Kissavieras

Ennen joulua vieraanani kävi kissapersoona. Neiti tykkäsi lojua varsin lämpimän akvaarion valokannen päällä ja ei se rapsutuskaan pahaa näkynyt tekevän. Oli jännä seurata kissan erilaista käyttäytymistä minun luonani vieraissa oloissa, ainoana kissana ja verrata sitä kissan normaaleihin kotikuvioihin omassa elinympäristössään kahden muun kissan kanssa. Ero oli oikeasti aika suuri ja näin maallikon silmin katseltuna kissa näytti nauttivan suunnattomasti jakamattomasta huomiosta ja keskipisteenä olosta ilman kissakavereita. Kaipa se itsekkyys on hyvä asia, kissoillakin.

Ei ihan lumeton joulu

Tältä näytti jouluaatto-aamuna maisemat Susirajalta. Lunta oli ihan muutama hippusellinen, eli ei tämä nyt ollutkaan täysin pimeä ja musta joulu. Sääennuste lupasi kyllä vesisadetta, joten katovaista kai tuokin lumipeite tulee olemaan. Jouluaatto on kulunut pakollisten hautausmaakierrosten merkeissä ja jouluruokakin on jo syöty. Enää odotettavissa illan saunominen ihanassa pitkään ja hartaasti lämmitettävässä ulkosaunassa ja siinä se joulu sitten olikin. Helpottaa vähän tämä hössötys ja touhuaminen yhden juhlan tiimoilta ja voi jo pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan ensi vuoden asioihin.

Niin ja jouluterveiset myös vanhempien koiraneidiltä. Neiti on taas kuten kuvasta näkyy, valitettavasti aika pulskassa kunnossa. :( Ja nykyisin neiti on vielä niin pirun herkkänahkainen neiti, että kaikesta voi alkaa mököttämään ja mieltään osoittamaan. Neidin tuntiessa olonsa kaltoinkohdelluksi koira kääntää mielenosoituksellisesti selkänsä ihmisille ja katselee kattoa ja lattianrajan jalkalistoja samanaikaisesti syvästi huokaillen. Kuvioon kuuluu myös täydellinen kuuloaistin kadottaminen, kovalla komentamisella koira kyllä tottelee, mutta ei todellakaan tee sitä mielellään. Ei auta lahjominen lenkkeilyllä eikä namipaloilla, neiti on loukkaantunut sen aikaa kun suvaitsee olla ja sitten kun hänestä armeliaasti siltä tuntuu voi neiti harkita taas kontaktin ottamista. Hän on siis todellinen herkkis-persoona ja tähän kun yhdistetään kovien äänien arkuus, vanhenmiten pahentunut eroahdistus ja hyvin onneton pentuaika lauman alistetuimpana jäsenenä, niin välillä on kyllä tekemistä tämän pakkauksen kanssa. Ihana se silti on, ehdottoman ihana ja koko perheelle rakas koiraneiti omine pienine hupsutuksineen.

Ja kuvan ottohetkellä kopassa murjottava neiti oli loukkaantunut siitä, kumpi menee ensi ulos ovesta, koira vai minä. Ja kun minä sen taistelun voitin, niin tuloksen oli tämä. Koira kieltäytyi menemästä enää laisinkaan ulos ja marssi mielenosoituksellisesti koppaansa murjottamaan. Koira inhoaa myös kuvattavana olemista, ilmeisesti hän kokee sen jotenkin uhkaavaksi ja senkin takia koira on hieman kärsivän oloinen tässä otoksessa.

Hyviä jouluja vaan

Vaikka itse en nyt niin paljoa rakastakkaan tätä juhlaa, niin Hyvää Joulua kuitenkin kaikille. Menen tänään vielä normaalisti "töihin" ja sitten minullakin on vapaata. Joulu omalta kohdaltani menee varmaan vanhempien luona oleillessa ne pakolliset päivät ja sitten kutsuu oma koti ja omat puuhat. Hani mene omien vanhempiensa ja läheistensä luo, eli tämä joulu menee näin erillään ainakin osittain. Missähän se minun joulumieleni taas on... no ehkä se tulee vielä.

Niin odottamatta

Olkaa hyvät ihmiset onnellisia, eläkää sitä ihan tavallista ja hetkittäin omasta mielestänne kenties tylsääkin elämäänne ja nauttikaa elostanne. Koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä ja saanko enää nousta aamulla sängystä ylös. Sanokaan läheisillenne miten tärkeitä he ovat, rakastakaa ja näyttäkää se.

Niin. Mieleni veti tänään hiljaiseksi tieto melkein minulle tuntemattoman mieshenkilön poismenosta. Lähetän ajatuksen hänen pojalleen, jolla ei varmasti tule olemaan sellainen mukava turvallinen joulu. Ei tämä elämä ole reilua, ei todellakaan. Ehkä minäkin pidän taas vähän aikaa suuni kiinni pienistä marmatuksista....

*Huokaus*

Tervehdys maalta

Palailin yön yli kestäneen vierailun jälkeen takaisin omaan kotikolooni. Ihan kiva oli käydä, mutta vielä kivempi oli palata omiin nurkkiin ja omien asioiden pariin. Perheen suuri tragedia on tällä hetkellä rikkoutunut 28" televisio. Millainen uusi ostetaan, ostetaanko uusi ylipäätään ja jos ostetaan niin millainen.? Jostain syystä nuo vanhukset ovat taas saaneet kamalan väännön aikaiseksi aiheesta.
Kyse ei ole rahasta, vaan joku ihme arvovalta/periaate/valtataistelu on jälleen kerran kytemässä. Äiti, mistään tekniikasta mitään ymmärtämätön ihminen haluaisi uuden littutelkun ja on valmis pistämään siihen rahaa sen tonnin mitä se nyt tuntuu maksavan yleisen hintakatselun perusteella. Isä taas haluaisi ostaa käytetyn vanhan putkinäyttö-telkun mahdollisimman halvalla. Äh. Toivottavasti saavat kähinät kähinöityä ja sen uuden telkun hommattua ennen joulu, muuten tulee aika tylsä joulu. Katsotaan nyt mitä tapahtuu. Ärsyttävää jankkaamista moinen.
Akvaariot odottavat täällä omassa kotona yleistä siivousta ja veden vaihtoja. Jostain syytä laiskottaa ihan hemmetisti, eli jotain uutta tuon harrastuksen saralla pitäisi saada aikaiseksi/keksittyä. Ei oikein nappaa nyt tuo lasilaatikko huoneen nurkassa ja niitä himoitsemiani uusia taistelukala-tyttöjäkään ei tunnu mistään liikkeestä löytyvän.

Ei auta. Pitää kaivaa se letkukieppi kylppäristä ja alkaa siihen veden vaihtoon...

Eviran vastaus

Pistin lokakuun alkupuolella vanhempien luona kuolleen jäniksen tutkittavaksi Eviraan mahdollisen jänisruttoepäilyn takia. Ympäristöstä löytyi kuolleita jäniksen poikasia ihan jatkuvasti ja alkoi hieman epäilyttää, mistä on oikein kyse ja tarttuuko se koiraan joka raatoja suurella innolla halusi kannella näytille.
Ei se onneksi ollut jänisruttoa, vaan kuolisyy oli suolistokokkidioosi. Tarkemmin kokkidi-alkueläinten aiheuttama suolistotulehdus, joka johtaa pahimmallaan kuolemaan . Loiset leviää ulosteiden välityksellä ja tauti on tavallisin nuorilla jäniksillä, alueella joissa on tiheä eläinkanta. Taudista selvinneille jäniksille tulee vastustuskyky loista vastaan ja aikuisia jäniksiä ei yleensä kuole kokkidioosiin. Tauti on lajispesifinen ja ei siis tartu jäniksistä muihin eläimiin.

Selvisi siis tämäkin ja myös se, että lähetetty yksilö oli naaras joka kärsi keuhkopöhöstä. Vanhempien luona maalla löytyy satunnaisesti yhä näitä kuolleita rusakonpoikasia ja kanta on harventunut kyllä huomattavasti alkukesän hillittömästä populaatiosta. Ilmeisesti tämäkin on luonnon tapa harventaa populaatioita, en tiedä. Positiivinen lausunto minulta Eviran toiminnasta tämänkin tapauksen tutkimisen/hoitamisen osalta.

Akvan öttiäsiä

Saanen esitellä altaan kuningattaret Lutkun ja Blondin, eli maatiaspartamonni tavallisena ja albiinona. Molemmat kalaset ovat tyttöjä ja siksi herrasväki sopiikin samaan altaaseen ilman kähinöitä, herrojen kesken olisikin sitten jo tappelun pystyssä. Ja eri sukupuolilla olisi taas miljoona jälkeläistä, eli olkoot tytöt ihan vaan keskenään altaassa.

No nyt mie sain

korviin reiät. Todistusaineistoa ohessa. Olen ihan lapsellisen innostunut asiasta ja yllätyin toimenpiteen täydellistä kivuttomuutta. Nyt sit vaan ostelemaan helyjä ja muita killuttimia. Tai siis jonkun viikon päästä... Kaikkeen se aikuinen nainen voikin haksahtaa. ;)

Kaapista ulos

Eilen illalla lukemani uutinen herätti minussa paljon positiivisia ajatuksia. Tarkoitan tätä Jodie Fosterin suurta (?) paljastusta lesboudestaan. Hienoa. Olen tykännyt naisesta näyttelijänä jo Uhrilampaista asti, mutta ei tuo suuntautuminen ole paha asia millään lailla. Keskusteltiin Hanin kanssa Fosterista ihan äskettäin ja minä jästipää en oikein uskonut hänen mainintaa naisen lesboudesta. Olisi taas pitänyt uskoa...
Yleisesti ottaen arvostan kaikkia heitä jotka ovat pitkän suhteen onnistuneet luomaan ja ovat yhdessa vuosikymmeniä. Hienoa. Tiedän, että äitini kiinnittää nykyisin näihin lesbo-uutisiin huomiota ja toivon hänen huomanneen tämän uutisen. Saisi hänkin vähän vahvistusta siihen, että pitkään yhdessä olleita naispareja on oikeasti ja kaikki eivät vaan tuo omaa elämäänsä korostetusti esille, vaikka yhdessä ovatkin.

Juu-u. Ja ilmesti minä olen saanut sitten kalastettua itseeni noroviruksen. Ei siis tarvitse ihmetellä tämän vatsataudin rajuja oireita ja nopeaa leviämistä. Sain ehdottoman käskyn pysyä poissa töistä, etten vaan sairastuta koko porukkaa siellä. Olen siis puolipakollisella sairaslomalla vielä hetken aikaa. Höh. Tunnen itseni... saastuneeksi. ;)

Niin-n ja ihmettelin sitten tuossa sitäkin, että yksinäisillä kumppania etsivillä kyllä rahastetaan. MSN:n nettisivuilla pyörii erittäin ärsyttävä mainos jostain BE2-nimisestä "parituspalvelusta". Eilen siinä hintana oli vain 174e ja nyt hinta oli päivän tarjouksen vain 126e. Se mitä tuo premium-palvelu piti sisällään ei selvinnyt, varsinkin kuin sivut eivät edes auenneet. Hyvin härsksisti voisin sanoa, että voisi kuvitella tuohon vanhan markan aikaiseen tonnin hintaan sisältyvän jotain hyvinkin henk.koht. palveluksia ja läheistä fyysistä kanssakäymistä. Ei hemmetti. Minä en olisi sinkkuna valmis maksamaan tuota summaa. En todellakaan. Rahastusta sanon minä. Tai sit mie olen vaan pihi... No jos sivut joskus toimivat, niin pitänee mennä tutkimaan asiaa ihan asian pöyristyttävyyden takia tarkemmin. PÖH.


Edit. No nyt tarkistin sen parituspalvelun. Kaikki saavat tehdä ilmaiseksi hienon ja tieteellisen persoonallisuustestin, sekä saavat analyysin testistä sekä listan sopivimmista ehdokkaista. Premiumjäsenet saavat mahdollisuuden takuukontakteihin, nähdä valokuvat, vastata vapaamuotoisilla kirjeillä, muut raasut joutuvat ottamaan kontaktia jollain ei-muokattavalla kirjeellä. En nyt äkkiseltään oivaltanut mitä muuta hienoa siinä olisi tuohon rahaan, tai edes sitä miten pitkän aikaa tuolla rahalla saa deittailla. Olihan siellä hienoja rakkaustarinoita ja monta miljoonaa rekisteröitynyttä yms. mutta mutta.... Mitä takahuoneen Tauno tekee toisella puolella maailmaa olevilla kontakteilla, kun se kielitaitokin on savoo ja suomee. En ymmärrä, mutta ehkä minä olenkin vain kyyninen skeptikko. Onnea kuitenkin heille jotka ovat tuota kautta rakkautensa löytäneet.

Yöks

kaikelle ruualle ja syötävälle. Olen tässä ollut kipeä ihan kunnolla, eli Hanin tauti tarttui tietysti minuun ja nyt on ollut hänen vuoro paapoa ja hoitaa minua. Vatsatauti on viheliäinen tauti ja saa nyt nähdä kykenenkö huomenna takaisin työn ääreen. Muita harmistuksen aiheita on ollut lähisukulainen, joka ei osaa päättää ollakko vai eikö emäntänsä kanssa. Ja se emäntä ei taas tiedä mitä termi uskollisuus tarkoittaa... voi nenä sentäs. Vaikea puuttua läheisen elämään, vaikka tekisi mieli huutaa kovaa ja korkealta " etkö sinä näe ja ymmärrä, että tuo on pahasta teille kaikille."
No, jokaisella on oma elämä ja omat mokat tehtäväksi. Niin ikävää kuin se onkin. :(

Mökkeilystä paluu arkeen

Tuli tuota oltua mökillä. Muuten mukavaa, mutta yhtähyväpuolisko oli kipeä koko vapaan ajan ja on yhä valitettavasti yhä edelleenkin kipeä. Ja nyt minäkin olen sitten kipeä, tosin minun kipuihini löytyy täysin erilainen syy. Sellainen hyvinkin tylsä kerran kuukaudessa tapahtuva hormonihäikkä. PYH taas tällekin vaivalle ja toivottavasti yhtähyvänpuoliskon huomattavasti inhottavampi sairaus ei iske minuun. Ei ole kiva tauti se, ei yhtään kiva.

Niin-n. Ja oli aika "jännää" autoilla pimeässä kuunnelleen radiosta varoituksia mustasta jäästä silläkin tieosuudella missä minä juuri ajelin. Auto pysyi tiellä, mutta on se kyllä aikamoista urheilua tuo autoilu välillä. Pelottavaa jopa.

Herkkis minä

Itkeä vollotin äsken pitkät tovit liikuttavalle tarinalle kroonisesti sairastuneesta, kipeästä koirasta ja omistajan rankasta velvollisuudesta tehdä päätös siitä, koska koiran kärsimykset on aika lopettaa. Voih. Herkistyin jopa siinä määrin, että pistin koiran omistajalle osaaottavaa postia aiheesta ja viestin kirjoittaminen kaiken sen niiskuttamisen ja kyynelehtimisen läpi oli aika haastava urakka.
Muuten on ollut vain ja ainoastaan tylsää. Ulkona on satanut koko päivän vettä ja piha on ihana yhdistelmä jää-sohjo-vesisotkua. Olen uskaltautunut tasan kerran ulos viemään pahvia ja lehtiä keräykseen ja nyt sit vaivaa jo lievä ahdistus kaikesta tästä sisällä nököttämisestä.

Pipareista tuli hyviä. Lukumäärällisesti niitä tuli vaan hemmetin paljon ja kysymys kuuluu voiko pipareita pakastaa? Vien huomenna mökille mukanani ison kasan naposteltavaa, mutta ei kaksi naista niitä leivän asemasta voi syödä. Tai voisinhan minä viedä niitä pipareita myös ns.appivanhemmilleni siinä ohikulkiessani... en vielä tiedä. Joku viisas himoleipuri olisi myös voinut pistää aloittelijoille reseptiin varoituksen " paistettaessa helposti palavia" , sillä sitä ne kyllä todellakin ovat. Mustuneet piparin reunat maistuvat sitä paitsi pahalle... niin.

Tää Blogger vois myös osata päättää, millä kielellä se haluaa minun kanssani asioida. Kielet ovat onnekseni nyt kuitenkin pysytelleet suomi tai englanti-linjalla, mutta kun mitään järkeä kielimuutoksiin ei tunnu olevan. Onpahan jotain jännitystä minullekkin miettiä kumpi kieli on esillä seuraavalla kirjoituskerralla ;)
Outoa, outoa joka tapauksessa on tuokin.

Illan tuumailuja

Punaisessa Langassa on jännä herra vieraana juuri nyt. Tähtitieteen professori Esko Valtaoja ja aiheena on Tiedemiehen usko, toivo ja rakkaus. Erittäinen mieleenjäävä, persoonallinen herra ja saataa olla, että käyn jopa kaivelemassa kaverin kirjoja esille.

Vietän täs yksinäistä iltaa jälleen kerran siiderilasin kanssa. Mitähän se mun maksa tästä taas tykkää ;). Takana on mielenkiintoinen harjoittelupäivä rakennuspiirrustusten ihmeellisen maailman parissa ja en oikesti muista koska olisin harmissani työpäivän loppumisesta. Tänään olin harmissani, ja en olisi halunnut jäättää mielenkiintoisia tutkiskeluja kesken.
Ilmeisesti minä sitten viihdyn nykyisessä työharjoittelupaikassa. On muutenkin ollut outoa havaita itsestään uusia piirteitä ja ehkä minä sitten olen kasvanut/muuttunut ihmisenä sitten edellisen "järkevän" työpaikan. En nykyisin kaipaa ympärilleni ihmisiä, tykkään näköjään nysvätä ihan yksinäisyydessä ja omissa oloissani ja enkä edes suuremmin jaksa pohtia mitä muuta miettii minusta. Oikesti aika helpottavaa oivaltaa, että ei minun tarvitse olla niinkuin kaikki muut ovat, saan olla just sitä mitä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Outoa moinen. Ehkä joskus olen ottanut enemmänkin paineita keskivertoihmisen malliin sopimisesta. Olen hämmästyksekseni huomannut pitäväni nykyisessä työympäristössäni suorapuheisten ja reippaiden miespuoleisten työkavereiden seurasta. En oikeasti jaksa suuremmin näitä keskiluokkaisia, hyvin perinteisillä mielipiteillä varustettuja 60v täti-ihmisiä, sillä ne yhteiset puheenaiheet ja elämäntarinat ovat aika vähissä. Arvostan heidän elämänkokemusta ja muuta tietotaitoa, mutta tuo arki nyt ei vaan oikein kohtaa heidän kanssaan.

Olen siis tehnyt mielenkiintoista itsepohdiskeluita viime aikoina. Varsin hyvä idea päivitellä omia mietteitään ja käsityksiään omakuvasta/persoonallisuudesta.

Tänään tein jotain ekaa kertaa elämässäni. Leivon piparkakkutaikinan jääkaappiin tekeytymään huomista varten. Toivottavasti huominen paistoprosessi onnistuisi... Niin ja piparkakkumausteseoksen tuoksu säilyy käsissä näköjään aika tiivisti.

Hani meni mökille jo tänään ja minä ajattelin lähteä ajelemaan sinne perjantai-iltana. Tykkään siitä paikasta aivan älyttömästi ja on vähän surku, etten minä voi olla sillä jo nyt. Mitenkähän Hania nukuttaa siellä yksin, sillä viimevuosina minä olen ollut lähes aina Hanin mukana mökkeilyreissuissa.

Räntäinen sää

Onpas kurja keli tuolla ulkona, oikeasti. Räntää tulee ihan hemmetisti ja pyöräily tuossa myräkässä oli aika haasteellista. Hengissä selvisin kuitenkin koko tuon matka kotia ja mielikin alkaa pikkuhiljaa virkistyä. Mielen virkistytti päivällä minulle tullut tekstiviesti.

"En jaksa enää mököttää." Eli Hani ilmoitteli itsestään ja saatiin jo sovittua asiota, niihin sen enempää kajoamatta oltiin vaan ymmärretty asioita hemmetin väärin. Ja kaksi jästipäätä yhdessä on välillä vähän huono yhtälö, kun kumpikaan ei haluais antaa periksi. Voidaan ehkä hieman jo uskaltaa suunnitella reissua mökille viikonloppuna. Tai no, ilmeisesti Hani menee sinne jo torstaina ja minä pääsen vasta perjatai-iltana töitten jälkeen liikenteeseen. Pääsenpähän myöhemmin paikalle saapuneena ainakin valmiiseen saunaan ja lämmitettyyn mökkiin ja ja ja... :) Kiva.

Jotain hyvää ja jotain pahaa

Asiat Hanin kanssa ovat enemmänkin kuin umpisolmussa. En ala erittelemään miksi ja minkä vuoksi, kun en julkisesti halua enää tätä soppaa tän enempää kauhoa. Niin ja toisaalta kun en itsekkään tiedä mitä oikin tapahtui... Surettaa.

Jotain hyvää on kait kuitenkin siinä, että minun maksani on tutkittu nyt läpeensä, moneen kertaan ja lukuisilla eri tavoilla. Ei mua mikkään vaivaa. Väärä ja outo hälytys oli se mitä kohonneet maksa-arvot verikokeissa joskus näyttivät, eli saan jatkaa elämääni. Pieni painonpudotus ei kyllä tekisi pahaa sanoi lääkäri ja sen minäkin allekirjoitan. Onpahan ainakin tutkittu ja kiitokset julkiselle terveydenhuollolle tutkimuksista sun muista, asiat sujuivat vallan mainiosti minun tapauksessani.

Why Bother

Tähän ei ole enää mitään lisättävää. Kai Kostamo ja Jari Lahtinen: Why Bother
Luonto-Liiton ja Voima-lehden Mainoskupla-kilpailuny ksi teos. Hiljaiseksi vetää, näiden vastamainosten huumori on aika mustaa, mutta uppoaa ainakin minuun. Ilmeisesti me ihmiset ollaan juuri noin tyhmiä mitä nuo mainokset antaa ymmärtää.

Siideriä, siideriä

Olen nyt sotkeutunut tuohon Facebook-villitykseen. Pöh. Pöh, toisen kerran. Saatiin Hanin kanssa aikaiseksi aiheesta jo kunnon tappelu minun ajattelemattoman viestin takia Pistin viestiä Facebookin kautta eräälle hänen menneisyyteen liittyvälle ystävälle (olen itse tavannut tämän ystävän kerran IRL) ja minun viestistä tuliki sitten iso soppa. Olisi pitänyt jättää kirjoittamatta, mutta tehty mi tehty. Ja nyt Hani mököttää mulle, tosin ilmeisesi ihan aiheestakin. Tarkoitus ei ollut loukata ketään, eli pitänee varmaan jatkosssavähän miettiä mitä ja keneltä kysyy. *Huokaus*

Harjoittelussa menee ihan kivasti. Teen normipäivää kello 8-16, tällä hetkellä projektina on iso miljoonan taulukon koonti yhteen Excel-taulukkoon, mutta toivottavasti tässä tulee muutakin hommaa. Vastaanotto on ollut yleisesti poikkeuksellisen lämmin ja työpersoonat mielenkiintoisia tuttavuuksia. Keski-ikä on aika reipas naisten osalta ja kieltämättä on hetkittäin hieman sivullinen olo kuunnella mummojen juttuja kahvipöydässä heidän ihanista kullanmuru lapsenlapsistaan. Poikkean kyl muutenkin persoonana ja ulkoisesti sievistelevistä rouvaihmisistä, mut ihmetelkööt nyt mikä otus minä olen. Katsellaan nyt mihin se harjoittelu muuttuu täs ajan suhteessa.

Akvaarioonkin on tullut taas valaistus. Vihdoinkin. Kasvit ovat oikeasti kärsineet pimeydestä, mutta jos ne siitä virkoaisivat. Plussana sain uudet loisteputket sen valaisinrungon mukana, mut jääköön ne sit tuonne varaputkiksi jos noi paremmat putket sattuvat heittämään veivinsä. Saksasta on tulossa kimppatilauksena ISO tilaus, onneksi minun osuuteni tilauksen loppusummasta ei ole kuin vaivaiset 30 euroa. Olkoot tilatut tavarat sitten se joululahja kalasille, niinkun ne siitä mitään edes ymmärtäisivät.

Niin. Ja minä olen päättänyt mitä haluan itselleni joululahjaksi. Haluan korvakorut. Minulla ei ole koskaan, ikänä, ennen ollut moisia eli reiät ne pitää hommata. Haluan, haluan, haluan. Hupsu minä. ;)

Ai juu. Ja viikonlopun närkästykset aiheutti sitten minulle vaihteeksi mies. Puolituttu mieskaveri kyseli pitkästä aikaa tekstarilla kuulumisia ja siinä vaiheessa kun viestit oli miehen puolelta kovinkin paljon minua kehuvia ja imarteleviä heräsi varoituskellot kilkattelemaan minullakin. Varmistin, että herra tiesi kenelle kirjoitteli ja sitten selvisi että miehen tyttöystävä oli melkein vieressä samaan aikaan kun mies kirjoitteli viestejä mulle. Mies kyselin mun lemmen leiskunnat ja muut olennaiset ja hän siis tiesi jo aiemminkin minun seurustelevan Hanin kanssa. Äijän tekstiviestit vaan lämpenivät ja pian alkoi tippua jo tapaamisehdotuksia sun muita. Aika kakkapäämies tuokin muuten on. Omalta emännältä ei kuulema oikein irtoa kiiheätä seksiä ja sit se yritti meikäläiseltäkin jo. Viestittely loppui varsin lyhyeen kun ilmoitin etten edelleenkään ole kikkelin perään ja pillua ei multa hänelle tipu ja toivon hänen keskittyvän emäntäänsä. Mies kuittasi viestittelyn loppuneeksi siinä vaiheessa vaan lyhyesti OK-viestillä. Todella, todella epätoivosta ja halpamaista tuoltakin luomakunnan kruunulta. PYH.

Kuolleita pikseleitä ja kaviaarikalaa

Aloitan huomenna sen työharjoittelun ja näin alustavasti kuulosti liiankin hyvältä nuo suunnitellut työtehtävät. Olen aika lailla innoissani asiasta, mutta jossain mielen taustalla kolkuttelee se pikkupiru ja kuiskuttelee korvaan ikäviä asioita. Minäkö pessimisti...

Niin ja tällainenkin jännä itse piirretty kalakortti tupsahti postiluukusta. Lake Sturgeon on sampikaloihin kuuluva ISO kala joka kutee vain joka 4-6 vuosi ja aloittaa lisääntymisen vasta 20-25-vuotiaana. Kaviaariherkkuahan kalasta ilmeisesti saadaan eli kaikenlaisia öttiäisiä sitä makeissa vesissäkin liikkuu.

Tekniikka rintamalla tökkii tällä hetkellä aika rankasti. Siis mitä tulee näihin atk-vermeisiin. Kovalevyhän sanoi sopimuksen irti melkein kohtalokkain seurauksin ihan hiljattain ja nyt sitten reilun vuoden ikäinen littunäyttö osoittelee hieman pahaenteisiä oireita rikkoutumisesta. Olen myös onnistunut imuroimaan jostain ikävähkön erittäin vaikeasti hävitettävän viruksen ja koekäytössä ollut Firefox selainkaan ei suostu toimimaan odotetulla tavalla. Niin-n, välihuomautuksen sanottakoon että virus ei ole tullut miltään pornosivulta. Ei pidä olla aina likainen mielikuvitus...NIIN.;) Tot.näk. mie en vaan osaa vielä säätää sitä selainta riittävästi. Mur. On tämä hankalaa. Taidan olla vaan tottunut liian hyvälle, luulen mä. Edellinen kokoonpano kesti kuitenkin kasassa ilman suurempia uudelleenasennuksia liki kaksi vuotta, eli taitaa olla vaan harjoituksen puutetta.

Sunnuntaita vaan

Juu ja Joo. Huomenna olisi työharjoittelupaikasta haastattelu ja toivottavasti tärppää. Tämä luvanvarainen lusmuilu alkaa käydä ihan inhottavaksi, vaikka olen siis saanut vapautuksen noista atk-väkerryksistä ja koettanut ihan oikeastikkin hakea noita harjoittelupaikkoja. Mitä nopeammin pääsen harjoitteluun, sen parempi se minulle olisi. Suurin ongelma on vaan saada nämä "päättävät" ihmiset kiinni, sen verran paljon löytyy, kokouksia, palavereita ja yleistä muuta kiirettä. Jotenkin tuli hieman oudohko olo, kun mahdollisen työharjoittelupaikan herra päällikkö sanoi olevansa erittäin kiinnostunut minusta ja haluavansa nähdä mahd. äkkiä minut. Kuulostaa vaan jotenkin... pahaenteiseltä. Ei minussa nyt mitään niin erinomaista pitäsi olla, että ihan erittäin kiinnostunut kannattaisi olla. Outoa ol se, erittäin outoa.

Akvaarioon tulee ensi viikolla uusi valaisinyksikkö tuon rikkoutuneen tilalle. Näin minulle on ainakin luvattu, eli jippii ja muita ilonkiljahduksia sun muita tälle asialle. Toivottavasti altaan kasvit eivät ole täysin pimeydestä suuttuneet ja virkoavat vielä eloon ja uuteen kasvuun. Taistelukalatyttösiä ei tunnu saavan mistään ja pimeän akvan siivoaminen ei tunnu järkevältä/kiinnosta, eli vedenvaihtokin siirtyy nyt hetkeen jolloin minä ja kalat saadaan valaistusta lisää. Helpottaa sitä levänkin rapsimista laseista, kun näkee onko lasin ja puhdistimen välissä kasvin pala vaiko liian utelias lehtikala.

Möllöteltiin eilen telkkua katsellen Hanin kanssa ja nukahdin yllättäen Hanin syliin. Enpä ole moista koskaan ennen tehnytkään, siis nukahtanut jonkun syliin. Ällösöpöiltiin muutenkin eilen, käytiin pubissa "yhdellä" ja tykättiin toisistamme. Tuntui hyvältä. Huomasin taas katselevani silleen kiltisti naisia tuolla sivistyksen parissa, eli kai se ihan oikesti on tunnustettava tämä ilmiselvä viehtymys naisiin. En edes muista koska viimeksi joku mies olisi saanut minkäänlaisen värähdyksen aikaiseksi. Pöh. Näin se maailma oikeasti näkyy muuttuvan. Uskomatonta

Karjalan Kunnailla

Onpas ihanan suomalainen sarja, kauniita maisemia ja viehättäviä persoonia koko sarja täynnä. Eikä yhtään huono juttu ole sekään, että näitä kuvauksia on tehty näissä maisemissa, joitain näkymiä niinkin lähellä maantieteellisesti kuin parin sadan metrin päässä. Hienoa :) Ihana katsoa omia kotinurkkia telkkarista, eikä kaunis kesän kuvat ole yhtään paha asia seurattavaksi. Ja jos vielä kotiseutuja kehun, niin on se Koli upea.

Odotan suurella innolla seuraavia osia.

Hymyilytti

Posti toi mukanaan ihanan Postcrossing kortin USA:sta, ihanan innostuneilta tyttöpartiolaisilta. Tykkäsin kovasti aiheesta ja lähettäjistä ja kieltämättä päivä piristyi kummasti tästä kortista. Harmittelen vieläkin sitä, etten voinut muksuna itse osallistua partio-toimintaan.

Illalla lähdetään Hanin kanssa katsomaan vähän tuota ulkoelämää ravintolan seinien sisäpuolelle. Odotettavissa on toivottavasti mukava musiikkirevyy räväkän menon ja mukavan ohjelman kera. Kiva homma.

The Joulu sucks

Joo. Tarviiko sanoa enempää. Ensimmäiset joululaulut on jo kaupoissa soineet, joulunavajaiset on vietetty kaupungilla marraskuun puolessa välissä ja joulupukkikin jo bongattu kävelyllä. Pöh. Osta, osta ja OSTA. Jos et muuten, niin velaksi onnistuu ostaa se vain 2000 euron arvoinen aivan välttämätön hypersuperälynkätsymega telkkari, mitä ilman ette voi tulla toimeen. Mie taidan oikeasti haluta viettää ihan rauhallisen joulun itsekseni, ilman typerää hössötytä ja käyn sitten joulun pyhinä rakkaiden luona. Jos olisi varaa taloudellisesti, niin vuokraisin jonkun mökin kaupana kaikesta ja olisin siellä viettäen rauhallista ihanaa joulua. Katsotaan nyt mitä tässä vielä keksinkään.

Olen jostain syystä tehnyt jo jonkin aikaa mielessäni listaa tekemättömistä ja kokemattomista asioista omassa elämässäni. Tänäänkin tuli jotain uutta tehtyä, sillä ostin elämäni ensimmäiset Arnolds-donitsit. Rasvaisia olivat moiset tekeleet, eli ehkä tämäkin jää vain kerran elämässä kokemukseksi. Kävin myös seuraamassa naisten 1-div. salibandia ja se osoittautui hyvinkin mukavaksi katselukokemukseksi. Luulen, että tulen menemään seuraavankin kerran katseluoppilaaksi kunhan vaan sopiva peli täällä lähistöllä on tarjolla. Sekin on nyt sit koettu. Listassa seuraavana taitaa olla jääkiekko-ottelu... ELi pienet ne minunkin ilot on, mutta iloja ovat kuitenkin. Niin. ;)

Niin-n, ja kurssielo tökkii rankasti. Jopa niin rankasti, että minä ja moni muukin on vakavasti harkinnut ko. kurssin keskeyttämistä, jos se vaan ilman karenssiä olisi mahdollista. Minä en halua kuunnella vittuiluja mieheltä, joka korostaa omaa erinomaisuuttaan meihin verrattuna. Ja kun se ukko on vielä suuremman luokan sovinisti, mielestäni korrektiin käyttäyttymiseen ei kuulu kaksimieliset vitsit ja naisten ämmittely, kotiäitien haukkuminen ja ihmisten yleinen vähättely. Olen närkästynyt ja nyt minä ymmärrän ihmisten puheet työkkärin ostamista höpöhöpö-kursseista joilla työllistetään vaan se konsulttiyrityksen työntekijät.

Terveisiä Brasiliasta

Postin tuomaa oli postcrossing kortti Pantanal luontokohteesta. Hienolta näyttää. Voisin kyllä tuollakin vierailla. Ehdottomasti.

Hanin synttärit

Juhlittiin tuossa jokunen päivä sitten Hanin synttäreitä. Oli kivaa :) Kakkua, mukava naispariskunta vieraana ja ilmeisesti lahjatkin miellytti juhlijaa. Niin ja täällä sataa aivan hillittömästi lunta juuri nyt ja iltapäivällä oli jo ensimmäiset innokkaimmat lapset laskemassa läheisellä kumpareella mäkeä. Hieman liian aikaista minun mielestäni, sillä ei se nyt niin kivaa ole ruohon päällä laskea ;)

Työharjoittelupaikkoja

Olen viime päivinä metsästellyt työharjoittelupaikkoja ihan urakalla. Kun vaan tietäsi mikä olisi kiva ja minne kannattaisi mennä, eli se iäisyysongelma jälleen kerran. Tai jos edes varmuudella tietäisi minkäs alan juttuihin sitä oikeasti haluaisi palailla.Toiset kursseilijat tahkoavat perus atk-opintojaan ja minä vapautuksen siitä saaneena koetan päästä muuta porukkaa aikaisemmin työharjoitteluun.

Kävin tuossa harjoittelupaikka-ahdingon ohessa vakavia ihmissuhdekeskusteluita miespuoleisen kaverini kanssa. Oli varsin outoa nähdä aina yleensä niin rauhallisen ja kivikasvoisen miehen kärvistelevän suuren rakkauden pauloissa. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun se miehen rakkauden kohde ei ole se oma aviovaimo. :( Kunnon soppa on siis keitetty jo, saa nyt nähdä miten tuossakin käy.

Blogitekstien palauttelu jatkuu pikkuhiljaa ja osa kuvistakin on onnekseni löytynyt bittitaivaalta pelastettavaksi asti. Harmillista puurtamista tämä silti on, mutta haluan kuitenkin säilyttää tarinat ja tapahtumat tallessa. Jää edes joku todiste siitä, miten viime vuosikin tuli oltua ja elettyä.

Tekniikka petti

Ja jouduin rakentelemaan uusiksi tän blogin. Nimimerkin ja blogin nimenkin muutin samassa hötäkässä ja tässä rumbassa osa teksteistä, kaikki kommentit ja suurin osa kuvista on edelleen kadoksissa. Hemmetin harmillista.

Niin ja muistakaa OTTAA VARMUUSKOPIOITA kaikesta vähänkään tärkeästä materiaalista!!!!

Juu, ihan vähän vaan vitutti...

Pitkästä aikaa

Kaksi viikkoa kurssieloa takana ja vain yksi pinnattu päivä. Juu-u. Eli tuo jo kuvastanee sitä kuinka motivoitunut minä ja noin 70% porukasta ollaan tähän kurssiin ja kaikkeen siihen aivopesuun mitä siinä tehdään. Kurssi on herättänyt tällä hetkellä yhden ison kysymyksen. Millä perusteella työvoimahallinto valitsee nämä yritykset meidän kouluttajakseen, sillä järjestelyt ja koulutus on ollut lievästi sanottuna ala-arvoista tän alkupätkän osalta. On jotenkin outoa, että ei edes kouluttaja tiedä kuka meitä seuraavaana päivänä paimentaa, vai paimentaako kukaan. Ymmärtäisin tämän, jos kyse on sairatapauksesta tai muusta yllättävästä muutoksesta, mutta kyse on ilmiselvästi vaan liian vähästä henkilökunnasta joka kouluttaa päivän siellä ja päivän täällä. Voi nenä. Toivottavasti parannusta on tulossa...

Kurssin mielenkiintoisin anti on tähän mennessä ollut uusiin persooniin tutustuminen, on aika avartavaa tutustua suurperheen äitiin, opettajaan, "ulkomaalaiseen", yh-äitiin, muusikkoon, yhteiskuntatieteilijään jne. Tuskin minä heihin missään muualla olisin tutustunut kun tämän koulutuksen tiimoilta, sen verran eri ympyröissä elämämme todellisuudessa pyörivät. Erilaisuus on oikeasti rikkautta ja ihan virkistävää kaikin puolin.

Jokelan tapahtumat vetivät myös minut hiljaiseksi. Jäin itse kauhistelemaan sitä, kuinka nopeasti ampujan henkilöllisyys kaivettiin esille, miten hänen vanhemmat ja sisarus esiteltiin kotisivuja myöten ja miten joku jopa katsoi aiheelliseksi etsiä ampujan puhelinnumeron ja soittaa puhelinnumeroon. Toivottavasti tuo teon kopiointi jää vain sairaan uhkailun tasolle, kun näitä ikäviä tapauksia on sattunut jo muuallakin. Voi että. Jaksamista kaikille heille, jotka joutuvat tämän teon kanssa elämään ja käymään sitä läpi.

Odottelen tässä Hanin soittoa, josko käytäisiin vuokraamassa joku leffa ja söpösteltäisiin vähän kahdestaankin. Viime viikonloppu meni mökkeillessä, tykkään edelleenkin yli kaiken moisesta halonhakkuista ja uuninlämmityksistä. Ihanaa. Olen myös metsästänyt akvaarioon taistelukala-emäntiä, mutta yllätys-yllätys eipä täältä paikkakunnalta niitä löytynyt. Kauppiaan lupaukset siitä, että kyllä niitä tilataan ei näy pitävän paikkaansa taaskaan. Tietysti onhan se mahdollista, ettei niitä ole ollut tukusta saatavilla, mutta epäilen kuitenkin vähän. Äh. Murrrr.

Kurssiopiskelua ja maksa-asioita

Joo. Tiedänhän minä, että erilaisuus on rikkaus ja kurssiporukkakin saa ja pitääkin olla erilainen, mutta silti mua turhauttaa just nyt rankasti. Meillä on pakollista ns. atk-opetusta tuolla. Ihan kiva, ei siinä mitään, paitsi että mitä minä teen kun muut opettelevat mikä on hiiri ja miten kone käynnistetään.? Kun tämä atk-osuus kestää kuitenkin viisi viikkoa... En nyt tarkoita, että olisi mitenkään yleisesti heitä fiksumpi, mutta minä nyt näköjään olen käytellyt konetta vähän heitä enemmän. *Huokaus* Muuten tuo kurssielämä on ollut ihan mukavaa ja hyödyllistäkin, en valita.

Lääkärikin soitti sitten tulokset verikokeista ja siitä jostain ylävatsan ultrasta. Ei mua kuulema mikään vaivaa, lievä ylipaino korkeintaan. Ei siellä enäää ollut kohonneita maksa-arvoja, kolesteroli oli 4.2 ja muutkin arvot kunnossa. Kyl mie vaan niin mahottomasti taas ihmettelen tätä eloa. Käyn kuulema kertaalleen vielä jollain erikoislääkärillä, mutta muuten ei syytä huoleen. Hyvä näin.

Ja nyt aamupuurolle.

Hyvää huomenta

Kyl tää tästä tämä elo taas. Sain sovittua asioita tämän miespuoleisen ystäväni kanssa, Haninkin kanssa ehdittiin vähän söpöstelemään ja täytekakkuakin on sitten syöty ihan ällötykseen asti. Kävin myös seuraamassa naisten salibandiottelua elämäni ekaa kertaa ja olihan se... melkomoista sähläilyä. En oikein vielä ole lajin hienouksiin päässyt sisälle, mutta nyt on nähty sekin.

Nyt pistän aamupuuron hautumaan, juon vielä yhden kupin kahvia ja koetan orientoitua tulevaa kursseilua varten. Kyllä sen täytyy tämän kotona koomailun voittaa...Niin, ja kellojen siirtely kesä/talviaikaan on muuten pyllystä, tiesittekö sen? ;)

Masennusta ilmassa *VALIVALIVALI*

Pöh ja pöh. Ei oikein kulje, siis tää elo tällä hetkellä. Tökkii, ahdistaa, vituttaa ja huolestuttaa. Niin ja kun nainen vielä olen, niin itkettääkin kaiken tän muun päälle. PMS tai joku muu vastaava oireyhtymä taitaa jyllätä taas.

Lähitulevaisuudessa minulla alkaisi eräs kurssi. Kurssille pitäisi raahautua tutustumaan itseensä ja osaamiseensa työelämää silmällä pitäen eli tiedossa olisi kevyttä itsepohdiskelua ja arviointia. Pöh. Ei nappaa yhtään juuri tällä hetkellä, vaikka järjellä tiedän moisen jutun olevan vain ja ainoastaan hyväksi meikäläiselle. Minulla on rankka asennevamma tuohonkin juttuun, vaikka itse sinne kovastikkin halusin jokunen hetki sitten. Ainut positiivinen asia tuntuu juuri nyt olevan se, että minulle tulee taas pakolliset päivärutiinit ja hieman lisää liksaa toimeentulon puolelle. Minäkö muka raadollinen ja laskelmoiva?

Ja lisää valitusta. Olen viime aikoina juossut lääkärissä ja se ihan alkuperäinen syy lääkärikäyntiin oli oma astma-epäilyni. Hengitys hinkui, vinkui ja ihan oikesti sillä kertaa ahdisti muualtakin kuin korvien välistä. Nyt sitten olen puhallellut Pef-mittariin ja kirjaillut tuloksia paperille. Ens viikolla teen samoja puhalluksia avaavan lääkityksen kanssa, eli toivottavasti ne tulokset antavat jo viitteitä onko kyse allergiasta vai astmasta. Rutiiniluontoiset verikokeet tämän tutkimuksen yhteydessä paljastivat sitten jotain häikkää maksa-arvoissa. Vakuutin lääkärin, etten käytä huumeita ja todistelin ettei kohonneiden arvojen syy ole myöskään hillitön kännääminen. Nyt sitten tutkitaan lisää. Olo on tälläkin hetkellä kuin neulatyynyllä, sen verran monta putkiloa tänäkin aamuna otettiin verta kaiken maailman lisätutkimuksia varten. Keuhkokuva ei paljastanut mitään uutta ja sydänkin kuulema on normaalinkokoinen, joten siellä puolella ei kai sitten mitään suurempaa vikaa olisi. Ensi viikolla tulee tulokset verikokeista ja käynpä vielä jossain ultra-tutkimuksessa, missä vissiin katsellaan noiden sisäelinten kuntoa lisää.
Hirvittää. Oikeasti. Olen taipuvainen panikointiin vähemmästäkin ja tämä on nyt jo jotain ennenkuulumatonta minulle, pelottavaa suorastaan. Itse realistina arvelen kohonneiden maksa-arvojen johtuvan vain epäterveellisistä ruokatottumuksista ja ylipainosta. Katsotaan nyt menikö arvaus oikeaan. Voisin myös veikata, että tutkimuksen jälkeen sieltä löytyy kohoneet kolesteroliarvotkin. Ensi viikkoa odotellessa. Plääh tällekin sotkulle.

Niin, joo. Ja mulla olisi synttäritkin lähitulevaisuudessa. Yllätys, yllätys, minulla ei tee mieli juhlia, ei vanheneminen ole yhtään, ollenkaan, laisinkaan kiva juttu. Mietin myös miten hieman alavireinen Hanikaan jaksaa minun jatkuvaa kitinää ja valitusta. Pelottaa, että meikäläisen naama jää kohta sellaiseksi norsunvitun näköiseksi pysyvästi, sen verran paljon sitä ole mutrussa viimeaikoina pitänyt.

Lisävalitukseksi vielä sekin, että närkästystä aiheuttaa eräs ystäväni ja hänen holtiton käyttäytymisensä uuden miesystävänsä kanssa. Kuuluuko 30+ ikäisen ihmisten seksielämään "vedellä paljaalla" ilman mitään ehkäisyä melkein tuntemattoman henkilön kanssa. Noloa mennä hakemaan jälkiehkäisyä ja toivoa, ettei mahd. taudit tartu. Tai sit mie vaan olen niin hemmetin tiukkapipo täti ja vanha kääpä, enkä ymmärrä miten selvinpäin olevat ihmiset eivät osaa rakkauden huumassaan vihjaista, että jos nyt kuitenkin käytettäisiin sitä kortsua. Toisen ystäväni äidin hautajaiset ovat tänään. Harmittaa, että ollaan vähän riidoissa ko.herran kanssa minun ripitettyä häntä ilmeisesti liiankin vakavalla äänensävyllä avioliiton ulkopuolisista suhteista. Hyi minä. Olisin niin halunnut ilmaista hänelle tukeni tänään, sillä päivä on varmasti aivan kamala.

joo. Ehkä minä kuitenkin keskityn vaan omaan pienen, tällä hetkellä surkeahkon oloiseen elämääni ja annan toisten nauttia elämästä.

Vanhempia moikkaamassa

Mie olen nyt maalla, katselen varmaan hyvin perinteistä syksyistä peltomaisemaa ikkunasta tässä näpyttelyn ohessa ja mietiskelen syntyjä syviä.

Päivän hyvä työ on ollut talvirenkaiden vaihtaminen autooni, paha työ on varmaan ollut miespuolisen ystäväni ripittäminen pettämisen kavaluudesta ja toisten naisten pahuudesta. Miehen äiti kuoli pari viikkoa sitten hyvin yllättäen aivoverenvuotoon vain 55-vuotiaana ja nyt mies on sen ja tämän uuden rakkauden/naisen takia aivan pois tolaltaan. Minä olen tietysti jäävi moralisoimaan miehen tekemisiä, kun itsekin olen joskus typeryyksissäni ollut se "toinen nainen". Toivottavasti tuossa ei käy huonosti, sillä tämä toinen nainenkin on naimisissa olevan perhellinen emäntä... Plääh, on ne nämä ihmissuhdekuviot ja muut jutut niin outoja. Eroaisi nyt tämä mies kunnialla vaimostaan vihdoinkin.

Naispuoleinen ystävänikin pääsi muuttamaan pois sen kamalan narsisti-possumiehensä luonta ja ero on ilmeisesti totta heidän kohdallaan. Käyn tänään moikkaamassa ystävääni hänen uudella asunnolla ja juttelemassa viimeisempiä kuulumisia. Jotain uuden romanssinpoikaista taitaa hänelläkin olla ilmassa, mutta eiköhän se vaan tee hyvää ystävälleni.

Oltiin Hanin kanssa kunnon syyslomalla. Käytiin Tallinnassa ja oltiin loppuloma sitten mökillä. Oli ihanaa, ah että minä tykkäsin kaikesta siitä tilasta ja mökkipuuhailuista ja pienimuotoiseta matkustelusta. Nyt sit ei millään malttaisi olla kotona tutuissa ja tylsissä ympyröissä. Olen tuossa taas jälleen kerran miettinyt miksi ihmeessä minä olen täällä päin Suomea, kun näkyyhän tuota elämää olevan muuallakin päin kotoista maatamme. Puh, no katsellaan nyt. Harmi kun Hani on "kiinni" näihin seutuihin opiskeluidensa takia ja ajatus etäsuhteilusta ei oikein taida himottaa kumpaakaan.

Niin ja mikähän ihme tehokampanja noilla puhelinmyyjillä on tällä hetkellä, tänäänkin minulle on tarjottu Me Naiset ja Sara lehteä kahden eri myyjän taholta ja minä kun en moisia läpysköitä varmasti lue, saati että tilaisin moisia hömppälehtiä. Jokohan minä vihdoinkin saisin aikaiseksi sen suoramarkkinointikiellon.

Mäkätystä

Olen kauhulla odotellut kännykkälaskuani saapuvaksi. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun sieltä on tulossa ainakin 3 kuukauden lasku kerralla. Tällä hetkellä olen vailla mitään tuloja, niin onhan siinä sitten maksettavaa tuossa n. 100 eurossakin. PÖH. Kiitos siis vaan Elisalle onnistuneesta laskutus-softan vaihdosta. Pa**a sentäs. Pitäisiköhän sitä pikkuhiljaa alistua vaihtamaan toisen firman palveluihin...

Onnistuneita juttuja on taas sähköhinnan laskeminen loppuvuoden ajaksi. Tiedossa on myös sähkönhinnan korotuspaineet alkuvuodelle, mutta nautin nyt ainakin 3 kuukautta edullisemmasta sähköstä. Vaihdoin vihdoinkin monen kuukauden jahkaamisen jälkeen sähköyhtiötä ja toivottavasti vaihto on todellisuudessakin kannattavaa pidemmälläkin aikavälillä laskettuna. Niin, että hei hei vaan Fortum.

Lähde mahdollisimman nopeaan...

Näin minä sanoin kaverilleni eilen, siis hänelle joka tuota eroa on salaa ja pikkuhiljaa tekemässä. En tiedä miksi hän on siinä liitossa niin kauan roikkunut, eihän heillä on ole oikeasti mitään yhteistä enää. Se mies on narsisti ja oikeasti henkisesti aika rankastikkin sekopää, henkistä väkivaltaa on ollut runsaasti ja minä pelkään että fyysistäkin voin ilmaantua eron todellisuuden valjetessa miehelle. Kukaan ei jaksa vuosia rakkaudettomassa, seksittömässä suhteessa ilman mitään halauksia tai edes suudelmia ja sanoinkin että siitä liitosta olisi hänen pitänyt lähteä jo aikapäivä sitten. Toivon hartaasti voimia ystävälleni ja toivon myös, että se mies hakeutuisi ammattiauttajan luo. Kaverini pitää ehdottomasti kyllä lähteä sieltä pois.

Sitten arkiseen elämääni. Hani tuli metsäreissusta pois eilen... JEE :) Olihan tuo ikävä jo ja ihan ilolla siirrän kissahoitovastuun taas mamille itselleen. Keskusteltiin eilen siitä, millaiset naiset ketäkin viehättävät, siis raadollisesti millainen nainen on hyvännäköinen nainen. Jos oltaisiin oltu Hanin kanssa samoissa sinkkulepakkopippaloissa, niin tuskin me samanlaisille naisille oltaisiin flirttailtu. Itse olen näköjään viehättynyt selkeästi vaaleisiin naisiin. Olen jossain määrin rintafriikki, eli ihan todella hoikat naiset liian poikamaisella (androgyynillä) vartalolla ei minua viehätä. Siihen vielä avoin katse, toimelias ja energinen yleisolemus, niin eiköhän se siinä sitten ole nainen mikä minun pääni kääntää. Liian itsevarmat ja suuriegoiset naiset eivät ole minua varten, enkä nyt saa mitään suurempia kiksejä trimmatusta urheilijan vartalostakaan. Se korvien väli on kuitenkin se mikä eniten merkkaa, sanottakoon nyt vielä sekin.

Nyt kuitenkin aamupalalle.

Yksinäinen ilta

Hani on "korpivaelluksella" ystävänsä kanssa, he lähtivät lauantaina ja palaavat maisemiin toivottavasti huomenna. Ja minulla on olo kuin yksinäisellä pirulla, näin sitä taas on tottunut toisen säännölliseen näkemiseen ja lähellä olemiseen. Vielä kun olen liian vilkkaalla mielikuvituksella varustettu, niin tässä yksinäisinä hetkinä ehtii miettiä kaikkea typerää ja vieläkin typerämpää. PLÄÄH, minulle itselleni. No, onhan minulle edes tärkeä rooli kissojen hoitajana ja kissanvessan siivojana. Pöh.

Minulla on ollut koko viikonloppu aikaa tehdä ihan omia juttujani ja jumituin taas yllättäen netin ääreen. Sotkeuduin irc-gallerian sivuille seikkailemaan ja oli varsin hassua "vakoilla" nettituttujen naamoja. Muutama naisparikin tuli bongattua ja yllättävää miten erilaisiksi ihmiset aina mielessään kuvitteli pelkkien virtuaalijuttujen perusteella. Kuvaseikkailujen jälkeen jäin pohtimaan butchin ja poikamaisen naisen eroa, missä se menee. Ei mahda mitään, mutta kai minä sitten olen se butch jos asiaa katsotaan vaikka vain hartioiden leveyden mittapuun mukaan. :) Eipä sillä mitään merkitystä ole minulle, lokeroin vain näitä juttuja ihan vaan omassa päässäni. Itse en ole rohjennut tällaisena vanhana kääpänä naamani irkkigalleriaan laittaa, olkoot ne nuoremmat ja nätimmät siellä esilä ;)

Tapaan huomenna ystäväni, jolla on/oli jonkinlainen ero käynnissä avopuolisostaan. Avopuoliso, (jota en edes ole saanut tavata tämän heidän viisi vuotta kestäneen suhteensa aikana), on minun mielestäni kusipäinen, sadistinen, luonnehäiriöinen paska mies. Siis oikeasti, en muista koska olisin niin paljon suuttunut jonkun miehen tekemisistä näin paljon kuin tämän miehen tekemisistä/sanomisista. Mies esim. vihaa ylipainoisia, lyhyttukkaisia, ei-blondinaisia. Minähän olin se lyhyet punertavat hiukset omaava, hieman ylipainoinen nainen, eli ehkä meillä olisi heti hieman jotain ristiriitoja ilmassa ensitapaamisen yhteydessä. Tämä ei ollut nyt mikään vihaan kaikkia miehiä puheenvuoro, tämä tietty Luojan luoma yksilö on vaan niin AARGHT-raivostuttava olento. Ystäväni ansaitsisi ehdottomasti jotain paljon, paljon parempaa kuin tämän säälittävän öykkärin, mutta rakkaus on sokea ja muuta plaa, plaa-juttua. Katsotaan nyt huomenna mitä suurta ja ihanaa kerrottavaa (omien sanojensa mukaan) ystävälläni on.

Niin-n, ja minulla on näköjään kaiken muun närkästyksen päälle vielä ikävä Haniakin. Tule pois sieltä metsästä....

Tasaisen elämän tylsiä juttuja

Heräsin tänään liian myöhään. Myöhästyin minulle erittäin epätyypilliseen tapaan aamun ohjatusta vesililluttelusta, mutta siitä sisuuntuneena päätin mennä omin päin kuntosalille/uimaan. Ratkaisu oli varsin onnistunut, sillä uiminen tuntui ihanalta ja kuntosali-nitkuttelutkin sujuivat hyvin. Aikani vitutusta altaassa/salilla purettuani minua ei edes harmittanut tuo myöhästyminen, eli kyllä siitä liikunnasta jotain kiksejä saa. Olen tainnut oikeasti saada ihan sellaisen pienimuotoisen liikuntakärpäsen pureman... :) Eilenkin rämmin Hanin kanssa sienimetsässä hyötyliikunnan parissa ja eikä edes ärsyttänyt hetkittäin sade ja heikohko sienisaaliskaan.

Niin ja hommasin itselleni pienen uuden kalaeläimen pienempään akvaarioon. Pienempää lasilaatikkoa hallitsee pieni suuriegoinen taistelukalaherra. Hänelle on kyllä tulossa Naisseuraakin, kunhan muodollisesti sopivan näköinen ja värinen emäntä löytyy. Ei se puolison valinta niin helppoa ole, herralle varmaan kelpaisi kaikki emännät, mutta minä taidan olla parittajan roolissa se ronkelimpi tapaus.

Törmäsin kaupassa myös sukulaisnaiseen, eli tähän tätiini joka ainoana suvusta lähiomaisteni lisäksi tietää minun "vinoutuneen" suuntautumiseni. Onneksi kohtaaminen oli pikainen kuulumisten vaihto kaupan käytävällä, en edes ehtinyt panikoimaan mistään. Näköjään oman pään sisällä ne mörköt enemmän ovat, olin kai mielessäni jotenkin arvellut hänen oudoksuvan minua paljastuttuani suvun ensimmäiseksi osittain kaapista ulostulleeksi lesboksi. Niin, ei hän minua mitenkään näyttänyt kummeksuvan/karttelevan. Minä siinä taisin olla se sätky, ei hän. Typerä minä. Taas kerran.

Hih osa 2

Soittelin palkkakonttoriin erillisen palkkatodistuksen tiimoilta. PalkkaTädin kysyessä linjan toisessa päässä henkilönumeroa tuli täydellinen blackout, ei mitään hajua siitä numerosarjasta mitä työpäivinä piti joka päivä naputella koneelle jos toisellekin useitakin kertoja. Hah, muisti koettaa näköjään unohtaa kaikki ikävät asiat mahdollisimman nopeasti, totesin tuon puhelun jälkeen suurella ilolla. Ja nauroin tuhmana ihmisenä vielä asialle...

Minäkö muka helpottunut työn loppumisesta... en kai ;)

Hih

Työttömän kolmas viikko alkoi juuri ja tähän rentoon ja melkein aikatauluttomaan oloon on jo alkanut tottua. Ei tee enää tiukkaa nukkua aamulla pitkään, siis minun tapauksessa jonnekin puoli kymmeneen ja yökukkumisetkin onnistuu yö yhteen ihan kevyesti. Minun varmaan pitäisi tuntea pisto sydämmessäni tästä "lomailusta", mutta hemmetti vie minä olen varmasti tämän hengähdystauon ansainnut.
Olen tuossa aloittanut muutamia varsin mukavia liikuntaharrastuksia ihan ohjatuissa ryhmissä. Liikunta näkyy tekevän hyvää ihan oikeastikin ja työn jumiuttamat lihakset ja muut krampit/jännitykset alkavat pikkuhiljaa helpottua. Olo alkaa olla jotenkin "uudelleenherännyt" kun energiaa riittää muuhunkin kuin siihen vain välttämättömään, sen verran kuluttavaa tuo "kakkaduuni" kuitenkin oli.

Nyt minä nautin tästä kaikesta, onnellisena naisena. Uskon myös, että läheiseni ovat samaa mieltä minun nykyisestä olemuksestani, en kuulema ole enää se kärtty, aika kipeä ja väsynyt vinkuva ämmä, joka kärsi ainaisesta univajeesta. Puuh. Olen tyytyväinen.

Sunnuntai-aamu, hyvää huomenta vaan:)

Huomisesta alkaen minä sitten olen työtön. Hui, hui, hui. Perjantain työpäivä kutistui 6,5 tuntiin, kun hermoni eivät enää kestäneet sitä viimeisen työpäivän levottomuutta ja omaa, laiskaa lorvimista. Esimiehen suosiollisella luvalla pakkasin pienen omaisuuteni, siivosin kaappini, luovutin kulkulupani ja poistuin työpaikalta todella leveä ja onnellinen hymy naamallani. Ei minulla kyllä siitä paikasta jäänyt yhtään mitään ikävä. Tai no muutama ihan mukava ihminen ja säännöllinen palkkapäivä nyt ehkä pikkasen aiheuttavat muutamia mietintöjä silloin tällöin.

Olotila on varsin epäuskottava ja äsken viikkasin pyykätyt työvaatteet miettien samalla mitä ihmettä minä niille teen. Rovion tekeminen tuohon takapihan parkkipaikalle houkuttelisi, mutta kun luulen että talon mummot sun muut kyylät eivät siitä oikein tykkäisi. Ehkä minä säästän ne vaatteet kuitenkin, eihän sitä tiedä jos minä joskus tarvitsen vaikka maalausvaatteita tjsp.
Takaraivossa takoo edelleenkin ajatus maanantain aikaisesta heräämisestä ja viikonlopun elämänrytmiä on tahdittanut ajatus siitä, että tämä ja tämä puuha pitää ehtiä tehdä nyt, kun en sitä taas tulevalla viikolla ehdi. Näin sitä on näköjään 1,5 vuotta tehnyt tehtävänsä niin ajattelumaailmaan, kuin muihin elämän rituaaleihin.

Huomenna kuitenkin täytyy poiketa työvoimatoimistoon erilaisia mukavia papereita täyttelemään ja näyttelemään. Tämän sunnuntain ajattelin pyhittää tietokoneen "siivoamiseen", varmistusten ottamiseen, kuvien järjestelyyn yms. ja miesten keihäskilpailun finaalin katsomiseen siinä ohessa. Sääennusteet ovat luvanneet runsaita sateita, joten suuremmat ulkoilut ja raitisilmapuuhailut jäävät varmaan tuleviin päiviin.

Onhan minulla nyt sitä aikaa... ;)

Melkein syyskuu

Hiphurraa!!!
Huomenna on minun kohdaltani ne viimeiset 8 tuntia töitä tuossa yökyök-työpaikassa, se on sitten siinä. Olen helpottunut, siis todella helpottunut moisen työrupeaman loppumisesta ja en pode kuin vain lievää syyllisyyttä siitä, etten edes vaivautunut etsimään firman sisällä muita hommia. Määräaikainen työsopimus päättyy ja minun puolentoista vuoden työrupeama sen lafkan palveluksessa on OHI.
Kaipaan nyt jotain älyllistä haastetta elämääni, jotain muuta kuin rutiininomaisia toistoja ja paskamaisia, urautuneita työkaveita jotka odottavat vain sitä lähitulevaisuuden häämöttävää eläkettä 35 vuoden työnteon jälkeen. Puh, ehkä minä sitten olen hullu kun moisesta (joidenkin mielestä) ihanuudesta halusin pois, mutta ratkaisun järkevyyden näkee sitten muutaman kuukauden jälkeen.

Nyt kuitenkin sauna on lämpiämässä, ihanan makea Rekorderligin siideri on kylmenemässä ja minä olen enemmän kuin lievästi riemuissani lähitulevaisuudessa koettavasta työvelvoitteiden vapautuksesta.

Kolvananuuro

Käytiin Hanin kanssa lauantaina paikallisella pikapatikointiretkellä Kolvananuurossa. Paikka on erittäin jännittävä rotkolaakso Enon ja Kontiolahden maisemissa ja vaikka patikoitavaa matkaa on vain 5 km, en suosittele reissua huonokuntoisille tai liian kiireisille patikoijille. Se 4-6 tuntia suositelluksi matka-ajaksi ei ole ollenkaan liioittelua, sen verran runsaasti kivien päällä ja välissä pitää loikkia, pomppia, hypellä ja muuten vaan kavuta erittäin jyrkkiä polkuja. Minunkaan kuntoni ei varmaan ole se maailman huonoin, mutta niin vaan sain reisilihakseni kipeiksi kaiken sen kiipeilyn jälkeen. Tukevapohjaiset ja -vartiset kengätkään ei ole hätävarjelun liioittelua näissä kivikoissa, sillä ihan turhaan sitä ei ole luokiteltu vaikeakulkuiseksi maastoksi.
Sade hankaloittaa liikkumista rotkon pohjalla huomattavasti, mutta meidän onneksi ehdimme kiertää kivikkouoman ennenkuin sade kasteli meidän ja rotkolaakson. Rotkon seinämät kohoavat 80-100m korkeuteen eli näkymät olivat uoman pohjalta erittäin hulppeat.Kasvillisuus ja luonto oli varsin mielenkiintoinen sekoitus etelän ja pohjoisen eri kasveja ja eläinlajeja, sekä erilaista ilmastoa ja kasvuolosuhteita. Rotkon pohjalla kiemurteli pieni, viehättävän soliseva Uuronpuro.
Paikoitellen puro oli kokonaan piilossa kivien alla ja puron erikoisuutena on siellä asuvat mutu-kalat . Oli jotenkin järjenvastaista miten kalat selvisivät niin karuissa ja vähävetisissä purolämpäreissä. Kalojen valokuvaus oli haastavaa, mutta tässä todisteena kyseinen kala Hanin kädessä. (Kaloja ei vahingoitettu kuvauksen aikana)


Majavien tekemät padot olivat nostaneet suolammen vedenpinnan korkealle ja puiden kohtaloksi koitui väistämättä kuolema. Näky on pelottavan synkkä ja aavemainen. Toivon todella, etten näkisi joskus vastankaltaista maisemaa Suomen metsissä esim. luonnonsaasteiden tai ympäristömyrkkyjen tuhoalueella. Jonkun tavallisen metsänomistajan mailla majavien asumukset olisi jo tuhottua aikapäiviä sitten, eli onni majaville että ne älysivät majoittautua juuri luonnonsuojelualueelle.

Niin ja vastapainoksi ahdistaville maisemille oli siellä niitä kauniitakin maisemia suolammesta.

Ei ötökkäkammoisille

Loppukesän retki Perhospuutarhaan toi kuvatuksia niin perhosista, kuin kukistakin. Kuvat otti Hani ja ajankohtana oli elokuun puoliväli. En ole biologi, joten lajit ja suvut ovat aivan tuntemattomia minulle. Olkoot ötökät sitten minulle vain matoja ja perhosia ja muut vihreät kukkia ja kasveja... :)



Perhoskauneutta


Toinen söpöläinen

Kolmas söpöläinen


Suloisia toukkia

Matonen syömässä


Lisää matoja

Pohdiskelua

Pohdiskelua

Minun mieleni tekisi opiskella taas pitkästä pitkästä aikaa...

Niin, kun joku vaan päättäisi sen alan minun puolestani, takaisi toimeentuloni opiskelun aikana ja varmistaisi työpaikan oletetun valmistumisen jälkeen. Niin-n ja kaipa sitä pitäsi vielä päästä jonnekin opiskelemaan. Katselin tuossa puolittain tosissani jo avoimen ammattikorkeakoulun kurssitarjontaakin. Kielten kertaamisella voisi olla kiva aloittaa...HÖH. Eiköhän nämä kuviot tässä pikkuhiljaa selkiinny. Toivottavasti ainakin.

Arkisella puolella ilman viilentyminen helteiden jälkeen tuntuu varsin hyvältä, postcrossing harrastukseni on taas virinnyt uudestaan ja kortteja tippuu postiluukusta postisedän tuomana ihan kivaan tahtiin. Vuotava ilmapatja on palautettu liikkeeseen ja tilalle on jo luvattu uusi kappale takuuvaihtona. Pitäsi vaan muistaa/jaksaa hakea se patja liikkeestä. Ehkäpäjohuomenna...

Kotona taas

Pidin tuossa viikon mittaisen "loman" töistä. Vielä kolme viikkoa ns. palkallista pakkotyötä ja sitten se ällökakkayökyöktyö on LOPPU. Toivottavasti ainakin.

Juu-u. Lomailut alkoivat sisävesiristeilyn tiimoilta Hanin kanssa jo edellisenä viikonloppuna. Lauantai-yö tuli oltua teltassa pitkästä pitkästä aikaa, silä se edellinen telttailukerta minulle olikin entisessä elämässä n. 20-vuotiaana tytönhupakkona. Huh sentäs niilleekin telttailumuistoille. Kolin maisemat olivat *yllätys, yllätys* mäkiset ja hikiset kiivetä siinä helteessä, mutta oli se kaikki sen vaivan arvoista. Tykkäsin todella reissusta ja iloa telttailusta eivät vieneet edes vasta ostetun ilmapatjan vuotava venttiili tai kolibakteerin saastuttama juomalähde.
Viikonlopun reissusta selvisin kuitenkin varsin punanenäisenä ja kipeänä, kiitos unohtuneen aurinkovoiteen ja runsaan auringossa oleilun. Niin siis selvennyksenä sanon, että alkoholilla ei ollut mitään tekemistä punanenäisyyden kanssa ja palanut iho kuoriutui kauniisti noin viisi päivää palamisen jälkeen.

Viikko jatkui minun osaltani muutaman päivän pikavisiitillä kotikotona vanhempien luona. Mustikoiden poimiminen ja onkireissu ihan perinteisesti mato-ongella illanhämyssä kruunasivat reissun. Keskiviikkona palailin takaisin kaupunkiin ja pakattiin kissat, onget ja itsemme Hanin autoon, ajatuksena harrastaa mökkimatkailua Savon puolella. Mökkeily piti sisällään hyvää ruokaa, juomaa ja runsaasti heittokalastusta, laiskottelua, uimista ja pelkkää oleilua. Saatu kalasaalis ei nyt niin suuren suuri ollut, mutta itselleni pelkkä oleilu vesillä antoi paljon jaksamista tuleviin syksyisiin iltoihin. Tänään sunnuntaina saavuttiin takaisin arkisiin maisemiin eli minun vapaaviikkoni oli lyhykäisyydessään varsin reipashenkinen ja sään puolesta erittäin helteinen. Huomenna minua kutsuu taas arkiset ja inhottavat työt... PLÄÄH.

Niin ja ilmeisesti se angiinakin saatiin talttumaan yhdellä lääkekuurilla.

Kolvananuurossa bongattua

Näitä veijareita sieltä kuulema pitäisi löytyä. Kyltti pisti kyllä hymyilyttämään ihan kunnolla. Valitettavasti me ei nähty näitä, eikä sen puoleen muitakaan (päiväaikaan kahdella jalalla liikkuvia) lepakoita tällä reissulla ;)

Millainen minun mieheni on?

Tämä kysymys esitettiin minulle tänään kahvihuoneessa puolen tusinan uteliaan korvaparin kuunnellessa... ja mitä minä tein. Vedin roolini kunnialla, kerroin avoimesti ja kiltisti millainen minun mieheni on. Sanaa mies en käyttänyt ja mieheni oli puheissani puoliskoni, mutta pahaltahan se tuntui. Olisi tehnyt mieli sano että mieheni on naiseni. En vaan voinut... pelkuri minä.
Eilen pikaisella rantalekottelulla Hanin kanssa olisin halunnut kamalasti olla lähellä ja pistää pää syliin ja olla vaan. Mutta kun ei saa, ei voi, se ei ole hyväksyttävää että naiset voivat rakastaa toisiaan ja viihtyvät toistensa seurassa ja ennen kaikkea SITÄ ei saa näyttää muulle maailmalle. Varovainen käden hipaisu ja pelkurimainen kevyt, nopea pusu silloin kuin kukaan ei varmasti nähnyt. Kaikki ohikävelevät heteroparit saivat kuitenkin kävellä käsikkäin ja nuoleskella toisiaan ällötykseen asti.

Oi, miksi miksi tämä maailma on tällainen ja miksi minä on olen tällainen raukka? Ihan hieman nyt ahdistaa.

Tarrasandaalit ja reppu

löytyvät hyvin usealta lesbolta erään Helsinkiläisen bloginpitäjän mukaan. Hih. Molemmat tekeleet löytyvät myös minulta melkein päivittäisessä käytössä ja omalta kohdaltani moisten asusteiden mukavuus ja käytännöllisyys on syy niiden käyttämiseen. Veikkaan vaan, että aika moni heterokin moisiin tamineisiin pukeutuu, mutta jos tarrasandaalit nimenomaan lesboilla arvoisaa bloginpitäjää häiritsee, niin valintahan on vapaa. Saahan sitä jokainen kekkuloida vaikka korkkareissakin niin halutessaan.

PÖH.

Leffoja, leffoja

Katselin kaksi DVDleffaa sunnuntai-päivän ratoksi ja olihan ne... leffoja. Toisesta tykkäsin aivan älyttömästi ja toinen oli niin höttöinen tekele, että eipä siitä mitään mieleen jäänyt.
Babel piti otteesaan koko kuvan ajan, viehätti, pelotti, mietitytti ja vaikka yhdessä roolissa oli inhokkinäyttelijänäni Brat Pitt, leffa oli silti oikeasti mielettömän vaikuttava. 142 minuuttia ei tuntunut pitkältä missään vaiheessa, minä suosittelen.
Night at the museum oli taas ihan aivotonta menoa, en tykännyt. Kevyttä katsottavaa hakevalle kohellus-elokuvan ystävälle varmaan ihan miellyttävää viihdettä, itse en edes jaksanut katsoa kunnolla loppuun. Ben Stiller pääsosassa kertoo varmaan kaiken siitä, minkä tyylinen elokuva"nautinto" oli kyseessä.

Käytiin Hanin kanssa jokunen viikko sitten katsomassa Pirates of Caribbean: Maailman laidalla ihan leffateatterissa ja komeat puitteet leffaan oli kyllä saatu. Itse toivon todella tämän olevan viimeinen kuvan tämän sarjan tekeleistä. Jotain hyvin huvittavia juttuja oli siellä sun täällä, mutta vähän liian pitkäksi venytetty erikoistehostepläjäys se minun mielestäni oli. 2 tuntia ja 50 minuuttia moiseen tekeleeseen oli aivan liian pitkä aika.

Mitähän sitä seuraavaksi katsoisi...? Minulla olisi kaksi vapaalippua elokuviin lompakossani, eli täytyyhän ne toki käyttää pois ja toivottavasi Hani ehtisi seurakseni tulevallakin kerralla...

Mansikkakakkua ja exiä

Kesän ensimmäinen,ihanan iso ja kermainen+mansikkainen kakku on nyt sit tehty. Tuli hieno ja herkullinen kolmikerroksinen tekele ja maistiaiset siitä on jo tarjoiltu. Hani tykkäsi, mutta itse olisin toivonut pohjan olevan vähemmän kostean oloinen.
Hyvää kakku kyllä oli ja lupasin tarjota kakusta vielä rippeet miespuoleiselle kaverilleni huomenna. Toivottavasti herkkusuisen miehen jäljiltä siitä jää syötävää vielä illan uusintakakuttelukierrokselle Hanin kanssa.
Mielialanikin on jo vähän iloisempi eiliseen synkistelyihin verrattuna. Olen edelleenkin hämilläni monestakin asiasta, mutta eiköhän ne painu taka-alalle heti kun minulle muuta ajateltavaa ilmaantuu. Ex-puoliskojen kanssa juttelu ei näköjään aina ole täysin varauksettomasti hyvää tekevä juttu, varsin kuin se ex osoittautui varsin mukavaksi tapaukseksi pikajutustelun perusteella. En siis ole mustasukkainen menneisyyden haamuille, omien mielikuvien erilaisuus totuuden kanssa vain hämmensi hetken verran.

En myöskään pistäisi pahakseni uusia lesbo/bi-tuttavuuksia, siis ihan vaan ystävänä. Melkein kaksi vuottahan tuossa meni ennenkuin halusin jotain muuta kuin Hanin seuraa ja olen luottavainen sen suhteen, että tämä on vain normaalivaihe suhteen kehityksessä. Enkä taida olla ajatuksineni yksin, sillä Hanikin kaipaa jo selvästi jotain muuta seuraa kuin allekirjoittaneen tylsä persoona. Ei siinä mitään pahaa ole ja sen minä hänelle kyllä mielelläni suon. Ollaan molemmat jo tahoillamme kaiveltu hieman paitsioon jääneiden ystävien yhteystietoja esille, jotta sitä muutakin elämää ja seuraa olisi tarjolla.

On se tämä rakkaus ja ihmissuhteet jänniä. ;)

Öh

Tein pitkän päivän töissä voidakseni lähteä huomenna viikonlopun viettoon muutamaa tuntia aikaisemmin. Eipä minulla/meillä ole sen suurempia suunnitelmia, mutta onhan se aina kiva päästä ajoissa töistä pois.
Väsyttää, vituttaa ja mietityttää ihan kaikki. Pitäisiköhän vetää perisuomalaisesti ihan kunnon kesäkännit ja toivoa sen rauhoittavan levottomat ajatukset. Juu-u, ei varmasti se fiksuin ratkaisu... *huokaus*. Onneksi olen liian laiska näin saunan jälkeen lähtemään lähikauppaan, sillä juuri nyt lohtusuklaa tekisi hyvää. Haluaisin vaan kaivautua peiton alle, syödä sata kiloa suklaata ja rypeä oikain kunnolla itsesäälissä.

PLÄÄÄÄÄÄH.

Minä hämmästelen

Mikähän ihme kesähuuma ja -innostus minulle on tullut. Olen viime aikoina tehnyt todellakin minulle epätyypillisiä asioita. Esim. tänään kävin katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa naisten Supersarjan pesäpalloa. Samaisella reissulla kävin heittämässä kevyttä smalltalk-keskustelua minulle tuntemattoman naisen kanssa ihan tarkoituksella. Minä en koskaan, ikinä ole aiemmin ottanut näin suorasti itse kontaktia vieraisiin ihmisiin muuta kuin ihan vain pakon edessä. Outoa on tämä nyt. Alkaako minun epäsosiaalisen ihmisen suojakuori vihdoinkin murentua... Niin ja tiedoksi kaikille, en siis ollut siellä pesäpallo-ottelussa mitenkään iskemismielialalla liikenteessä.
Viime viikolla elämäni ensimmäistä musiikkikabaree esitystä seuratessani itkeä tirhustin julkisesti ravintolassa kuullessani erittäin koskettavan tulkinnan Molitva-kappaleesta. Esittäjä osasi laulaa kappaleen sekä suomeksi, että alkuperäiskielellä. Noloa itkeskellä noin herkästi, mutta kun mie niiiiiiin tykkään siitä kappaleesta.

Olen myös oudosti alkanut bongailemaan hieman "vinoutuneita" tyttösiä tuolta ulkoelämästä ja aika usein havainnot tuntuvat osuvan yksiin todellisuuden kanssa. Niin-n, siis mikä ihme minua oikesti vaivaa???

Äidistä sen verran, että hän sai tulokset lääkäriltä. Mitään epilepsiaan viittaavaa ei ole, joten 3 kuukauden ajokielto peruttiin ja syytä huoleen ei ilmeisesti enää ole. Ihana juttu :) Välit vanhempiin on jotakuinkin normaalit, vaikka nyt kaapista ulos heille tulinkin. Asiasta ei olla sen ihmeemmin keskusteltu, mutta hyvä näin toistaiseksi

Suomenhevonen 100-vuotta

Vietin ainutta viikon vapaa-päivääni hevostelun merkeissä. Hienoja hevosia ja hieno tapahtuma, paikkana Joensuun ravirata. Tapahtuma alkoi hevoskulkueella raviradalta keskustaan ja takaisin ja olihan se hienoa kun kulkue meni poliisiratsukkojen johdolla keskustassa. Ohjelmassa oli myös perinteistä hevoshuutokauppaa, kiitolaukkakisa, naamiaisponi-kisa eli tapahtuma oli varmaan mahtava elämys monelle hevoshullulle lapsukaiselle. (Kuvat osittain kamerakännylaatua.)

Juhannuskuvatus

Juhannuskokkoa Savossa. Itse Juhannus meni rauhallisesti ihan vaan mökkeilleen ja lepäillen. Nauttien ruuasta, Hanin seurasta ja yhdessäolosta. Alustavasti suunniteltu pikainen piipahdus Etelä-Savossa olleeseen Gay-henkiseen juhannustapahtumaan jäi valitettavasti minun piheyteni takia tekemättä, en oikeasti katsonut järkeväksi maksaa 20e pikaisesta virailusta moisissa juhannusjuhlissa. Hinnoittelu kun oli tehty erittäin epäystävälliseksi satunnaiselle piipahtajalle... No ehkä me joskus jonnekkin samanhenkisiin pippaloihin vielä ehditään/päästään.

Teki todella hyvää olla luonnon rauhassa mökkeillen. Valitettavasti ei ehdittykään kalastamaan tai muutenkaan järvelle ja poltin jopa nahkani kivan punaiseksi ja araksi. Ehkä minä ensi kerralla muistan laittaa sitä aurinkovoidetta. Uin monta monituista kertaa, saunoin aivan onnessani kesän ensimmäisellä saunavastalla ja nautin olostani ja siinä ohessa hyvästä ruuastakin. Hani ei vieläkään heittänyt talviturkkiaan... hmm.

Hyvää Juhannusta

Seikkailtiin Hanin kanssa hermoja kiristävillä ruokaostoksilla mökkireissua ajatelleen. Sitä miettii kyllä kummasti, mitä järkeä on ostaa ruokaa kuin höpelö , niinkuin se olisi tästä maailmasta loppumassa. Oli siellä kauppakompeleksissa hemmetin monta muutakin samoilla aikeilla varustettuna kärryllä törmäilijää, eli kuhinaa ja ryysistä riitti.
Ja jälleen kerran juolahti mieleen miksi me ei Hanin kanssa asuta yhdessä. Kahden talouden ostokset ostettiin erikseen ja kuitenkin huomenna ne yhdistetään mökkireissulle. Kamala vatvominen siitä, että kumpi osti tomaattia ja onko molemmille sopivaa leipää ja ja ja ... ÄH. Pitäisiköhän tälle asialle tehdä jotain?

Hani menee vielä ensi yöksi töihin ja pääsemme juhannusreissulle perjantaina jossain vaiheessa. Paluu arkeen tapahtuu sunnuntaina, eli eipä tämä nyt niin ihmeellinen loma ole tiedossa kummallekaan. Muutenkin meikäläisen fiilikset ovat vähän alamaissa, kiitos sekopäisenä käyvän hormonitoiminnan.

Äiti suree vainoharhaisena omaa terveyttään ja lisäselvitystä sairaudesta tulee ensi viikolla jonkun "kuvauksen" muodossa, lopulliset tulokset valmistuvat heinäkuun alussa. Eli odotellaan vielä... kohtaukset eivät onneksi ole uusiutuneet.

Surua ja murhetta

Äiti ei voi hyvin. :( Kiltti tyttö-syndroomani nostaa taas päätä esiin ja koen suurta syyllisyyttä tapahtuneesta. Oliko tieto minun vinoutumisesta niin kova ja järkyttävä uutinen, että hän sai epileptisen kohtauksen? Järki saa toista, mutta jossain sisällä kaivaa pieni tunne siitä, että oliko se kuitenkin vikani...

Voi ei.

Päivitystä

Äiti sai sunnuntai-aamuyöstä tajuttomuuskohtauksen ja nyt hänellä epäillään epilepsiaa. Äiti itse oli miettinyt, että stressi ja kiire olivat laukaisevana tekijänä hänen kohtauksessaan. Arvelu pitänee varmaan paikkansa. Hain äidin sunnuntaina sairaalasta (jonne hänet oli edellisenä yönä viety ambulanssilla) ja vein hänen kotiin toipumaan rauhalliseen koti-ympäristöön.
Yllättävä ja ikävä tapahtuma, mutta toisaalta se pakotti minut kohtaamaan omat vanhempani kasvokkain hyvinkin nopealla aikataululla. En usko, että olisin muuten vielä "uskaltanu" käydä siellä kylässä. Koko suku ja perhe touhuaa tämän sairaskohtauksen ja äidin ympärillä, eli ehkä minun suuri paljastus painuu unholaan ja se ei ole enää se ISO asia.

Molemmat vanhemmat tuntuivat suhtautuvan minuun ihan lämpimästi, itse lesbous-asiaa ei kyllä käsitelty sen ihmeemmin, kun oli tuota muutakin päiviteltävää oikeiden ongelmien parissa. Toivottavasti kohtaus oli oikeasti vain yksittäinen oire, eikä mitään sen vakavempaaa. Lisätietoja ja -tutkimuksia asiasta tulevaisuudessa.

Volim Ga?

Olen tässä tehnyt salapoliisitöitä ja kaivellut Marijan kappaleita ajalta ennen Euroviisuvoittoa, sekä saanut kuultavakseni Molitva-kappaleen englanniksi laulettuna. Täytyy todeta, että erittäin ikävää kun en osaa serbiaa... ymmärtäisi edes jotain mitä naisen lauluissa lauletaan hänen omalla kielellään.
Varsin eríkoista minulle, että näen näin paljon vaivaa kaivaakseni ko. naisen asioita esille. Ilmeisesti minua vaan kiinnostaa kyseinen persoona. Se, oliko Marijan varsin negatiiviset lausahdukset Suomesta vitsi vai ei, jääkööt jokaisen omaan harkintaan. Yhtäkaikki, upea ääni naisella kyllä on.

Niin, mitähän tarkoittaa Volim Ga? Osaako kukaan serbiaa.

Touhua ja tohinaa

Olipas touhukas päivä tänään. Huh sentäs. Nyt lämpiää sauna ja saan ihailla vihdoinki valmista kesäparvekettani. Asunnon omistaja sai tällä viikolla maalattua parvekkeen ikkunalaudat ja puuosat, joten sain armollisesti luvan viedä kalusteet sun muut takaisin parvekkeelle.
Olen metsästänyt koko viikon kaikista mahdollisista paikoista ja liikkeistä bambuverhoja parvekkeelle varjostamaan kasveja enimmältä paahteiselta auringonpaisteelta. Helpommin sanottu kuin tehty, kaihtimia ei meinannut löytyä sopivankokoisena ja -hintaisena mistään, tällä kertaa pelastus löytyi Jyskistä toisella vierailukerralla. Vein sitten heidän viimeiset 80 senttiset bambuverhot. Kaihtimien ripustus ikkunaan oli taas ihan oma taitolajinsa, sillä en omista porakonetta, joten ripustuksissa piti hyödyntää jo olemassaolevia reikiä parvekkeen katossa. Parvekelasitusten peitepellit ja niiden ruuvit saivat toimia kiinnityskohtina ja rautalangan avulla kaihtimet ovat nyt suorassa ja kohtalaisen tukevastikkin ikkunassa. Portaina sai toimia parvekkeelle raahaamani tukeva keittiönpöytä, eli kyllä kekseliäs näköjään keksii vaihtoehtoisia ripustustekniikoitakin tarpeen niin vaatiessa. Oih, olen vilpittömän onnellinen kesäpesästäni, kyllä siellä nyt passaa lueskella ja lojua.

Paistoin pitkästä, pitkästä aikaa myös pitsaa ja pyykitkin on levitelty parvekkeelle kuivumaan. Sauna lämpiää ja siiderit odottavat kylmässä, eli kyllä tästä ihan kiva ilta tulee.

Siinä ne nyt ovat

Lehtikalavauvat. Kalaisä hoivailee parasta aikaa lapsosiaan. Ai mitä lapsosia? Niin-n, ne tuhrut siinä putkessa ovat juuri niitä vauvoja

Huomenta :)

Harvinaislaatuisesti kirjoittelen näin aamutuimaan. Normaalikuvioiden mukaan olisin juuri nyt aloittelemassa töitäni enemmän tai vähemmän väsyneenä, mutta nytpä ajattelin hoitaa sosiaalisia suhteita heti aamusta.
Sovittiin nimittäin Hanin kanssa treffit mukavaan heti aamusta aukeavaan kahvilaan, syödään siellä pienimuotoinen aamupala, höpötellään mukavia ja lähdetään sitten kukin taas omiin hommiimme. Hanihan tekee tällä hetkellä yötyötä ainoastaan, mikä haittaa hieman näkemisiä, mutta eipä tässä hätää. Itse voin liukuvan työajan puitteissa mennä johonkin aikaan ennen kello 8 töihin, joten aina hyvä syyn takia kannattaa joustaa työajoista. Menen töihin tuntia myöhemmin ja Hani menee työvuoronsa jälkeen sitten nukkumaan. Päivä alkaa siis erittäin mukavissa merkeissä tänään. :)

Akvaariossa on tapahtunut myös jotain mainitsemisen arvoista.Lehtikalat kutevat taas. Kutu on säilynyt muutaman päivän ihan hengissä, pieni viipottavia siimahäntä- kalanpoikia näkyy jo liikenteessä ihan hurjan paljon. Vanhemmat koettavat saada pidettyä pennut vielä toistaiseksi turvallisesti jaavansaniasipuskan ja kannon luona piilossa suodatinputkeen liimautuneena. Jätin yövalon päälle, että näkevät paremmin poimia pudonneita/karanneita lapsia talteen ja ilmeisesti tämä kikka auttoi, sillä yön aikana hävikki oli hyvin vähäistä. Jopa liian lähelle laseihin kiipeilemään nousseet kierteissarvikotilot saavat kyytiä vartioivilta vanhemmilta hyvin napakoilla tökkäisyillä. Voi kun lapsoset säilyisivät vielä muutaman päivä, jolloin voisin harkita pesueen siirtämistä pienempää yksiöön.

"Kaapistaulostulo-kriisini" alkaa myös helpottamaan. Asiat etenevät omalla painollaan ja sillä hyvä,sillä saralla ei ole tapahtunut mitään uutta sitten äidin tiistaisen puhelinsoiton.

Kaapista ulos osa2

Joo. Äiti soitti juuri äsken. Yleisarvosana käydyille keskusteluille olisi hyvä, ja tämähän oli se ensimmäisen puhelu kaapista ulostulon jälkeen. Äiti alkaa sisäistää asiaa jo, mutta hänen suurin huolen aihe ja mietittävä asia on se, mitä kaikki muut ajattelee. Vitunko väliä, siis ihan oikeasti? Eipä paljon puristele minua ja koska se heitä ilmeisesti puristelee rankastikkin, niin en usko vanhempien levittelevän sukulaisilleen tietoa tyttären lesboudesta. Olisihan se mehukas juoruilun aihe, olisi toden totta. Siinä olisi hyvä muistella kaikki tapahtumat ajalta meikka-ja-kirves ja sanoa, että johan minä sillon sen tiesin, kun se niin oudosti siellä kumminkaimantädin hautajaisissa sanoi. Minä en ole missään vaiheessa halunnut tuoda lesbouttani korostetusti esille, enkä halua tästä eteenpäinkään tuoda tätä puolta elämästä sen näkyvämmin esille. Minä seurustelen ja se partneri sattuu vaan olemaan nainen.

Keskustelut äidin kanssa olivat ihan siis hyviä. Hän toivoi minun keskustelevan myös isän ja hänen siskonsa kanssa. Minun puhelinumeroni on heillä tiedossa, eli he voivat kyllä halutessaan soittaa. Minä kerron erittäin mielelläni mikä juttu tässä on kyseessä. Tästä tehdään vaan suuri numero ihan turhan takia, minä olen onnellinen ja se minulle riittää. Seuraani ja mielipiteitäni en kenellekkään tyrkytä. Harvinaisen selvät sävelet minun mielestäni. Minun elämään kuuluu kuitenkin muitakin asioita kuin vain rakkaus naiseen ja sanoinkin, ettei se asia minun elämääni hallitse, eikä otsassani lue sanaa lesbo. Keskusteltiin myös Hanin vanhempien suhtautumisesta meidän seurusteluun ja yleensä siitä miten hänen vanhempansa silloin joskus ottivat tiedon tyttären lesboudesta.

Sulateltavaa vanhemmilla ja eritoten isällä tässä asiassa näyttää riittävän, eli edelleenkin toistan itseäni ja sanon että annetaan ajan kulua. Minä olen valmis keskusteluihin, jos he sitä haluavat.

Menneisyyden peikot mielessäni

Tuntuu, että sitä on itsekin herännyt vasta nyt talvihorroksesta. Aurinkoinen, lämmin keli, vihreyttä ympärillä ja iloisia, energisia ihmisiä ympärillä. Ihanaa. :) Olen hellitellyt itseni pitkästä pitkästä aikaa ihan kunnolla kampaajan ja ihanien melkein herätevaateostosten tiimoilta. Mukaan on tänä keväänä/kesän alun aikana lähtenyt enemmän vaatteita, kuin varmaan muutamaan vuoteen. Rahaa ei varmaan ole sen enempää käytettävissä kuin ennenkään, sijoitan vaan ne tällä kertaa itseeni ja omaan hyvinvointiini. Aiemmin etusijalla olivat kaikki elektroniikka härpäkkeet ja akvaarioon kuuluvat jutut, nyt niillä rintamilla ei taida olla mitään akuuttia tarvetta isompiin investointeihin.

Oma pukeutuminenkin on näköjään muuttunut jonkin verran, ne ihan suurimmat ladylike-vaatteet ovat jääneet kauppaan ja olen aika surutta ostellut juuri niitä vaatteita missä itse viihdyn ja mitä tuntuu mukavilta ja hyviltä. Uudet sandaalit on ostettu ja mukavat caprihousut ja shortsit ja ja ja... En minä ikinä ole ollut mikään kamalan naisellinen pukeutumisessani, mutta eipä tällä hetkellä kyllä tee mieli pistää hametta ja korkokenkiä jälkaani. Ei todellakaan. Uskallan jopa pukeutua muuhunkin kuin kaiken peittäviin liian isoihin säkkeihin. Kiitos tästä(kin) ex-puoliskolle, joka aivopesi minut luulemaan itseni vastemieliseksi, läskiksi naiseksi jonka on syytä peittää kaikki muodot telttoihin.

Ehkä minä alan jo päästä oman elämäni herraksi ihan oikeasti ja täysin ulkopuolisten mielipiteellä ei ole juurikaan mitään väliä. Parisuhderintamalla vallitsee tasa-arvo ja kunnioitus, ei enää dominoivaa puoliso ja aivopeua miten asiat toisen mielestä täytyy tehdä. Voi, kuinka minä olen ollutkaan suuren osan elämästäni jonkun toisen johdateltavissa. Ensin oli vanhemmat ja sitten erittäin hallitseva expuolisko. Vanhempien menneisyyden alkoholismi ja silloinen sekava elämä kaikkine paskoineen jätti minuunkin jälkensä. Minusta tuli se liian kiltti ja sovitteleva tyttö, jonka tehtävä oli koettaa estää ristiriidat ja kähinät perheessä ja otin aikuisen roolin, kun sammuneet tai muuten vain kapakoissa luuhanneet vanhemmat eivät kyenneet pyörittämässä perheen arkea. Minä kun vielä luulin naivisti joitakin vuosia sitten, että vanhempien alkoholismi ei olisi vaikuttanut minuun mitenkään ja että juuri minä olisin ollut niin vahva, ettei mikään olisi voinut satuttaa minua. Sitten tuli dominoiva puoliso ja kipeä ero, mistä selviytyminen vei oman aikansa.

Eipä menneistä sen enempää. Olen tällä hetkellä onnellinen ja toivottavasti vahvempi ja eheämpi yksilö kuin vaikka viisi vuotta sitten. Pelkään yhä edelleen tappeluita ja rähinöitä, suorastaan ahdistun niistä, vaikken itse olisi niissä edes osallisena. Vihaan juoppoja ja yleensä liiallista alkoholin käyttöä ja minua on erittäin vaikea saada juoppokuskiksi. Onneksi ei ole mikään pakko enää. :)Olen opetellut sanomaan jo EI, kerron mielipiteeni ja osaan olla itsekäskin tarpeen vaatiessa. Kyllä tämä tästä. :)


Olipas marinaa. Helpotti. Huh.

Mietintöjä

Olo on edellenkin hämmentynyt, mutta jotenkin hyvinkin helpottunut. Odotan yhteydenottoa vanhempieni suunnasta, enkä halua itse tuputtaa selityksiä ja juttuja aiheesta, elleivät he asiaa ota esille. Menee varmaan oma aikansa ennenkun he asian ymmärtävät/hyväksyvät, mutta luulen heillekin olevan suurin asia minun onnellisuuteni. Tai toivon ainakin vilpittömästi sitä. Isoveljeni oli saanut kaikkein isoimman hepulin asiasta ja hänen erittäin outo kommentti pikkuveljelleni oli huoli siitä, kuinka hän (isoveli) voi olla minun kanssani kahdenkesken enää ikinä. Voi taivas... on se jännä että minusta tuli pelottava persoona heti yhden sanan jälkeen, se sisko on lesbo.
Kun ja toivottavasti asiasta voidaan jossain vaiheessa keskustella ja he oivaltavat varmasti sen, että en minä ole muuttunut miksikään tässä 1½ vuoden aikana, jonka olen ollut Hanin kanssa. Ehkä he kuvittelevat, että tämä on joku uusi ja erikoinen kokeilu joka menee kenties ohi. Meillä ei ollut mitään puhetta seurustelun kestosta, eli he eivät tiedä sitä miten vanha asia tämä jo minulle on.
Äiti kutsui ensimmäisessä puhelussa meidät käymään kotikotona yhdessäkin, mutta sen aika ei ole mielestäni vielä. Haluan ensin käydä siellä yksin kuuntelemassa ihmisten ajatuksia ja tunteita. Äidin kysymys siitä, tietääkö Hanin vanhemmat ihmetytti minua myös. Tietäähän he, sillä Hani oli kertonut lesboudestaan ja vuosia vuosia sitten ja minä vierailin heidän luonaan heti ihan seurustelukumppanin ominaisuudessa. Ehkä äiti kokee tulleensä loukatuksi kun en suoraan asiaa hänelle ole ilmoittanut, en todellakaan tiedä.

No katsotaan mitä tuleman pitää. Asia saa nyt olla ja hautua.

Illan mietteitä

Jostain syystä kuuntelen pitkästä pitkästä aikaa hitaita, herkkiä lauluja. Laulujen lisäksi osuutensä tähän herkkään oloon on varmaan kahdella siiderilläkin. Kävin Hanin luona grillaamassa kesän ensimmäiset lihankyrsät ja hyvää oli.Hani jäi lyhyille iltaunille ennen yövuoroaan, eli jouduin valitettavasti lähtemään kesken illan omaan yksinäiseen kotiini.

Kesä on näköjään ihan oikeasti tullut, luonto hehkuu vihreänä ja hyttysiäkin jo löytyy. Hanin takapihalla läheisessä pihlajassa on linnunpöntössä jo elämää. Tiainen on saanut poikaset ja voi sitä kerjäävää piipitystä mitä pöntöstä kuuluu vanhempien lennettyä pönttöön nokassaan jotain syötävää. Meteli pöntössä on melkoinen eli kyllä siellä kunnon pentue on tulossa maailmaan. Poikasilla tuntuu pelaavan ruokahuolto ihan kiitettävästi, vanhemmat hakevat näköjään taukoamatta saalista nälkäisille lapsukaisille. Hetkittäin jopa molemmat aikusista on pöntössä yhtäaikaa, joten ainakaan ruuan vähyyteen ei pitäisi tämän pesinnän epäonnistua.

Kesän merkki on myös varmaan ensimmäin kunnon remuamisviikonloppu nuorisolla. Koulun päättäjäisiähän he juhlivat, joten suon heille kaiken sen ilon ja remuamisen. Läheisen puiston metelitaso on nyt jo ilta 9 aikaan melkoinen ja roskien ja mäyräkoirien pahvikuorien vana juhlintapaikalle oli vähintäänkin riittävä. Toivottavasti osasin väistellä kaikki ne rikotut pullot, jotta pääsen huomennakin pyörällä ehjin renkain liikenteeseen.

Molitva (englanniksi)

PRAYER

I'm wide awake
An empty bed drives my dreams away
Life melts like ice
Disappears in the twinkling of an eye

I'm losing my mind,
Pushing reality out of sight
Our lips are touching softly
You're the one I believe blindly

I walk around like crazy
Falling in love frightens me
Days are like wounds
Countless and hard to get through

Prayer...
It burns my sore lips like a fire
Prayer...
Thy name is something I admire
Heaven knows just as well as I do
So many times I have cried over you
Heaven knows just as well as I do
I pray and live only for you

I can't lie to God
as I kneel down and pray
You're the love of my life
That's the only thing I can say


Lähde:http://www.marijaserifovic.net/index.php?option=com_content&task=view&id=13&Itemid=28

Tulin sitten Kaapista ulos läheisilleni

Joskus sitä sattuu ja tapahtuu ihan ryminällä. Kuten tänään.
Äiti soitti ja kysyi suoraan onko minulla ja Hanilla suhde. Lievien kakisteluiden ja hysterian jälkeen vastasin totuuden mukaisesti myöntävästi. Pikkuveljeni oli aiemmin päivällä käskenyt äidin katsoa vähän tarkemmin minun ja Hanin tekemisiä ja äitihän pyöritteli ja mietti mielessään asioita. Sitten hän rohkaistui ja päätti kysyä minulta suoraan puhelimessa ja enhän minä alkanut mitään valheita keksimään tai asiasta kiertelemään. Järkytyshän tämä varmaan kaikille oli näin äkkiseltään ja eniten minua tässä mietityttää isän suhtautuminen. Suvulle tiedottaminen hoituu äidin kautta, sillä hän kuulema haluaa kertoa tämän siskolleen. Toki hän ensin kysyi minun lupaani siihen, saako hän kertoa tämän uutisen eteenpäin. Suurin huoli tuntui olevan mistä vanhemmille nyt lapsenlapsi ja se, että emmehän me suutele julkisesti. Pikaisesti äidin analyysi "vinoutumiseni" oli että minun suhteeni ensimmäiseen mieheeni ja ennenkaikkea kipeä ero teki minusta tällaisen. Juu, piti korjata hyvin nopeasti, ettei kyse suinkaan ole moisesta.

Että näin. Olo on erittäin hämmentynyt juuri nyt. Ehkä edes uskalla miettiä mikä olotila on kotikotona vanhemilla ja muilla sisaruksilla.

Huomenta

Heräsin noin tunti sitten, mikä on ihan oikeasti erittäin poikkeuksellistä kaltaiselleni kontrollifriikille ja rutiineihin jymähtäneelle ihmiselle. Oltiin eilen illalla Hanin kanssa kalassa, siis ihan mato-ongella täällä sivistyksen laitamilla. Huvitti hieman miettiä mitä "normaalit" ihmiset tekevät la-iltana, käyvät saunassa, juovat, syövät ja menevät kenties tuonne ulos muutamalle kaljalle. Ja mitä me sitten teemme, me kaksi naista menemme heti sateen loputtua onkimaan kissoille kaloja... ;) Tosin en minä koskaan ole itseäni mitenkään normaalina pitänyt, että sikäli ihan yksi ja sama mitä muut tekee tai ajattelee asioista. Kissat olivat ainakin tyytyväisiä ja kalasaalis oli tietenki VALTAVA. Tai ainakin kohtuullinen, sillä vähempikin olisi riittänyt. Puuha oli niin mukavaa, eikä sitä voinut millään lopettaa keskenkään. Kalat keitettiin ja osan kaloista Hani pisti sitten pakkaseen pahojen päivien varalle.

Nyt kuitekin vielä kerran aamu/päiväkahvia kitusiin ja siivouksen pariin. Ehkä tämä sotku tästä selviää, kun vaan saisin aikaiseksi aloittaa. Akvaarioiden vedet pitäisi vaihtaa, imuroida, tiskata ja pyykätä. Tylsää, tylsää arkea siis. Sain torstaina jopa Saksasta melkein kuukauden odottelun jälkeen tilaamani akvaariokamat, nyt sitten kalasille on taas syötävää, kasveille lannoitteita ja suodattimeen uudet vanut+uusi pieni suodatin pieneen altaaseen. Mieli tekisi lisää kasvejakin altaaseen, mutta odottelen ensin miten miten nykyiset kasvit villiintyvät uuteen kukoistukseen leväkerroksen alta. Vaihdoin nestemäisen hiililannoitteen merkkiä eli toivottavasti tämä poppakosti saa positiivisia vaikutuksia aikaiseksi.

Euroviisut

olivat ja menivät. Oltiin siis Hanin kanssa katsomassa semifinaaleja ihan livenä Areena yläpenkeiltä ja hienoltahan se näytti,vaikkei koko katsomo ollutkaan ihan täynnä. Meteliä, valoa ja show-meininkiä riitti. Mielestäni voittaja ja toinen sija menivät ihan oikeille biiseille, itseäni hieman harmitti Ruotsin heikko sijoitus kun itse kuitenkin bändistä tykkäsin. Hannakaan ei huono ollut ja kyllä se Molitva oli upea kappale ja laulaja erittäin paljon ajatuksia herättävä. En edes vaivaudu tämän enempää pohtimaan hänen mahd. suuntautumistaan tai taktisia stailauksia, hieno ääni naisella oli ja kyllä se persoona ja laulu jäi minunkin mieleeni ihan kunnolla. Pienen pienenä hassuna tietona mainittakoon, että järkytimme vahingossa turistipoikia Kiasman myymälässä pussaamalla viattomasti Postin edessä toisiamme. Oli muuten minun ensimmäinen kertani pusutella Hania ihan julkisesti kaiken kansan joukossa. Hui minä ;)Omilla kotikulmilla ei oikein rohkene julkipusutteluja tehdä, sen verran pienet ympyrät täällä on...

Tallinna

Reissu oli rankka, mutta kyllä se klisee "matkailu avartaa" pitää kuitenkin paikkansa. Ihan heti en halua lähteä omalla autolla Helsingin liikenteeseen, sen verran vauhdikasta tämä alkuasukkaiden liikennekultuuri tuntui olevan. Mie olen maalta, eli autoilumatka kaupungin halki satamaan oli varsin vauhdikas seikkailu. Kiitos rattia pyörittäneelle Hanille, että yleensä ollaan hengissä ja ehdittiin laivaan, meikäläisen autoilulla pyörittäisiin varmaan vieläkin ympyrää siinä risteyksessä josta jo kahdesti käännyttiin väärään suuntaan. Tuskin tarvitsee sanoa, että kartanlukijana oli luonnollisesti siis allekirjoittanut, mikä taas selittää heti ne väärät kääntymiset vääristä risteyksistä ihan väärille kaduille. On se niin... väärin kun en vaan osaa lukea karttaa. Laivaan ehdittiin ja Tallinnaan päästiin, mikä varmaan oli kuitenkin se pääasia.

Tallinnassa huomion kiinnitti heti runsaslukuinen poliisipartioitten määrä ja vastakohtana taas varsin vähälukuinen turistien määrä. Rauhallista siis oli, tekemistä riitti ja nälkää ei tarvinnut nähdä. Paikallisen liikenteen linjabussit ja niissä matkustaminen olivat ihan oma kokemuksensa ja eläintarhan olot olivat hyvin sekalaiset. Oli erittäin hienoa ja erittäin kurjaa sekaisin ja kävipä mielessä, että olisi ollut parempi vaihtoehto muutamille elämille päästää heidät paremmille metsätysmaille tai -laitumille. Sen verran pieniä, virikkeettömiä asuinhäkkejä ja erittäin ahdistuneita/huonokuntoisia eläimiä sieltäkin valitettavasti löytyi. Edistystä olojen parantumiseen on selkeästi nähtävissä ja onneksi lisärahoitusta ja -tiloja oli koko ajan tekeillä. Akvaariot ja trooppiset eläimet tekivät minuun erittäin suuren vaikutuksen. Niin ja tämä pahkasika myös. ;)



Suuremmin Tallinnan yöelämään ei jaksettu/ehditty tutustua ja vierailu paikalliseen sateenkaarilipun alla olevaan kuppilaan jäi vaan oven takana pälyilyksi minun pelkuruuteni takia. No, sitten ensi kerralla. Paikallinen rakennuskulttuuri hieman syrjäisemmällä seudulla oli aika persoonallisen näköistä, pisti vaan miettimään miksi moinen lasihökötys oli pitänyt sinne päälle kyhätä. Niin, ja pitihän sitä katsella hieman naiskauneuttakin ohikävelymatkalla uuden hienon kylpylähotellin etuoven vierestä. Kovin oli kiiltävää, juu.


Haluaisin mahdollisella seuraavalla reissulla kiertää hieman muuallakin Virossa, kuin ihan vaan Tallinnan keskustassa ja perinteisissä turistirysäpaikoissa. Niin-n, ja ei se olisi ollenkaan paha jos silloin olisi mahdollisuus ostaa maista näitä edullisia nestemäisiä tuliaisia. Vaikka ihan vain Kopparberg-siideriä...tai vaniljavodkaa tai tai tai...

Kalakuvia Tallinnan Zoosta

Jos kuvaa katsoo tarkemmin huomaa kaloilla perheenlisäystä etualalla.


Kaunista on, ei mitään hajua kalan lajista.

Korallien kauneutta.

Piikikäs ystävä.

Tässä sitä on niitä Nemoa Etsimässä-animaation sankarikaloja ihan livenä. Nemohan on klovnikala, eli oikeasti vuokkokala (Amphiprion ocellaris).

ISO, ISO ihana paludaario. Kalat olivat isoja ja plekojakin sieltä löytyi. Hieno kokonaisuus.


Hienot kuvat otti Hani.