On taas tulossa upea aamu ja päivä noin niinkun ilman puolesta. Linnut laulaa, aurinko paistaa ja on niin taivaallisen hiljaista ja keväistä/kesäistä ettei meinaa uskoakkaan.
Hyvinä uutisina voisi varmaan kertoa, että Hanin kissakin kotiutui nälkäisenä, laihana ja pelokkaan, mutta ehjin nahoin jokatapauksessa. Ehkä kissaneidin ego oli saanut sen suurimman kolauksen, sillä epäillään naapurin leikkaamattoman kollin antaneet tällä leikatulle neidille kyytiä kevätkuhinoissaan. Jotenkin vaan niin tyypillistä maalaiselämää, että kollit saa riekkua ja räyhätä leikkamattomina ja käyvät sitten naapurin pihoilla pitämässä järjestystä ja reviirinahisteluista. Kysyn jälleen kerran, miksi ihmiset eivät leikkauta kissojaan...? Kaikki siis hyvin Hanin kissalla ja nyt varmaan jo panikoinut Hanikin saa rauhoittua. Niin-n ja minäkin, sen verran minuakin kaihersi kissan katoaminen.
Olin eilen ahkera, pesin ikkunat, siivosin takapihan ihan kunnolla ja pyykkäilin, tiskasin, kävin kaupungilla sun muuta. Kaikki tämä viikojen touhuaminen ja muuttorumba näkyy jo vyötäröllä, eli kerrankin mieltä ilahduttaa vaa'alla käynti, kiloja on ihan kivasti tippunut tämän rehkimisen tiimoilta mukavasti. Onhan noista vielä vara tippua runsaasti lisääkin, mutta suunta on joka tapauksessa hyvä.
Taidan mennä etsimään jotain kutinaa hillitsevää voidetta, sen verran nuo kesän ensimmäiset itikan pistot tuntuvat kutittavan. Raaps-raaps vaan. Höh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti