Mukillahan sitä ;)

Kissakoski

Kissakosken voimalaitos oli remontissa, joten kuvallinen sato jäi kovin vähäiseksi tällä kertaa. Kielo kukki kuitenkin, olkoot se laiha lohtu asiassa.

Hämmästytin itseni ja ohessa muutaman muunkin ihmisen olemalla vaihteeksi ihan vaan kotona viikonlopun. No voin kyllä luvata sen, etten ota tätä tavoikseni. Kaasujalkaa kutittaa jo nyt.

Suurimmaksi saavutukseksi viikonlopusta jäi pestyt ikkunat. Nyt tuo suuresti vihaamani toimenpide on jo tehty ja yltiöreippaana sain myös vaihdettu rikkonaiset hyttyverkot uuteen siinä ohessa. Univelkoja tuli myös kuitattua pois kivasti, edes alakerran 7, (juu siis oikeasti seitsemän) kiljuvaa kakaraa, (anteeksi siis ihanaa kullanmuru lasta) eivät onnistuneet horjuttamaan pitkiä yöuniani parhaasta yrityksistään huolimatta. HAH.

Älä ressaa

No en. Tai siis ainakin yritän olla vetämättä kaikesta aina stressiä. Etukäteen, jälkikäteen ja ihan muuten vaan. Järki sanoo, että kaikki järjestyy ja menee parhain päin. Sillä vouhkaamisellani saan vaan pelkkää pahaa aikaiseksi, toki ei se täydellinen sinisilmäisyyskään ole hyvästä.

On jotenkin kovin virkistävää tutustua ihmisiin, jotka ovat jalat maassa-tyyppiä. Jotka luottavat vaan siihen että elämä kantaa ja asiat järjestyvät. Kaikki menee niinkuin pitääkin. Niinhän se on, kun vaan saisin taottua tämän totuuden ihan sinne selkäytimeen saakka. Näin semijalatmaassa-tyyppinä (huh mikä sanahirviö) olen unohtanut sen järjen äänen todella pahasti kerran elämässäni ja sen hairahduksen jäljiltä sain paikkailla itseäni ja elämääni pitkän aikaa. Jälkiviisaana on hyvä todeta, että onneksi kaikki meni pieleen.Tulipahan opittua, koettua ja elettyä niin hyvässä kuin pahassakin.

Facebook aiheuttaa taas närästystä.

 *tilitys alkaa*
Sain hirvittävän ripityksen ihmiseltä jonka syntymäpäivän olin missannut.Syntymäpäivä merkintä oli ollut hänen fb-sivuillaan pari tuntia näkyvissä ko. merkkipäivänä ja kun en lärvikirjassa juuri sillä sekunnilla ollut, niin onnittelemattahan se jäi. Tämä on kuulema törkeää välinpitämättömyyttä häntä kohtaan...Ei saatana. ÄÄÄÄRRRR. Huoh. Hankkikaa helvetti vie elämä, siis se ihan oikea elämä netin ulkopuolella. Tekisiköhän minulle(kin) tauko hyvää moisesta mestasta, en tunnu nykyisin saavan sieltä kuin pelkkää närkästystä.
 *tilitys loppu*

 Niin-n ja anteeksi kirosanat.

Itku-Iita

Menenneisyyden omat sisäiset mörköt ne vaan jaksavat ryömiä koloistaan esille aina silloin, kuin niitä vähiten odottaa. Paskaa, eikö ne voisi jo olla piilossa. Tulee vähän olotila , että enkös minä ole kokenut tämän ennenkin, jossain muualla, joskus muulloin. No kaipa kaikella on tarkoituksensa, myös tällä. Jotenkin tuntuu että tämä mörkö tulee kulkemaan mukanani haitaten elämääni, ellen tälle tee taas jotain radikaalia. Pitäisiköhän kääntää auton nokka kohti Järvenpäätä...

Vituttaa. Minä ja mörköni. *muutama kirosana*.

Harmittaa myös muutama ei niin tyylikkäästi hoidettu muu asia ystävyys (tjsp) rintamalla, ehkä olisin voinut hillitä sen kärkevän kieleni ja laskea vaikka malliksi tuhanteen. Pässi mi pässi olen, ei näistä typeryyksistä näy pääsevän eroon millään. Muita ärsytyksen aiheita on oksennustauti, peltipoliisit räpsyvinen kameroineen ja kiljuvat alakerran kakarat sekä kramppaavat pohkeet. 

Loppupeleissä siis ne vitutuksen aiheet on onneksi kovin pienet ja pyörivät vakioaiheiden parissa, joten ei mitään syytä huoleen. Se kesä tulee ja kesän ensimmäisen leikatun ruohon tuoksu tuli nenääni tänään lähitalosta. Se, jos mikä on varma kesän merkki. :) Olen tuossa ohimenennen opetellut toisenlaista tapaa kommunikoida, opetellut kuuntelemaan ja käyttämään niitä korviani sen ainaisen kyselyn ja tentaamisen sijaan. Ei niissä rivienväleissä ole aina sitä piilomerkitystä, ei todellakaan. Paljon on petraamisen varmaa tälläkin saralla, mutta hyvä kuitenkin miettiä vähän elämää ja uteliaisuuttani eri kantilta. Sen vanha viisaus siitä miksi ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu pitänee varmasti paikkansa. Harjoitellaan sitten, ihan vapaaehtoisesti.

Kevättä

Paha-Koli

Paluu arkeen

on taas piirun verran nihkeää. Asiaa ei varmaan helpota yhtään se, että maito piimi kauniisti vastakeitetyn kuuman kahvin pinnalla. Se siitä aamukahvista sitten, olisin kuitenkin tarvinnut sitä kofeiiniannosta kipeästi.
Yleinen olotilani on hämmästyneen mietteliäs, siis ihan positiivisella tavalla.

Viikonloppuun kuului reipashenkistä ulkoilua niin vaaramasemissa, kuin lehdoissakin, vettä, kivikkoa ja kipeytyneitä persauksia. Upeaa auringonpaistetta, veisistöjä  muodossa jos toisessakin, sekä paljon puhumista, hieman itkemistä ja järkyttävän täyttävää pitsaa. Jos omalle olotilalleen voisi pistää peukkua ylöspäin, niin nyt kyllä tykkään, tykkään, tykkään. Ainoa todellinen pohdinta pieneen pääni tuli aiheesta kiltteys, kuka on kiltti, kenelle ja millä lailla. Siinähän sitä mietittävää onkin.

Kesä tuo  myös talven jäljiltä näkyviin kauniita maisemia muussakin mielessä kuin vihreänä lehvästönä. Talven piilossa olleet  mielenkiintoiset näkymät hivelevät taas silmiä tuolla ulkoilmassa. Luojalle kiitos hihattomista paidoista ja topeista, minut saa näköjään mykistettyä jopa kesken puheen kovinkin helposti. Siihen tarvitaan vaan käsivarret ja hartiat. :)) Toki tämä outo (?) viehtymykseni oli tiedossani jo ennenkin, mutta olin sen ehkä tuossa matkan varrella jo onnistunut unohtamaan. Saahan sitä katsella, saahan? Hetkittäin näinä tiiviskatseisina tuijotustuokiona tunnen itseni yhtä tyhmäksi kuin Homer Simpson nähdessään donitsin, kuola valuu ja suusta kuuluu lasittuneen katseen takaa vain Mmmmmm... Hih. Seksikkyyttä on onneksi niin monenlaista. :)

Huh sentäs. Onneksi arki alkaa.

Kahellaan

Sataa, sataa, ropisee... mutta ei haittaa. Luonto kaipaa kipeästi vettä ja mukavuudenhaluisena autolla näkyy pääsevän sen ihmeemmin kastumatta.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina tavattoman mielenkiintoista. Satun olemaan perusluonteeltani utelias, kyselevä, pähkäilevä ja asioita pyörittelevä olento (varmaan välillä raivostuttavuuteen asti), joten on ymmärrettävää että täysin päinvastainen ihmistyyppi on totaalisen ihmeissään kanssani. Muistan elävästi  erään henkilön minulle esittämän tokaisun, että älä aina mieti niin helvetisti. En mieti, taidan kahella vaan kuitenkin. ;). Suomen kielen murteet ovat ihania, en käy kieltämään sitäkään. Vaikka pronomineista oma mie-sana on kovasti alkanut muovautua paikalliseen etelä-savolaiseen miä-sanaan, on kotiseuturakkaus kaikeasta huolimatta näköjään kovin suuri. Tuntuu kovin mukavalta kuulla juuri sitä omaa murreettaan, niitä omia sanoja. Nostalgiaa ei varmaan vähennä se seikka, että pyörin viikonloppuna omilla entisillä asuinseuduillani, paikoissa mihin liittyi paljon tunteita ja muistoja. Harmi vaan, että kuvallinen materiaali fiilistelyistä jäi pois, mutta ehkä joku toinen kerta muistan ottaa kamerankin mukaan.

Maailmanmestaruuskin on nyt sitten voitettu ja juhlittu. Jäljellä on enää pohtiminen siitä, onko urheilevien idoleiden soveliasta esiintyä päissään kuin ankat ja mitenkä paljon niitä tutteja Ruotsiin lähetetään. Kaikenlaista sitä sitten taas. Tunnustan kyllä tunteellisena itkeneeni Halosen ollessa "poikien" keskellä ja kun Finlandia hymniä laulettiin. Tilaisuutta töllöstä katsellessani ehdin jo hetken pelätä, että joku turvallisuusmies tulee kohta repimään irti sen liikuttuneen pelaajan, joka Halosta niiiiiiiiiiiiin kovin pitkään ja voimallisesti halasi. Oih ja voih, varmasti kovin yhteisöllinen kokemus kaikille heille paikalla olleille, kun minäkin jo ruudun välityksellä kovasti tästä liikutuin. *nyysk*

Iltapäivällä oli kampaaja, osaisikohan kampaaja loihtia minulle jotain lyhyttä, vaaleaa ja söpöä tukkaa... Tästä päivästä ei yksinkertaisesti vaan voi tulla huono. :))) Siis kun on tuo kampaajakin ja kaikkea.

*edit*
Tästä päivästä taitaa tulla tosiaankin outo. Työpaikkallani kävi miesasiakas joka yritti iskeä minua. Tämä jo itsessään on kovin erikoista, kun en nyt ole mikään se hekumaallisin ja naisellisin olento muutenkaan. Vielä erikoisempaa tapauksesta teki tuo Erikoisin kuulemani iskulause ikinä, olenko ikinä harkinnut psykiatrin uraa. Hän kuulema voisi tulla mun yksityisvastaaotolleni koska tahansa. Tämä lause kun heitetään ilmoille kesken kaapelikarttojen tutkiskelun pokan pettäminen oli varmaa. Kaikenlaista sitä taasen. Ja taas se on todistettu, miehet menevät näköjään sekaisin avonaisesta kaula-aukosta ;) *REPS*

Kökkö

vie. Blogger tykkäsi sitten hävittää tekstejä, noh eipä voi mitään. En edes muista mitä mahdoin hekumoida maanantain ihanuudesta. Onneksi näin tiistaina on jo arki iskenyt tajuntaan ihan kunnolla ja ne endorfiinit on jo käytetty loppuun. Ei siis ole mitään hehkutettavaa sen ihmeemmin mistään.

Tänään on näköjään nyyskispäivä. Fiilistelyä ihan positiivisessä hengessä ja muutama hyvin hämmentävä havainto omista tuntemuksista kesken työpäivän. Elossa olen näköjään ihan vahvastikin. Hyvä näin. :))

Hymyilyttää

Kaikkea se hyvä viikonloppu teettääkin. Maalla oli mukavaa, rauhallista ja leppoisaa. Lauantain kaupunkikierros Joensuussa oli onnistunut kaikin puolin ja nyt pitkän kaavan mukaan tehty aamullinen herääminen yhdistettynä loistavaan keliin ulkona pistää hymyilemään. Akkuja tuli ladattua ihan aurinkovoimalla, toki äidin ruokapadat ja nelijalkaisen koiran vierihoito auttoivat myös sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Ihon ikävääkin alkaa taas olla ilmassa, mutta senkin kaipauksen otan vaan positiivisena asiana.

Mieli on taas vaihteeksi kovin levollinen. Asiat ja nuo möröt selviävät, ajallaan ja tavallaan. Päätin mielessäni haluavani pitää vakavasävyisen keskusteluhetken tärkeän ihmisen kanssa, tosin tämä vaatinee nyt vähän vaivannäköä myös toiselta osapuolelta. Voihan se olla, että hän ei halua asioista enää keskustella. Ans kattoo nyt. Sain kuulla... yllättäen...olevani vaikeaselkoinen ihminen, joka välittää ristiriitaisia fiiliksiä. Todellisuudessa olen vain enemmänkin todella, todella varovainen. Luulen mä.

Tänään tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, että olen elossa. Hienoa. :)

Väsy

Ei jaksa, ei pysty, ei kykene.

Alan olla aika herkillä puhumattomuuteni ja kipupisteitteni kanssa, enää ei auta liikunta, kirjoittaminen eikä päätön touhaminenkaan. Sattuu hetkittäin ihan saatanasti, takaisin on myös tulleet töissä itkeskelyt ja nyyskimiset.
Jotenkin luulin, että nämä typeryydet olisi kohdaltani jo ohi. Nyt kai olisi se hetki, että teen valinnan alanko tonkia aiheita esillevai tonginko aiheet yhä syvemmälle pois ja piiloon. Katsotaan nyt.

Onneksi on tulossa viikonloppu pois kotoa, maaseudun rauhassa. Tiedossa olisi myös muutama mieltä piristyttävä tapaaminenkin, josko  niistä nyt saisi imettyä vähän energiaa tähän arkeen ja jaksamiseen.