Olipas dramaattinen ja ennenkaikkea pitkäaikainen poistuminen tältä kirjoittajalta. Hah *sarkastinen naurahdus* Hyvä minä. Näköjään tämä blogi toimii minulle jonkinlaisena helpotuksena näissä arjen kiemuroissa, eli jatkanpa nyt kuitenkin oman kieltämättä tylsän elämäni märehtimistä täällä edelleen.
Eilen kävi katselemassa tähän asuntoon tuleva uusi vuokralainen vähän näita kämpän mittoja tarkemmin, mihinkä hän minkäkin tavaransa voisi sijoittaa. Tärkeimmät kriteeri tuntuivat olevan missä kaiuttimet ja sohvatuoli tulisivat olevaan ja mikä kulma olisi paras äänentoiston kannalta...Melkomoinen taivaanrannanmaalari ja persoona tuntuu herra olevan, siis ihan positiivisessa mielessä. Saa nyt nähdä mitä naapurimummot tuumivat herran suuresta intohimosta katsella leffoja kunnon kotiteatterilaitteiden avulla. Hienovaraiseen herran kyselyyn koska kämppä on tyhjä oli harvinaisen helppo vastata, etten oikeasti tiedä. Kuten en oikeasti tiedäkkään, sillä isän pakettiauto ja kantoavun varmistaminen on vielä puolitiessään. Pitänee varmaan häiritä veljiä... ja tuo akvaarion tyhjentäminen/muuttaminen ärsyttää yhä enemmän. Meinasin jo hetken mielenhäiriössä pistää pytyn myyntiin, mutta ajatus varsinkin Lutkun menettämisestä kirpaisi ihan urakalla. Lutkuhan on ihan ensimmäisestä akvaariostani asti mukanan muuttanut maatiaspartamonni-naaras, eihän hänestä nyt voi luopua hmm. noin kuuden vuoden yhteiselon jälkeen. Eli eiköhän tuo 240l allas muuta vielä mukana sinne jonnekkin. Pienempi pytty on onneksi helpompi muutettava, 40l pytty kun ei paljon vaivaa ja tilaa vaadi.
Vietin tuossa muutaman kunnon itsesäälissä rypemispäivän ja surkuttelupäivän. Itkin silmäni turvoksiin ja niiskutin nenäni tukkoon, mutta eiköhän tuo surkuttelu taas riittäne vähäksi aikaa. Mikäs hätä täs oikeasti on, kyl nämä asiat tästä jonnekkin päin selviää vaikka vähän välillä tökkiikin tuo elo. Itselläni tuo liikunta näkyy helpottavan suurestikkin tuota synkistelevää oloa, eli kaipa siitä sitten oikeasti niitä endorfiineja alkaa erittyä kun riittävästi itseään rääkkää ja kiusaa. Pitäisi vaan liikkua vielä enemmän, sen verran helpohkoja nuo liikunnat minullakin ovat olleet.
Perjantaina kampaaja. Ihanaa... saan taas lyhyen tukkani takaisin nykyisen luuskahtaneen lettini tilalle. Odottelen myös lievällä jännityksellä veroehdotuksta saapuvaksi, ei oikein huvita saada viime vuoden 400 euron mätkyjä uusintana, eli josko ne verot olisi nyt osuneet paremmin kohdalleen. Postia siis odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti