättä hieman "hassulta" sovituskopin räikeässä valossa leveine harteineni ja lihaksikkaine tynkä-jalkoinen. (vai onkohan ne mitä lihaksiksi luulen vain läskiä?) No joka tapauksessa, etsintä jatkuu tällä vartalolla kun sitä ei nyt vaihtoon tähän hätään saa.

Tästä päivästä taitaa tulla aika pitkä, siis mitä työntekoon tulee...

Päivästä toiseen

Olen tykännyt tästä Apulannan biisistä jo pitemmän aikaa, mutta nytten sattumusten kautta tämä biisi tuli vastaan netin syövereistä. No eihän siihen muuta tarvinnut, nyt sitten itkeä tihrustan hillitömästi ja kuuntelen tätä biisiä nonstoppina.

Voi ei. :(

Itsenäisyyspäivää

Paistan kauden ensimmäisiä joulutorttuja, ovat jo uunissa paistumassa ja jääkaapissa odottaa piparkakkutaikina jatkojalostustaan. Odottelen Hanin heräävän, en ole vielä raaskinut herättää noin suloisesti nukkuvaa kääröä.

Kyllä tämä tästä. Paistamista, leipomista ja juhlien katselua telkasta. Niin ja Hani. Ihanan rauhallista eloa siis. :) Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Haluan vaipua talviuneen...

Eilinen päivä meni enemmän tai vähemmän koomaillessa niin töissä kuin kotonakin. Poissulaneet lumet ja siiten seurannut hillitön pimeys ulkona, sekä ainainen vesisade veti mielen matalaksi. Niin ja eikä se unen puutekkaan yhtään helpottanut oloa joten eilinen meni sitten synkistellessä ja syödessä. En siis tehnyt kotona illalla enää mitään, sain moisesta laiskottelusta huonon omantunnon ja pahan mielen. Teki mieli kovasti vaan vetää peitto korviin ja paeta koko maailmasta talvihorteeseen. Hani koetti rauhoitella mieltäni toteamalla, että onkos sitä pakko aina tehdä kaikkea ja olla niin pirun ahkera. Niin-n, kiitos vanhempieni aivopesun kuvittelen että laiskottelua on pahasta, aina pitää tehdä jotain ja aamusin pitää herätä viimeistään kuudelta, oli vapaapäivä tai ei. Hemmetti sentäs, siis oikeasti eihän kukaan muu ole näkemässä minun sotkujani tänäänkään vaikken yhtään mitään olisi kotonani siivonnut.

Tänään on sitten aika rauhoitella huonoa omaatuntoa ja koettanut touhuta edes jotain. Toinen koneellinen pyykkiä on pyörimässä ja kaipa sitä tiskatakkin voisi. Jälleen kerran ulkona sataa, eli eipä tee mieli ulos. Tosin en tiedä tekisikö mieleni ulkoilla, vaikkei sataisikaan. Olen näköjään pikkuhiljaa vaipumassa kunnon sohvaperunaksi... ;( Asialle pitäisi tehdä pikinmiten jotain, sillä rasvamakkarat alkavat jälleen kerran kertyä takaisin lantiolle. Harkitsin/harkitsen vakavasti jo kuntosalin jäsenyyttäkin, mutta pohdin aihetta vielä hetken. Jos täällä paikkakunnalla vaikka olisi hieman halvempaa vaihtoehtoa tarjolla...

Hani tulee huomenna, ihanaa. *huokaus*

Että tällainen yö tällä kertaa

Takana neljä tuntia yöunia ja heräsin taas varsin levottomiin ajatuksiin ja olotiloihin. Läheisyyden kaipuu oli varsin voimakas, mutta Hani nukkui useamman sadan kilsan päässä omassa sängyssään. Että se siitä sitten, valitettavasti sitten piti ihan yksin pyöriä sängyssä ja kaipailla. ÄH. Turhautunut huokaus. Juuri tällä hetkellä tämä etäsuhteilu toi esiin se karvaamman puolen, mutta toivottavasti Hani pääsee tulemaan viikonloppuna tänne. ON ikävä. Haluan halia ja pusia. Tästä postauksesta tulikin kunnon teiniangstitilitys, saas nyt nähdä annanko tämän teksin jäädä näkyville. Tiedän, että päivän valjetessa kontrollifriikki ja järjen ääni ja ylijärkevä Neiti (=minä itse) haluaisi kovasti deletoida tämän viestin. Hemmetti, saahan sitä omaa Haniaa kaivata ja en varmasti ole se ensimmäinen joka etäsuhteilee...

Odotan taas etukäteen ärsyyntyneenä työpäivää ja kaikkien niiden lähes eläkeikäisten nais-ihmisten heteroidylli vuodatuksia. Tiedän myös, että heitä ärsyttää suunnattomasti kun en halua henk.koht. kertoa kaikkea elämästäni ja arjestani, sen verran kärkkäitä ja häpeämättömän suoria uteluita siviilielämästäni on tullut. Noh, se työyhteisö ja varmaan minäkään en vielä ole valmis kertomaan kahvipöydässä paljastuksia naissuhteesta ja -rakkaudesta. Edelleenkin kyllä pohdiskelen työyhteisön hyvin butch-tyyppistä atk-puolen ihmistä ja hänen suuntautumistaan, mutta se 0n varmaan taas tuo minun liian vilkas mielikuvitus mikä tekee tepposensa. Jännä persoona kyseessä joka tapauksessa, oli hän sitten lintu tai kala tai jotain siltä väliltä.

Lähdenpä tästä keittämään kahvia, jos edes sen avulla saisi tästä päivästä siedettävämmän.

.

Paskaa ja parfyymia

Erilainen tarina suomalaisesta maaseudun miehestä. Dokumentti kuuluu sarjaan Tosi Tarina ja vielä katsottavissa Ylen areenalta. Itse sain vinkin veljeltä ja pitihän se sitten katsoa. Kyseinen tarina on varsin erilainen tarina suomalaisesta maanviljelijästä, miehestä joka tykkää tyttöilystä. Oli aikalailla hämmentävää keskustella tänään aiheesta isän ja veljen kanssa, he eivät täysin ymmärtäneet asiaa, mutta varmasti se aiheutti mietintää ja keskustelua aiheesta. Luulen, että heillekin on yhden tyttären/siskon lesbous on varmaan astetta helpompaa taas hyväksyä...

Kaukana luminen maailma

Tämä talven ensimmäinen lumimyrky pisti kaipaamaan kesää ja tämän kuvan kautta muistohin nousee syyskuun loppu ja mökkielämää. Tämä yksi kuva kertoo vähintään sen tuhat sanaa. Kaipaan tätä maisemaa ja näitä myöhäissyksyn hetkiä tuolla... Haikea huokaus. Talvi ei ole alkanutkaan ja minä haikailen jo kevättä ja kesää.

Lumimyrskyä parasta aikaa ikkunasta katsellessani jäin ajattelemaan sähkön välttämättämyyttä tässäkin kodissa. Onneksi sähköt toimii (ainakin toistaiseksi) tässä maan kolkassa, pitemmän sähkökatkon sattuessa olo voisi olla hieman pelokas sillä koko tämä talo lämpiää vain ja ainoastaan sähköllä. Tässä vaiheessa voi myös ääneen ihmetellä, että olisiko tämän talon rakennusvaiheessa jonkun kannattanut kymmenen vuotta sitten miettiä lämmitysmuotoa vähän tarkemmin...

Tapan tässä aikaani hormonihuuruissani, pienessä särkylääketokkurassa voi näköjään olla helpostikkin perinjuurin tylsistynyt. Jokainen päätelköön ihan itse mikäs se taas Neidin Elämässä tökkii. Onneksi vaiva on taas ohimenevä ja onneksi särkylääkkeet on keksitty joten vaiva on varsin harmiton kokonaisuudeltaan. Ärsyttävä riesa silti.

Heräsin aamulla jälleen kerran turhan aikaisin ja olin varsin tehokas koko aamupäivän, tosin suunniteltu ulkokuvausreissu jäi tekemättä tuon alkaneen myrskyn takia, Pitänee odotella ensi viikonloppua ja päivänvaloa, josko ne talvikuvat sitten onnistuisivat. Arkisin päivänvalolla ei ei ehdi millään tuonne ulos, se huono puoli näissä kahdeksastaneljään-työajoissa on. Kaipa tässä yleisessä heikohkossa kansallisessa taloudellisessa tilanteessa minunkin pitäisi olla ihan älyttömän onnellinen nykyisestä työpaikastani. Saanhan minä säännöllisen palkan, työ on siistiä sisäduunia, aivojakin saa välillä käyttää, asiakkaita riittää ja opittavaa on rajattomasti. Ei kai sit pitäisi olla kiittämätön, eikä varsinkaan saisi arvostella mitään mitä duunissa tapahtuu ja varsinkaan mitä sielllä ei tapahdu. Toivottavasti muistan sen vielä huomennakin kun joku töissä alkaa hiertämään ja ärsyttämään.

Muistan varsin selvästi viime laman/taloudellisen taantuman, sen verran kiepästi se vihlaisi meidänkin perhettä silloin kultaisella ysikyt-luvulla. Toivottavasti tästä taantumasta ei tule vastaavankaltaista lamaksi kutsuttua olotilaa...nykyisin lukemattomat uutisista havaitut tiedot yt-neuvotteluista ja irtisanomisista pistävät kyllä pelkäämään pahinta ja vetää mielen hieman varovaiseksi kaiken suhteen.

No enpäs synkistele enempää. Lähden suihkuun ja aamulla iloisella mielellä tarpomaan lumituiskussa työpaikalle antamaan pienen työpanokseni työnantantajalle ja kuvittelen pakertaessani olevani jotenkin hyödyllinen osanen tätä yhteiskuntaa. Sarkasmia havaittavissa :) Hih.

Aamuvirkun tarinoita

Heräsin kello neljä hillittömään sateen rummutukseen peltikatossa ja ikkunapelleissä. Olin ja olen ihan pirteä, mutta voi olla ihan eri asia miltä tuntuu taas iltapäivällä koko päivän ruutuun tuijottamisen jälkeen... En halunnut sen suuremmin häiritä alakerran herrasväen yöunia, vaan koetin puuhastella hiljaisia puuhia, kuten tuijotin digiboksilta CSI:tä ja muutaman Frasierin. Niin ja surffailin netissä :( Onnistuin kesällä ja nyt alkusyksystä vierottautua nettipuuhista aika hyvin, mutta heti kun kone toimii ja netti löytyy jonkinlainen nettiriippuuvuus taitaa taas nostaa päätään. Voi ei... Pongasin netistä melkein Hanin kaksoisolennon kissan kaksoisolentoa myöten ja edelleenkin voin todeta olevani varsin urautunut siihen millaiset naiset kiinnittävät minun huomioni tuolla netissä seikkaillessani. :)

Eilen illalla kriiseilin taas omituisista ja hyvin vähäpätöisistä asioista. Olen pitemmän aikaa koettanut etsiä talvitakkia itselleni ja kun en muutenkaan jaksa kaupoissa hirveästi kierrellä ja sovitella, on takin löytyminen ollut taas yhtä tuskaa. Oivalsin taas kerran, että ehkä minä jo suostun hyväksymään sen tosiasia ettei minun oikeasti ja väkisin tarvitse etsiä itselleni vaatteita vain ja ainoastaan naisten vaatosastolta. Omaa silmää on pitemmän aikaa miellyttäneet tietyt miesten vaatteet ja kaipa se nyt on jo myönnettävä, että tällä vartalolla on parempi pysytellä siellä miesten osastolla. Jos hartiat ovat leveät, selkä pitkä ja rintojakin löytyy niin naisten rimppakinttu laiheliini vartaloille tehdyt takit eivät kertakaikkiaan vaan sovi minulle mittojenkaan puolesta. Ja pinkki väri ei oikein iske, valkoinen on kamalan epäkäytännöllinen, sillä minulle vaatteen pitää olla käytännöllinen ja ja ja.. eli siis nappasin eilen mukaani miesten urheilusosastolta omasta mielestäni juuri minun näköisen talvitakin. Voin vaan taas arvailla mitä kovinkin muotitietoiset työkaverit mielessään arvelevat, mutta hemmetti vieköön onko sillä yhtään mitään väliä. HÖH. Aivan typerää kriiseilyä jälleen kerran.

Mutta nyt aamupalalle ja hakemaan päivän lehti laatikosta. Pitänee tänäänkin varmaan vetää sadetamineet päälle pyöräilymatkaa ajatellen. Voikun tämä sade jo loppuisi.

Päivän pohdinnat

Ulkona on kurja keli, siis todella kurja keli. Tuulee, myrkyää ja vettä tulee taivaan täydeltä. Oli melkomoisen jännä kokemus pyöräillä töistä kotiin kun koko kaupungin katuvalot olivat syystä tai toisesta pimeinä. Onneksi pyörän valo sentäs toimi, oli edes pieni varoitus muille kulkijoille että nyt sieltä tulee joku. Mietin vaan kauhulla autoilijoita, joilla oli varmasti suuria vaikeuksia nähdä jalankulkijat ja valottomat/ilman heijastimia olevat ihmiset kaiken sen häikäisyn ja sateen keskeltä.

Kotimatkalla myrskyn keskellä polkiessani, minulla olikin poikkeuksellisen arvokas lasti repussani. Kävin investoimassa neljään akvaariokalaan 36 euroa. Täydensin ison altaan monnislaumaani 4 jaguaarimonnisella ja kotona oivalsin, että olin sitten ostanut 3 jaguaarimonnista ja yhden vieraan lajin edustajan. Lajimääritys on vielä kesken, mutta kovasti kaveri näyttää helmimonniselta. Ei haittaa mitään, sopiihan se tuohon porukkaan varsin kivasti enpä sitä nyt takaisin meinaa enää roudailla. Varsinkin kun tiedän, että moinen laji on aikasta paljon kallimpi kuin nuo jaguaarimonniset... ;)

Viikonloppuna olisi Hanin synttärit. Lahjatoivomuslista on hillittömän pitkä, mutta ehkä siitä pitäisi jättää jotain jouluksikin ja olisihan se jotain yllättävääkin kiva keksiä. Saa nyt nähdä, en tässä avaudu aiheesta sen enempää kun synttärisankari todennäköisesti lukee tätä blogia ennen viikonloppua.

Eilen mietintää aiheutti Savon Sanomat, tänään taas Länsi Savo-lehti. Uutisena oli sunnuntaina
tämä

Mistä sitten seurasi tiistaina tämä

Mietin vaan millaista keskustelua tämä on aiheuttanut kirkon piirissä. Olen itse henkilökohtaisesti varsin syvästi loukkaantunut kirkkoon ja kirkon edustajiin, tai ainakin siihen erääseen joka rinnasti kesäisessä keskustelussa Hanin ja minut, eli siis kaikki kaltaisemme lesbot saman kastiin pedofiilien yms. kanssa. Perusteet olivat jotain tyyliin, että sehän on luonnotonta ja eihän siinä voi lisääntyä ja ja ja...Mitähän ko. meidän hyvin rankasti tuominnut naispuoleinen kirkon työntekijä on sitten ajatellut tästä heidän omassa piirissä olevasta henkilöstä... *huokaus* taas tällekin aiheelle. Ehkä kirkosta eroamiseni on taas askeleen lähempänä...

Elämä on epäreilu

Tämä pisti tänään taas elämän jollain lailla sekaisin. Oli aika järkytys nähdä Iltasanomien ja Iltalehden lööpit ruokatunnilla ja oivaltaa, että minähän tunnen tuon ihmisen. Menneisyys, elämä yleensä ja ex-puoliso vuosien takaa palasi mieleen näiden lööppien myötä hyvinkin elävästi sillä ex-kumppanin kanssa tutustuin tähän mieheen ja hänen nyt edesmenneeseen puolisoonsa. Voi ei... kaikkea sitä elämä tuo tullessaan. En olisi toivonut hänelle, tai ylipäätään kenellekkään moista kohtaloa. Kaikkea hyvää vain Juhalla ja pojalle.

Sunnuntaina sataa aina ja muita kliseitä

Jep. Katselen Idolsia töllöstä, kirjoitan läppärillä blogia ja syön jäätelöä. Eli mikäs tässä on ollessa, vaikka ulkona sataakin. Hani lähti juuri takaisin Itäiseen Suomeen ja minä jäin tänne jälleen kerran ihmeissäni pyörimään mitä sitä nyt yksin taas tekisi. Lohtujäätelö auttaa näköjään aina. :)

Mul meni ne hermot sitten tuon tietokoneen kanssa säätämiseen ja osien metsästämiseen ja otin aimo harppauksen tekniikassa eteenpäin ja hommasin läppärin ja Wlanin. Toi Wlan oli yllättävän kivuton asennella/suojata ja lisäpontta suojauksille antoi tieto alakerran miehen ammatin paljastuttua atk-ammattilaiseksi ihan ammattinsa puolelta. Käyttis tietokoneessa vaihtui Vistaksi, mistä en näin alkuvaikutelmana juurikaan tykkää ja kiroan samaan syssyyn nämä esiasennetut koneet missä on kaikki mahdolliset oheistauhkat ja muka kaikki tärkeät käyttöä helpottavia ohjelmia. PÖH. Sanon minä. Tämän koneen tapauksessa kaikki on sitten tätä HP-oheisjuttua täynnä, mutta onneksi pitkän säätämisen jälkeen suurin osa ohjelmantekeleistä on jo poistettu käyttöä haittaamasta. Ärsyttävää, itse kone kyllä tuntuu hintalaatu-suhteeltaan ihan hyvältä ja näppärältä, eli ilmeisesti rahat eivät menneet hukkaan tässä ostoksessa.

Nyt kuitenkin suihkuun. Niin. Ja tykkään Idolsissa Annasta... jostain syystä. Varsin suloinen nainen. :)

Päivitystä

Eilen satoi Pyhänpäivän kunniaksi sitten ne ensimmäisen räntä/lumihiutaleet. Toki ne sulivat saman tien kun maahan asti ehtivät leijailla, muuta joka tapauksessa kyl se talvi tässä jossain vaiheessa tulee halusinpa minä sitä tai en. Pyöräilyn kannalta lumeton talvi olisi hyvä juttu, mutta muuten kyllä kaipaan sitä lunta ja sen tuomaa valoisuutta. Eikä se hiihtäminenkään huono juttu ole ja luistelukin luonnon jäällä on viime vuotisen kokemuksen perusteella melkomoisen kivaa puuhaa.

Elämä sujuu ihan arkisten pienten harmistusten kanssa taistellessa. Sohva odottaa yhä ostamista ja jostain syystä minulle on älyttömän vastenmielistä kierrellä ja kaarrella noissa huonekaluliikkeissä. Tarkemmin ajateltuna inhoan myös vaatekaupoissa roikkumista ja notkumista, sillä muistin juuri että tarvitsisin myös uuden talvitakin ja liudan uusia siistimpiä paitoja töihin. Voi ei...

Tietotekniikan saralla tökkii myös. Olin juuri saanut viikko sitten vihdoinkin kartoitettua millaisen nettiliittymän tälle alueelle edes teoriassa voisin saada ja joudun ilmeisesti palaamaan Soneran asiakkaaksi vaihtoehtojen vähyyden takia. Suurinta ärsytystä aiheutti kuitenkin havainto siitä, että nykyisin lähes kaikki sopimukset ovat määräaikaisia. Hemmetti sentäs, törkeätä pakkonaittamista moiset sopimukset. MUR. Ja tarinassa seuraa jatkoa eli moisen havainnon jälkeen oivalsin, että tietokone otti sitten itseensä ja meni kaput rikki poikki räks. Tai siis tarkemmin sen virtalähde sanoi sen sopimuksensa irti. Ostin reippaasti uuden kotelon ja virtalähteen ja siinä vaiheessa minulla oli kauniina ja loistavan edullisena ideana siirtää edellinen rautaosasto heittämällä tähän uuteen koteloon, mutta eihän sekään tietenkään mennyt käsikirjoituksen mukaan. Poksahtanut virtalähde olikin sitten onnistunut rikkomaan jotain emolevystä mykistäen täydellisesti usbi-portit ja vga-portin ja nyt sit ihmettelen mitäs minun kannattaisi tehdä periaatteessa ihan toimiville kovolle, muisteille, prossulle ja tallentaville asemille. Rikkoutoutunut emo on sen verran vanhaa tekoa, etten saa mistään uutta vastaavanlaista emolevyä, eli käytännössä järkevintä olisi rakentaa ihan koko kone uusiksi. En vaan taida nyt jaksaa moista operaatiota, eli ehkä haalin ajan kanssa jostain vastaavan emon rikkimenneen tilalle ja rakennan koneen noista osisista mitä nyt jäi ehjäksi. Ongelmaksi vaan nousee se, etten enää jaksa olla ilman konetta kovinkaan montaa kuukautta. Töissä tietenkin saan surffata pikaiset ja pakolliset jutut, mutta eipä siellä paljon ehdi/ilkeä facebookeja sun muita päivitellä. Kaipa se sitten pitää minun nöyrtyä ja ostaa se uusi läppärin. MUR. Rahallahan tästäkin murheesta taas selviää tai selviäsi....

Että tällainen valitusvirsi tekniikan ihanuudesta ja kurjuudesta. Onneksi Hani toi mukaanaan oman läppärinsä ja pääsen oman kännyn kautta nyt nettin tutkimaan vaihtoehtoja, joita kieltämättä on aivan liian monia. Olisihan se niin älyttömän helppoa kun emolevyn tyyppejä olisi vain muutama ja kaikkiin emoihin kävisi vain se yhentyylin prosessori yhdenlaisilla kannoilla... mutta kun ei niin ei. Hemmetti. MURR.

Arkisten omien harmistusten kanssa taistellessa omat pienet murheensa oivaltaa oikeasti pieniksi, kun työpäivän aikana kohtaa useammankin asiakkaan joiden läheinen on kuollut. Hieman hiljaiseksi vetää tämän viikonkin muutamat tapaukset. Miksi juuri se tietty 14-vuotias lapsi tai juuri se perheen äiti poistuivat täältä ennen aikojaan.... tuntuu pahalta kuulla ja nähdä läheisten tuska ja hätä heidän koettaessaan hoitaa menehtyneiden asioita. *Huokaus* Joskus vaan juolahtaa mieleen, että elämä ja maailma yleensä tuntuu aika epäreilulta hetkittäin.

Juups. Nyt kuitenkin jatkan epämääräistä selvittelyä siitä, millainen läppäri se olisikaan hyvä...

Kiljusen herrasväki

Ai niin. Alakertaan tuli sitten uudet asukkaat ja oikeasti kyseessä on varsin äänekäs perhe kolmen alle 5v lapsen kanssa. Odotan mielenkiinnolla ja lievällä kauhulla mitä tuleman pitää...

Puh-huh ja muita tyytyväisyyden huokaisuja...

Evakko on sitten kohdallani ohitse. Tai siis tavaroitteni evakko ja vähän siinä ohessa oma lähes puolen vuoden pituinen evakko myös. Ei äkkiseltään oivaltaisi kuinka hyvältä tuntuu saada kaikki omat tavarat ympärilleen ja "omaan" kotiin. En nyt mikään materialisti ole, en todellakaan, mutta kyl ne omat kamat on omia kamoja. Suurin nautinto on ollut saada oma tietokone käyttöönsä, yllättävän kivalta tuntuu kun ne kaikki tutut kuvakkeeet ja suosikit löytyvät sieltä missä niiden piti ollakkin... AH. Siis nautinnollinen ah.

Niin-n. Siis se muutto on nyt ohitse onnellisesti, sain nakitettua kaksi veljeä kantojuhdiksi ja sen tiimoilta akvaarion ja tuon jumalattoman ison töllön kantaminen kävi tänne yläkertaa varsin sujuvasti. Kalakuolemia on tällä hetkellä kaksi ja toivottavasti nyt aamulla ei löydy pytystä lisää henkensä heittäneitä yksilöitä. Pääsen kohta jatkamaan akvaprojektia kasvien istuttamisen tiimoilta, eli jos sen saisi vihdoinkin taas kuosiinsa tuon rakkaan lasilaatikon. Haluan sinne myös lisää kasveja... sen verran runsaasti monnit ovat noita vähiä rehuja akvasta sievän reikäisiksi ja pitsilehtisiksi harventaneet. Paikallinen akvakauppa ei suuremmin ole vakutttanut osaamisellaan/tietotaidollaan ja perusakvarehun hinta 8euroa kipale on aivan liian suuri minulle. Näen sitten sen vaivan ja haalin kasveja postin kautta ympäri Suomen maan, tuleepahan ainakin laadukkaampia ja edullisemmin ne kasvit.

Mitään ei tainnut muutossa edes särkyä ja suurin ihmetyksen aihe on ollut kadonnut iso matto. Kaikki kaksi (ja puoli ) majapaikan osoitetta on nyt tutkittu ja mistään sitä ei tunnut löytyvän. HÖH. Liekkö kyseessä ollut sitten se lentävä matto vai mikä, mutta etsintä jatkuu sillä saralla.

Työpaikalla kummastusta on herättänyt työkaverin käyttämä nimitys parteneri minun "puolisostani" puhuttaessa. Kaikkien muiden puolisot ovat selkeästi tyttö/poika tai aviomiehiä/vaimoja, mutta minulla on sitten hänen sanojen mukaan partneri. Just. Onpas tämä nyt hämmentävää mut olkoot ja moinen nimitys käy minulle paremmin kuin hyvin. Ei tarvitsen valehdella siitä miesystävästä...

Kaapissa yhä ja tapaus Korhonen

Juu. Täällähän sitä nyt majaillaan. Ainakin melkein kokonaan, suurin osa rojuista on jo tänne haalittu ja pikkuhiljaa tänne pitäisi alkaa sopeutua. Asumisviihtyvyys ei ole täällä asunnossa vielä se suurin mahdollinen, kun uupuu sitä sun tätä ja vielä tuokin nurkasta jos toisestakin. Rahaa ei liikaa ole ja kamalan paljoa ei velaksi en halua ostaa. Niin-n ja siihen kun sit lisätään suuri inhoni kaikenlaista sisustamista ja somistamista vastaan niin aikaa tulee kulumaan ennenkun kun kaikki on kondiksessa asumisen puolelta. Kunhan saan kiskottua Hanin ylös tuolta sängystä niin huonekalukaupat odottavat jälleen kerran. Jo tuon yhden sängyn ostaminen oli minulle suuri haaste, kun hermot ei kertakaikkiaan kestä kierrellä ja vertailla ja tutkia eri vaihtoehtoja.Nyt sitten ostovuorossa olisi sohva ja tietokonepöytä/nurkkaus. Mattojakin tarvitsisi enemmän kuin muutaman ja tietenkin kaikkea muuta hilpetööriä mitä nyt voi tarvita kun muuttaa pienestä yksiöstä isompaan asuntoon. Hanilla on varmaan oma mielipiteensä moisista shoppailuista, tai siis siitä tarvitsenko hänen läsnäoloaan kaupoilla. Tarvitsen minä, sillä nyt taitaa olla vähän pakko lähteä makutuomariksi. Toivottavasti jaettu kärsimys on tässä tapauksessa se puolet kärsimyksistä.

Jos oikein hyvä tuuri käy, niin saadaan myös ostettua tällä shoppailureissulla "nettivalmiudella" oleva känny Hanille, mikä taas tarkoittaisi sitä että saan oman kännyni takaisin reissuduunia vielä tän kuukauden tekevältä Hanilta. Oman kännyn palautuminen taas mahdollistaa pääsyn nettiin muulloinkin kuin vain töissä ja töissähän minä en netissä ehdi surffailemaan missään välissä. Työ on edelleenkin mielenkiintoista ja lisää haasteita tuntuu tulevan pikkuhiljaa lisää. Mieltäni lämmitti kovasti keskustelut työnkuvan laajentamisesta, jolloin pääsisin hyödyntämään atk-tietojani ja sen puolen työhistoriaaan/osaamistani enemmän. Hih. Ihan kiva juttu on se.

Töissä hieman jänniä fiiliksiä minulle on aiheuttanut erittäin äijämäisen olemuksen omaava nainen, kaikin puolin mukava ja fiksu tapaus, joka on hieman aiheuttanut hämmennystä muutamalle muulle uudelle työntekijälle sen takia kun hänellä ei nyt ole miestä... Hmm... olisikohan hänellä sitten nainen, en tiedä. Minun vilkas mielikuvitukseni onkin jo luonut hänelle rekisteröidyn parisuhteen sun muut, mutta totuus on varmaan taas paljon tylsempi. Olisihan se aika erikoinen sattuma, jos "kanssasisaria" tuolta vanhoilliselta työpaikalta sattuisi löytymään.

Tapaus Korhonen on ollut varsin luonteva keino udella työkavereiden ajatuksia aiheesta ja kyllä lesbous herättää kovasti kummastusta, vaikka kaikki tapauksen kovasti tuomitsevatkin erittäin jyrkin sanoin. Osastopäällikön kanssa ollaan käyty monet pitkät keskustelut aiheesta ja on ollut varsin antoisaa keskustella n.60vuotiaan miehen kanssa aiheesta, mielipiteet ovat olleet erittäin fiksut ja avarat. Vastakohtana on sitten ollut n. 30-vuotias hieman alempi miespomo, mikä mielestäni puhui aiheesta hyvin loukkaavasti ja typerästi, mutta se mies nyt puhuukin enemmän kuin itse älyää. Ikä ei näköjään siis ole millään lailla tae fiksuudelle tai järkeville suhtautumiselle. Itsestäni tuntuu työkuvioissa varsin ikävältä ja pahalta, kun joudun koko ajan valehtelemaan omasta elämästäni ja siitä "miehestä" jonka kanssa minä elän ja olen. Ei vaan oma kantti vielä riitä kertomaan koko yhteisölle, että se mies onkin nainen, mutta ehkä jossain vaiheessa. Olen siis pelkuri. Taustalla on suoraan pelko työsuhteen äkillisestä ja odottamattomasta loppumisesta, jos moinen tieto tulee ilmi. Tuntuu oikeasti typerältä kaikki se totuuden varjelu ja salailu. HÖH. :(

Muuttoa, muutoa

Nyt on sit se asunto hommattu. Ihana, siisti, uusi ja ennenkaikkea iso yläkerta omakotitalosta omalla sisäänkäynnillä ja kylpyhuoneella. Muuton ajankohta on siis ens viikonloppu ja nyt jo ahdistaa aika rankasti tavaroiden haaliminen kolmesta osoitteesta yhteen. Lohdullista on tietty se, että kiire ei ole mistään osoitteesta niitä saada pois kun vanhempien ja Hanin luona tavarani saavat olla just niin kauan tarvitsee. Olisi vaan omalle päälle helpompi, jos kaiken saisi mahd. nopeaan järjestykseen ja pääsisi ensimmäisen kerran puoleen vuoteen keskittymään hieman siihen omaan kotiin ja sen laittamiseen ja hoitamiseen. Akvaarionkin haluaisi saada nopsaan tuonne uuten asuntoon, kun sekin on ollut ihan hunningolla jo pitemmän aikaa. HYI minä :(.

Uusi duuni on ollut yllättävän mukavaa, olen tykännyt ihan oikeasti sen haasteellisuudesta ja nopeatempoisuudesta. Palkka tietty saisi olla hurjasti parempi, mutta eiköhän tuo ole ihan asiallinen kuitenkin yleisen palkkatasoon verrattuna. Että en valita siitä yhtään.

Jokohan sitä uskaltaisi paljastaa...

Aloitan uuden duunin maanantaina. Juu-u, sain kuin sainkin sen aspan paikan ja nyt sitten olisi jotain uutta ja jännää odotettavissa minullekkin. Ensimmäisenä suurena haasteena olisi saada asunto syyskuun aikana, eli taas minä muutan. Onhan tuosta edellisestä koko talouteni muutosta aikaa jo... 4 kk. Heh, ihan "naurattaa" taas ajatuks kaikista niistä laatikoista ja tavaroista ja akvaariosta ja kantamisesta... Onneksi suurin osa kamoista on edellenkin pakattuina vanhempien aitan nurkassa, helpottaa tätä muutto aika lailla.

No joo, eiköhän se tästä kuitenkin selviä tämäkin asia. Hani (enkä kyllä minäkään) ei ole tietenkään suuremmin iloissani uusista kuvioista parisuhderintamalla, etäsuhteilut kun ovat aika haastavia. Välimatkaa kertyy se pari sataa kilometriä, eli minä siirryn sitten virallisesti Savon puolelle täältä Susirajalta ja Hani palaa takaisin koulun penkille. Eipä siinä mitä, molemmilla meillä ovat viikonloput onneksi vapaita ja autot käytettävissä, eli eiköhän sitä taas bensaa kulu kun ajellaan tätä väliä kuka kenenkin luo.

Törmäsin taas lähimenneisyyden työpaikkahaastettelussa harmittaviin ja ärsyttäviin kysymyksiin. Ihan ensimmäisenä miespuoleinen haastattelija tenttaili tämän lapsikysymyksen, onko niitä ja onko suunnitelmissa ja sitten kiinnostikin jo kovasti minun mieheni työpaikka ja hänen tekemiset. Koeta siinä sitten olla naama peruslukemilla ja vastata luontevasti näihin kysymyksiin mitä minun mielestäni ei edes saisi haastatteluissa ylipäätään kysellä. Niele siinä sitten ohessa vielä vittuuntuminen ja koeta rauhoitella itseäsi etten rääkyisi herralle päin näköä tietoa siitä, että ei mulla mitään miestä ole vaan nainen. Höh ja iso *huokaus*.

Että tällaista. Näissä viimeaikaisissa uutisissa onkin minulle sulateltavaa ja touhuamista ihan joksikin aikaa.

Syksyn alkua

Niin. Mitähän tässä on melkein 3 kuukaudessa ehtinyt tapahtua. Kaipa sen voisi tiivistää sanaan töitä, töitä ja töitä. Olen rehkinyt hullun lailla älyttömässä yökyöpeli -työvuorossa kaikki arkiyöni, poislukien tämä kuluva viikko ja elokuun ensimmäinen lomaviikko. Tämän viikon olen ollut sairaslomalla jonkun ällötävän flunssapöpön takia ja se toinen vapaa viikko meni lomaillessa ja reissatessa pohjoisessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Kaikkeen sitä ihminen rahanahneuksissaan siis suostuu, jopa tekemään jatkuvaa yövuoroa ja "eristäytymään" lähes kaikesta normaalista päiväelämästä. Siihen kun laskee kohtalaisen pitkät työmatkat (piirun verran alle 100kilsaa päivässä), niin eipä sitä arkena paljon mitään erikoista saa aikaiseksi. Kesäkin liukui sujuvasti siinä ohessa ohi ihan huomaamatta ja nyt tuntuu ihan tyhjältä ja tylsältä.

Torstaina pääsin jo hekumoimaan ajatuksella, että työt päättyisivät viikoa aikaisemmin kuin oli suullisesti sovittu. Sain puhelun jossa ilmoitettiin töiden loppuva viikkoa odotettua aikaisemmin ja minähän palautin kaikki työtavarani, mukaan lukien pukukaappini avaimet, työvaatteet ja kulkulupani ja olin vilpittömän iloinen duunin ennenaikaisesta lopusta. Perjantaina sain kuitenkin kovin anelevan ja sovittelevan puhelun työpaikalta, jossa minua melkeinpä aneltiin jatkamaan kuitenkin elokuun loppuun saakkaa entisissä työtehtävissäni. Minä tyhmä menin sitten vielä suostumaan tuohon ja nyt sitten suoraan sanottuna vituttaa varsin runsaassa määrin. TYHMÄ; TYHMÄ minä. Veikkaan myös työmotivaation olevan varsin alhainen viimeisenä työyöviikkonani...

Tulevaisuuden toiveessa olisi uusi duuni syyskuun alusta asiakaspalveluhommissa vähän lähempänä sitä mitä minä oikeasti osaan tehdä, eli toivottavasti homma oikeasti toteutuisi. Haastattelu ko. paikkaan olisi maanantaina, eli menen virkeänä haastatteluun muutaman tunnin unien jälkeen, eli vireystasoni on varmaan loistava ja älykkäät kommenttit varmaan häikäisevät haastattelijan. Voi hemmetti... mitähän tuostakin oikein tulee. Jos duunipaikka irtoaa, se tietänee uusia kuvioita asumisjärjestelyissä. Hanin pitää ikävä kyllä vielä palata vajaaksi vuodeksi opiskeluittensa pariin susirajan kaupunkiin ja minun pitänee sitten hommata uusi koti näiltä hieman eteläisemmältä paikalta. Mielenkiintoisia ja vaihtelevia kuvioita siis ehkä, kenties, mahdollisesti tulossa lähitulevaisuudessa.

Netti toimii mökilläkin :)

Ihanaa, netitön aikakausi täällä kakkoskodissa on nyt ohi. Sain tuon "mobiililaajakaistan" toimimaan kännyn kautta, eli on täällä sen verran kenttiä että jotain kevyttä surffaamista voi tehdä. Hienoa. Nyt minä olen tyytyväinen. On se tuo tekniikka ihanaa, varsinkin silloin kuin se toimiii. :)

Pitkästä aikaa

Kaksi viikkoa arkista ja kovaa työntekoa takana ja nyt palailtiin siis takasin tänne Susirajan nurkille. Mökkielämä ja työnteko Savon suunnalla yötkyöpelivuorossa sujuu ihan hyvin, mitä nyt vähän olen ollut huolissani kukkasten ja akvaarioiden hyvinvoinnin puolesta täällä kotona. Ihan hyvinhän nuo näyttivät voivan, ruokinta-automaatti oli pitänyt hyvää huolta kalasista ja kukatkaan eivät suuremmin olleet nuupahtaneet. Kun vaan joku keksisi automaatin kurpitsanviipaleiden tiputtamiseksi nälkäisille partamonneille, olivat meinaan ryökäleet syöneet altaan kasveja ihan kiitettävästi. HYI tuhmat ötökät. Ilmeisesti monneille tarkoitetut vihertabut ovat sitten menneet muihin parempiin ja ahnaimpiin suihin.

Tänä iltana olisi tarkoitus mennä takasin mökille ja töihin, eli se yövuoro odottaa taas. Työ itsessään on aika fyysistä ja nyt ymmärrän työhaastattelussa kysytyn kysymyksen siitä millainen fyysinen kunto minulla on. Sitä kun tarvitaan näköjään noissa töissä yllättävän paljon ja kiitos työn "raskauden" ja nami/lähikauppojen puuttumisen läskikiloja on pudonnut vyötäröltäni ihan kiitettävästi. En ole ollenkaan pahoillani nykyisestä, edes hieman laihemmasta olemuksestani.

Juhannus sujui halpisbudjetilla telttaillen ja vaelellen siellä sun täällä lähinurkilla. Talviturkki tuli omalta kohdaltani heitettua Koloveden kansallispuistossa erittäin kirkasvetisessä ja karussa järvessä ja tutustuttiin myös Olavinlinnaan ja Savonlinnan varsin makoisiin (ja rasvaisiin)lörtsyihin. Mukava reissu siis sekin. Seuraavana tutustumiskohteena voisi olla Lappeenrannan suunta ja kenties myös risteily Viipuriin kiinnostaisi. Mikkelin StMichel-ravit pitäisi käydä katsomassa ja paljon muutakin nähtävää on tiedossa. Lapin reissuun päästään toivottavasti elokuun ensimmäisellä viikolla ja johan tuo olisi minunkin korkea aika päästä Oulua pohjoisemmaksi. Se viime vuotinen hyvä yritys Lapin matkailuun jäi vain yritykseksi, kiitos sairastamani angiinan, yritellään siis tänä vuonna uudelleen.

15min on muuten varsin lyhyt aika koettaa hoitaa kaikki rästinettijutut kirjaston koneella, sekin kun piti kokeilla suurimmassa nettituskassani pakollisia asioita hoidellessani. Toivottavasti saadaan tuo netti toimimaan mökillä edes välttävästi, täällä sivistyksessä surffailu läppärillä kännykän kautta näyttää toimivan ihan sujuvasti. Tyhmyydestä sakotettiin taas, sillä oivalsin aivan liian myöhään käyttämäni kännykän soveltuvan myös modeemiksi. Enhän mie mitään typeriä nettitikkuja ja määräaikaisia sopimuksia siis tarvitse nettiin mökillä pääsemiseksi. Typerä minä. Kokeillaan nyt illalla kuinka hidas se netti siellä mahd. katvealueella oikeasti on, eli mahdollinen kiroilu asian tiimoilta saattaa vielä jatkua. Tai sitten sieltä mökiltäkin hyvässä tapauksessa voisi päästä vaikka päivittelemään näitä blogejaan sun muita... ;)

Tulihan tämä vähän äkkiä

Jahas. Kävin aamulla tekemässä kesätöistä työsopimuksen. Nyt sit ihmetellään elämää Hanin kanssa samassa osoitteessa tän kesän ajan. Kesän lomareissujen rahoitus on nyt sit myöskin järjestyksessä . Odotan mielenkiinnolla mitä kesä tuo tullessaan ja miten taas totun noihin yövuoroihin. Ja miten sopeudun mökkielämään ja pohdintoja aiheuttaa myös miten saataisiin järjestettyä nettiyhteys mökille järkevillä kustannuksilla. On meinaan sen verran katvealuella, että mitkään 3G yhteydet eivät siellä pelitä...

Kaapista ulos osa xx

Höh. Tulin juuri IRL naiskaverilleni kaapista ulos mesekeskustelussa. Olen hämmästynyt. Minulle iso ja suuri asia oli hänelle vain normaali ja positiivinen uutinen. Ohoh. Olipas hänelle mutkaton ja suora suhtautuminen asiaan. Hän on jopa nähnyt Hanin joskus, eli arvasi heti kenestä puhuin kun naisrakkauden mainitsin.
Olen jotenkin helpottunut. :)

Akvasta

Ne keskituen uudelleen silikoonaukset jälkeen eivät näy pitävän laseja kuosissaan ja mikäli mahdollista lasien pullistumat ovat entistäkin enemmän, tai ainakin näyttävät siltä... Eli lasken jälleen kerran altaasta vettä vähemmäksi ja toivon, etteivät lasit+vedet pullahda pihalle. Pistin yhteydenottoa altaan myyjäliikeeseen ja odottelen sieltä vastausta miten he suhtautuvat tähän takuupuoleen/yleensä takuuseen. Altaalla kun on vielä puoli vuotta takuuaikaa jäljellä, eli eiköhän heidänkin pitäisi tämän ihan tosissaan ottaa. Myyjäliike on tosin tähän asti muissa reklamaatioissa toiminut ihan hyvin ja sujuvasti, mutta kohta heillä varmaan palaa pinna minun ainaisten valitusten kanssa...Jotenkin vaan olen skeptinen ja epäilen kaikkien tahojen koettavan päästä asiasta kaikessa hiljaisuudessa eroon...

Harmillista taas...

Kymmenen

postikorttia kirjoitettu muille maille vieraille. Postcrossing-kortteja tuli siis väännettyä ihan kunnolla pitkästä aikaa ja nyt sit alkaa olla suomen kansalliskukat/puut ja Unescon maailmanperintökohteet käännetty tönkeröksi englanniksi. Niin-n ja olen myös perehtynyt lakkaan (hilla, suomuurain), katajanmarjaan, lahnaan ja kimalaisen sielunelämään ja koettanut kääntää ne edes lievästi ymmärrettävälle lontoon kielelle. Ei kai ole mistään huomattavissa, että luonto yms. ovat lähellä sydäntäni myös kortti- ja postimerkkivalinnoissa. ;) Huh. Olihan urakka, tosin ihan sivistävä sellainen.

Mitäminustatuleeisona-kriisi jatkuu yhä ja tehtyäni kasan kaikenmaailman testejä netissä kone analysoi minut yhtäpaljon käytännölliseksi sekä systemaattiseksi persoonaksi, jolla on myös paljon tieteellistä taipumusta. No eipä ollut mikään yllätys moinen analyysi, en minä olettanutkaan olevani mikään yltiösosiaalinen ja taiteellinen persoona...Pohdinta tämän ammatinvaihtamisen osalta jatkuu ihan virallisen ammatinvalinnanohjaajan kanssa tässä parin viikon päästä, eli asiat etenevät pikkuhiljaa. Hyvä niin.

Luontoaihetta sivutakseni törmättiin Hanin kanssa retkeillessämme mielenkiintoisen näköiseen lintupönttöön. Oli varsin persoonallinen pönttö ja toivottavasti sen asukkaat osaavat arvostaa kodin rohkeaa ja ennakkoluulotonta muotoilua ja erikoisia julkisivuratkaisuja, sekä hieman poikkeavaa sisäänkäyntiä. :)

Säpinää ja säikähdyksiä

Akvaariot ovat tänä viikonloppuna aiheuttaneet sekä rytmihäiriöitä, että harmaita hiuksia. Ison pytyn keskituki oli irronnut jotenkin kiinnityksistään ja reilu 7mm pullistuma etulasissa sai aikaan runsaasti toimintaa ja rahan menoa. Nyt kaikki kalat majailevat hätäapuväliaikais- altaisaan, iso allas on tyhjennetty vedestä ja keskituki on silikoonattu paikoille. Piti juosta eilen hätähätää rautakauppaan silikonipatruunan, sun muiden välttämättömien oheistarvikkeiden ostoon.
Toivottavasti moinen liimailu toimii. En uskalla pitää moista pyttyä täydessä vesilastissaan tuossa nurkassa killumassa, jos keskituki ei asetu nyt kohdilleen. Muutenkin alkaa tökkiä tämä Juwel akvaariomerkki ihan urakalla, ei alle kahden vuoden ikäisessä altaassa saa olla noin paljoa vikoja. Valaisinyksikköhän on jo vaihdettu uuteen ja nyt tuo keskituki meni rikkipoikkiräks ja mitähän vielä... En tykkää. En yhtään. Harkitsin tuossa jo akvamerkin vaihtamista toiseksi, mut katsotaan nyt ensi tuo silikoonauksen toiminen/toimimattomuus.Välihuomautuksena voisin sanoa, että tuo silikooni haisee yllätävän voimakkaalle. Tai siis se etikkahappohan siinä pisti ihan silmät kirvelemään kun moista tököttiä enemmälti joutui käyttelemään pienissä tiloissa. Onpahan kokeiltu nyt tuokin silikoonaamisen ihanuus/inhottavuus.

Muuta mainitsemisen arvoista on ollut kesän eka rullaluistelureissu. Teki erittäin hyvää niin ruumiilliselle kuin sielullisellekin hyvinvoinnille ja nyt haluaa lähteä heti uudestaan tuonne liikenteeseen. Josko tuo vesisade joskus loppuisi... Myös kesän ensimmäinen ukkosmyrsky tuli koettua kesken pyörälenkin ja sen jälkeen taas muistin miltä niistä uitetuista koirista mahtaa tuntua. Oli kiva vääntää vettä alusvaatteista asti, sen verran läpimäräksi äkillinen kuuri kasteli minut ja muutaman muunkin onnettoman lenkkeilijän.

Opettelen taas yksineloa Hanin lähdettyä pakollisen viikon opiskeluputken jälkeen takas työnsä pariin. Toivon todella että melkein jo minulle luvatun kesäduunin kohtalosta alkaisi pikkuhiljaa tippua tietoa, siis alkaako työt vai ei. Nyppii taas norkoilu ja lojuminen... Nyysk.

Nyt kuitenkin vahtaamaan kauhukeittiötä. Aika häijy äijä tuo Ramsey. ;)

Häntä koipien välissä

Poistin itseni ja suosikkini Blogilistasta, mutta jouduin mönkimään sinne nolona takaisin. En mie osaa olla ilman sitä kun noita seurattavia suosikkeja on aikasta paljon ja runsaasti. Tai paremminkin en ole vielä löytänyt Blogilistaa korvaavaa, hyvää ja helppoa palvelua.

Vietän jälleen viikonlopun ja mökkeilyn jälkeistä elämää. Olen taas täällä einiinvehreällä Susirajalla ja taas tympii täällä elo ja olo. Ja taas minä valitan... :( Höh. Poikkeuksena Hanikin on täällä tekemässä kouluun liittyviä juttuja tän viikon, eli sikäli on paljon paljon kivempaa ja lutuisempaa eloa. Onneksi kissat saivat jatkaa kesälomailujaan maaseudun rauhassa, säilyypähän nuo minun vähäiset kukkani näiltä pieniltä nelijalkaisilta tuholaisilta. Jos ne eivät syö niitä niin ainahan kukkaset voi pudottaa lattialle ja varmistaa näin kukkien täydellinen ja onnistunut tuho. Ne on nää mirrit vähän tällaisia...täystuhoja hetkittäin.

Syötiin eilen pitkän päivän jälkeen oikein epätervellinen pizza ja nyt sitten koko asunto ja me molemmat Hanin kanssa haistaan valkosipulille ihan kunnolla. Huh. Hävettää melkein tämä löyhkä, mutta josko se siitä häviäisi pikkuhiljaa. Se haju siis. Pitänee välttää hönkimästä suuremmin kehenkään päin, en varmaan voi linnoittautua kotiinkaan odottelemaan hajun hälvenemistä ja samalla siis vältellä ihmiskontakteja.

Olin tossa hieman huolissani miespuoleista ystävästäni, joka "katosi" reilu viikko sitten tavoittamattomiin. Yleensä ollaan oltu lähes päivittäin yhtyksissä edes tekstareilla, mutta nyt miehestä ei kuulunut yhtään mitään ja puheluihin/tekstareihin ei tullut mitään vastausta. Herra on joskus suututtuaan mököttänyt minulle muutaman päivän, mutta tallainen hiljaisuus on ollut ihan ennenkuulumatonta ja outoa. Eilen illalla tuli kuitenkin mieheltä tekstari, että elossa on ja sairaalassa on ollut syystä ja toisestakin. Eipä siis meikäläisen vaistot olleet ihan kadoksissa, mutta kunhan herran nyt toipuu niin pitänee kysellä mitä oikein tapahtui. Pelottavaa kun joku häviää tuolla lailla täysin kadoksiin... Hui.

Kuukauden kärttyilijä

Voi hemmetti. Jos tollanen kunnianosoitus täksi kuukaudeksi myönnetään niin luulen olevani vahvoilla moisen tittelin saajaksi. Olen viime päivinä ollut niin ärsyyntynyt, herkkis ja ikävä kitisevä ihminen kuin joku vaan voi olla. Onneksi kenenkään ei ole tarvinnut olla viimeaikoina seurassani 24/7... Hanin kissaneiti on hyvin luoteikas ja jos häntä ei huvita jokin niin varokoon satunnainen silittelijä neidin kynsiä, sähinöitä ja sinkoiluja. Välttämättä kissa ei varoita ärsyyntymisestään millään tai vain vetämällä nopeasti korvat luimuun ja hyvällä tuurilla matala murina voi varoittaa lähestyjää pysähtymään. Ollaan ristitty neidon äksyilyolotila termillä "vittuperse" eli minä olen juuri sillä päällä tällä hetkellä. Varokoon kuka erehtyy luokseni tulemaan... MURRRR. Ehkä se pintasivistys minulla estää kuitenkin käymästä kenenkään kimppuun hampain ja kynsin, mutta pinnan alla kuohuu ja sanan säilä voi olla aika terävänä.

Edit. Jaa-a, ne ilmeisesti ovat nyt suostuneet siihen mun palkkatoivomukseen ja työ ilmeisesti alkaisivat kesäkuun alusta. Varmistusta tähän tulee ens viikolla eli mun palkkatoiveesta homma ei ole enää kiinni... Hmm. Eli ehkä on nähtävissä vähän sitä valoa nyt siellä tunnelin päässä. Onhan täs monta ehkä ehkä ehkä juttua vielä, mutta odotellaan nyt.

Kitinää ja valitusta

Eipä noi palkkaneuvottelut oikein etene, neuvotteluiden toinen osapuoli on vähän turha newbie hommassaan ja tuntuu että hänen pitää kysyä varmistus ihan kaikkeen jostain muualta. Ärsyttää. Paree olisi tän rouvan soitella mulle päin lupauksiensa mukaisesti, en enää itse viitti vonkailla ja kysellä kun ei kerta selkoa tunnu tulevan. PÖH. Kaikenlaista sitä.

Treffattiin eilen sen kaverin kaa ja päiviteltiin kuulumisia mitä tässä kenellekkin on ehtinyt tapahtua muutaman vuoden aikana. Jostain syystä kaverini ei oikein tunnu noteeraavan mitenkään jatkuvaan Hanista puhumisiani siitä, että kaikki jututtuni olivat meikäläiseltä "me tehtiin Hanin kaa sitä ja tätä ja käytiin siellä ja mentiin sinne" Ilmeisesti hänellä on täysin silmälaput silmillä siitä, mikä tää mun ja Hanin suhde on joten ehkä minun täytyy häntä tässä asiassa hieman valistaa. Enkä edes varmuudella tiedä, mitä kaverini ei-heteroista oikeasti tuumii, mut siinähän se sitten selviää. Hassua pohdiskella näitäkin asioita. Pöh.

Olen myös tahollani ihmetellyt miten ihmiset ihastuvat netissä niin helposti. On niin tavattoman helppo luoda toisesta tietynlainen mielikuva omassa päässään. Mielikuviin siinä kai ihastuu ja mielestäni tämä netti-ihastus pitäisi tavata mahd. pian jotta näkee toimiiko kemiat IRL vai ei. Niin, siis selvennyksenä minä en ole ihastunut kehenkään nettituttuun. Mie tyydyn pyörittelemään täällä päätäni, silmiäni ja kuuntelen äärimmäisen kriittisenä ja skeptisenä tarinoita tästä ihanasta miehestä. Just joo. Jokainen tyylillään. Lisätään tätä soppaan vielä ex-emäntä jonka luona tämä ihana mies kuitenkin vielä asuu, heidän lapsensa, vieras maa, kieli ja kulttuuri. *huokaus* Mie olen aivan liian vanha/kyyninen nyt näihin juttuihin. Toki toivon parasta, mutta...

Murr osa xxxx

Alkaa mennä hermot tuohon Blogilistaan, tai siis on mennyt jo. Harmillista, että homma on kussut ja tuntuu kusevan yhä edelleen ja ihmettelen miksi keskeneräiset tekeleet lasketaan Betaversioina käyttäjien testattaviksi. Olen harmistuksissani asiasta ja kaikkein eniten kyrsii heidän äärettömän kohtuuttoman oloiset uusitut käyttöehdot, mitkä tosin muutettiin käyttäjien älähdyksen jälkeen hieman kohtuullisimmiksi. Lohduttaudun ajatuksella, että muutkin ovat kyrsiintyneet ko.palveluun.

Muuta säpinää elämään ovat tuoneet itselleni erikoiset palkkaneuvottelut yhdestä työhommasta. Olen tossa vääntänyt kättä voiko minut palkata työhön samalla rahalla kuin 18-vuotiaan täysin kokemattoman/kouluttamattoman työntekijän. Mielestäni työkokemus pitää ottaa ehdottomasti tässä huomioon, mutta jos se ei heille käy niin jatkan duunin etsimistä muualta. Näillä polttoaineenhinnoilla ei "ilmaistyön" tekeminen oikein kannata ja en oikein ole valmis aloittamaan töitä jos rahaa ei käteen jää yhtään enempää kuin työttömänä kotona lorvimisestakaan. Enkä oikein tunne asiasta huono omaatuontoa... en todellakaan. Hyi minä.

Tapaan tänään myös pitkästä pitkästä aikaa "ystäväni", riitaannuttiin hänen kanssaan jokunen vuosi sitten hänen sairaanloisen mustasukkaisuuden takia, eli hän syytti minua miehensä vokottelusta. Todellisuudessa olin juuri aloittanut seurustelemaan Hanin kanssa ja umpirakastuneena naisena ei hänen miehensä olisi voinut juuri vähempää kiinnostaa. Riitahan ja välirikkohan siitä sitten tuli ja nyt koetetaan vähän paikkailla välejä ja kysellä kuulumisia. En ollut kamalan yllättynyt pikauutisista, eli tämä pariskunta on nykyisin tekemässä eroa ja ystäväni on muuttamassa eteläiseen Suomeen.

Nyt kuitenkin suihkuun...

Voi rähmä ja muita harmistuskirosanoja

Ulkona sataa räntää/vettä ja minä olin niin ajatellut lähteä katsomaan pesäpalloa. Harmittaa ihan vietävästi. MURRR. Tahtoo kesän, lämpimät kelit ja pesäpalloa katsomaan. Juu-u, tiedän että isot murheet minullakin on, mutta kyllä se silti vituttaa. Paistanpa siis lohdutukseksi mustikkamuffinseja...

Ja napsin tuossa joutessani myös kuvia akvaarion kalasista. Nämä linssiluteet olivat poikkeuksellisest esillä ihan yhtäaikaa eli saanen esitellä Lutku ja Blondi. Lutkun silmät ovat jostain syystä tässä matkan varrella menneet sinisiksi, ihan jännä juttu tuokin. Ja Lutku on se pytyn vanhin kala ja kaipa sitä kautta se rakkainkin yksilö.

Takaisin Susirajalle

Olin viikon reissussa. Matkaa täältä oli etelämmäksi vain reilut pari sataa kilsaa, mutta kyllä voikin kesä olla pitemmällä siellä jossain kuin täällä virallisella asuinseudulla. Hieman piti hieraista silmiään kun eilen omaa pihaan tupsahdin, että missäs ne kaikki kukat ja vihreys ja kesän tuoksut ja ja ja... No satoi siellä muuallakin vettä, räntää, lunta ja rakeita useankin kerran kuluneen viikon aikana, auton ikkunat piti kraapata jäistä pois, mutta silti. Ei täällä vaan vielä nurmikoita leikata ja melkein saunavastoja tehdä. Kurjaa... oikeasti.

Maakuntaa kiertäessämme törmättiin mielenkiintoiseen leirintäalueeseen. Alue on ilmeisesti toiminassa kesäisin, mutta varhaisen toukokuisen ajankohdan takia siellä ei mitään elämää kyllä nyt näkynyt. Suoraan 80-luvulle jääneet mainokset ja erittäin pysähtynyt ilmapiiri pisti hieman hymyilemään. Enpä tällaisiin muinaismuistoihin ole pitkään aikaan törmännytkään.

Ja tässä sitten sen ajan naiskauneutta (?) samaiselta leirintäalueelta ilmeisesti jonkun saunarakennuksen tjms. seinältä ja sen ajan asuntovaunumallistoa.

Oltiin tietysti myös mökillä ja kalastettiin. Tosin vain katiskoilla, mutta kyllä saalis olikin sitten sitä suurempaa ja runsaampaa. Kissat ja koira saivat keittämisen jälkeen runsaasti ruokaa ja ihan se oli hauskaa meilläkin tuo arvuuttelu paljonko sieltä tällä kertaa saalista tulisi. Erikoista oli myös mateiden löytyminen katiskoista...Ohessa todistusaineistona niitä ahvenia isoimmasta päästä.

Kevätpuuhia

Ensimmäiset orvokit on pistetty ruukkuihin, pihat harvoitu ja seurailen tossa vastapäisen lähimetsän ja läheisen lintupöntön elämää. Kirjosieppo koettaa kovasti emäntää vokotella pönttöönsä, toivottavasti puolisko hänellekin löytyy. Viime vuonna pöntössä taisi poikuettaan kasvattaa joku tinttipariskunta, mutta saa nähdä ketkä tänä kesänä tuon pöntön valloittavat itselleen. Se on vallan suloista seurata poikueen kehittymistä ja ensimmäisiä lentoharjoituksia.

Kävin taas eilen nolaamassa itseäni. Reissun päätarkoitus oli ostaa vanhempien kuistille pieni puutarhapöytä ja istuimet, eli olin äidin hovikuskina ja makutuomarina. Siinä ohessa tuli osteltua myös muille tarpellisia ostoksia, esim. isän traktoriin moottoriöljynsuodatinta ja paikkausmaalia. Hieman hilpeyttä taas herätti alan traktori/raskas ajoneuvoliikkeessä me naiset ostoksilla, mutta yllättävän hyvin asiakaspalvelussa oleva herra tehtävästään suoriutui. Ainut ongelma oli se, etten minä voinut tietää että jotain Fordin sinistä maalia on kolmea eri sävyä joten oikean väri meni sitten arpomiseksi. Seuraavaksi käytiin mersuliikkeessä ostamassa veljellä joitain ovilistan kiinnitysliittimiä, eikä nyt sekään niin helppo homma ollut. Kiinnittimet löytyi, mutta myyjällä oli kyllä vilpittömän hauskaa. Eipä siinä mitään, huumorilla ja luovalla hulluudella siitäkin selvittiin.

Niin-n, ja kannattaa myös katsoa millaiset työvaatteet myyjällä on päällä Prismassa. Etsiskelin uudesta hienosta hehtaarihalli Prismasta sykemittareita, mutta eipä niitä löytynyt mistään. Etsin ensimmäisen näkökentään sattunut myyjän ja eikun reippaasti kysymään. Hieman minussa hämmennystä herätti myyjän hämmästynyt katse ja vastaus ettei hän tiedä missä sykemittarit on. Sitten herra näytti nimikylttiään ja sanoi olevansa läheisen Alkon myyjä... Voi noloa. Kauniit anteeksipyynnöt herralle ja nolo luikkiminen karkuun. Olisi pitänyt vähän älytä katsoa tarkemmin...

Niin ja mie pääsen tänään Hanin luo. :) :) Ei oikein malta odottaa.

Etäsuhteilusta

Joo. Mie olen tässä vajaan viikon opetellut olemaan "kesäleski" tai mikä sana se nyt kuvaileekaan tätä tämänhetkistä olotilaa. Hani on siis kaukana kaukana kesäduunissa ja minä olen täällä yksinäin.
Nyt sit täytyy täytyy riutua ikävissään vielä jokunen päivä, perjantaina meinaan ottaa suunnan kohti Hanin kesäosoitetta ja saadaan sitten olla viikko yhdessä. Ei sitä uskoisi, että minäkin näin aikuisella iällä ikävöisin näin paljoa toisen luo.

Sananen Euroviisuista 2008

Muutama viisunkipale on tullut katseltua vähän sieltä sun täältä, netistä, telkusta molemmilla kotimaisilla kielillä yms. Päällimmäinen tunne on hämmästys, missikisoistako siellä onkin kyse ja onko kyse oikeasti siitä kuka uskaltaa pistää sen lyhimmän mekontekeleen päälle. Huh. Rakkaan naapurimaan emäntä jäi mieleen turhan sliipattuna barbina, liian täydellisen hiotulla eurorenkutus-kappaleellaan eli toivottavasti se ei ainakaan menestyisi. Niin-n ja oli se mekkokin aika lyhyt ja nainen aikasta lailla keinotekoinen olio. HUH. Jos vastaan tulisi, niin saattaisi jopa säikähtää.
Saas nyt nähdä kuin Suomen äijien käy. Itse en nyt niin diggaile kappaleesta, enkä bändistäkään, mutta toivotan onnea koetukseen.

Niin-n ja toinen naapureistani, opiskelijaneito on nyt sit bongattu. Toisen herranaapurin kanssa törmäillään noilla lenkkipoluilla harva se kerta, mutta tämä neito on ollut tehokkaasti jossain muualla. Tämä Neito tuijotteli hetki sitten suurella hartaudella tossa melkein takapihallani suoraan tänne asuntoon. Tuli vähän outo olo moisesta mölläämisestä, mutta päättelin, että neito varmaan näki ton ison akvan valot ja ihmetteli niitä. Varsinkin kun neidolla näkyi olevan omassa häkkivarastossaan muutama pieni allas tyhjillään, eli ilmeisesti harrasteet ovat sitten siltä osin samankaltaiset hänen kanssaan. On se vaan silti hieman epäkohteliasta tuijotella asuntoon... varsinkin kun olin just tullut suihkusta ja olin kylpytakki päällä... Näin täällä. HÖH.

Ja tuo blogilista on uudistuksen jälkeen hieman ettenkö sanoisi outo. Katsotaan nyt aukeneeko sen outoudet minulle...

Kylmyyttä ja vähän äijähommia

Onpas siellä kylmä, ulkona siis. Olin jo tottunut t-paita keleihin ja lämpimään auringonpaisteeseen, eli tän aamun pakkaslukemat ja hyytävä pohjoinen tuuli pisti kyllä ilmeen aika viluiseksi ja synkäksi.

Kelin ollessa mitä on, niin tänään on ollut loistava päivä tuunailuille ja kaikille pienille rästihommille mitä muutosta on jäänyt tekemättä. Polkupyörään on nyt vaihdettu toimivat, perinteinen vipu-soittokello ja tämä olikin ihan etsimisen takana tämä löytö. En halua "kilautettavaa" kelloa sen huonon kestävyyden takia ja sitä versiotahan sitten olisi ollut kaikki kaupat puollollaan. Etsiä siis krantun ihmisen piti, ennenkuin haluamansa löysi.

Toinen tuunattava kohde on ollut kylpyhuoneen repsottava hylly. Ostin jo aiemmin pidemmät ruuvit korjausta varten, mutta sitten ilmenikin että seinä on kipsilevyä. Eihän siinä mitkään tavisruuvit kestä, eli piti hieman metsästää riittävän vahvoja ankkurikiinnikkeitä/ruuveja. Nyt sit hylly pysyy seinässä... toivottavasti. Jälleen kerran muistin myös sen, että ostaisin vihdoin ja viimein sen porakoneen/ruuvinvääntimen. Sitä olisi tarvittu taas, mutta ei auttanut kuin soveltaa vanhoja reikiä ja toivoa että reiän kokoarvaus sattuisi oikeaan. Sattui se, nyt vaan on rakko kämmenessä armottoman ruuvauksen jälkeen, kiitos taas oman piheyden ja sen typerän halpisruuvarisarjan ostamisen mitä joskus kaupasta sattui saamaan. Paskaa sieltä sai sillä rahalla, eli ehkä seuraavat vehkeet ovat jo astetta laadukkaammat. Huvitti hieman, kun taannoin ensimmäisen kunnon kiertämisen jälkeen meisselistä ns. kromaukset pinnasta olivat karisseet ja alta paljastui messinkiä tms. melkein heti mutkalle mennyttä materiaalia. Tyhmää ja pihiä huijattiin taas. :)

Seuraava korjauksen kohde olikin sitten tuo jumiva takaoven lukitus, siihen auttoi öljyn suihkautus lukistusmekanismiin eli se oli yllättävän helppo/nopea homma. Vielä on ratkaisematta hankalasti roikkuva nettipiuhan piilottaminen jonnekkin jollain teknisellä listaratkaisulla ja ötökkäverhon ostaminen/etsiminen/asentaminen takaoveen. Kylppärin ikkunaan sain jo viriteltyä hyttysverkon aiemmin. Myös keittiön sijoituksellisesti erittäin mielenkiintoinen loisteputki kaipaisi sytyttimen vaihtoa, pitäisi vaan keksiä miten ihmeessä sen saisi vaihdettua. Sytytin on jo ostettu, mutta miten minä saan sen valaisimen rungon auki.... Eli kyllä nämä ongelmat tästä ratkeaa, pikkuhiljaa.

Kalaset ovat kotiutuneet muutosta hyvin, lehtikalatkin pitkästä aikaa kutevat ja tällä kertaa kudulla voi olla jo mahdollisuus kehittyä eläviksi poikasiksi. Edelliset yritykset oli tuomittu tuhoon ahneiden ja liian rohkeiden keisaritetrojen vuoksi, nyt rosvokalat ovat muuttaneet muualle ja pytyn pienet muut kalat (kiilakyljet) eivät edes uskalla tulla lehtikalojen "lapsinurkkaukseen". Toivottavasti pesue onnistuisi... Olen tuossa pitänyt isoa pyttyä varsin vähillä kaloilla ihan tarkoituksella. Tot.näk. jossain vaiheessa kesää kaverini kalaset tulevat evakkoon ison remontin tieltä ja olen vähän varaillut sitä elintilaa mahdollisille uusille kalasille. Pienen pytyyn on hakusessa edelleenkin taistotyttöjä, mutta jostain syystä kalasia on vaan hemmetin vaikea löytää tältä paikkakunnalta.

Sunnuntaita

On taas tulossa upea aamu ja päivä noin niinkun ilman puolesta. Linnut laulaa, aurinko paistaa ja on niin taivaallisen hiljaista ja keväistä/kesäistä ettei meinaa uskoakkaan.

Hyvinä uutisina voisi varmaan kertoa, että Hanin kissakin kotiutui nälkäisenä, laihana ja pelokkaan, mutta ehjin nahoin jokatapauksessa. Ehkä kissaneidin ego oli saanut sen suurimman kolauksen, sillä epäillään naapurin leikkaamattoman kollin antaneet tällä leikatulle neidille kyytiä kevätkuhinoissaan. Jotenkin vaan niin tyypillistä maalaiselämää, että kollit saa riekkua ja räyhätä leikkamattomina ja käyvät sitten naapurin pihoilla pitämässä järjestystä ja reviirinahisteluista. Kysyn jälleen kerran, miksi ihmiset eivät leikkauta kissojaan...? Kaikki siis hyvin Hanin kissalla ja nyt varmaan jo panikoinut Hanikin saa rauhoittua. Niin-n ja minäkin, sen verran minuakin kaihersi kissan katoaminen.

Olin eilen ahkera, pesin ikkunat, siivosin takapihan ihan kunnolla ja pyykkäilin, tiskasin, kävin kaupungilla sun muuta. Kaikki tämä viikojen touhuaminen ja muuttorumba näkyy jo vyötäröllä, eli kerrankin mieltä ilahduttaa vaa'alla käynti, kiloja on ihan kivasti tippunut tämän rehkimisen tiimoilta mukavasti. Onhan noista vielä vara tippua runsaasti lisääkin, mutta suunta on joka tapauksessa hyvä.

Taidan mennä etsimään jotain kutinaa hillitsevää voidetta, sen verran nuo kesän ensimmäiset itikan pistot tuntuvat kutittavan. Raaps-raaps vaan. Höh...

Vapun jälkeistä elämää

Jahas. Olen selvinnyt elossa koko muuttorevohkasta, eli saavutus sekin. Saldona älytön määrä banaanilaatikoita vanhempien aitassa ja toinen älytön määrä täällä Hanin asunnolla. Sikäli vähän hankalaa, kun pitäisi muutama viikko pyöriä pienessä kämpässä kahden ihmisen tavaroiden kanssa, mutta kai se rakkaus ja sopu sijaa antaa.

Ne tärkeimmät tavarani , eli tietokone + sen oheishärpäkkeet sekä molemmat akvaariot toimivat jo, eli eipä tässä mitään hätää ole. Jollain aikavälillä minun tavarani varmaan löytävät paikkansa ja sopivan vapaan kolosen Hanin tavaroiden keskeltä. En ota paniikkia, kyllä tämä tästä.

Tämä asunnon sijainti on kyllä ihanteellinen, tykkään kovasti tästä rivitaloelämästä ja tästä seudusta. Upeat lenkkeilymaastot ja vesistöt ihan tuossa lähellä. Takapiha on ihana ja sormia jo syyhyttää kukkapenkkien kunnostaminen, harvoiminen sun muu puuhastelu. Oli varsin outoa herätä ensimmäisenä yönä erikoiseen meteliin eli lintujen konsertoimiseen. Laulukonsertit olivat sen verran äänekkäitä tuossa parin metrin päässä alkavassa metsässä, että minä heräsin tähän liverrylaulu konserttoon. Kesän ensimmäinen grillailukin tehtiin takapihalla vappupäivän loistavassa kelissä (+21 astetta) eli kyllä täällä kelpaa asustella. Plussaa on myös toisen naapurin täydellinen poissaolo enimmän osan ajasta, toinen seinänaapuri on taas hiljainen herra ja yksineläjä, eli täällä ainakaan mitään häiriötä tunnu olevan. Tykkään, tykkään, tykkään.

Suurin huolen aiheeni tällä hetkellä on Hanin yhdestä kadonneesta kissasta. Kisut menivät viettämään kesäksi maalaiselämää ja se vanhin ja viisaisain neitikisu on nyt kadoksissa toista vuorokautta. Toivottavasti ei ole vaan sattunut mitään ja neiti käpöttelee takaisin hyvissä voimissa. Toivon todella sitä.

Kissa

Tälle herralle ei sitten kelvannut muikut kuohukermalla. Onko hän hemmoteltu, vai hemmoteltu? Herralla oli kesken pesupuuhat, eli piti hieman modifioida kuvaan siveäksi, mutta uskon että kissaherra ei pistä sitä pahakseen...

Kierrätystä ja katsastusta

Kun tuota romua ja rojua on nurkkiin kertynyt, niin nyt on kuitenkin jo pakko luopua jostain, että edes jonnekkin minun romuni jatkossa sopisivat. Ja tämä luopuminen aiheuttaa sitten kysymyksen, minne ne kaikki tavarat olisi syytä pistää, sekajäteroskin tuntuu monenkin tavaran kohdalla liian julmalta ja väärältä paikalta. Vaatteet ja kieropohjaiset kattilat ovat jo löytäneet jo paikkansa, mutta minne ihmeeseen posliinikipot ja -mukit on syytä pistää.? Joka paikassa kyllä muistetaan mainita että lasinkeräys ei ole posliinille sopiva paikka, mutta eipä kukaan kerro mikä on sitten se oikea paikka. Ilmeisesti sekajätepönttö kutsuu taas, sillä minnekkään kirpparille noita ei todellakaan kannata raahata. Hankalaa... joo. Huomenna vuorossa olisi sitten SER-romun hävitys-operaatio, uskomaton määrä romua on tuollakin saralla tullut näköjään aikojan saatossa haalittua.

Pieni vihreä autonikin meni läpi katsastuksesta ihan vaan pienillä huomautuksilla. Jännä että sama etuiskarin lievä ääntely meni viime vuonna läpi eri katsastusasemalla, mutta täällä taas ei. Ei siinä mitään, hyvä että katselevat ja tutkivat noita vehkeitä tarkemmin. Hintaa katsastukselle tuli vaivaiset 29e, sis. pakokaasutestit eli en valita tuosta hintapolitiikastakaan yhtään.

Kevään ensimmäinen jäätelökin on sitten nautittu. Kokeilumielessä ostamani jäätelö ei vaan oikein hemmotellut makuhermojani, eli En suosittele Muru hopeatoffee- jäätelöä. Karkkina hopeatoffee on kyllä nannaa, mut tämä jäätelöhomma ei mielestäni ollut hyvä kokeilu.

Mutta nyt CSI kutsuu...

Elämä voittaa taas

Rypyt rakkaudessa on siloiteltu ja tasoiteltu, eli sunnitelmat jatkuvat kuten aiemmin oli tarkoituskin. Toivottavasti molemmat meistä otimme opiksemme ja minäkin sain/pystyin puhumaan kipeistä asioista mistä en koskaan edes kuvitellut kykeneväni kenellekkään puhumaan.
Muuttoapu on jo varattu, isä lainaa pakettiautoaan ja pakkaaminen voi pikkuhiljaa edetä. Rojua on lentänyt roskiin ihan kiitettävästi, mutta mistä ihmeestä tuota roipetta ja tavaraa yhä vaan riittää ja riittää. Kyseessä on kuitenkin vain yksiön tavarat...

Niin-n ja niitä veromätkyjäkään en saanut, joten ehkä tässä on taas syytä hymyillä. :)

Perjantaita

Sauna lämpiämässä, siideri kylmässä ja mieli ihan rauhallinen. Metsästin päivällä valkovaseliinia paikallisista apteekeista ulkosuodattimen tiivisteiden rasvaukseeen. Rasvaa löytyi toisesta liikkeestä järkytettyäni ensin myyjätätiä kertomalla mihin minä sitä vaseliinia tarvitsen. Itsepähän kysyi käyttötarkoitusta eli Hulluja nuo akvaristit joo...

Pelkäsin myös naapurissa seinän takana olevan viemärikaivon vaihto-operaation särkevän akvaarioni, sen verran roisia oli lattian ja akvaarion tärinä lattian aukipiikkauksen aikana. Akva kesti, vaikka ehdin jo maalailla kauhukuvia kuka maksaa vahingon jos ne vedet lattialle levähtäisivät. Kiva loppusotku 4 vuoden vuokra-asumisen jälkeen asunnon omistajalle. Saisipahan ainakin uudet parketit, eri asia kuka ne rempat sit olisi joutunut maksamaan... Kävin myös lyhennyttämässä taas lettiäni ja onpas nyt sitten kivan kepeä olotila. Kiitokset kampaajalleni siitä, että hän ymmärtää oikeasti mitä tarkoittaa lause " saa lyhentää ihan reilusti". Vaalea väri raitojen osalta säilyi leikkauksen jälkeen hiuksissa ihan hyvänä, eli olen erittäin tyytyväinen tähän 18e maksaneeseen lyhennysoperaatioon.

Niin-n ja ihan vaan irrallisena välihuomautuksena maininta siitä, mitä toisten puhelimia ja liittymiä varasteleville ihmisille mielestäni pitäisi tehdä. Joku kusipää ehti tehdä läheiselleni 600e laskun ennenkuin hän ehti kadonneen liittymänsä sulkea, eli munistaan tollaset pitäisi hirttää. Oletan että tällä varkaalla olisi ollut munat, sillä sen verran rankasti pornolinjoille oli ko. liittymästä ehditty jo laskua tehdä. Yleisesti ottaen ne miehet kai sinne pornolinjoille taitaa useimmin vonkailla. Raivostuttavaa. MURRRR. Pitää harkita viihdelinja-estoa omaan liittymäänkin. Hemmetin rosmot.

Mutta nyt sinne saunaan. :)

Pöh ;)

Olipas dramaattinen ja ennenkaikkea pitkäaikainen poistuminen tältä kirjoittajalta. Hah *sarkastinen naurahdus* Hyvä minä. Näköjään tämä blogi toimii minulle jonkinlaisena helpotuksena näissä arjen kiemuroissa, eli jatkanpa nyt kuitenkin oman kieltämättä tylsän elämäni märehtimistä täällä edelleen.

Eilen kävi katselemassa tähän asuntoon tuleva uusi vuokralainen vähän näita kämpän mittoja tarkemmin, mihinkä hän minkäkin tavaransa voisi sijoittaa. Tärkeimmät kriteeri tuntuivat olevan missä kaiuttimet ja sohvatuoli tulisivat olevaan ja mikä kulma olisi paras äänentoiston kannalta...Melkomoinen taivaanrannanmaalari ja persoona tuntuu herra olevan, siis ihan positiivisessa mielessä. Saa nyt nähdä mitä naapurimummot tuumivat herran suuresta intohimosta katsella leffoja kunnon kotiteatterilaitteiden avulla. Hienovaraiseen herran kyselyyn koska kämppä on tyhjä oli harvinaisen helppo vastata, etten oikeasti tiedä. Kuten en oikeasti tiedäkkään, sillä isän pakettiauto ja kantoavun varmistaminen on vielä puolitiessään. Pitänee varmaan häiritä veljiä... ja tuo akvaarion tyhjentäminen/muuttaminen ärsyttää yhä enemmän. Meinasin jo hetken mielenhäiriössä pistää pytyn myyntiin, mutta ajatus varsinkin Lutkun menettämisestä kirpaisi ihan urakalla. Lutkuhan on ihan ensimmäisestä akvaariostani asti mukanan muuttanut maatiaspartamonni-naaras, eihän hänestä nyt voi luopua hmm. noin kuuden vuoden yhteiselon jälkeen. Eli eiköhän tuo 240l allas muuta vielä mukana sinne jonnekkin. Pienempi pytty on onneksi helpompi muutettava, 40l pytty kun ei paljon vaivaa ja tilaa vaadi.

Vietin tuossa muutaman kunnon itsesäälissä rypemispäivän ja surkuttelupäivän. Itkin silmäni turvoksiin ja niiskutin nenäni tukkoon, mutta eiköhän tuo surkuttelu taas riittäne vähäksi aikaa. Mikäs hätä täs oikeasti on, kyl nämä asiat tästä jonnekkin päin selviää vaikka vähän välillä tökkiikin tuo elo. Itselläni tuo liikunta näkyy helpottavan suurestikkin tuota synkistelevää oloa, eli kaipa siitä sitten oikeasti niitä endorfiineja alkaa erittyä kun riittävästi itseään rääkkää ja kiusaa. Pitäisi vaan liikkua vielä enemmän, sen verran helpohkoja nuo liikunnat minullakin ovat olleet.

Perjantaina kampaaja. Ihanaa... saan taas lyhyen tukkani takaisin nykyisen luuskahtaneen lettini tilalle. Odottelen myös lievällä jännityksellä veroehdotuksta saapuvaksi, ei oikein huvita saada viime vuoden 400 euron mätkyjä uusintana, eli josko ne verot olisi nyt osuneet paremmin kohdalleen. Postia siis odotellessa.

Tauon paikka

Poistun maisemista toistaiseksi... Elämä ei valitettavasti aina mene niinkuin suunnittelee. Luulisi minunkin, aikuisen ihmisen jo oppineen sen tähän päivään mennessä. Kiitos kuitenkin kaikille teille, jotka elämääni seurasitte ja olitte mukana kommenteillanne.

Hyvä teko

Jokohan se irtoaisi se taivaspaikka (jos moiseen uskoisin) tämän päivän hyvällä teolla.? Jonotin tunnin löytötavaratoimistoon palauttamaan kadotettua kännykkää. Löydettiin känny Hanin kanssa ulkoillessa keskeltä hankia ja nietoksia, känny oli kuitenkin ihan toimiva versio ja liittymäkin oli kokeilulla vielä hengissä, joten päätettiin palauttaa puhelin poliisin löytötavaratoimiston suojiin. Puhelin oli ulkokuoren perusteella jo ne parhaat päivänsä nähnyt koje, venäjänkielinen versio vieläpä, mutta arvelin kuitenkin yrittää jos vekotin palautuisi oikealle omistajalleen. Eniten hirvitti tuo auki ollut liittymä, josko nyt itse puhelin ei ollut kamalan arvokas highteck versio. Toivottavasti kyseessä ei myöskään ollut jonkun muksun tahallinen hävitysoperaatio uuden kännykän toivossa. Enkä edes vaatinut löytöpalkkiota :)
Hyvä minä... *sarkasmia*

Muuten ei ole juurikaan mitään syytä olla tyytyväinen omaan itseensä. Syvä huokaus.

Murr

Eikö tässä maailmassa oikeasti ole mitään muuta kuin jonkun miljoonaperijätär Hilton nännit ja joku wannabe tyrkky blondi Tukiainen. Vähässä ne on nämä oikeat asiat ja ongelmat tästäkin maailmasta. En ymmärrä ja en oikein edes jaksakaan ymmärtää. Pinnallisuus on pop, näemmä. Ja ihan vaan henk.koht ärsytyksenä on viime aikoina ollut Marita Taavitsaisen naama ja hehkutus ainakin kahdessa tämän viikon naistenlehdessä, kivahan se on että hän nyt vihdoin löytänyt sen elämänsä miehen, on umpirakastunut sun muuta ihanaa ja vaaleanpunaista. Pitääkö sitä tietoa joka lehteen kuitenkaan tyrkyttää???

Joo-o, mie olen käpynä ja hormonihirviö minussa nostaa taas päätään. Anteeksi vaan nyt.

Takuuvuokrat ja termostaatit

Huvittaa hieman tämä muuttotouhu jo tässä vaiheessa. Eilen oli ensimmäinen näyttö tästä asunnosta ja onnekseni heti ensimmäinen asunnon katsoja tykästyi tähän. Ilmeisesti vuokrasopimus on jo heidän välillään tehty ja säästyn siis kiusallisilta lisänäytöiltä.

Äsken sain kuitenkin mielenkiintoisen tekstiviestipynnön. Voisinko ystävällisesti lukea vesimittarin lukemat kuun lopussa ja lähettää nämä tiedot uuden vuokralaisen välittäneelle firmalle tai asunnon omistajalle. Pyyntöhän on sinällään ihan kohtuullinen ja asiallinen, mutta siinä on vaan yksi pienen pieni ongelma. Tässä huoneistossa kun ei ole sitä vesimittaria, mitä voisin halutessaaan katsella ja lukemia eteenpäin ilmoitella. Ehkä se vanhuus ei tule tässäkään tapauksessa yksin, sillä soittokierroksen jälkeen vuokrafirman edustaja kertoi juuri vuokraisäntäni esittäneen tämän erikoisen mittarin lukupyynnön heille. Kyseinen eläkkeellä oleva asunnon omistava herra asuu siis yhä tässä samassa taloyhtiössä ja rapussa kuin minäkin, eli hänen pitäisi siten tietää onko talossa erilliset vesimittarit vai ei. PÖH. Ehdittiin samaisen omistajan kanssa käydä kädenvääntöä puhelimessa takuuvuokrani palauttamisesta ja erillisesta vesimaksusta, mutta pitkän ja kovaäänisenkin jakkauksen jälkeen päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä kuka maksaa ja kenelle maksaa ja minkäverran maksaa... Hän olisi myös mielellään maksattanut minulla hänen omistamansa jääkaappi/pakastin-yhdistelmän rikkoutuneen termostaatin korjauksen (98e), mutta sitäkään minä häijy ihminen en ollut halukas maksamaan. HYI minä. Samaten halusin viedä omat olohuoneen halogeenivalaisimet menessäni, vaikka vuokranantaja olettikin niiden(kin) olevan hänen omaisuuttaan. Säleverhot lupasin kuitenkin ikkunoihin jättää, sillä nehän nyt eivät minun omaisuutta olleet missään vaiheessa ja ikkunassahan ne roikkuivat kun tänne muutin. Odotan myös mielenkiinnolla, muistaako hän suihkuverhon olleen hänen omaisuuttaan, kun siitä ei vielä olla väännetty kättä. Huh. Mitähän vielä... Alan itseni tuntea pikkuhiljaa suureksi rikolliseksi ja varkaaksi, jonka suurin himo on varastella toisten vanhoja käytettyjä säleverhoja sun muita.

Epäilen vahvasti, että tämä tarina saa vielä jatkoakin. Ei tämä nyt näin "helposti" voi mennä.

Alan pikkuhiljaa oivaltamaan

että olen ihan oikeasti tästä kämpästä lähtemässä pois. Huomenna tulee ensimmäinen vuokralais-ehdokas katsomaan tätä asuntoa ja vuokrauksen hoitava firma haluaisi samalla reissulla ottaa täältä kuvia. Höh, en halua minun kotiani pällisteltäväksi tuonne nettimaailman syövereihin ja toivottavasti voin jollain syyllä kieltää kuvaamisen. Odotan suurella mielenkiinnolla myös sitä, millaisen vuokrasumman asunnon omistaja koettaa tästä saada seuraavalta vuokralaiselta. Kyseessä on kuitenkin pintaremonttia tarvitseva asunto ja asunnon omistaja on pihi kuin mikä... no eipä ole enää minun ongelmani.
Ulkona on aivan älyttömän komea keli, aurinko paistaa ja lumet sulaa aivan älyttömällä kohinalla. Lämpötila taitaa olla jotain +9 eli lähdenpä tästä ulkoilemaan Hanin kanssa heti kun nainen ehtii töistään minun luo. Kiva homma päästä tuonne ulos ;)

Päätöksiä ja äijähommia

Olin viikonlopun kotikotona vanhempia ilahduttamassa ja morjestamassa samalla noita velikultia ja koiraystävää. Mukaan reissuuni vanhempien luo lähti iso pussillinen rikkoutuneita tietokoneen kovalevyjä joiden kanssa tuli sitten äijäiltyä ihan kunnolla isän autotallissa. Kovalevyjen sisällä on nimittäin muutama minua kovastikin himottava vahva magneetti ja minä välttämättä halusin ne itselleni tuleviin askarteluprojekteihin. Hieman hämmästystä useimmissa tahoissakin herätti tämä minun suuri intoni moisten magneettien perään, mutta kun ei niitä mistään kaupasta niin vaan ostamalla tuntunut löytyvän. Tai jos löytyi, niin ne oli tehoiltaan niin heikkoja etteivät ne olisi minun tarkoitukseeni olleet sopiva, joten ainut keino oli ottaa moiset kilkkeet jostain muualta. Tietysti se helppo tapahan magneettien esillesaamiseksi levyjen sisältä olisi ollut avata muutama ruuvi torx-avaimella. Ikävä kyllä juuri sen kokoisia (tarpeeksi pieniä) avaimia ei edes isältä löytynyt ja kuorien avaamiselle piti keksiä vaihtoehtoinen tapa. Siispä porailin porakoneella ruuvinkannat sileiksi ja hillitön mäiskintä taltalla ja kunnon painavalla vasaralla ja kyllä ne hemmetin magneetit sieltä sitten paljastuivat. Ihan älytöntä hommaa, sen tietää jokainen joka on tutustunut kovalevyjen rakenteisiin ja oivaltaa etteivät ne kotelot nyt ihan heppoisia avattavia ole. Sainpahan ainakin toteuttaa joitain alkukantaisia vaistojani ja tuhoamisvimmaa ihan kunnolla tuon vierailun aikana ja kyllä sieltä muutama ihan käyttöön kelpaava magneettikin tuli sitten pelastettua.

Hanikin kävi minun luonani lauantaina kotikotona, nappasi minut mukaansa ja vierailtiin sitten vähän tuolla savon puolella ihan muuten vaan. Tämä Hanin vierailu kotikotona oli meille ensimmäinen "yhteinen" pariskuntanäyttäytyminen vanhempieni luona ja tällä kertaa vanhempani siis tiesivät meidän olevan Hanin kanssa ihan seurusteleva naispari. Edellinen vierailukerralla kun Hani oli vaan "kaveri" ja nyt melkein vuoden mietiskelyiden jälkeen arvelin vanhempien sulatelleen tietoa minun lesbosuhteesta riittävän kauan. Tämä vierailu meni erittäin hienosti, olin erittäin yllättynyt isäni varsin mallikkaasti käyttäytymisestä ja avoimesta suhtautumisesta Haniin, mielessäni nimittäin ehdin jo pelätä tämän jääräpäisen ja suorasukaisen isäni marssivan mielenosoituksellisesti muihin hommiin ja jättävän meidän naiset (minä, äiti ja Hani) keskustelemaan keskenämme. Oletan siis vanhempieni kuitenkin hyväksyvän tämän rakkauteni naiseeni-asian, mitäpä he toisaalta muuta voisikaan kuin hyväksyä jos haluavat minun kanssani väleissä pysyä. Hieno homma. Olen tyytyväinen.

Niin-n ja niitä päätöksiä sitten. No aluksi voisin vaikka todeta, että taisinpa juuri irtisanoa asuntoni. Ihan harkitusti ja suuresti miettien tein tämän päätöksen ja kieltämättä päätöstä joudutti hieman jälleen kerran nouseva vuokrani... Hui. Hieman pelotti moinen ratkaisu lähes neljän vuoden tasaisen tylsän asumisen jälkeen, sen verran tähänkin paikkaan kiinnyin ja totuin. Ensimmäinen muutto-osoitteeni huhtikuussa on Hanin asunto, sillä hänhän muuttaa kesäksi töiden perässä omille kotiseuduilleen ja hänen asuntonsa jää siis tyhjäksi. Muuten suunnitelmani tulevaisuuden suhteen ovat varsin avoimet, katsotaan nyt miten työ/opiskelutilanne kehittyy minun osaltani tässä kesän/syksyn aikana.

Siinäpä sitä taas oli... uutisia.

Jopas nyt

Pääsiäinen oli ja meni. Suklaamunia tuli syötyä, rahkapiirakkaa leivottua ja oltua Hanin kanssa mökillä. En oikein edes osaa eritellä tuntojani, sillä sen verran runsaasti tuli ajattelun aihetta erinäisistä jutuista. Kävin mm. elämäni ensimmäisen kerran "tuhmissa" bileissä, sain krapulan kolmesta siideristä ja jäin miettimään voiko joku henkilö oikeasti rinnastaa homoseksuaalit ja pedofiilit toisiinsa. Ja siihen kun sotketaan samaan aiheeseen vielä naispappeutta ja tätä ev.lut. kristinuskoa niin johan siinä ajatuksia ja miettimisen aihetta jopa minullekkin herää. Pohdintaa pienessä päässäni aiheutti myös parisuhteen rekisteröiminen, avioliitto ja onko ihmissuhteissa oikeasti olemassa vain joko irtosuhteet + täydellinen sitoutumishaluttomuus ja siellä toisessa ääripäässä sitten se avioliitto tai parisuhteen rekisteröiminen. Eikö siinä välissä ole todellakaan mitään?


ÄÄÄH. Kaikenlaista... PÖH.

Verta tai sitten ei

Pullista tuli hyviä ja nannoja, siis jos yhtään on uskomista näihin minun koemaistajiin, jotka kävivät tuoreet pullat maistelemassa ihan lämpöisinä. Sain osan leipomuksista pelastettua jopa pakastimeen, eli pullahetkiä on toivottavasti tiedossa jatkossakin.

Nyt on muuten minun kolmas telluvapaa ilta menossa. Tuo oletettavasti rikkoutunut digiboksi käy vielä kerran kaverillani, jos hän sen saisi herätettyä henkiin jonkun softan asentamisella. Juuri nyt ei edes tee mieli tuijottaa tuota pyhään televisiota, ensimmäisen illan vieroitusoireiden jälkeen osaan tehdä jo muutakin kuin näppäillä hysteerisenä niitä kaukosäätimiä. Ihan pikkaisen kaipailen kuitenkin Emmerdaleä... enpä juuri muuta. Jos joudun ostamaan uuden boksin, niin teen se vasta joskus pitkän ajan päästä ja koetan pakkovieroittaa itseni liialliselta television katselulta. Hemmetti, jääpähän aikaa vähän muuhunkin kuin aivottoman ohjelmatarjonnan tuijottamiselle. Niin... aikaa jää vaikka... netissä roikkumiseen. ;)

Yritin tänään käydä verenluovutuksessa. Homma jäi tällä kertaa oikeasti vain yritykseksi, eli minä sain kahvit ja he eivät saaneet minulta milliäkään verta. Vertani kun ei nimittäin huolittu... nyysk. Kyse ei ollut mistään vakavasta asiasta, en vaan tiennyt lävistysten aiheuttavat puolen vuoden verenluovutuskarenssin. Otin joskus joulukuussa ihan elämäni ekat korvareiät ja tämän syyn takia vereni ei kelpaa tällä hetkellä luovutettavaksi. Ennen luovutusta täytetään hyvin tarkka kyselylomake ja sitä lappua täyttäessäni mietin, että lasketaanko korvareiät edes lävistyksiksi. Oli hyvin lähellä etten valinnut väärää ei-vaihtoehtoa. Kyselylomakkeen hämmentävin kohta oli kuitenkin omalla kohdallani kysymys mihin vain naiset saivat vastata, eli oliko heidän miehensä harrastanut homoseksiä viimeisen puolen vuoden aikana. (Toivottavasti kaikki bi-miehet sitten muistavat kertoa vaimoilleen, että olin sitten sen yhden miehen kanssa 5 kuukautta ja 18 päivää sitten, ethän vaan vaimo rakas ole menossa verenluovutukseen.) Tarkkaa kyselykaavakkeen sananmuotoa en muista, mutta idea oli kuitenkin tuo. Minun partnerini kun ei satu olemaan mies, niin mitäpä minun pitäisi vastata... Höh. Kaavaketta täytellessäni mietin hieman myös homojen ehdotonta kieltoa verenluovutukseen, kaipa sille pysyvälle kiellolle on sitten yhä edelleen tarpeeksi painavat perusteet. En itse ole koskaan keskustellut homomiehen kanssa asiasta, kokevatko he sen sitten jotenkin eriarvoisena tai vääränä päätöksenä.

No joka tapauksessa olen tervetullut verenluovutukseen taas kesällä ja tulipahan testattua veren hemoglobiiniarvot samalla. Lukemat olivat ihan kivat 145, joten ei minua ainakaan anemia vaivaa.

Digi, digi, digi...

Mun tikipoksi tais sitten tulla tiensä päähän. Ei vekotin herää henkiin millään, eli liekkö softa sekaisin vai mikä, kun ei kanavia löydy ja päivitykset eivät onnistu. Pitänee lainata Hanin boksia ihan testailumielessä, niin voin ainakin sulkea pois tuon yhteyden viallisuuden. Onneksi tuo veivinsä heittänyt boksi on ihan tavishalpisversio, eikä mikään 600e maksanut tallentava hiteck-digiboksi. Harmittaa tuokin ylimääräinen tuleva rahameno, harmittaa ihan hemmetisti kun just nyt noita laskuja on enemmän kuin tarpeeksi. Tai sitten en osta sitä boksia ja en siis katsele televisiotakaan.

Vaikka köyhyys kolkuttaakin taas ovilla, mieleni tekisi silti mennä pippaloimaan. Siis "sellaisiin" bileisiin, vinnokkaiden ihmisten bileisiin. Nolona tunnustan, etten ole koskaan ollut moisissa kemuissa mukana ja ihan olisi mielenkiintoista käydä paikassa,missä voisi Hania pussata ihan avoimesti miettimättä sen enempää säikähtääkö joku siitäkin. Ehkäpä pääsiäislomalla voisi harkita...

Nyt kuitenkin pullataikinan kimppuun, hetkellinen aktiivisuuspuuska yllätti ja pitänee leipoa jotain hyvää ja nannaa.

Kuvasia ja muuta höpinää

No jostain mystisestä syystä kuvien siirto tänne ei sitten onnistunut, mutta yrittelen myöhemmin uudelleen. Itselläni alkaa olla sellanen olo, että elämä voittaa taas. Ilmeisesti kärsin víime kuussa tuon kurssin loppuminen jälkeen jonkinasteisesta alavireisyydestä, vai mitä masennusta se lie ollutkaan. Nyt tuntuu taas helpottavan tämä olo, tekee mieli olla ihmisiin yhteyksissä, tekee mieli mennä ja tulla ja yleensä taas touhuta sitä sun tätä. Edes vesisade ulkona ei tunnu juuri nyt haittaavan, sillä onhan minulla sateenkestävät ulkoiluvermeet ja kunnon kengät, eli ei siellä kastu jos ulos haluan mennä. Muutama viikko sitten olisin vaan halunnut möllöttää kotona ja olla vaan, tuijottaa vaikka vain aivottomana telkkua. Sosiaaliset kontaktit koetin vähentää mahdollisimman vähäisiksi ja halusin vaan rypeä itsesäälissä siitä miten kurjasti minulla olevinaan meni. PÖH, kaikkea typeryyttä sitä... tuleekin kelailtua.

Pistän noita kuvia näkysille, kun ja jos kuviensiirto jossain vaiheessa suostuu toimimaan. Niin-n ja tutustuin tuossa hiihtolomalla reissatessa harrastukseen nimeltä geokätköilyyn eli geocachingiin. Lyhykäisesti sanottuna se on "aikuisten" ihmisten aarteenetsintää kartan ja gps-paikantimen avulla. Toki tuo gps-paikannin ei ole pakollinen varuste ainakaan alussa, mutta helpottaa kätköjen löytämistä kummasti harrastuksen edetessä pitemmälle. Oli muuten varsin koukuttava oloinen harrastus. Kokeilemisen arvoinen harrastus, jos tykkää ulkoilusta, luonnosta, liikkumisesta ja omaa hieman seikkailumieltä.

Kuvasia

Tervehdys hiihtolomalta

Takana on mökkeilyä viikon verran ihanassa hirsimökissä. Muistoina tällä hetkellä lomasta on puun tuoksu vaatteissa, kasa likapyykkiä, rentoutunut mieli ja valokuvia muistikortilla. Oli siis kivaa.

Oltiin tosiaan Hanin kanssa mökkeilemässä ja ikävä olisi jo sinne mökille takaisin. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin pääsiäisenä toivottavasti päästään taas takaisin. Ilmat vaihtelivat viikon aika suuresti 15 asteen pakkasesta plussakeliin ja loskaan. Hiihdettiin, syötiin, saunottiin ja nautittiin hiljaisuudesta ja rauhasta ihan kunnolla. Polttopuiden tekeminen ja uunien lämmittäminen, sekä veden kantaminen avannosta oli ihan oikeata arkea ja nyt täällä kaupungin sivistyksessä ihmettelen miten oikein saan aikani kulumaan. Täällä kun ei ensimmäisenä aamulla tarvitse rientää lämmittämään uunia tai miettiä yhtään mitään kun vesi, lämmöt yms. tulee ihan automaattisesti.Pilkkimistäkin kokeiltiin, onni ei vaan ollut tällä kertaa myötä ja kalat pysyivät muutamaa kokeilevaa nykäystä lukuunottamatta ihan siellä jään väärällä puolella. Ehkä parin viikon päästä kelit ja kalaonni olisi parempi.

Talven pisin hiihtoreissukin, siis se järjestyksessään peräti toinen reissu, tuli myös koettua. Matkana huimat 10 km ;). Keli oli aurinkoinen ja muistoksi hiihtoreissusta sain järkyttävän ison ja kipeän rakon kantapäähän, sekä iloisen mielen. Hiihtoreissu oli isompi yleinen hiihtotapahtuma pääosin järven jäällä, eli hiihtoseuraa ja huoltojoukkoja mehuineen sun muineen oli paikalla myös. Hernesoppa soppatykistäkin oli varsin maukasta syötävää hiihdon jälkeen ja yllättäen tämä oli minun elämäni ensimmäinen soppatykkiruokailu. Rakkokin kantapäässä paranee ja ihan kiva hiihtoreissu se oli, eli ei oikesti ole mitään syytä valittaa. Kiitos Hanille, että hän melkein puoliväkisin vei minut sinne hiihtämään.

Kuvasaastetta lomalta myöhemmin...

Tv-bongailuja

En oikein osannut sanoa mitä mieltä olin Lemmenleikeistä, uudesta kotimaisesta draamasarjasta joka alkoi Ylen tv2:lla tänään. Joo, olihan siinä lesbopariskunta ja hedelmöitysongelmia yms., mutta en oikein tiedä. Minusta se oli jotenkin loukkaava, sillä en minä ainakaan haluaisi oikesti ketään miestä hedelmöittämään minua "livenä". Saatikka,että se mies olisi yhtäaikaa Hanin ja minun kanssa sängyssä. Jotenkin tulee koko hommasta ne heteromiesten fantasiat mieleen, saada kahta naista yhtä aikaa... PLÄÄH.En itse ollut vakuuttunut tästä, vaikka hyvähän se on että aiheesta puhutaan ja se näkyy televisiossa. Sattumalta minäkin tähän uutuussarjaan törmäsin, vaikka jaksot olivat esikatseluna mahdollista nähdä YleAreenassa. Saa nähdä närkästyykö joku kukkahattutäti tuosta(kin) sarjasta ja mitä palautetta sarjasta vielä tullaan julkisuudessa kuulemaan. En itse tykkää, ei hommat noin toimi oikeassa elämässä... Luulenmä.

Niin ja toinen mielenkiintoinen pätkä löytyi YouTubesta. Tykkään itse tuosta MadTv:stä tosin paljon, mutta tämä pätkä ei silmiini ole sattunut telkkarista katseltuna. Täältä tämä kuitenkin löytyi ja itse otin ihan huumorilla nuo pätkät. Hihitytti ihan kunnolla... itse asiassa hihitytti ihan tosi paljon. Toivottavasti kukaan ei nyt vedä mitään herneitä tai muutakaan nenäänsä tämän linkin takia...
MadTv video

Kieroutunut elokuvamakuni saa tänään lisää hykertelyn aihetta. Tykkään tästä illan leffasta aivan mielettömästi. Eikä se naispääosan esittäjäkään mikään yökötyksiä aiheuttava ole, vaikka rooli hieman inha onkin. ;)
Hani ei halunnut jäädä tänään katselemaan tätä elokuvaa kanssani, sen verran outona hän elokuvamakuani pitää... HÖH.

Hemmetin Blogger

Mikähän kumma noita rivivälejä oikein tässä Bloggerissa muuttelee. Osa on normaalilla rivivälillä ja osa pienempää. Ei ymmärrä nyt tämä ihminen ... MURR.

Muuta jorinaa

Työttömän toinen viikko on meikäläisellä menossa ja tänään ilma kyllä suosi ulkoilupuuhia. Aurinko paistoi, pieni pakkanen ja eipä tuolla lenkillä tuullut sen kummemmin. Jotain etua siis kotona lojumisesta, saa ainakin lenkkeillä ihan mielensä mukaan juuri juuri silloin kun sattuu huvittamaan.

Mainitsemisen arvoisia asioita on varmaan se, että saan huomenna pienen vihreän autoni kotipajalta korjattuna ja ehjättynä takaisin. Iso, VALTAISA kiitos isälle ja veljille hitsauksista sun muista. Seuraava koettelemus on varmaan katsastus ja toivon, ettei autossa mitään sen suurempaa vikaa löytyisi. Katsotaan nyt, koska uskallan autoa katsastukseen tarjoilla.

Hanin talviloma lähestyy ja toiveissa olisi viettää koko viikko mökillä. Odotan suurella kaipuulla taas tuota mökkielämää. Se edellinen kerta itsenäisyyspäivän tienoilla menikin sitten etenkin Hanilla sairastallessa noro-viruksen kourissa, eli toivotaan tälle kerralla parempia tapahtumia.

Minä pihi ihminen olen myös maksanut itseni "melkein" kipeäksi uudesta maskarasta. Olen ollut muutaman vuoden ajan ollut vannoutunut vedenkestävän maskaran käyttäjä, mutta nytten alkoi tökkimään se ainanen hankala meikkien poisto kaikenmaailman tököttien ja myrkkyjen kanssa. Menin meikkejä myyvään liikeeseeen, vähän sellaiseen kallimpaan ja pyysin myyjä-neitokaista suosittelemaan minulle pieniharjaista ja hyvää ripsiväriä. Mukaani lähti vähän alle 20e maksava Kanebo 38c maskara, joka tosin oli tarjouksessa n.15e hintainen. Positiivisena extrayllätyksenä tuli sitten se, kuinka hyvin maskara pysyy ripsissä tuulessa, tuiskussa, hikoillessä ja räntäsateessa. Poisto on helppoa, ei tarvitse hangata vanulapuilla ja ei tarvitse huolehtia pandasilmäisyydestä ensimmäisen lumimyräkän jälkeen. Ah, harvoin minä olen näin tyytyväinen ollut johonkin kosmetiikka tuotteeseen. ( Ja tämä ei ollut sitten maksettu mainos...)

Ja lisää turhamaisuuksia. Hiusvärini muuttui sitten melkomoisen blondiksi. Otin vaaleita raitoja ihan kampaajalla ja yllätyksekseni etutukka otti sen värin aika voimakkaasti. On vähän opettelemista tässä vaalentuneessa ulkomuodossa, melkein säikähtää peiliin katsoessaan että kukas se siellä. On tää uusi look ihan kiva--- kai ? ;)

Ja vieläkin lisää turhamaisuuksia. Taitaa nyt tulla koko vuoden annos tätä tähän yhteen bloggaukseen. Minä en omasta mielestäni ole naisellinen otus ja eikä tuo Hanikaan siitä naisellisimmasta päästä taida olla. Sukkahousut ovat minun mielestäni hyvin hankalat vaatekappaleet ja hieman hihtystä herätti se, että miten runsaasti meillä on Hanin kanssa sukkahousuja. Hanilla on yhdet--- suksivoidelaatikossa rätin virkaa tekemässä. Minulla on yhdet---akvaarion sisäsuodattimen ympärillä estämässä kalapoikasten joutumisen suodatimmeen. Sukkashousut ja naisellisuus siis kunniaan. :) HEH.

Kissavieraita

Veljekset kävivät tammikuussa ensimmäistä kertaa vieraisilla minun luonani. Pojista on varmaan muutama kuva blogissa heidän pentuajoiltaan, mutta tässäpä nämä sällit sitten ihan isoina poikina. Hämmästyttävää kuinka erilaisia kissoja veljeksistä voi tulla, vaikka kasvatus, ympäristö ja perimä ovat samoja.

Tästä poikien ensivierailu luonani alkoi, eli eteisessä hyvin pelokkaat pojat nuuskuttelivat outoja hajuja ja loppujen lopuksi kotiutuneet pojat ottava hyvin lokoisat unet saunan lauteilla ja mikään ei enää pelota.

Toinen kissoista on luonteeltaan hillittömän utelias, häpelemätön ja hyväntahtoinen suursyömäri. Törmäilee, touhaa ja on ehdoton "minulle, heti, kaikki ja nyt"-tyyppi. Kömpelö Hessu Hopomainen, pohjimmiltaan hyvää tarkoittava tohelo. Jos ei omasta mielestään ole saanut riittävästi silitystä, herra muistuttaa näkkäisemällä siitä, että lisää silitystä olisi syytä tulla.

Toinen kissoista on äärimmäisen varovainen, arka ja harkitseva hurmuriherra, joka järkyttyy pienistäkin muutoksista pitkiksi ajoiksi. Fysiikaltaan tämä nuori herra on erittäin ketterä ja nopea ja tätä herraa luultiin pentuna tytöksi siron rakenteensa takia.

Tässä kuvassa hermoilevasta, kaikesta sätkyn saavasta pelkurista ei ole tietoakaan. Onnellinen pieni, uninen kisu, sanoisin minä.

Onpas haikeaa

Se työharjoittelun nimikkeellä oleva työ loppui. Olen oikeasti hyvin suruissani asiasta, sillä hetkittäisistä vitutuksista huolimatta tykkäsin kyllä porukasta ja niihen huumorista ja alakin tuntuu ihan oikeasti erittäinkin kiinnostavalta. Puheissa heiteltiin mahdollisuuksia oppisopimuskoulutukseen. Siis, jos täällä olisi alan koulutusta alkamassa lähitulevaisuudessa johon sen oppisopimuksen voisi yhdistää. Ajattelin tuossa heti ensi viikolla soitella koulutuksen järjestäjällä, millaiset tiedot heillä mahtaa asiasta olla. Oli varsin kiva kuulla olevansa, jämpi, reipas, vastuuntuntoinen, oma-aloitteinen ja ahkera ja ja ja.... :) No joo, ehkä koko totuus ei heiltä tullut kuitenkaan, mutta itselleni kyllä jäi fiilis että kyllä he minusta tykkäsivät. Tykkäsivät siitä huolimatta, vaikken niin suuna päänä siellä esillä ollutkaan omia ideoitani tuputtamassa ja ylisosiaalisena höpöttelemässä. Edellisessä, varsin monotonisessa tehdastyössä olin jo onnistunut kylvämään mieleeni epäilyksen siemenen siitä, että enhän minä nyt mitään muuta voi osata enää tehdä työkseni kuin tätä tylsää, kaksi nappia ja painallus-rutiinihommaa. Nyt oli ehdottomasti ihaninta huomata, että kyllä minä osaan ja pärjään ihan muuallakin. Tekee nannaa sille itseluottamukselle ja itsensä arvostamiselle huomata moisia.

Ens viikko vielä tuota harjoittelun läpikäymistä kurssilla ja mitä muuta loppuselvityksiä siinä tuleekin eteen. Sen jälkeen olenkin vapaa taas tekemään mitä haluan. HÖH.

Pitkästä aikaa

On ollut oikeasti hieman matalalla profiililla tämä elämä viime aikoina. Positiivista on varmaan taas tuo valoisuuden lisääntyminen ja maahan satanut lumipeite, mutta siinäpä ne varmaan sitten olikin nuo suurimmat positiiviset asiat. Tylsää ja arkista aherrusta enimmäkseen.

Rakas, pieni ja uskollinen Pieni Vihreä on ollut korjattavana ja hitsailtavana vanhempien autotallissa. Ruoste paholainen oli iskenyt sen helmapelteihin ja koteloihin ihan kunnolla ja oli ajankohtaista ja varsin aiheellistakin pistää korjausoperaatiota pystyyn. Toivottavasti tämän korjausoperaation jälkeen auton voisi viedä katsastukseen ja pidentää sen käyttöikää vielä joillakin vuosilla. Onneksi perheessä on mahdollisuus, tilat ja kalusteet, sekä tietotaito korjata näitä vanhoja autoja vielä elinkelpoisiksi. Kiitos isä ja veljet näin etukäteen jo.

Työrintamalla ei ole mitään uutta. Harjoitteluni nykyisessä työpaikassa loppuu ihan näinä päivinä. NYYSK. Surullista. Tällä hetkellä heillä ei ole palkallisia töitä tarjolla minulle, mutta eipä kai sitä tiedä jos sieltä jotain tippuisi. Itse kurssia olisi viikon verran ja sitten sitä saan taas asioida työvoimaviranomaisten kanssa...

Käytiin Hanin kanssa katsomassa viime viikolla 8 päivää ensi-iltaan-leffa. Olihan se kevyttä katsottavaa, itseni alkaa pikkuhiljaa tympiä Mikko Leppilammen naama joka paikassa ja ehkä elokuvassa keskitytiin liikaa siihen näytelmän seuraamiseen. Sivupersoonat olivat ehdottomasti mielenkiintoisimpia hahmoja koko leffassa ja olipa sinne saatu ympättyä naisrakkauttakin/lesbonainen reipashenkisen lavastajan hahmossa. Että ihan rakkauden parkkipirkkoja... heh. Kevyttä hömppää, ripauksella romantiikkaa. Näin minä sen arvostelisin.

Mutta nyt pitänee mennä vaihtelemaan akvaariosta vesiä.