Jahas. Olen selvinnyt elossa koko muuttorevohkasta, eli saavutus sekin. Saldona älytön määrä banaanilaatikoita vanhempien aitassa ja toinen älytön määrä täällä Hanin asunnolla. Sikäli vähän hankalaa, kun pitäisi muutama viikko pyöriä pienessä kämpässä kahden ihmisen tavaroiden kanssa, mutta kai se rakkaus ja sopu sijaa antaa.
Ne tärkeimmät tavarani , eli tietokone + sen oheishärpäkkeet sekä molemmat akvaariot toimivat jo, eli eipä tässä mitään hätää ole. Jollain aikavälillä minun tavarani varmaan löytävät paikkansa ja sopivan vapaan kolosen Hanin tavaroiden keskeltä. En ota paniikkia, kyllä tämä tästä.
Tämä asunnon sijainti on kyllä ihanteellinen, tykkään kovasti tästä rivitaloelämästä ja tästä seudusta. Upeat lenkkeilymaastot ja vesistöt ihan tuossa lähellä. Takapiha on ihana ja sormia jo syyhyttää kukkapenkkien kunnostaminen, harvoiminen sun muu puuhastelu. Oli varsin outoa herätä ensimmäisenä yönä erikoiseen meteliin eli lintujen konsertoimiseen. Laulukonsertit olivat sen verran äänekkäitä tuossa parin metrin päässä alkavassa metsässä, että minä heräsin tähän liverrylaulu konserttoon. Kesän ensimmäinen grillailukin tehtiin takapihalla vappupäivän loistavassa kelissä (+21 astetta) eli kyllä täällä kelpaa asustella. Plussaa on myös toisen naapurin täydellinen poissaolo enimmän osan ajasta, toinen seinänaapuri on taas hiljainen herra ja yksineläjä, eli täällä ainakaan mitään häiriötä tunnu olevan. Tykkään, tykkään, tykkään.
Suurin huolen aiheeni tällä hetkellä on Hanin yhdestä kadonneesta kissasta. Kisut menivät viettämään kesäksi maalaiselämää ja se vanhin ja viisaisain neitikisu on nyt kadoksissa toista vuorokautta. Toivottavasti ei ole vaan sattunut mitään ja neiti käpöttelee takaisin hyvissä voimissa. Toivon todella sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti