Takana on mökkeilyä viikon verran ihanassa hirsimökissä. Muistoina tällä hetkellä lomasta on puun tuoksu vaatteissa, kasa likapyykkiä, rentoutunut mieli ja valokuvia muistikortilla. Oli siis kivaa.
Oltiin tosiaan Hanin kanssa mökkeilemässä ja ikävä olisi jo sinne mökille takaisin. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin pääsiäisenä toivottavasti päästään taas takaisin. Ilmat vaihtelivat viikon aika suuresti 15 asteen pakkasesta plussakeliin ja loskaan. Hiihdettiin, syötiin, saunottiin ja nautittiin hiljaisuudesta ja rauhasta ihan kunnolla. Polttopuiden tekeminen ja uunien lämmittäminen, sekä veden kantaminen avannosta oli ihan oikeata arkea ja nyt täällä kaupungin sivistyksessä ihmettelen miten oikein saan aikani kulumaan. Täällä kun ei ensimmäisenä aamulla tarvitse rientää lämmittämään uunia tai miettiä yhtään mitään kun vesi, lämmöt yms. tulee ihan automaattisesti.Pilkkimistäkin kokeiltiin, onni ei vaan ollut tällä kertaa myötä ja kalat pysyivät muutamaa kokeilevaa nykäystä lukuunottamatta ihan siellä jään väärällä puolella. Ehkä parin viikon päästä kelit ja kalaonni olisi parempi.
Talven pisin hiihtoreissukin, siis se järjestyksessään peräti toinen reissu, tuli myös koettua. Matkana huimat 10 km ;). Keli oli aurinkoinen ja muistoksi hiihtoreissusta sain järkyttävän ison ja kipeän rakon kantapäähän, sekä iloisen mielen. Hiihtoreissu oli isompi yleinen hiihtotapahtuma pääosin järven jäällä, eli hiihtoseuraa ja huoltojoukkoja mehuineen sun muineen oli paikalla myös. Hernesoppa soppatykistäkin oli varsin maukasta syötävää hiihdon jälkeen ja yllättäen tämä oli minun elämäni ensimmäinen soppatykkiruokailu. Rakkokin kantapäässä paranee ja ihan kiva hiihtoreissu se oli, eli ei oikesti ole mitään syytä valittaa. Kiitos Hanille, että hän melkein puoliväkisin vei minut sinne hiihtämään.
Kuvasaastetta lomalta myöhemmin...
2 kommenttia:
Vahingossa eksyin tänne. Luulin jo, että Susirajan neiti oli kokonaan lähtenyt Blogistanista kun ei ollut pitkään aikaan linkki pelittänyt. Kauniita ilmoja ja muutenkin mukavata menoa vaan sinne entisille asuinsijoilleni! terveisin entinen akvaristi, joka aina välillä haaveilee uudesta lasilaatikosta...
Kas, no en mie minnekkään ole kadonnut, päivitystahti on vaan hieman harventunut ja blogin nimi vaihtunut. Täällä olen siis yhä. Kiva kuulla sinustakin ja kivoja kevätkelejä myös sinne. Toivottavasti saat sen lasilaatikon vielä hommatuksi. :) Oma lasilaatikkoharrastus odottelee hieman tuota uutta innostusta, mutta jos se tästä...
Lähetä kommentti