Hymyilyä

Pitkästä aikaa tapahtui jotain, mikä pisti kirjoittamaan. :)

Loma-aamun ihanin uutinen oli ehdottomasti raskautumisuutinen. Käytännössä henkilö jota en ole koskaan tavannut IRL, mutta jonka elämää toki olen ansiokkaasti stalkkaillut blogien ja facebookin avulla seurannut oli päivittänyt ihanan uutisen facebookiin. Heille tulee vauva, Oih ja voih. Vaikken itse nyt mikään suuren suuri fani muksuille ole ja vaikkei ne lapset ole minulle SE juttu, niin tulin vilpittömän iloiseksi ja onnelliseksi heidän puolestaan. Oih ja voih uudestaan. Niin-n ja joo, kerrottakoon vielä selvennyksenä se, että kysessä on naispari, joten siksi vielä kerran oih ja voih ja ihanaa :))  Ihanan hupsuahan se on iloita tuntemattoman ihmisen puolesta onnesta, jostain syystä tämä nyt vaan kosketti niin kovin mieltäni monestakin syystä.

Tietysti oman elämän kohtalainen tämän hetkin kaaoskin aiheuttaa näitä herkistymisiä. Elämä on kovin kahtiajakoista juuri nyt. Toisaalta olen kovinkin onnellinen, mutta toisaalta mielen pahoittumisia ja itkuja on viimeaikoina tullut enemmän kuin tarpeeksi. Osa on tullut ihan ansaitusti, mutta osa taas ei ole mielestäni mitenkään ansaittua. Hemmetin menneisyys ja lapsuuden traumat, opitut käyttäytymismallit ja jälleen kerran aivan liian kiltti minä.

Tänään suunnitelmissa itsetehty kebab. Tästä jos jostaintulee varmasti kivoja kuvia kesken jääneeseen kuvaushaasteeseen.

Rakastuminen ja testosteroni

Rakastuneet naiset kaksinkertaistavat testosteronin tuotantonsa, kun taas miehet vähentävät tuotantoa 40 prosentilla. Nämä toisilleen vastakkaiset muutokset lähentävät sukupuolia kemiallisella tasolla toisiinsa. Rakastuneista miehistä tulee toisen tahtoon paremmin mukautuvia, naisista suhteen jatkamiseen määrätietoisemmin suhtautuvia.

Lähde:Hullaantumisen kemiaa

Uhrasin juuri hetken ajatukselle, mitä tapahtuu naisen rakastuessa naiseen. Tuplaantuuko testosteronin tuotanto samalla lailla näissä tapauksissa ja mitä siitä sitten seuraakaan. Tai omakohtaisesti mietittynä mitä on itse kenenkin elämässä kyseisenä hetkenä tapahtunut? Tuleeko tässä se osaselitys sille käsittelle "tajunnaräjäyttävä seksi"...
Tai vastavuoroisesti kun miehet rakastuvat toisiinsa. Vai muuttuuko itse kenenkin hormonituotannot jonkun muun määräävän ominaisuuden perusteella. Jos naisen vaihdevuosvaivoja hoidetaan (käsitykseni mukaan) testosteronipitoisilla lääkkeillä, mitä tapahtuu jos yhdessä on kaksi rakastunutta naista, jotka käyttävät vaihdevuosilääkkeitä...

Tässäpä tätä. Pohtimista taasen. ;) Ehkä tätäkään ei kannata miettiä niin tiukkapipoisesti.

Hyvä arkiviikko takana

Työrintamalla tuli ratkaistua monta haastavaa ja ikävää ongelmaa, työnteko oli suorastaan mukavaa ja palkitsevaa. Ei siis rahallisesti, mutta oppimisen ja kehittymisen myötä. Mieli on ollut iloinen ja leppoisa, ehkä osasyy oli viime viikonlopun mökkeilyillä. On aina niin ihana päästä puulämmitteiseen saunaan, arkiset puuhailut mökillä, vedenkannot, uunin lämmitykset, halon hakkuut ovat niin kovin mieleistä puuhailua.

Tuleva viikonloppu menee vähän erilaisissa kuvioissa, sosiaalista hömpötystä, hyvää seuraa ja ruokaa, isänpäivä, maaseutua, cityshoppailua, koiraystävä ja muuta puuhailua.

Päivämäärä on varsin mukava tänään, mutta eipä noita naimiaisia, koisitoja, kihauksia tai mitään muutakaan pinkkihku juttuja ole henkilökohtaisesti näkyvissä. Ehkä mä satsaan ens vuoteen tällä saralla (12.12.2012) oikeammin kyllä haluan sen tietyn oman päivämäärän joka on molemmille tärkeä. Se olisi sitten paree muistaa itsekin ihan ilman näitä päivämäärä kikkailujakin. Siis jos joskus tulee halu virallistaa yhtään mitään suhdetta.

Työkaverin kaveri menee naimisiin tänään ja heillä onkin aidosti mukavan kuuloinen rakkaustarina takana. Pariskunta löytää toisensa 30 vuoden jälkeen, taustalla on teinirakkaus joka päättyi aikanaan liian pitkään välimatkaan. Vuosiin mahtui myös uudet puolisot, leskeksi jääminen, avioero ja nyt tämä uusi kohtaaminen ja rakkaus. Ihanaa minun mielestäni.

Hymyilyttää. Melkein kaikki :)

Parisuhteellisuudesta hieman eri kantilta

Jarruremppaa tiedossa. Auto ei mennyt läpi katsastuksesta, tyyppivika iski taas. MURRR. Ärsyttää kerta toisensa jälkeen tulevat samat viat. Eikö saksalaiset osaa tehdä autoja? Tai siis enhän minä oikeasti tiedä, missä tuo katiska on loppujen lopuksi kasattu. Yhtä kaikki, rahan menoa taas tiedossa.

Olen hämmästynyt edelleenkin taannoisesta keskustelusta ystävän kanssa. Keskustelusta mikä sai yllättävän käänteen ja pisti miettimään asioita eri kantilta. Entäs jos se rakkaus on oikeasti yliarvostettua, siis se romanttinen rakkaus päämääränä pitkä, kestävä loppuelämän parisuhde?

Jos rakkaus on niin hieno juttu, miksi hemmetissä se satuttaa niin paljon, miksi asiat eivät suju itsestään, miksi se tekee oikeasti kipeää? Entäs kun samaan soppaan lisätään seksi, rakastelu ja fyysinen nautinto. Tarvitaanko nautintoon sitä toista ihmistä, fyysinen laukeaminenhan on helposti saatavissa ihan omin neuvoinkin ja toisinaan se "sooloseksi" voi olla jopa parempaa, kuin huono irto"hoito". Toki ymmärrän lisääntymismielessä seksin ja himon merkityksen, mutta muussa tarkoituksessa seksistä tunnutaan jauhettavan ihan liikaa. Tottakai toistuva epäonnistuminen pitkäaikaisten suhteen luomisessa vie sen halun ja uskalluksen aloittaa mitään uutta suhdetta. Tottakai sitä pelkää edes miettiä sitä rakastumisen vaihtoehtoa. Fakta on myös sekin, että maailma on täynnä myös onnellisia sinkkuihmisiä,jotka eivät oikeasti kaipaa parisuhdetta. Onko se parisuhteen autuus vain kuvitteellista.

Onpas katkeria ajatuksia, voi joku miettiä nyt. Ehkä niin, mutta kovin inhimillistä käyttäytymistä tietyssä vaiheessa. En itse allekirjoita kaikkia näitä ajatuksia ihan täysin. Henkilökohtaisesti en usko parisuhteen toimivan ja rakkauden elävän ilman molempia osapuolia tyydyttävää seksiä ja läheisyyttä. Läheisyyttä pitää olla siinä arkielämässä, läheisyys ei saa olla velvoite seksiin. Parhaimmillaan seksi on rakastelua, sitä kautta haluaa tuottaa toiselle nautintoa, näyttää rakkautta ja läheisyyttä, ottaa ja antaa ja olla niin lähellä kuin vaan vaan voi olla. Se voi olla monipuolista, vaihtelevaa, hellää, rajua mitä vaan osapuolet haluavat keskenään tehdä. Parhaimmillaan niihin tunteisiin meinaa tukehtua, se on taivallista ja ihanaa, siinä paljastaa tavallaan sisimmästään lähes kaiken kumppanille, rakastetulleen. Rakastelu on siinä yhteydessä luonnollista, kaunista ja hyvää. Kaikki ei välttämättä suju heti ja helposti, ehkä asioille pitää antaa aikaa kehittyä ja oppia luottamaan kumppaniin. Kannataako tästä mahdollisuudesta kieltäytyä oman haavoittuvuuden takia, sen takia että pelkää taas käyvän huonosti ja sattuvan jossain vaiheessa liikaa.

Mitä sitten on hyvä parisuhde ja rakkaus, se on ihan toinen tarina. Jokainen tietää itsestään mitä haluaa, mikä on hyväksi ja mitä ei ainakaan halua. Siihen tarvitaan riittävästi yhteisiä päämääriä, samankaltaisuutta, huumoria ja iloa, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Luottamusta ja keskinäistä kunnioitusta. Rakentavaa riitelyä, hullunkurisuutta ja riittävästi erilaisuutta. Puhumista ja pussaamista. Kuka nyt mitäkin pitää arvossaan. Toisille se voi olla hyvä ulkonäko, edustuskelpoisuus, riittävä varallisuus tai sitten vaan se turvallisuus ilman sen suurempia tunteita. On myös tärkeää Mitä on valmis tekemään rakkauden ja sen suhteen onnistumisen eteen. Ei se aina helppoa ole, mutta ehkä ei kannata mennä siitä mistä se aita on matalin. Ystävyydestä voi kehittyä rakkautta myös, kun vaan uskaltaa antaa tilaa sille rakkaudelle.

Vain järkisyistä tai pelkojen takia ei kannata luopua siitä mitä joskus vielä voi olla edessä. Vaikkakin juuri nyt ajatus rakkaudesta ja suhteesta tuntuisikin
turhauttavalta ja pahaltakin. Uskon kuitenkin, että rakkautta on olemassa, on mahdollista luoda hyvä, onnellinen parisuhde. Kestävä sellainen. Pitää uskaltaa ottaa se riski, mitään ei väkisin voi saavuttaa. Sille jollekin mikä orastaa pitää antaa mahdollisuus.

Voi että, tulipas tästä nyt syvällistä. Ajatus vaan tuntuu niin pahalta, että joku ihminen kieltää täysin itseltään sen rakkauden mahdollisuuden. Niihin epäonnistuneisiin suhteisiin tarvitaan yleensä kaksi ihmistä, ei vain se toinen osapuoli voi ottaa syyllisyyttä siitä suhteen kariutumisesta.

Toinen mielenkiintoinen pyörittelyn aihe (toisin eri tahon kanssa) on ollut suhteiden uusintayritykset. Voiko samaan ihmiseen rakastua uudelleen, onko kukaan todellisuudessa saanut suhteiden uusintalämmittelyitä onnistumaan? Voiko virheistään ottaa oppia, ettei siirrä niitä suoraan uuteen yritykseen, voiko ihmiset oikeasti kasvaa ja muuttua?. Vai onko samoihin kaavoihin palaaminen väistämätöntä, koska kyse on kuitenkin siitä samasta ihmisestä. Miten paljon on kiinni niistä syistä miksi eroon päädytiin, onko se syy eroon uskottomuutta, väkivaltaa, alkoholismia, narsismia vai vaan tunteiden kuoleminen ja rakastuminen toiseen. Vai onko nämä uudelleen lämmitetyt suhteet vain säälittäviä yritelmiä koettaa saada jotain mennyttä takaisin, kun ei nyt muutakaan, parempaa ole lähipiirissä näkyvillä. Tässäpä lisää pohdittavaa.

Ihmekkös jos mulla on "takki ihan tyhjä", näitä kaikkia kun kelailee niin alkaa jossain vaiheessa olla aika loppu :) Viime päivien runsaasti viljelty sana on minulla ollut hämmästyttävää, eli olkoot tämäkin bloggaus hämmästyttävää ja poikkeuksellista avautumista minulta.

Elämä voittaa taas

Rypyt rakkaudessa on siloiteltu ja tasoiteltu, eli sunnitelmat jatkuvat kuten aiemmin oli tarkoituskin. Toivottavasti molemmat meistä otimme opiksemme ja minäkin sain/pystyin puhumaan kipeistä asioista mistä en koskaan edes kuvitellut kykeneväni kenellekkään puhumaan.
Muuttoapu on jo varattu, isä lainaa pakettiautoaan ja pakkaaminen voi pikkuhiljaa edetä. Rojua on lentänyt roskiin ihan kiitettävästi, mutta mistä ihmeestä tuota roipetta ja tavaraa yhä vaan riittää ja riittää. Kyseessä on kuitenkin vain yksiön tavarat...

Niin-n ja niitä veromätkyjäkään en saanut, joten ehkä tässä on taas syytä hymyillä. :)