Kissavieras

Ennen joulua vieraanani kävi kissapersoona. Neiti tykkäsi lojua varsin lämpimän akvaarion valokannen päällä ja ei se rapsutuskaan pahaa näkynyt tekevän. Oli jännä seurata kissan erilaista käyttäytymistä minun luonani vieraissa oloissa, ainoana kissana ja verrata sitä kissan normaaleihin kotikuvioihin omassa elinympäristössään kahden muun kissan kanssa. Ero oli oikeasti aika suuri ja näin maallikon silmin katseltuna kissa näytti nauttivan suunnattomasti jakamattomasta huomiosta ja keskipisteenä olosta ilman kissakavereita. Kaipa se itsekkyys on hyvä asia, kissoillakin.

Ei ihan lumeton joulu

Tältä näytti jouluaatto-aamuna maisemat Susirajalta. Lunta oli ihan muutama hippusellinen, eli ei tämä nyt ollutkaan täysin pimeä ja musta joulu. Sääennuste lupasi kyllä vesisadetta, joten katovaista kai tuokin lumipeite tulee olemaan. Jouluaatto on kulunut pakollisten hautausmaakierrosten merkeissä ja jouluruokakin on jo syöty. Enää odotettavissa illan saunominen ihanassa pitkään ja hartaasti lämmitettävässä ulkosaunassa ja siinä se joulu sitten olikin. Helpottaa vähän tämä hössötys ja touhuaminen yhden juhlan tiimoilta ja voi jo pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan ensi vuoden asioihin.

Niin ja jouluterveiset myös vanhempien koiraneidiltä. Neiti on taas kuten kuvasta näkyy, valitettavasti aika pulskassa kunnossa. :( Ja nykyisin neiti on vielä niin pirun herkkänahkainen neiti, että kaikesta voi alkaa mököttämään ja mieltään osoittamaan. Neidin tuntiessa olonsa kaltoinkohdelluksi koira kääntää mielenosoituksellisesti selkänsä ihmisille ja katselee kattoa ja lattianrajan jalkalistoja samanaikaisesti syvästi huokaillen. Kuvioon kuuluu myös täydellinen kuuloaistin kadottaminen, kovalla komentamisella koira kyllä tottelee, mutta ei todellakaan tee sitä mielellään. Ei auta lahjominen lenkkeilyllä eikä namipaloilla, neiti on loukkaantunut sen aikaa kun suvaitsee olla ja sitten kun hänestä armeliaasti siltä tuntuu voi neiti harkita taas kontaktin ottamista. Hän on siis todellinen herkkis-persoona ja tähän kun yhdistetään kovien äänien arkuus, vanhenmiten pahentunut eroahdistus ja hyvin onneton pentuaika lauman alistetuimpana jäsenenä, niin välillä on kyllä tekemistä tämän pakkauksen kanssa. Ihana se silti on, ehdottoman ihana ja koko perheelle rakas koiraneiti omine pienine hupsutuksineen.

Ja kuvan ottohetkellä kopassa murjottava neiti oli loukkaantunut siitä, kumpi menee ensi ulos ovesta, koira vai minä. Ja kun minä sen taistelun voitin, niin tuloksen oli tämä. Koira kieltäytyi menemästä enää laisinkaan ulos ja marssi mielenosoituksellisesti koppaansa murjottamaan. Koira inhoaa myös kuvattavana olemista, ilmeisesti hän kokee sen jotenkin uhkaavaksi ja senkin takia koira on hieman kärsivän oloinen tässä otoksessa.

Hyviä jouluja vaan

Vaikka itse en nyt niin paljoa rakastakkaan tätä juhlaa, niin Hyvää Joulua kuitenkin kaikille. Menen tänään vielä normaalisti "töihin" ja sitten minullakin on vapaata. Joulu omalta kohdaltani menee varmaan vanhempien luona oleillessa ne pakolliset päivät ja sitten kutsuu oma koti ja omat puuhat. Hani mene omien vanhempiensa ja läheistensä luo, eli tämä joulu menee näin erillään ainakin osittain. Missähän se minun joulumieleni taas on... no ehkä se tulee vielä.

Niin odottamatta

Olkaa hyvät ihmiset onnellisia, eläkää sitä ihan tavallista ja hetkittäin omasta mielestänne kenties tylsääkin elämäänne ja nauttikaa elostanne. Koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä ja saanko enää nousta aamulla sängystä ylös. Sanokaan läheisillenne miten tärkeitä he ovat, rakastakaa ja näyttäkää se.

Niin. Mieleni veti tänään hiljaiseksi tieto melkein minulle tuntemattoman mieshenkilön poismenosta. Lähetän ajatuksen hänen pojalleen, jolla ei varmasti tule olemaan sellainen mukava turvallinen joulu. Ei tämä elämä ole reilua, ei todellakaan. Ehkä minäkin pidän taas vähän aikaa suuni kiinni pienistä marmatuksista....

*Huokaus*

Tervehdys maalta

Palailin yön yli kestäneen vierailun jälkeen takaisin omaan kotikolooni. Ihan kiva oli käydä, mutta vielä kivempi oli palata omiin nurkkiin ja omien asioiden pariin. Perheen suuri tragedia on tällä hetkellä rikkoutunut 28" televisio. Millainen uusi ostetaan, ostetaanko uusi ylipäätään ja jos ostetaan niin millainen.? Jostain syystä nuo vanhukset ovat taas saaneet kamalan väännön aikaiseksi aiheesta.
Kyse ei ole rahasta, vaan joku ihme arvovalta/periaate/valtataistelu on jälleen kerran kytemässä. Äiti, mistään tekniikasta mitään ymmärtämätön ihminen haluaisi uuden littutelkun ja on valmis pistämään siihen rahaa sen tonnin mitä se nyt tuntuu maksavan yleisen hintakatselun perusteella. Isä taas haluaisi ostaa käytetyn vanhan putkinäyttö-telkun mahdollisimman halvalla. Äh. Toivottavasti saavat kähinät kähinöityä ja sen uuden telkun hommattua ennen joulu, muuten tulee aika tylsä joulu. Katsotaan nyt mitä tapahtuu. Ärsyttävää jankkaamista moinen.
Akvaariot odottavat täällä omassa kotona yleistä siivousta ja veden vaihtoja. Jostain syytä laiskottaa ihan hemmetisti, eli jotain uutta tuon harrastuksen saralla pitäisi saada aikaiseksi/keksittyä. Ei oikein nappaa nyt tuo lasilaatikko huoneen nurkassa ja niitä himoitsemiani uusia taistelukala-tyttöjäkään ei tunnu mistään liikkeestä löytyvän.

Ei auta. Pitää kaivaa se letkukieppi kylppäristä ja alkaa siihen veden vaihtoon...

Eviran vastaus

Pistin lokakuun alkupuolella vanhempien luona kuolleen jäniksen tutkittavaksi Eviraan mahdollisen jänisruttoepäilyn takia. Ympäristöstä löytyi kuolleita jäniksen poikasia ihan jatkuvasti ja alkoi hieman epäilyttää, mistä on oikein kyse ja tarttuuko se koiraan joka raatoja suurella innolla halusi kannella näytille.
Ei se onneksi ollut jänisruttoa, vaan kuolisyy oli suolistokokkidioosi. Tarkemmin kokkidi-alkueläinten aiheuttama suolistotulehdus, joka johtaa pahimmallaan kuolemaan . Loiset leviää ulosteiden välityksellä ja tauti on tavallisin nuorilla jäniksillä, alueella joissa on tiheä eläinkanta. Taudista selvinneille jäniksille tulee vastustuskyky loista vastaan ja aikuisia jäniksiä ei yleensä kuole kokkidioosiin. Tauti on lajispesifinen ja ei siis tartu jäniksistä muihin eläimiin.

Selvisi siis tämäkin ja myös se, että lähetetty yksilö oli naaras joka kärsi keuhkopöhöstä. Vanhempien luona maalla löytyy satunnaisesti yhä näitä kuolleita rusakonpoikasia ja kanta on harventunut kyllä huomattavasti alkukesän hillittömästä populaatiosta. Ilmeisesti tämäkin on luonnon tapa harventaa populaatioita, en tiedä. Positiivinen lausunto minulta Eviran toiminnasta tämänkin tapauksen tutkimisen/hoitamisen osalta.

Akvan öttiäsiä

Saanen esitellä altaan kuningattaret Lutkun ja Blondin, eli maatiaspartamonni tavallisena ja albiinona. Molemmat kalaset ovat tyttöjä ja siksi herrasväki sopiikin samaan altaaseen ilman kähinöitä, herrojen kesken olisikin sitten jo tappelun pystyssä. Ja eri sukupuolilla olisi taas miljoona jälkeläistä, eli olkoot tytöt ihan vaan keskenään altaassa.

No nyt mie sain

korviin reiät. Todistusaineistoa ohessa. Olen ihan lapsellisen innostunut asiasta ja yllätyin toimenpiteen täydellistä kivuttomuutta. Nyt sit vaan ostelemaan helyjä ja muita killuttimia. Tai siis jonkun viikon päästä... Kaikkeen se aikuinen nainen voikin haksahtaa. ;)

Kaapista ulos

Eilen illalla lukemani uutinen herätti minussa paljon positiivisia ajatuksia. Tarkoitan tätä Jodie Fosterin suurta (?) paljastusta lesboudestaan. Hienoa. Olen tykännyt naisesta näyttelijänä jo Uhrilampaista asti, mutta ei tuo suuntautuminen ole paha asia millään lailla. Keskusteltiin Hanin kanssa Fosterista ihan äskettäin ja minä jästipää en oikein uskonut hänen mainintaa naisen lesboudesta. Olisi taas pitänyt uskoa...
Yleisesti ottaen arvostan kaikkia heitä jotka ovat pitkän suhteen onnistuneet luomaan ja ovat yhdessa vuosikymmeniä. Hienoa. Tiedän, että äitini kiinnittää nykyisin näihin lesbo-uutisiin huomiota ja toivon hänen huomanneen tämän uutisen. Saisi hänkin vähän vahvistusta siihen, että pitkään yhdessä olleita naispareja on oikeasti ja kaikki eivät vaan tuo omaa elämäänsä korostetusti esille, vaikka yhdessä ovatkin.

Juu-u. Ja ilmesti minä olen saanut sitten kalastettua itseeni noroviruksen. Ei siis tarvitse ihmetellä tämän vatsataudin rajuja oireita ja nopeaa leviämistä. Sain ehdottoman käskyn pysyä poissa töistä, etten vaan sairastuta koko porukkaa siellä. Olen siis puolipakollisella sairaslomalla vielä hetken aikaa. Höh. Tunnen itseni... saastuneeksi. ;)

Niin-n ja ihmettelin sitten tuossa sitäkin, että yksinäisillä kumppania etsivillä kyllä rahastetaan. MSN:n nettisivuilla pyörii erittäin ärsyttävä mainos jostain BE2-nimisestä "parituspalvelusta". Eilen siinä hintana oli vain 174e ja nyt hinta oli päivän tarjouksen vain 126e. Se mitä tuo premium-palvelu piti sisällään ei selvinnyt, varsinkin kuin sivut eivät edes auenneet. Hyvin härsksisti voisin sanoa, että voisi kuvitella tuohon vanhan markan aikaiseen tonnin hintaan sisältyvän jotain hyvinkin henk.koht. palveluksia ja läheistä fyysistä kanssakäymistä. Ei hemmetti. Minä en olisi sinkkuna valmis maksamaan tuota summaa. En todellakaan. Rahastusta sanon minä. Tai sit mie olen vaan pihi... No jos sivut joskus toimivat, niin pitänee mennä tutkimaan asiaa ihan asian pöyristyttävyyden takia tarkemmin. PÖH.


Edit. No nyt tarkistin sen parituspalvelun. Kaikki saavat tehdä ilmaiseksi hienon ja tieteellisen persoonallisuustestin, sekä saavat analyysin testistä sekä listan sopivimmista ehdokkaista. Premiumjäsenet saavat mahdollisuuden takuukontakteihin, nähdä valokuvat, vastata vapaamuotoisilla kirjeillä, muut raasut joutuvat ottamaan kontaktia jollain ei-muokattavalla kirjeellä. En nyt äkkiseltään oivaltanut mitä muuta hienoa siinä olisi tuohon rahaan, tai edes sitä miten pitkän aikaa tuolla rahalla saa deittailla. Olihan siellä hienoja rakkaustarinoita ja monta miljoonaa rekisteröitynyttä yms. mutta mutta.... Mitä takahuoneen Tauno tekee toisella puolella maailmaa olevilla kontakteilla, kun se kielitaitokin on savoo ja suomee. En ymmärrä, mutta ehkä minä olenkin vain kyyninen skeptikko. Onnea kuitenkin heille jotka ovat tuota kautta rakkautensa löytäneet.

Yöks

kaikelle ruualle ja syötävälle. Olen tässä ollut kipeä ihan kunnolla, eli Hanin tauti tarttui tietysti minuun ja nyt on ollut hänen vuoro paapoa ja hoitaa minua. Vatsatauti on viheliäinen tauti ja saa nyt nähdä kykenenkö huomenna takaisin työn ääreen. Muita harmistuksen aiheita on ollut lähisukulainen, joka ei osaa päättää ollakko vai eikö emäntänsä kanssa. Ja se emäntä ei taas tiedä mitä termi uskollisuus tarkoittaa... voi nenä sentäs. Vaikea puuttua läheisen elämään, vaikka tekisi mieli huutaa kovaa ja korkealta " etkö sinä näe ja ymmärrä, että tuo on pahasta teille kaikille."
No, jokaisella on oma elämä ja omat mokat tehtäväksi. Niin ikävää kuin se onkin. :(

Mökkeilystä paluu arkeen

Tuli tuota oltua mökillä. Muuten mukavaa, mutta yhtähyväpuolisko oli kipeä koko vapaan ajan ja on yhä valitettavasti yhä edelleenkin kipeä. Ja nyt minäkin olen sitten kipeä, tosin minun kipuihini löytyy täysin erilainen syy. Sellainen hyvinkin tylsä kerran kuukaudessa tapahtuva hormonihäikkä. PYH taas tällekin vaivalle ja toivottavasti yhtähyvänpuoliskon huomattavasti inhottavampi sairaus ei iske minuun. Ei ole kiva tauti se, ei yhtään kiva.

Niin-n. Ja oli aika "jännää" autoilla pimeässä kuunnelleen radiosta varoituksia mustasta jäästä silläkin tieosuudella missä minä juuri ajelin. Auto pysyi tiellä, mutta on se kyllä aikamoista urheilua tuo autoilu välillä. Pelottavaa jopa.

Herkkis minä

Itkeä vollotin äsken pitkät tovit liikuttavalle tarinalle kroonisesti sairastuneesta, kipeästä koirasta ja omistajan rankasta velvollisuudesta tehdä päätös siitä, koska koiran kärsimykset on aika lopettaa. Voih. Herkistyin jopa siinä määrin, että pistin koiran omistajalle osaaottavaa postia aiheesta ja viestin kirjoittaminen kaiken sen niiskuttamisen ja kyynelehtimisen läpi oli aika haastava urakka.
Muuten on ollut vain ja ainoastaan tylsää. Ulkona on satanut koko päivän vettä ja piha on ihana yhdistelmä jää-sohjo-vesisotkua. Olen uskaltautunut tasan kerran ulos viemään pahvia ja lehtiä keräykseen ja nyt sit vaivaa jo lievä ahdistus kaikesta tästä sisällä nököttämisestä.

Pipareista tuli hyviä. Lukumäärällisesti niitä tuli vaan hemmetin paljon ja kysymys kuuluu voiko pipareita pakastaa? Vien huomenna mökille mukanani ison kasan naposteltavaa, mutta ei kaksi naista niitä leivän asemasta voi syödä. Tai voisinhan minä viedä niitä pipareita myös ns.appivanhemmilleni siinä ohikulkiessani... en vielä tiedä. Joku viisas himoleipuri olisi myös voinut pistää aloittelijoille reseptiin varoituksen " paistettaessa helposti palavia" , sillä sitä ne kyllä todellakin ovat. Mustuneet piparin reunat maistuvat sitä paitsi pahalle... niin.

Tää Blogger vois myös osata päättää, millä kielellä se haluaa minun kanssani asioida. Kielet ovat onnekseni nyt kuitenkin pysytelleet suomi tai englanti-linjalla, mutta kun mitään järkeä kielimuutoksiin ei tunnu olevan. Onpahan jotain jännitystä minullekkin miettiä kumpi kieli on esillä seuraavalla kirjoituskerralla ;)
Outoa, outoa joka tapauksessa on tuokin.

Illan tuumailuja

Punaisessa Langassa on jännä herra vieraana juuri nyt. Tähtitieteen professori Esko Valtaoja ja aiheena on Tiedemiehen usko, toivo ja rakkaus. Erittäinen mieleenjäävä, persoonallinen herra ja saataa olla, että käyn jopa kaivelemassa kaverin kirjoja esille.

Vietän täs yksinäistä iltaa jälleen kerran siiderilasin kanssa. Mitähän se mun maksa tästä taas tykkää ;). Takana on mielenkiintoinen harjoittelupäivä rakennuspiirrustusten ihmeellisen maailman parissa ja en oikesti muista koska olisin harmissani työpäivän loppumisesta. Tänään olin harmissani, ja en olisi halunnut jäättää mielenkiintoisia tutkiskeluja kesken.
Ilmeisesti minä sitten viihdyn nykyisessä työharjoittelupaikassa. On muutenkin ollut outoa havaita itsestään uusia piirteitä ja ehkä minä sitten olen kasvanut/muuttunut ihmisenä sitten edellisen "järkevän" työpaikan. En nykyisin kaipaa ympärilleni ihmisiä, tykkään näköjään nysvätä ihan yksinäisyydessä ja omissa oloissani ja enkä edes suuremmin jaksa pohtia mitä muuta miettii minusta. Oikesti aika helpottavaa oivaltaa, että ei minun tarvitse olla niinkuin kaikki muut ovat, saan olla just sitä mitä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Outoa moinen. Ehkä joskus olen ottanut enemmänkin paineita keskivertoihmisen malliin sopimisesta. Olen hämmästyksekseni huomannut pitäväni nykyisessä työympäristössäni suorapuheisten ja reippaiden miespuoleisten työkavereiden seurasta. En oikeasti jaksa suuremmin näitä keskiluokkaisia, hyvin perinteisillä mielipiteillä varustettuja 60v täti-ihmisiä, sillä ne yhteiset puheenaiheet ja elämäntarinat ovat aika vähissä. Arvostan heidän elämänkokemusta ja muuta tietotaitoa, mutta tuo arki nyt ei vaan oikein kohtaa heidän kanssaan.

Olen siis tehnyt mielenkiintoista itsepohdiskeluita viime aikoina. Varsin hyvä idea päivitellä omia mietteitään ja käsityksiään omakuvasta/persoonallisuudesta.

Tänään tein jotain ekaa kertaa elämässäni. Leivon piparkakkutaikinan jääkaappiin tekeytymään huomista varten. Toivottavasti huominen paistoprosessi onnistuisi... Niin ja piparkakkumausteseoksen tuoksu säilyy käsissä näköjään aika tiivisti.

Hani meni mökille jo tänään ja minä ajattelin lähteä ajelemaan sinne perjantai-iltana. Tykkään siitä paikasta aivan älyttömästi ja on vähän surku, etten minä voi olla sillä jo nyt. Mitenkähän Hania nukuttaa siellä yksin, sillä viimevuosina minä olen ollut lähes aina Hanin mukana mökkeilyreissuissa.

Räntäinen sää

Onpas kurja keli tuolla ulkona, oikeasti. Räntää tulee ihan hemmetisti ja pyöräily tuossa myräkässä oli aika haasteellista. Hengissä selvisin kuitenkin koko tuon matka kotia ja mielikin alkaa pikkuhiljaa virkistyä. Mielen virkistytti päivällä minulle tullut tekstiviesti.

"En jaksa enää mököttää." Eli Hani ilmoitteli itsestään ja saatiin jo sovittua asiota, niihin sen enempää kajoamatta oltiin vaan ymmärretty asioita hemmetin väärin. Ja kaksi jästipäätä yhdessä on välillä vähän huono yhtälö, kun kumpikaan ei haluais antaa periksi. Voidaan ehkä hieman jo uskaltaa suunnitella reissua mökille viikonloppuna. Tai no, ilmeisesti Hani menee sinne jo torstaina ja minä pääsen vasta perjatai-iltana töitten jälkeen liikenteeseen. Pääsenpähän myöhemmin paikalle saapuneena ainakin valmiiseen saunaan ja lämmitettyyn mökkiin ja ja ja... :) Kiva.

Jotain hyvää ja jotain pahaa

Asiat Hanin kanssa ovat enemmänkin kuin umpisolmussa. En ala erittelemään miksi ja minkä vuoksi, kun en julkisesti halua enää tätä soppaa tän enempää kauhoa. Niin ja toisaalta kun en itsekkään tiedä mitä oikin tapahtui... Surettaa.

Jotain hyvää on kait kuitenkin siinä, että minun maksani on tutkittu nyt läpeensä, moneen kertaan ja lukuisilla eri tavoilla. Ei mua mikkään vaivaa. Väärä ja outo hälytys oli se mitä kohonneet maksa-arvot verikokeissa joskus näyttivät, eli saan jatkaa elämääni. Pieni painonpudotus ei kyllä tekisi pahaa sanoi lääkäri ja sen minäkin allekirjoitan. Onpahan ainakin tutkittu ja kiitokset julkiselle terveydenhuollolle tutkimuksista sun muista, asiat sujuivat vallan mainiosti minun tapauksessani.

Why Bother

Tähän ei ole enää mitään lisättävää. Kai Kostamo ja Jari Lahtinen: Why Bother
Luonto-Liiton ja Voima-lehden Mainoskupla-kilpailuny ksi teos. Hiljaiseksi vetää, näiden vastamainosten huumori on aika mustaa, mutta uppoaa ainakin minuun. Ilmeisesti me ihmiset ollaan juuri noin tyhmiä mitä nuo mainokset antaa ymmärtää.

Siideriä, siideriä

Olen nyt sotkeutunut tuohon Facebook-villitykseen. Pöh. Pöh, toisen kerran. Saatiin Hanin kanssa aikaiseksi aiheesta jo kunnon tappelu minun ajattelemattoman viestin takia Pistin viestiä Facebookin kautta eräälle hänen menneisyyteen liittyvälle ystävälle (olen itse tavannut tämän ystävän kerran IRL) ja minun viestistä tuliki sitten iso soppa. Olisi pitänyt jättää kirjoittamatta, mutta tehty mi tehty. Ja nyt Hani mököttää mulle, tosin ilmeisesi ihan aiheestakin. Tarkoitus ei ollut loukata ketään, eli pitänee varmaan jatkosssavähän miettiä mitä ja keneltä kysyy. *Huokaus*

Harjoittelussa menee ihan kivasti. Teen normipäivää kello 8-16, tällä hetkellä projektina on iso miljoonan taulukon koonti yhteen Excel-taulukkoon, mutta toivottavasti tässä tulee muutakin hommaa. Vastaanotto on ollut yleisesti poikkeuksellisen lämmin ja työpersoonat mielenkiintoisia tuttavuuksia. Keski-ikä on aika reipas naisten osalta ja kieltämättä on hetkittäin hieman sivullinen olo kuunnella mummojen juttuja kahvipöydässä heidän ihanista kullanmuru lapsenlapsistaan. Poikkean kyl muutenkin persoonana ja ulkoisesti sievistelevistä rouvaihmisistä, mut ihmetelkööt nyt mikä otus minä olen. Katsellaan nyt mihin se harjoittelu muuttuu täs ajan suhteessa.

Akvaarioonkin on tullut taas valaistus. Vihdoinkin. Kasvit ovat oikeasti kärsineet pimeydestä, mutta jos ne siitä virkoaisivat. Plussana sain uudet loisteputket sen valaisinrungon mukana, mut jääköön ne sit tuonne varaputkiksi jos noi paremmat putket sattuvat heittämään veivinsä. Saksasta on tulossa kimppatilauksena ISO tilaus, onneksi minun osuuteni tilauksen loppusummasta ei ole kuin vaivaiset 30 euroa. Olkoot tilatut tavarat sitten se joululahja kalasille, niinkun ne siitä mitään edes ymmärtäisivät.

Niin. Ja minä olen päättänyt mitä haluan itselleni joululahjaksi. Haluan korvakorut. Minulla ei ole koskaan, ikänä, ennen ollut moisia eli reiät ne pitää hommata. Haluan, haluan, haluan. Hupsu minä. ;)

Ai juu. Ja viikonlopun närkästykset aiheutti sitten minulle vaihteeksi mies. Puolituttu mieskaveri kyseli pitkästä aikaa tekstarilla kuulumisia ja siinä vaiheessa kun viestit oli miehen puolelta kovinkin paljon minua kehuvia ja imarteleviä heräsi varoituskellot kilkattelemaan minullakin. Varmistin, että herra tiesi kenelle kirjoitteli ja sitten selvisi että miehen tyttöystävä oli melkein vieressä samaan aikaan kun mies kirjoitteli viestejä mulle. Mies kyselin mun lemmen leiskunnat ja muut olennaiset ja hän siis tiesi jo aiemminkin minun seurustelevan Hanin kanssa. Äijän tekstiviestit vaan lämpenivät ja pian alkoi tippua jo tapaamisehdotuksia sun muita. Aika kakkapäämies tuokin muuten on. Omalta emännältä ei kuulema oikein irtoa kiiheätä seksiä ja sit se yritti meikäläiseltäkin jo. Viestittely loppui varsin lyhyeen kun ilmoitin etten edelleenkään ole kikkelin perään ja pillua ei multa hänelle tipu ja toivon hänen keskittyvän emäntäänsä. Mies kuittasi viestittelyn loppuneeksi siinä vaiheessa vaan lyhyesti OK-viestillä. Todella, todella epätoivosta ja halpamaista tuoltakin luomakunnan kruunulta. PYH.