Ensimmäiset orvokit on pistetty ruukkuihin, pihat harvoitu ja seurailen tossa vastapäisen lähimetsän ja läheisen lintupöntön elämää. Kirjosieppo koettaa kovasti emäntää vokotella pönttöönsä, toivottavasti puolisko hänellekin löytyy. Viime vuonna pöntössä taisi poikuettaan kasvattaa joku tinttipariskunta, mutta saa nähdä ketkä tänä kesänä tuon pöntön valloittavat itselleen. Se on vallan suloista seurata poikueen kehittymistä ja ensimmäisiä lentoharjoituksia.
Kävin taas eilen nolaamassa itseäni. Reissun päätarkoitus oli ostaa vanhempien kuistille pieni puutarhapöytä ja istuimet, eli olin äidin hovikuskina ja makutuomarina. Siinä ohessa tuli osteltua myös muille tarpellisia ostoksia, esim. isän traktoriin moottoriöljynsuodatinta ja paikkausmaalia. Hieman hilpeyttä taas herätti alan traktori/raskas ajoneuvoliikkeessä me naiset ostoksilla, mutta yllättävän hyvin asiakaspalvelussa oleva herra tehtävästään suoriutui. Ainut ongelma oli se, etten minä voinut tietää että jotain Fordin sinistä maalia on kolmea eri sävyä joten oikean väri meni sitten arpomiseksi. Seuraavaksi käytiin mersuliikkeessä ostamassa veljellä joitain ovilistan kiinnitysliittimiä, eikä nyt sekään niin helppo homma ollut. Kiinnittimet löytyi, mutta myyjällä oli kyllä vilpittömän hauskaa. Eipä siinä mitään, huumorilla ja luovalla hulluudella siitäkin selvittiin.
Niin-n, ja kannattaa myös katsoa millaiset työvaatteet myyjällä on päällä Prismassa. Etsiskelin uudesta hienosta hehtaarihalli Prismasta sykemittareita, mutta eipä niitä löytynyt mistään. Etsin ensimmäisen näkökentään sattunut myyjän ja eikun reippaasti kysymään. Hieman minussa hämmennystä herätti myyjän hämmästynyt katse ja vastaus ettei hän tiedä missä sykemittarit on. Sitten herra näytti nimikylttiään ja sanoi olevansa läheisen Alkon myyjä... Voi noloa. Kauniit anteeksipyynnöt herralle ja nolo luikkiminen karkuun. Olisi pitänyt vähän älytä katsoa tarkemmin...
Niin ja mie pääsen tänään Hanin luo. :) :) Ei oikein malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti