Happamia ovat...

Onhan ne, just nyt on kohtalaisen hankala keksiä sitä mikä tämän happamuuden veisi pois. Voi kuinka toivoisinkaan olevani hieman enemmän iloluontoinen ihminen, outoa miten joka asiasta onnistun kääntämään sen negatiivisen puolen esiin. MUR. Minkähän kiven alta sitä iloa pitäisi nyt lähteä etsimään tai miten kauas pitäisi "jotain määrittelemätöntä" paeta, että se olisi hyvä. Ärsyttää itseäänkin olla tällainen hiton hapannaama ja katkera ämmä. Ei kiva ei... ympäristöstä on varmasti vielä vähemmän kivaa.

Maksoin eilen elämäni ensimmäisen rikesakkonikin pois. Vain päivän myöhässä, olkoot se pienen ihmisen protesti hemmetin peltipoliiseja kohtaan. ;) Tuskin ne ehti minusta etsintäkuulutusta pistää moisesta rikkeestä ja olo oli  kyllä kovin rikollinen ja syntinen.

Kaivan nyt sen ilon vaikka kaverin ilosta. Hänen pitkä odotus taitaa loppu näihin päiviin ja tähän viikonloppuun. Hengitysharjoitukset tuottivat polttojen jälkeen ihan mukavaa tulosta. Hienoa. Sanotaanko vaikka jee tähän. :)).

Ja kun kaivaamaan näitä ilon aiheita lähdin, niin ulkona on upea ilma, kohta pääsen kahville. Iloitsen myös siitä, että toinen kaveri sai rohkeutta irtisanoa itsensä paskasta duunista. Kolmas henkilö, minulle kovin tärkeä ihminen on muuten vaan iloinen löydettyään tärkeän ihmisen ja ystävyyden vierelleen yllättävältä taholta, yllättävän tyylisestä ihmisestä. Näin se elämä yllättää ja maailmankatsomus avartuu. Sunnuntai meneekin työhommissa, joten pitänee koettaa ladata akku täyteen jonkun kivan tekemisen parissa huomenna. Kävisköhän vaikka Kuopiossa? Matkaan voisi lähteä vaikka lasti tulisukarapulapsosia, ostajia moisille öttiäisille onkin yllättävän paljon. Ehkä otan kameran ja kaverin mukaan ja lähden kuvaamaan savolaista elämää ja luontoa?

Pääsiäisenä olisi  tiedossa alustavasti reissua rannikolle ja toivottavasti pääsen myös käymään Turussa. Katsotaan nyt. Kyl tämä tästä, kyl tämä tästä. Ehkä tuon mantran hokeminen auttaa...

Märinää taas kaikesta

Jos en ole vielä maininnut, niin yksi henkilö top5 inhokkilistallani on Johanna Tukiainen. Nyt neiti näkee sitten demoneita uskoontulonsa jälkeen. Joo-o, no eipä siinä mitään. Toivottavasti lääkitys tai muu apu löytyy hänellekin jossain vaiheessa tai sitten Hymy lehti menisi konkkaan, eikä kenenkään tarvitsisi tyrkyttää sinne juttujaan. Niin joo, ja 7-päivää saisi mennä samassa rytäkässä.

Mulla on oikeasti liian paljon nyt vapaata aikaa. En oikein voi tehdä mitään täysipainoisesti, sen verran hankala tuo koipi kuitenkin on. Tympii, tylsii ja pitkästyttää. Sain sentäs tänään tehtyä vihdoinkin vanhempien puolesta anomuksen Acerille, että lähettäisivät vihdoinkin ne palautuslevyt isälle. Leivoin myös tonnikala/kylmäsavulohihyrriä, joista toivottavasti tuli hyviä. Jääkaapissa oli tuorejuustona tuota kylmäsavulohta ja sen parasta ennen päiväys on ihan kohta joten juusto piti tuhota jollain keinolla. Pikainventaario raaka-aineista herätti sitten ajatusen lehtitaikinaan tehdyistä hyrristä, pitää maistaa leipomuksia kunhan vähän naposteltavat jäähtyvät.

Täältä kotoani on tuohon lähimpään kauppaan huimat parisataa metriä matkaa ja kovasti laiskottaisi tuokin matka. Hekumoin päivällä jo ajatuksesta kylmästä siideristä, nyt varmaan pitäisi sitten mennä ostamaan tölkki siideriä tai ehkä toinenkin ja tyydyttää tämä mieliteko. Runsaas särkylääkkeiden syönti kun on viimeaikona ikävästi ja aika tehokkaasti estänyt näiden alkoholipitoisten juomien nauttimisen.

Kuukauden kärttyilijä

Voi hemmetti. Jos tollanen kunnianosoitus täksi kuukaudeksi myönnetään niin luulen olevani vahvoilla moisen tittelin saajaksi. Olen viime päivinä ollut niin ärsyyntynyt, herkkis ja ikävä kitisevä ihminen kuin joku vaan voi olla. Onneksi kenenkään ei ole tarvinnut olla viimeaikoina seurassani 24/7... Hanin kissaneiti on hyvin luoteikas ja jos häntä ei huvita jokin niin varokoon satunnainen silittelijä neidin kynsiä, sähinöitä ja sinkoiluja. Välttämättä kissa ei varoita ärsyyntymisestään millään tai vain vetämällä nopeasti korvat luimuun ja hyvällä tuurilla matala murina voi varoittaa lähestyjää pysähtymään. Ollaan ristitty neidon äksyilyolotila termillä "vittuperse" eli minä olen juuri sillä päällä tällä hetkellä. Varokoon kuka erehtyy luokseni tulemaan... MURRRR. Ehkä se pintasivistys minulla estää kuitenkin käymästä kenenkään kimppuun hampain ja kynsin, mutta pinnan alla kuohuu ja sanan säilä voi olla aika terävänä.

Edit. Jaa-a, ne ilmeisesti ovat nyt suostuneet siihen mun palkkatoivomukseen ja työ ilmeisesti alkaisivat kesäkuun alusta. Varmistusta tähän tulee ens viikolla eli mun palkkatoiveesta homma ei ole enää kiinni... Hmm. Eli ehkä on nähtävissä vähän sitä valoa nyt siellä tunnelin päässä. Onhan täs monta ehkä ehkä ehkä juttua vielä, mutta odotellaan nyt.

Kitinää ja valitusta

Eipä noi palkkaneuvottelut oikein etene, neuvotteluiden toinen osapuoli on vähän turha newbie hommassaan ja tuntuu että hänen pitää kysyä varmistus ihan kaikkeen jostain muualta. Ärsyttää. Paree olisi tän rouvan soitella mulle päin lupauksiensa mukaisesti, en enää itse viitti vonkailla ja kysellä kun ei kerta selkoa tunnu tulevan. PÖH. Kaikenlaista sitä.

Treffattiin eilen sen kaverin kaa ja päiviteltiin kuulumisia mitä tässä kenellekkin on ehtinyt tapahtua muutaman vuoden aikana. Jostain syystä kaverini ei oikein tunnu noteeraavan mitenkään jatkuvaan Hanista puhumisiani siitä, että kaikki jututtuni olivat meikäläiseltä "me tehtiin Hanin kaa sitä ja tätä ja käytiin siellä ja mentiin sinne" Ilmeisesti hänellä on täysin silmälaput silmillä siitä, mikä tää mun ja Hanin suhde on joten ehkä minun täytyy häntä tässä asiassa hieman valistaa. Enkä edes varmuudella tiedä, mitä kaverini ei-heteroista oikeasti tuumii, mut siinähän se sitten selviää. Hassua pohdiskella näitäkin asioita. Pöh.

Olen myös tahollani ihmetellyt miten ihmiset ihastuvat netissä niin helposti. On niin tavattoman helppo luoda toisesta tietynlainen mielikuva omassa päässään. Mielikuviin siinä kai ihastuu ja mielestäni tämä netti-ihastus pitäisi tavata mahd. pian jotta näkee toimiiko kemiat IRL vai ei. Niin, siis selvennyksenä minä en ole ihastunut kehenkään nettituttuun. Mie tyydyn pyörittelemään täällä päätäni, silmiäni ja kuuntelen äärimmäisen kriittisenä ja skeptisenä tarinoita tästä ihanasta miehestä. Just joo. Jokainen tyylillään. Lisätään tätä soppaan vielä ex-emäntä jonka luona tämä ihana mies kuitenkin vielä asuu, heidän lapsensa, vieras maa, kieli ja kulttuuri. *huokaus* Mie olen aivan liian vanha/kyyninen nyt näihin juttuihin. Toki toivon parasta, mutta...