vanha vuosi, tervetuloa uusi.
Toivon uuden vuoden olevan tasapainoisempi ja rauhallisempi kuin edeltäjänsä. Paljon sattui ja tapahtui, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta eiköhän kaikella ollut se tilauksensa ja tarkoituksensa. Jotain tapahtumia jättäisin välistä, mutta eiköhän kaikella asioilla ollut ainakin se kasvattava tarkoituksensa. Kaikkea, siis ihan oikeasti kaikkea mahtui vuoteen ja se on aika pajon se. Itkin vuoden aikana enemmän kuin vuosikausiin, mutta monelta osin itketyt asiat olivat menneisyyden haamuja, käsittelemättömiä asioita ja asioiden tiedostamista. Tuskin olen yhtään se parempi ihminen kuin ennenkään, mutta olen ainakin oppinut puolustamaan itseäni ja kuuntelemaan itseäni tarkemmin. Kaikesta tekemistäni asioista en tietenkään voi olla ylpeä. Olen varmasti ollut raivostuttava kiukkupussi, jästipää ja valitettavasti olen myös satuttanut matkan varrella ihmiä. Itkua, iloa, rakkautta, surua, vihaa ja ystävyyttä, kaikkea näitä mahtui vuoteen. Ei vuoden alussa todellakaan arvaa, mitä loppuvuonna voi tapahtua. Kolhuja tuli monellakin saralla, mutta elossa niistäkin näköjään selvisin, vaikka pirun pirun kipeää tietyt asiat tekivätkin. Joukossa oli myös paljon ihania asioita, rakkaita ja tärkeitä ihmisiä ja myös paljon positiviisia tunteita. Yhtä kaikki muistot säilyvät hyvistä hetkistä, ne ikävät asiat ja tapahtumat voivat pikkuhiljaa painua taka-alalle. Katkeroituminen ja synkissä vesissä rypeminen ei todellakaan ole hyväksi. Tämänkin sain huomata ihan omakohtaisesti tänä vuonna.
Uusi vuosi alkakoot tervehtymisen merkeissä. Kohdallani vuosi vaihtuu yhä kuumeillessa ja kipeänä ollessa. Muutama pommi ja säihkyvä pata on varattu räiskittäväksi taivaalle, minä en niistä välittäisi mutta sallittakoon tämä hupi muille. Alkuvuoden suuria henkilökohtaisia päätöksiäni tulee olemaan muutama taloudellisesti isohko asia ja voisin myös luvata rakastaa itseäni enemmän.Kerään myös muutaman päivän rohkeutta ja aion kohdata ulkopuoliselle pienen, mutta minulle ison mörkön nettimaailman syövereistä. Onneksi tämän vierailun saan tehdä turvallisesti kotoa, mutta onpahan sitten nekin mörköt hoidettu pois.
Muuten menen ihan aidosti pystypäin, haavani nuolleena, huomattavasti vahvempana ja avoimempana ihmisenä ja toivottavasti myös virheistäni oppineena kohti uusia asioita ja tapahtumia. Varovaisen toiveikkaana, luottavaisena ja optimistisena. Hyvä tästä tulee.
Totuus tulee aina esiin olkoot kuluneen vuoden viisas lausahdus. Näin elämässä tuppaa yleensä käymään, myös minunkin kohdallani näköjään.
Kiitos kanssani kuluvana vuonna mukana olleille. Niin heille jotka olivat sitä IRL, tai heille jotka seurasivat elämää anonyymeina ja virtuaalimaailmasta käsin.
perjantai 31. joulukuuta 2010
torstai 30. joulukuuta 2010
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Levottomuutta ilmassa
Taas ja jälleen kerran täällä eteläisessä Savossa. Mietinnät ovat yhä samat. Onko ihan ok-olotila riittävä ja mitä itse on valmis tekemään saadakseen tuosta edes sen ihan-sanan pois. Puuh sentäs. Tartteis varmaan tehdä jotain, tai tartteis varmaan tapahtua jotain. En tiedä. Itsestähän se kaikki on kiinni. Niin. Toki elämä kulkee eteenpäin, vaikken sitä väkisin koettaisi ohjaillakaan. Nyt kun tuntuu että olen juuri nyt omassa elämässäni sivustakatsojana, ei suinkaan se pääosanesittäjä kuten kuuluisi olla.
Koska olotila on ollut ihan ok, niin kaikki hienot suunnitelmani ja pyrkimykseni ovat taas jääneet unholaan. Työpaikkailmoitusten kimppuun pitäisi taas käydä uudella innolla ja olen tuossa nyt sivusilmällä katsellut myös uutta kotia näiltä nurkilta. Jos tuota duunia ei muualta ala tippumaan, niin hemmetti ei minun ole pakko kuunnella tuota alakerran hirviölauman loputonta mekastusta jatkuvasti. Ei todellakaan. Se saunakin olisi kiva, siis todella kiva.
Katsellaan nyt. Uutta autoa ei ole vielä tulossa, eli tarjouskierrokset jatkuvat yhä. Kärsimätön ja malttamaton luonteeni kipuilee nyt kovasti tämän kaiken odottamisen ja pähkäilyn suhteen. Tahtoo, mulle ja heti ja nyt. Tai edes ensi vuonna. ;)
Koska olotila on ollut ihan ok, niin kaikki hienot suunnitelmani ja pyrkimykseni ovat taas jääneet unholaan. Työpaikkailmoitusten kimppuun pitäisi taas käydä uudella innolla ja olen tuossa nyt sivusilmällä katsellut myös uutta kotia näiltä nurkilta. Jos tuota duunia ei muualta ala tippumaan, niin hemmetti ei minun ole pakko kuunnella tuota alakerran hirviölauman loputonta mekastusta jatkuvasti. Ei todellakaan. Se saunakin olisi kiva, siis todella kiva.
Katsellaan nyt. Uutta autoa ei ole vielä tulossa, eli tarjouskierrokset jatkuvat yhä. Kärsimätön ja malttamaton luonteeni kipuilee nyt kovasti tämän kaiken odottamisen ja pähkäilyn suhteen. Tahtoo, mulle ja heti ja nyt. Tai edes ensi vuonna. ;)
tiistai 28. joulukuuta 2010
Harmistusta tuasen
Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi. Taitaa nyt tuo pakkanen tehdä tepposensa auton starttimottorille. Raato lepäilee nyt tuolla talon pihalla ja odottaa että saisin se viikonloppuna ajettua isälle korjattavaksi. Ellen sitten päätä vielä kerran investoida ja ajan auto korjaamoon, maksoi lysti nyt sitten mitä tahansa. Toki voisin tehdä varovaisen etukäteiskyselyn korjaamoon siitä, mitä moinen korjaaminen mahtaisi maksaa. Niin ja se suurin jos on varmaan se, että suostuuko auto käynnistymään ylipäätään. Kaikenlaista harmistusta sitä sitten niin.
En tiedä, en osaa päättää ja sisäinen pihipihipihiNeiti koettaa nyt roikkua tyhjän kukkaron nyöreissä tiukasti.
Uuden auton katselu on kovassa käynnissä ja tarjouskierroksia on meneillään. Siinähän sitä blondina ja ummikkona autonostajan onkin loistava mahdollisuus maksaa ylihintaa ja tulla oikein kunnolla huijatuksi. Voi ei, nyt kyllä maalailen piruja seinälle. Voi :(
Joulu oli ja meni. Hyvä niin. Mökkeily oli hauskaa, mutta pakkaskelit aiheuttivat oman päänvaivansa einiintalvivarustellussa mökissä. Halkoja on hakattu, puita sahattu ja lämmitetty uuneja ihan urakalla. Vaikka elämä on hemmetin paljon helpompaa kaupungissa, niin oma viehätyksensä moisessa elämäntavassa on. Täysin tuhmakaan en ilmeisesti ole ollut, sillä lahjat olivat kovin mieluisia ja mukavia. Ehkä eräästä tietysti lahjasta tulee vielä tänne kuvamateriaalia, sen verran mukava ja hilpeyttä herättävä juttu se on. :) Jos vaan rohkene moista materiaalia julkaista, tosin onhan noita moraalisesti arveluttavia kuvia nähty täällä blogissa ennenkin.
Mökkiseuralaiseni on nyt virusperäisen flunssan kourissa punkan pohjalla, joten enköhän minäkin moisen taudin onnistu haalimaan itselleni. Niinkuin kaikki muutkin hyppykupat mitä vaan liikenteessä sattuu olemaan, eli perusoptimistina tuota tautia odotellessa menkööt tämä loppuvuosi. Toivottavasti uudesta vuodesta tulee tätä kuluvaa vuotta rauhaisampi, voin ainakin toivoa niin. Toki sen rauhallisuuden saa ilmeisesti aikaiseksi ihan kemiallisestinkin, eli jotain sopivan turruttavaa lääkeainetta vaan riittävästi naamaan, niin elämä olisi ainakin hajutonta ja mautonta. Siitä onnellisuudesta tosin en tiedä. Viisaat väittävät näin, henkilökohtaisesti ei ole aiheesta juurikaan kokemusta.
Uutta vuotta kohti joka tapauksessa mennään, se kai on pääasia. Valoisuus lisääntyy, työt jatkuu, elämä jatkuu ja asiat muuttuvat ja etenevät jokataholla ja kaikkialla. Kuten pitääkin. Nih.
En tiedä, en osaa päättää ja sisäinen pihipihipihiNeiti koettaa nyt roikkua tyhjän kukkaron nyöreissä tiukasti.
Uuden auton katselu on kovassa käynnissä ja tarjouskierroksia on meneillään. Siinähän sitä blondina ja ummikkona autonostajan onkin loistava mahdollisuus maksaa ylihintaa ja tulla oikein kunnolla huijatuksi. Voi ei, nyt kyllä maalailen piruja seinälle. Voi :(
Joulu oli ja meni. Hyvä niin. Mökkeily oli hauskaa, mutta pakkaskelit aiheuttivat oman päänvaivansa einiintalvivarustellussa mökissä. Halkoja on hakattu, puita sahattu ja lämmitetty uuneja ihan urakalla. Vaikka elämä on hemmetin paljon helpompaa kaupungissa, niin oma viehätyksensä moisessa elämäntavassa on. Täysin tuhmakaan en ilmeisesti ole ollut, sillä lahjat olivat kovin mieluisia ja mukavia. Ehkä eräästä tietysti lahjasta tulee vielä tänne kuvamateriaalia, sen verran mukava ja hilpeyttä herättävä juttu se on. :) Jos vaan rohkene moista materiaalia julkaista, tosin onhan noita moraalisesti arveluttavia kuvia nähty täällä blogissa ennenkin.
Mökkiseuralaiseni on nyt virusperäisen flunssan kourissa punkan pohjalla, joten enköhän minäkin moisen taudin onnistu haalimaan itselleni. Niinkuin kaikki muutkin hyppykupat mitä vaan liikenteessä sattuu olemaan, eli perusoptimistina tuota tautia odotellessa menkööt tämä loppuvuosi. Toivottavasti uudesta vuodesta tulee tätä kuluvaa vuotta rauhaisampi, voin ainakin toivoa niin. Toki sen rauhallisuuden saa ilmeisesti aikaiseksi ihan kemiallisestinkin, eli jotain sopivan turruttavaa lääkeainetta vaan riittävästi naamaan, niin elämä olisi ainakin hajutonta ja mautonta. Siitä onnellisuudesta tosin en tiedä. Viisaat väittävät näin, henkilökohtaisesti ei ole aiheesta juurikaan kokemusta.
Uutta vuotta kohti joka tapauksessa mennään, se kai on pääasia. Valoisuus lisääntyy, työt jatkuu, elämä jatkuu ja asiat muuttuvat ja etenevät jokataholla ja kaikkialla. Kuten pitääkin. Nih.
torstai 23. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Joulua
Kävin hakemassa huonon onnen auton Turusta pois. Tuntui aika erikoiselta roudaantua Turkuun junalla ja lähteä samalla oven avauksella kohti Raisiota. Kävin, tai pitäisikö paremmin sanoa käväisin toisen kerran Turussa viiden päivän sisällä. Auto toimii toistaiseksi ja onneksi korjaamo ei pihalla seisottamista ja muutamasta käynnistämisestä veloittanut mitään. Nyt tuokin extrasuurta harmitusta, ettenkö sanoisi suoraan suurta vitutusta aiheuttanut peltilehmä on kotikonnuilla odottamassa sitä kertaa kun vika suvaitsee taas uusiintua. Äkkiseltään kyllä olisin keksinyt mielekkäämpiäkin tekemisiä vapaapäivälle kuin rikkonaisen auton hakemista nonstop liikkumisena. Kaikenlaista sitä sattuukin. Tosin taidan viedä sen kuitenkin isälle tutkittavaksi, jos hän osaisi vähän tutustua starttimoottorin sielunelämään. Vai lähdetäänkö vaihtamaan moottori ihan suosiolla, katsotaan nyt.
Harmistuin herkkänahkaisuuttani maantaina saamastani suorista sanoista. Noh, minä olin itse moista kommunikoimisen mallia toivonut, joten eipä auta taas kun kasvattaa paksumpaa nahkaa. Ei kannata olla herkkänahkainen, jos en kykene vastaanottamaan samaani palautetta ilman suurempia harmistuksia. Joo.Sitä se on, herkkänahkaisuutta. Onpahan nyt käsitelty sitten sekin asia.
Joulu tulee, tiedossa mökki- ja luonnonrauhaa. Ruokaa, mukavaan oleilua, saunaa ja seuraa. En kyllä meinaa liikkua yhtään mihinkään, muuta kuin pakon sanelemana. Kovin siis perinteistä ja perinteikkäistä menoa tiedossa. :)
Hyvää ja rauhallista Joulua vaan kaikille.
Harmistuin herkkänahkaisuuttani maantaina saamastani suorista sanoista. Noh, minä olin itse moista kommunikoimisen mallia toivonut, joten eipä auta taas kun kasvattaa paksumpaa nahkaa. Ei kannata olla herkkänahkainen, jos en kykene vastaanottamaan samaani palautetta ilman suurempia harmistuksia. Joo.Sitä se on, herkkänahkaisuutta. Onpahan nyt käsitelty sitten sekin asia.
Joulu tulee, tiedossa mökki- ja luonnonrauhaa. Ruokaa, mukavaan oleilua, saunaa ja seuraa. En kyllä meinaa liikkua yhtään mihinkään, muuta kuin pakon sanelemana. Kovin siis perinteistä ja perinteikkäistä menoa tiedossa. :)
Hyvää ja rauhallista Joulua vaan kaikille.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Harmistusten viikonloppu
Retki Turkuun ei jää mieleeni maailman parhaimpana reissuna.
Auton startti heitti veivinsä parkkipaikalla ja auto roudattiin korjaamoon, onneksi vakuutus ilmeisesti korvaa nämä kustannukset. Korjaamosta soitettiin aamulla, että mikä tässä autossa pitikään olla vikana. Vikaa ei voi nyt korjata, kun sitä ei ole. Auto toimii loistavasti. Ei se vaan toiminut lauantaina, ei vaikka sitä tutki, hakkasi ja potki useampikin mies. Voi... kökkö.
Hotelli jossa yövyttiin, oli tällä kertaa likainen, rikkonainen ja kylmä. En usko, että hotellin halpa hinta oikeuttaa moiseen leväperäisyyteen, aikaisemmat yöpymiskerrat olivat kuitenkin varsin onnistuneita kokemuksia.Ulkona oli puolestaan kylmä, viima ja synkeätä. Valokuvaaminen ei innostanut, kätköily ei innostanut, eli ylipäätään olin varmaan aika ikävää seuraa harmistusten vuoksi. Positiivista oli kai se, että reissuaminen oli kokonaisuudessaan ihan leppoisaa kiitos kärsivällisen ja reilun seuralaiseni ja reissuun mahtui yksi onnistunut muu tapaaminen. Niin-n ja minut poiskuljettanut VR toimi tällä kertaa mallikkaasti.
Myymäni kalat ovat toivottavasti selvinneet reissusta elossa ja mukava ostaja antoi jouluisaksi lahjaksi minulle rasian pipareita. Todella kaunis ele. :)
Ei ole hyvä fiilis nyt. Ei. Ei. Ei
Auton startti heitti veivinsä parkkipaikalla ja auto roudattiin korjaamoon, onneksi vakuutus ilmeisesti korvaa nämä kustannukset. Korjaamosta soitettiin aamulla, että mikä tässä autossa pitikään olla vikana. Vikaa ei voi nyt korjata, kun sitä ei ole. Auto toimii loistavasti. Ei se vaan toiminut lauantaina, ei vaikka sitä tutki, hakkasi ja potki useampikin mies. Voi... kökkö.
Hotelli jossa yövyttiin, oli tällä kertaa likainen, rikkonainen ja kylmä. En usko, että hotellin halpa hinta oikeuttaa moiseen leväperäisyyteen, aikaisemmat yöpymiskerrat olivat kuitenkin varsin onnistuneita kokemuksia.Ulkona oli puolestaan kylmä, viima ja synkeätä. Valokuvaaminen ei innostanut, kätköily ei innostanut, eli ylipäätään olin varmaan aika ikävää seuraa harmistusten vuoksi. Positiivista oli kai se, että reissuaminen oli kokonaisuudessaan ihan leppoisaa kiitos kärsivällisen ja reilun seuralaiseni ja reissuun mahtui yksi onnistunut muu tapaaminen. Niin-n ja minut poiskuljettanut VR toimi tällä kertaa mallikkaasti.
Myymäni kalat ovat toivottavasti selvinneet reissusta elossa ja mukava ostaja antoi jouluisaksi lahjaksi minulle rasian pipareita. Todella kaunis ele. :)
Ei ole hyvä fiilis nyt. Ei. Ei. Ei
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Minä haluaisin
Livenä en ole moista rannekorua valitettavasti nähnyt, mutta kovin miellytti silmää näin alustavalla katsannolla. Pitänee varmaan mennä katsomaan ihan jonnekkin liikkeeseen paikan päälle. Toisaalta olen jo pitemmän aikaa kuolaillut saman tyylistä kelloa, mikä sekin on hankintalistalle. Hmm.
Nyt kuitenkin ulkona pakkasta rapiat -24 astetta, kohta käperryn viltin alle tuijottamaan leffaa. Lokoisa viikon lopetus näin.
torstai 9. joulukuuta 2010
Arkea
Pidennetty, leppoisa viikonloppu on takana. Aika meni yllättävän nopsaan ihan kotinurkissa pyörisessä, joten mitään raportoimista erikoisten tapahtumien tai tekemisten osalta ei taida olla. Pakastin on nyt täynnä herkkuja ja vielä kun saisin joulutorttuja tekaistua, niin siinähän sitä leipomista vähäksi aikaa. Eilen lähti 4 albiinopartista maailmalle (Tamperelle) ystävän suosiollisella avustuksella. Kiitos. :) Pienessä akvaariossa tulisukaravut ovat lisääntyneet kiitettävässä määrin, pieniä poikasia vilistelee siellä sun täällä ja näköjään neljä rapumammaa näyttää odottavan pyörine masuineen jälkikasvua. Katsotaan tuleeko jossain vaiheeessa altaaseen ylikansoitusta, mutta nyt poikaset ovat vain hyvä asia.
Vierailevien kissavieraiden pienimuotoiset sotkut on nyt siivottu ja kukat palautettu komeroevakosta takaisin päivänvaloon. Pitkät, hyvin nukutut katkeamattomat yöunet helpottivat kummasti, eli nyt taas jaksaa arjen pyöritystä. Nyt voin taas kuvitella käyväni melkein täysillä, kun univajeet on paikattu. Positiviista on myös se, että paskavarvaskissa ei enää ollut kotimatkallaan rannikkolle paskavarvas. Ainostaan kusivarvas tällä kertaa. ;) Vaipat sille pitäisi olla. Niin.
Kovin on siis tasaista tämä elämä. Hyvä näin. Ilmeisesti jotain on tapahtunut, korvien välissä ja ennenkaikkea sydämessäni. Aika tekee näköjään väistämättä tehtäviään ja tässä tapauksessa se on vain, ainoastaan ja pelkästään hyvä asia. Järjen ääni on saanut taas voiton kaiken maailman haihatteluista, näin asioiden kuulukin olla. Noh, elämäähän tämä vaan on. :))
Vierailevien kissavieraiden pienimuotoiset sotkut on nyt siivottu ja kukat palautettu komeroevakosta takaisin päivänvaloon. Pitkät, hyvin nukutut katkeamattomat yöunet helpottivat kummasti, eli nyt taas jaksaa arjen pyöritystä. Nyt voin taas kuvitella käyväni melkein täysillä, kun univajeet on paikattu. Positiviista on myös se, että paskavarvaskissa ei enää ollut kotimatkallaan rannikkolle paskavarvas. Ainostaan kusivarvas tällä kertaa. ;) Vaipat sille pitäisi olla. Niin.
Kovin on siis tasaista tämä elämä. Hyvä näin. Ilmeisesti jotain on tapahtunut, korvien välissä ja ennenkaikkea sydämessäni. Aika tekee näköjään väistämättä tehtäviään ja tässä tapauksessa se on vain, ainoastaan ja pelkästään hyvä asia. Järjen ääni on saanut taas voiton kaiken maailman haihatteluista, näin asioiden kuulukin olla. Noh, elämäähän tämä vaan on. :))
maanantai 6. joulukuuta 2010
Rauhaisaa
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Itsensä nolaaminen
Käsittelin tuossa itselleen nauramista jossain aiemmassa postauksessa ja sitä minä olen kyllä viime aikona tehnyt. Siis nauranut, onneksi yhä vähenevässä määrin itkenyt, hakannut ohessa päätäni seinään monenkin asian suhteen ja viime aikona myös leiponut runsaasti.
Tästä todistusaineistoa. Leipomisesta, itsensä nolaamisesta ja itselleen nauramisesta. Tän suurempaa räävittömyyttä tai perversioitani en tänne meinannut postailla.
Tästä todistusaineistoa. Leipomisesta, itsensä nolaamisesta ja itselleen nauramisesta. Tän suurempaa räävittömyyttä tai perversioitani en tänne meinannut postailla.
Pienen kissan elämää
Pikku paskavarvas osaa olla myös mukava suloinen ja lutuinen olento. Tänä aamun herätys oli vasta kello 6.30, ehkä huomenna se herätys olisi kello 8.00. Kiva toivoa ainakin näin. Päivä kissalla on mennyt lokoisasti syöden ja nukkuen, joten luulisi akkujen olevan varsin hyvin latautuneet illan ja aamun riehumisia ajatellen. Toki se,että varahoitajan akut piiputtavat punaisella ja tyhjinä on täysin toisarvoista niinkaun kuin vessa pysyy siistiinä ja ruoka tuodaan nenän eteen. Vaikka eläin aterioi todistettavasti välillä ruohoa, sonta on pysynyt tällä kertaa hiekkiksen ulkopuolella. Eikun siis-s öh sisäpuolella. Univajeinen varahoitaja hörisee omiaan. Niin-n ja kissan naamaa ei ole ruohokuvassa summennettu tunnistamisen välttämäiseksi, se vaan on niin hemmetin nopsa.Siis heiluttelemaan sitä päätään, pään sisällön vikkelyydestä tai tahmeudesta ei vielä ole todisteita.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Hapanimelä riivinrauta
Olen taas viime päivinä ollut sellainen,oikein viimeisen päälle. Noh, kaikkeen on syynsä ja kuten ystävä sanoi saa sitä välillä olla ihan vitunmoinen narttukin. Sen etuoikeuden minä kyllä olen nyt käyttänyt hyväkseni ihan viimeisen päälle. Valitettavasti. Koetin taas pistää mutkia suoraksi, mutta kun ei ne nyt toistuvista yrityksistäni huolimatta oikene, olinpa miten röyhkeän törkeä tai ajattelematon pässinpää. Menkööt sitten juuri niin mutkilla kuin menee, kyllä ne siitä sitten oikenevat. Joskus. Mahdollisesti kovinkin pian.
Nyt kuitenkin tein shoppailuterapiaa, laitoin tilauksen Bookplussaan ja mieleni tekisi myös shoppailla Zooplussassa jotain pientä ja kivaa. Tilailin tällä kertaa kirjoja ihan vaan itsekkäästi omaa itseäni ja hyvinvointiani ajatellen. Aiheina digivalokuvaus, mielenrauhaa korvien väliin, ruokavaliosta ja ruokasuosituksista kirja sekä ilkeänkö edes sanoa--- Tilda-kirja. Juu. Saa hihitellä. Puolustuksen puheenvuorona voinen sanoa, että sain sen kirjan tarjouksesta. En tiedä onko siinä juuri sen tietyn öttiäisen kaavoja, mutta kokeilen jos saisin se kirjastosta sitten. Mie haluan nyt vähän näperrellä ja ommella jotain pientä ja nättiä. Kaikkea sitä ihminen hurahtaakin, katsotaan nyt rohkenenko käytännössä alkaa toteuttamaan Tildailuja. En oikein itsekkään usko tätä. ;)
Zooplussasta arvelin tilailla akvaarioon tavaraa, kalasille mureneita ja vähän myös kissaystävillekin ja kotikotikoiran TaruTuulikille jotain joulun ilahdutusta. :))
Nyt kuitenkin tein shoppailuterapiaa, laitoin tilauksen Bookplussaan ja mieleni tekisi myös shoppailla Zooplussassa jotain pientä ja kivaa. Tilailin tällä kertaa kirjoja ihan vaan itsekkäästi omaa itseäni ja hyvinvointiani ajatellen. Aiheina digivalokuvaus, mielenrauhaa korvien väliin, ruokavaliosta ja ruokasuosituksista kirja sekä ilkeänkö edes sanoa--- Tilda-kirja. Juu. Saa hihitellä. Puolustuksen puheenvuorona voinen sanoa, että sain sen kirjan tarjouksesta. En tiedä onko siinä juuri sen tietyn öttiäisen kaavoja, mutta kokeilen jos saisin se kirjastosta sitten. Mie haluan nyt vähän näperrellä ja ommella jotain pientä ja nättiä. Kaikkea sitä ihminen hurahtaakin, katsotaan nyt rohkenenko käytännössä alkaa toteuttamaan Tildailuja. En oikein itsekkään usko tätä. ;)
Zooplussasta arvelin tilailla akvaarioon tavaraa, kalasille mureneita ja vähän myös kissaystävillekin ja kotikotikoiran TaruTuulikille jotain joulun ilahdutusta. :))
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)