Ilmeisesti

jotain energioita alkaa palailla taas takaisin. Jokusen viikon koomailujen ja synkistelyiden jälkeen tuntuu taas virtaa riittävän ylimääräiseenkin puuhasteluun.
Illan suunnitelmissa on pienimuotoista budjetointia. Otan taskulaskimen, kynän ja nettipankin tunnuslukutaulukot käpälääni ja alan laskeskelemaan. Nykyinen tilanteeni on hyvä, sillä työmatkakuluja ei juurikaan tule, vuokra on edullinen pitäen sisällään sekä veden, että sähköt. Asunto on viihtyisä ja edullinen, työ on kohtalaisen mielekästä ja palkkakin on kohtuullinen.

Jos vaihdan paikkakuntaa ja työtä, niin hyvin todennäköisesti palkkani tulee olemaan jonkin verran pienempi, työmatkan pitempiä ja asumiskustannukset isommat. Puhumattakaan siitä, mitä kustannuksia tulee itse muuttamisesta sun muusta. Järki sanoo ja huutaa suorastaan kirkuvanpunaisilla kirjaimilla, että älä haihattale nainen. Mieli ja sydän taas puolestaan haikailee jonnekkin muualle, jotain muuta työtä ja jotain muuta elämän sisältöä, kuin nykyinen mauton ja väritön elämä. Toki pitää ajatella sitäkin, saanko nykyiseen elämääni täällä paikkakunnalla sitä särmää ja säpinää. Näillä eväillä ja lisämausteilla, mutta vähän erilailla vaan kokattuna. Pitää miettiä.

Työpaikkahakemuksiakin on taas lähtenyt maailmalle, joten katsotaan nyt mitä tilaisuuksia elämä tuo tullessaan.

Mikään kiire minulla ei ole minnekkään, mieli on vaan kovin levoton. Yhä edelleen.

Sitä sattuu ja tapahtuu sitten

En ole koskaan ollut suuremmin joulun ja kaiken sen hössötyksen perään, enkä sitä ole näköjään tänä vuonnakaan.Viime tippaan jättämäni jouluvalmistelut kuivuivat lähes kasaan innostuksen puutteeen ja vallitsevien yllättävien olosuhdemuutosten takia. Joulukuusikin jäi hommaamatta ja erinäiset tulossa olevat muutokset elämässä pistivät vähän joulun ja muunkin ajan suunnitelmia täysin uusiksi.

Hani muuttaa vuoden vaihteen jälkeen työnperässä kauas, kauas pois, eli noin 400 kilsan päähän. Minä puolestani jatkan duunejani täällä Savon maisemissa, joten muuttolaatikoista, pakkaamista, hampaiden kiristelyä ja sekasortoa taas tiedossa. Siinähän sitä sattumia ja ihmetystä onkin ihan riittämiin...

Kaikesta yllättävästä hämmennyksestä huolimatta. Hyvää Joulua meille kaikille :)

Puh-huh ja muita tyytyväisyyden huokaisuja...

Evakko on sitten kohdallani ohitse. Tai siis tavaroitteni evakko ja vähän siinä ohessa oma lähes puolen vuoden pituinen evakko myös. Ei äkkiseltään oivaltaisi kuinka hyvältä tuntuu saada kaikki omat tavarat ympärilleen ja "omaan" kotiin. En nyt mikään materialisti ole, en todellakaan, mutta kyl ne omat kamat on omia kamoja. Suurin nautinto on ollut saada oma tietokone käyttöönsä, yllättävän kivalta tuntuu kun ne kaikki tutut kuvakkeeet ja suosikit löytyvät sieltä missä niiden piti ollakkin... AH. Siis nautinnollinen ah.

Niin-n. Siis se muutto on nyt ohitse onnellisesti, sain nakitettua kaksi veljeä kantojuhdiksi ja sen tiimoilta akvaarion ja tuon jumalattoman ison töllön kantaminen kävi tänne yläkertaa varsin sujuvasti. Kalakuolemia on tällä hetkellä kaksi ja toivottavasti nyt aamulla ei löydy pytystä lisää henkensä heittäneitä yksilöitä. Pääsen kohta jatkamaan akvaprojektia kasvien istuttamisen tiimoilta, eli jos sen saisi vihdoinkin taas kuosiinsa tuon rakkaan lasilaatikon. Haluan sinne myös lisää kasveja... sen verran runsaasti monnit ovat noita vähiä rehuja akvasta sievän reikäisiksi ja pitsilehtisiksi harventaneet. Paikallinen akvakauppa ei suuremmin ole vakutttanut osaamisellaan/tietotaidollaan ja perusakvarehun hinta 8euroa kipale on aivan liian suuri minulle. Näen sitten sen vaivan ja haalin kasveja postin kautta ympäri Suomen maan, tuleepahan ainakin laadukkaampia ja edullisemmin ne kasvit.

Mitään ei tainnut muutossa edes särkyä ja suurin ihmetyksen aihe on ollut kadonnut iso matto. Kaikki kaksi (ja puoli ) majapaikan osoitetta on nyt tutkittu ja mistään sitä ei tunnut löytyvän. HÖH. Liekkö kyseessä ollut sitten se lentävä matto vai mikä, mutta etsintä jatkuu sillä saralla.

Työpaikalla kummastusta on herättänyt työkaverin käyttämä nimitys parteneri minun "puolisostani" puhuttaessa. Kaikkien muiden puolisot ovat selkeästi tyttö/poika tai aviomiehiä/vaimoja, mutta minulla on sitten hänen sanojen mukaan partneri. Just. Onpas tämä nyt hämmentävää mut olkoot ja moinen nimitys käy minulle paremmin kuin hyvin. Ei tarvitsen valehdella siitä miesystävästä...

Takuuvuokrat ja termostaatit

Huvittaa hieman tämä muuttotouhu jo tässä vaiheessa. Eilen oli ensimmäinen näyttö tästä asunnosta ja onnekseni heti ensimmäinen asunnon katsoja tykästyi tähän. Ilmeisesti vuokrasopimus on jo heidän välillään tehty ja säästyn siis kiusallisilta lisänäytöiltä.

Äsken sain kuitenkin mielenkiintoisen tekstiviestipynnön. Voisinko ystävällisesti lukea vesimittarin lukemat kuun lopussa ja lähettää nämä tiedot uuden vuokralaisen välittäneelle firmalle tai asunnon omistajalle. Pyyntöhän on sinällään ihan kohtuullinen ja asiallinen, mutta siinä on vaan yksi pienen pieni ongelma. Tässä huoneistossa kun ei ole sitä vesimittaria, mitä voisin halutessaaan katsella ja lukemia eteenpäin ilmoitella. Ehkä se vanhuus ei tule tässäkään tapauksessa yksin, sillä soittokierroksen jälkeen vuokrafirman edustaja kertoi juuri vuokraisäntäni esittäneen tämän erikoisen mittarin lukupyynnön heille. Kyseinen eläkkeellä oleva asunnon omistava herra asuu siis yhä tässä samassa taloyhtiössä ja rapussa kuin minäkin, eli hänen pitäisi siten tietää onko talossa erilliset vesimittarit vai ei. PÖH. Ehdittiin samaisen omistajan kanssa käydä kädenvääntöä puhelimessa takuuvuokrani palauttamisesta ja erillisesta vesimaksusta, mutta pitkän ja kovaäänisenkin jakkauksen jälkeen päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä kuka maksaa ja kenelle maksaa ja minkäverran maksaa... Hän olisi myös mielellään maksattanut minulla hänen omistamansa jääkaappi/pakastin-yhdistelmän rikkoutuneen termostaatin korjauksen (98e), mutta sitäkään minä häijy ihminen en ollut halukas maksamaan. HYI minä. Samaten halusin viedä omat olohuoneen halogeenivalaisimet menessäni, vaikka vuokranantaja olettikin niiden(kin) olevan hänen omaisuuttaan. Säleverhot lupasin kuitenkin ikkunoihin jättää, sillä nehän nyt eivät minun omaisuutta olleet missään vaiheessa ja ikkunassahan ne roikkuivat kun tänne muutin. Odotan myös mielenkiinnolla, muistaako hän suihkuverhon olleen hänen omaisuuttaan, kun siitä ei vielä olla väännetty kättä. Huh. Mitähän vielä... Alan itseni tuntea pikkuhiljaa suureksi rikolliseksi ja varkaaksi, jonka suurin himo on varastella toisten vanhoja käytettyjä säleverhoja sun muita.

Epäilen vahvasti, että tämä tarina saa vielä jatkoakin. Ei tämä nyt näin "helposti" voi mennä.

Alan pikkuhiljaa oivaltamaan

että olen ihan oikeasti tästä kämpästä lähtemässä pois. Huomenna tulee ensimmäinen vuokralais-ehdokas katsomaan tätä asuntoa ja vuokrauksen hoitava firma haluaisi samalla reissulla ottaa täältä kuvia. Höh, en halua minun kotiani pällisteltäväksi tuonne nettimaailman syövereihin ja toivottavasti voin jollain syyllä kieltää kuvaamisen. Odotan suurella mielenkiinnolla myös sitä, millaisen vuokrasumman asunnon omistaja koettaa tästä saada seuraavalta vuokralaiselta. Kyseessä on kuitenkin pintaremonttia tarvitseva asunto ja asunnon omistaja on pihi kuin mikä... no eipä ole enää minun ongelmani.
Ulkona on aivan älyttömän komea keli, aurinko paistaa ja lumet sulaa aivan älyttömällä kohinalla. Lämpötila taitaa olla jotain +9 eli lähdenpä tästä ulkoilemaan Hanin kanssa heti kun nainen ehtii töistään minun luo. Kiva homma päästä tuonne ulos ;)

Päätöksiä ja äijähommia

Olin viikonlopun kotikotona vanhempia ilahduttamassa ja morjestamassa samalla noita velikultia ja koiraystävää. Mukaan reissuuni vanhempien luo lähti iso pussillinen rikkoutuneita tietokoneen kovalevyjä joiden kanssa tuli sitten äijäiltyä ihan kunnolla isän autotallissa. Kovalevyjen sisällä on nimittäin muutama minua kovastikin himottava vahva magneetti ja minä välttämättä halusin ne itselleni tuleviin askarteluprojekteihin. Hieman hämmästystä useimmissa tahoissakin herätti tämä minun suuri intoni moisten magneettien perään, mutta kun ei niitä mistään kaupasta niin vaan ostamalla tuntunut löytyvän. Tai jos löytyi, niin ne oli tehoiltaan niin heikkoja etteivät ne olisi minun tarkoitukseeni olleet sopiva, joten ainut keino oli ottaa moiset kilkkeet jostain muualta. Tietysti se helppo tapahan magneettien esillesaamiseksi levyjen sisältä olisi ollut avata muutama ruuvi torx-avaimella. Ikävä kyllä juuri sen kokoisia (tarpeeksi pieniä) avaimia ei edes isältä löytynyt ja kuorien avaamiselle piti keksiä vaihtoehtoinen tapa. Siispä porailin porakoneella ruuvinkannat sileiksi ja hillitön mäiskintä taltalla ja kunnon painavalla vasaralla ja kyllä ne hemmetin magneetit sieltä sitten paljastuivat. Ihan älytöntä hommaa, sen tietää jokainen joka on tutustunut kovalevyjen rakenteisiin ja oivaltaa etteivät ne kotelot nyt ihan heppoisia avattavia ole. Sainpahan ainakin toteuttaa joitain alkukantaisia vaistojani ja tuhoamisvimmaa ihan kunnolla tuon vierailun aikana ja kyllä sieltä muutama ihan käyttöön kelpaava magneettikin tuli sitten pelastettua.

Hanikin kävi minun luonani lauantaina kotikotona, nappasi minut mukaansa ja vierailtiin sitten vähän tuolla savon puolella ihan muuten vaan. Tämä Hanin vierailu kotikotona oli meille ensimmäinen "yhteinen" pariskuntanäyttäytyminen vanhempieni luona ja tällä kertaa vanhempani siis tiesivät meidän olevan Hanin kanssa ihan seurusteleva naispari. Edellinen vierailukerralla kun Hani oli vaan "kaveri" ja nyt melkein vuoden mietiskelyiden jälkeen arvelin vanhempien sulatelleen tietoa minun lesbosuhteesta riittävän kauan. Tämä vierailu meni erittäin hienosti, olin erittäin yllättynyt isäni varsin mallikkaasti käyttäytymisestä ja avoimesta suhtautumisesta Haniin, mielessäni nimittäin ehdin jo pelätä tämän jääräpäisen ja suorasukaisen isäni marssivan mielenosoituksellisesti muihin hommiin ja jättävän meidän naiset (minä, äiti ja Hani) keskustelemaan keskenämme. Oletan siis vanhempieni kuitenkin hyväksyvän tämän rakkauteni naiseeni-asian, mitäpä he toisaalta muuta voisikaan kuin hyväksyä jos haluavat minun kanssani väleissä pysyä. Hieno homma. Olen tyytyväinen.

Niin-n ja niitä päätöksiä sitten. No aluksi voisin vaikka todeta, että taisinpa juuri irtisanoa asuntoni. Ihan harkitusti ja suuresti miettien tein tämän päätöksen ja kieltämättä päätöstä joudutti hieman jälleen kerran nouseva vuokrani... Hui. Hieman pelotti moinen ratkaisu lähes neljän vuoden tasaisen tylsän asumisen jälkeen, sen verran tähänkin paikkaan kiinnyin ja totuin. Ensimmäinen muutto-osoitteeni huhtikuussa on Hanin asunto, sillä hänhän muuttaa kesäksi töiden perässä omille kotiseuduilleen ja hänen asuntonsa jää siis tyhjäksi. Muuten suunnitelmani tulevaisuuden suhteen ovat varsin avoimet, katsotaan nyt miten työ/opiskelutilanne kehittyy minun osaltani tässä kesän/syksyn aikana.

Siinäpä sitä taas oli... uutisia.