Outo yö

Viime yö oli yksin oudoimmista öistä pitkään aikaan. Ei nukuttanut, joten unta odotellessa piti keksiä puuhaa jos toistakin. Puhuin puhelimessa, roikuin netissä, mietin asioita ja paransin maailmaa.

Aamulla 8 aikaa sänkyyn kömpiessäni olo oli sanamukaisesti monessakin mielessä hyvin helpottunut. Tuntui jotenkin, että ympyrä oli nyt sulkeutunut. Se miten jotain oli aikoinaan alkanut, päättyi nyt samoissa merkeissä ja samalla lailla. Hyvä näin. :)

Vanhempienkin suhteen asiat etenevät ja paranevat. Kiltti tyttö on näköjään haudattu jo aika syvälle. Päivällä äskettäin soittaessani heille ja peruessani jo heidän kanssaan sovittua asiaa, minua ei pätkääkään hävettänyt tunnustaa heränneeni kello 13.00 ja touhunneeni omiani koko yön. Heille aamu alkaa kello 5 viimeistään ja he pitävät pitkään nukkumista ja poikkeuksellista unirytmiä äärimmäisen negatiivisena, halveksittavana asiana. Oli varsin vapauttavaa, että en saanut asiasta huonoa omaatuntoa ja morkkista. Tämä kiltti tyttö oli oma itsensä viime yönä ja viela aamullakin. Tein juuri sitä mitä halusi ja ei uhrannut ajatustakaan, että aamulla pitäisi nousta ajoissa ylös, koska niin joidenkin mielestä kuuluu tehdä.

Hitto vie. Opitut tavat ja roolit ovat näköjään todella, todella syvässä. Ihanaa jo pikkuhiljaa, tapaus tapaukselta löysätä siitä kiltin, näkymättömän, sopeutuvan tytön roolista.

Viime yö oli ehdottomasti hyvä yö. :))

Päätöksiä ja äijähommia

Olin viikonlopun kotikotona vanhempia ilahduttamassa ja morjestamassa samalla noita velikultia ja koiraystävää. Mukaan reissuuni vanhempien luo lähti iso pussillinen rikkoutuneita tietokoneen kovalevyjä joiden kanssa tuli sitten äijäiltyä ihan kunnolla isän autotallissa. Kovalevyjen sisällä on nimittäin muutama minua kovastikin himottava vahva magneetti ja minä välttämättä halusin ne itselleni tuleviin askarteluprojekteihin. Hieman hämmästystä useimmissa tahoissakin herätti tämä minun suuri intoni moisten magneettien perään, mutta kun ei niitä mistään kaupasta niin vaan ostamalla tuntunut löytyvän. Tai jos löytyi, niin ne oli tehoiltaan niin heikkoja etteivät ne olisi minun tarkoitukseeni olleet sopiva, joten ainut keino oli ottaa moiset kilkkeet jostain muualta. Tietysti se helppo tapahan magneettien esillesaamiseksi levyjen sisältä olisi ollut avata muutama ruuvi torx-avaimella. Ikävä kyllä juuri sen kokoisia (tarpeeksi pieniä) avaimia ei edes isältä löytynyt ja kuorien avaamiselle piti keksiä vaihtoehtoinen tapa. Siispä porailin porakoneella ruuvinkannat sileiksi ja hillitön mäiskintä taltalla ja kunnon painavalla vasaralla ja kyllä ne hemmetin magneetit sieltä sitten paljastuivat. Ihan älytöntä hommaa, sen tietää jokainen joka on tutustunut kovalevyjen rakenteisiin ja oivaltaa etteivät ne kotelot nyt ihan heppoisia avattavia ole. Sainpahan ainakin toteuttaa joitain alkukantaisia vaistojani ja tuhoamisvimmaa ihan kunnolla tuon vierailun aikana ja kyllä sieltä muutama ihan käyttöön kelpaava magneettikin tuli sitten pelastettua.

Hanikin kävi minun luonani lauantaina kotikotona, nappasi minut mukaansa ja vierailtiin sitten vähän tuolla savon puolella ihan muuten vaan. Tämä Hanin vierailu kotikotona oli meille ensimmäinen "yhteinen" pariskuntanäyttäytyminen vanhempieni luona ja tällä kertaa vanhempani siis tiesivät meidän olevan Hanin kanssa ihan seurusteleva naispari. Edellinen vierailukerralla kun Hani oli vaan "kaveri" ja nyt melkein vuoden mietiskelyiden jälkeen arvelin vanhempien sulatelleen tietoa minun lesbosuhteesta riittävän kauan. Tämä vierailu meni erittäin hienosti, olin erittäin yllättynyt isäni varsin mallikkaasti käyttäytymisestä ja avoimesta suhtautumisesta Haniin, mielessäni nimittäin ehdin jo pelätä tämän jääräpäisen ja suorasukaisen isäni marssivan mielenosoituksellisesti muihin hommiin ja jättävän meidän naiset (minä, äiti ja Hani) keskustelemaan keskenämme. Oletan siis vanhempieni kuitenkin hyväksyvän tämän rakkauteni naiseeni-asian, mitäpä he toisaalta muuta voisikaan kuin hyväksyä jos haluavat minun kanssani väleissä pysyä. Hieno homma. Olen tyytyväinen.

Niin-n ja niitä päätöksiä sitten. No aluksi voisin vaikka todeta, että taisinpa juuri irtisanoa asuntoni. Ihan harkitusti ja suuresti miettien tein tämän päätöksen ja kieltämättä päätöstä joudutti hieman jälleen kerran nouseva vuokrani... Hui. Hieman pelotti moinen ratkaisu lähes neljän vuoden tasaisen tylsän asumisen jälkeen, sen verran tähänkin paikkaan kiinnyin ja totuin. Ensimmäinen muutto-osoitteeni huhtikuussa on Hanin asunto, sillä hänhän muuttaa kesäksi töiden perässä omille kotiseuduilleen ja hänen asuntonsa jää siis tyhjäksi. Muuten suunnitelmani tulevaisuuden suhteen ovat varsin avoimet, katsotaan nyt miten työ/opiskelutilanne kehittyy minun osaltani tässä kesän/syksyn aikana.

Siinäpä sitä taas oli... uutisia.