No jostain mystisestä syystä kuvien siirto tänne ei sitten onnistunut, mutta yrittelen myöhemmin uudelleen. Itselläni alkaa olla sellanen olo, että elämä voittaa taas. Ilmeisesti kärsin víime kuussa tuon kurssin loppuminen jälkeen jonkinasteisesta alavireisyydestä, vai mitä masennusta se lie ollutkaan. Nyt tuntuu taas helpottavan tämä olo, tekee mieli olla ihmisiin yhteyksissä, tekee mieli mennä ja tulla ja yleensä taas touhuta sitä sun tätä. Edes vesisade ulkona ei tunnu juuri nyt haittaavan, sillä onhan minulla sateenkestävät ulkoiluvermeet ja kunnon kengät, eli ei siellä kastu jos ulos haluan mennä. Muutama viikko sitten olisin vaan halunnut möllöttää kotona ja olla vaan, tuijottaa vaikka vain aivottomana telkkua. Sosiaaliset kontaktit koetin vähentää mahdollisimman vähäisiksi ja halusin vaan rypeä itsesäälissä siitä miten kurjasti minulla olevinaan meni. PÖH, kaikkea typeryyttä sitä... tuleekin kelailtua.
Pistän noita kuvia näkysille, kun ja jos kuviensiirto jossain vaiheessa suostuu toimimaan. Niin-n ja tutustuin tuossa hiihtolomalla reissatessa harrastukseen nimeltä geokätköilyyn eli geocachingiin. Lyhykäisesti sanottuna se on "aikuisten" ihmisten aarteenetsintää kartan ja gps-paikantimen avulla. Toki tuo gps-paikannin ei ole pakollinen varuste ainakaan alussa, mutta helpottaa kätköjen löytämistä kummasti harrastuksen edetessä pitemmälle. Oli muuten varsin koukuttava oloinen harrastus. Kokeilemisen arvoinen harrastus, jos tykkää ulkoilusta, luonnosta, liikkumisesta ja omaa hieman seikkailumieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti