Uusin tulokas

Paikkakunnalle avattiin uusi kohtuuhintainen ja runsasvalikoimainen akvaario/lemmikkieläinliike ja sieltä mukaan tarttui nämä söpöläiset. Klovninuoliaisia ovat he, normioloissa kalat eivät ole todellakaan noin pulleavatsaisia.  Nämä kaverit ovatkin kovin ahneita. Ruokatabut upposivat kovan napsunnan kera vatsoihin alta aikayksikön. Kavereista lähetee kovin erikoinen napsunta syömäaikaan, pelkäsin jo akvaarion hajoavan kuin napsuva ääni oli niin kova ja kirkas, sekä kovin outo äkkiseltään.

Jouduin eilen myös harmikseni lopettamaan pitkäikäisen lehtikalanaaraan, joku kovin inha ja isokokoinen kasvain oli tehnyt tuohojaan sisäelimissä. Enää ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa selvästi kärsivä kala. Koiras lehtari haahuilee nyt altaassa kovin yksinäisenä, tosin tuskin tulen hänelle enää uutta tyttöä etsimään. Nauttikoot leskikoiraan elämästään, veikkaan hänenkin elinikänsä olevan jo loppupuolella.

Huono minä

Tapoin sitten pienestä akvaariostani ison osan sukarapupopulaatiostani.
Mädäntyneiden äyriäisten haju kodissani oli tyrmäävä. Järkyttävä tuho paljastui juhannuksen jälkeisenä arkiaamuna, kun tulin ihan sattumalta hakemaan kotoa unohtunutta työpuhelintani. Kiire töihin loppui juuri sillä sekunnilla, kun oivalsin mitä altaassa oli tapahtunut. Paniikinomainen rapujen pelastuoperaatio alkoi runsailla vedenvaihdoilla ja ulkosuodattimen putsauksella. Se mikä tulee olemaan lopullinen raatomäärä jää nähtäväksi. Vituttaa. Ankarasti.  Kannattaa siis unohtaa kytkeä suodattimet päälle...

Juhannukseen mahtui itikoita, uimista, ruokaa ja hoitajana toimimista jalkapuolipotilaalle, niin ja vielä kerran runsaasti verenhimoisia itikoita. Lisänä oli  huonoa omaatuntoa syystä jos toisestakin, sanaharkkoja, kalastamista, grillausta, lukemista ja mökkielämää muutenkin. Erinäisiä pelottavia oivalluksia ja runsaasti halonhakkaamista. Ehkä myös ensi juhannuksen muistan, ettei kannata juoda sekaisin siideriä, lonkeroa, vodkaa ja valkoviiniä. Siitä nimittäin tulee pää kipeäksi, tämäkin moka hävettää rankasti. Hankkia nyt krapula, hemmetti vie. Typerää. Tämäkin.

Niin-n ja onko pakko jos ei tahdo. Onko oikeasti? Juuri nyt olen kovin kiukkuinen, toivottavasti tämä tästä tasoittuu iltaan mennessä. ÄÄRRRR.

Tohinoita

Viikonlopun suunnitelmien muututtua yllättäen ihan viimetipassa, oli perjantaina keksittävä varasunnitelma B. Lauantaina käänsin auton nokan kohti Jyväskylää ja suurin motiivi reissulle oli vierailla paikallisessa Biltemassa hakemassa hiekkaa akvaarioon. Oheishyötynä tuli myös tutustuttua sikäläisiin akvaarioliikkeiden tarjontaan ja seikkailtua muutamassakin kukkakaupassa. ;)

Suunnitelmissani oli ollut jo pitemmän aikaa karkean pohjamateriaalin vaihtaminen akvaariossa hienojakoisempaan ja monnivatsanahka-ystävällisempään materiaaliin. Olin jo jonkin aikaa kuunnellut ihmisten kehuja Bilteman hiekan puhtaudesta ja koska laiskuus iski päätin itsekkin kokeilla karkeajakoisen soran/hiekan vaihtamista hienompaan ja vaalempaan. Lopputuloksena voin vaan liittyä kehujien joukkoon. Hujautin hiekan altaaseen ja lopputulos oli vuorokauden kuluessa kuvan kaltainen. Yhtään ylimääräistä vedenvaihtoa ei tarvittua vaan suodattimet puhdistivat veden nopeasti lievästä sameudesta kirkkaaksi alle vuorokaudessa.

Ei enää kipeätä selkää inhottavan pesurumban jälkeen, ei enää hiertyneitä käsiä ja liuskottuneita kynsiä. Toki tämä hiekka maksaakin enemmän, verrattuna lähirautakaupan hiekkasäkkiin, mutta tästä helppoudesta maksoin ihan ilomielin. Ja rehellisyyden nimissä Bilteman säkkien liikuttelu oli myös huomattavasti käyttäjäystävällisempää. On hieman eri asia liikutella 17 kilon vahvaa muovisäkkiä, kuin 40 kilon paperisäkkiä. Tästäkin siis plussat menee Bilteman hiekalle. Olen tyytyväinen. :)

Muita havaintoja viikonlopusta on runsas nukkuminen ja univelkojen kuittaaminen sekä huolestunut havainto tekniikan mahdolliseta riikkoontumiseta. Kuvaputkitelevisioni hävittää nykyisin äänensä säännöllisen epäsäännöllisesti. Äänet palautuvat takaisin uudelleen käynnistämisen jälkeen, mutta hieman alkaa mietityttää joko uskollinen palvelija on tullut tiensä päähän. Ajatus uuden telkkarin ostamisesta hirvittää ihan vaan runsaan valikoiman ja erilaisten tekniikkojan takia. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Vauvoja, vauvoja :)

Tässä näitä on, ihan pienen pieniä tulisukarapu-vauvoja. Altaassa on tulisukarapujen kaverina yksi leväsukarapu (japonica) mamma myös, ikää rouvalla on varmaan se 5-6 vuotta. Hän on yksin ensimmäisistä öttiäisiä mitä altaaseeni hommasin ja vanha rouva on muuttanut kolmeen eri kaupunkiin kanssani. Yhteistä historiaa siis löytyy. :)
Nyt jää enää ratkaistavaksi se, miten kummassa onnistun tekemään veden vaihdot rapulaan, etten vahingossa huuhdo lapsukaisia viemäriin...

Uudet ihastukset

Perhoskirjoahvenia. Wau. Haaremi heitä pitäisi olla, mutta saa nyt nähdä tuliko kuitenkin ostettua 2 koirasta ja yksi naaras. Tarkoitus oli tietysti toisin päin, mutta katsotaan nyt ihan rauhassa mitä oikeasti tulikaan hommattua.

Altaita

Tässä esittäytyy se uusin "hirviö", kuten joku tästä kalasta taannoin sanoi. Laji on albiinopartamonni, sukupuoli selvästi parrasta päätellen koiras ja kaverina hengailee kierteissarvikotiloita. Hieman huvittavaa oli, kun akvakaupassa kalaa kauppailtiin Kultamonnin nimellä. Samainen kaupan myyjä suostui myös myymään asiakkaalle leväbarbiparven n.100 litran altaaseen. Kuuntelin heidän keskusteluitaan sivusta ja vain vaivoin sain hillittyä kieleni. Olisi niin tehnyt mieli ohjeistaa ostajaa hieman siitä minkäkokoisia kaloja niistä söpöistä pikkuisista oikein tuleekaan. Tieto siitäkin, etteivät ne leväbarbit nimestään huolimatta ole kiinnostuneita vanhempina pötkylöinä syömään leviä, olisi voinut olla hänelle arvokas. On jotenkin huolestuttavaa, ettei (tämäkään) ostaja edes itse tiennyt minkä kokoinen allas hänellä kotona on. Ne levitetyt kädet eivät sitä litramäärää myyjälle kerro. Tietysti siinä vaiheessa kun asiakas kertoi altaassa olevan ahvenia osoittaen samalla tiikeribarbeja, olisi tarinan lopun voinut jo tietääkin. Onneksi liikeen myyjä sentäs kieltäytyi myymästä taistelukaloja samaan soppaan, perusteena oli että tiikeribarbit nyppivät taistikset hengiltä. Pisteet siitä hänelle.



Uusi allas kuvattuna noin tunti mylläysten jälkeen. Hiekka ja suodattimet ovat suoraan toimivasta altaasta, eli en näe tarpeellisena tehdä sen suurempia bakteerikannan kypsyttelyitä. Lisää hiekkaa, asukkaita ja lisäkasveja tulee ajan myötä.

Tämä sotku siitä siirrosta sitten jäi jäljelle tuohon pienempää altaaseen. Mietin hieman aikaa tämän pytyn kohtaloa ja jatkokäyttöä, olkoot nyt kuivillaan vähän aikaa.

Nasselaukku

Siinähän se nyt on. Käytännöllinen ja äärimmäisen kestävä, sekä halpa ostos. Kuka tykkää ja kuka ei. Ne trenditietoiset varmasti karsastava tätä kassia, mutta mie tykkään. Ja muulla ei ole minulle niin väliä. Ainut mikä minua veskassa haittaa on tuo armeijan logo, mutta sen saa varmaan jollain kangasmerkeillä tms. piiloon tarpeen niin vaatiessa.

Olin suunnitellut lähteväni tänään suoraan töistä vanhempiani tapaamaan Susirajalle, mutta kriisi perhepiirissä pisti lähdön jäihin. Turha minun on sinne mennä tappelun keskelle mieltäni pahoittamaan, onneksi nykysin on vara valita menemisensä ja tulemisensa. Ajelen korvaavana puuhina sitten huomenna Savonlinna kautta Rääkkylään hakemaan uuden akvaarion. Tuleva pytty on Juwelin Rekord 80 litrainen allas pyökin värisellä aluskaapilla ja toivottavasti allas on nyt niin hyvä kuin myyjä sitä mainosti. Pienenä haaveena olisi saada tulevasta pytystä taistelukaloille isompi oma lajiallas, tuo 40-litrainen allas on oikeasti liian pieni haaremille äksyn ukon ahdistellessa tyttösiä. Jääkööt vaikka pieni pytty sitten varapytyksi tai poikasaltaaksi. Tai rapusiahan siellä olisi kiva pitää tai, tai, tai... eli nyt alkaa taas mielikuvitus rönsyämään. Pitäisi vaan jostain saada hommattua se koiraspuolinen taistelukala ja hankintalistalle menee myös lisää hiekkaa ja kasveja.

Hani seikkailee tällä hetkellä "kesälomareissullaan" Rovaniemellä ja nainen kysyi minulta päivällä puhelimessa josko vaikka muutettaisiin sinne asumaan. ÖÖÖÖÖ, no ajatus ei tällä hetkellä suuria riemun kiljahduksia saanut minussa aikaiseksi, mutta saahan sitä miettiä vaihtoehtoja. Hui sentäs, aika pelottava ajatus.

Ohos

Tämä kala ei sitten ole kuollut, neito vaan nauttii kasvisateriaansa leppoisasti kyljellään.

Osa ruusutetra-parvesta esittäytyy tässä.


Lähistön pullasorsapopulaatio katseli hieman närkästyneenä kuvauksiani.





Minä olen muuten nyt kesälomalla. Ihan siis oikeasti ja virallisesti. Olotila on kovin hämmentynyt kun ei tässä vuoden aikana juurikaan ole lomia ollut ja nyt sitten saan riekkua ja keikkua juuri niinkuin haluan. Siis ainakin tämän viikon. ;)

Ja pitihän sitä päästä myös testaamaan yökuvaustakin lähistön maisemista.

Mie olen ollut ahkera... ihan oikeesti

Tämä viikonloppu on ollut vaihteeksi "Hanivapaa" eli yllättäen minulle jäikin aikaa ihan omille projekteille ja touhuiluilleni. Sain viimeinkin asennettua uudelleen säleverhot keittiön ikkunaan ja siinä samassa kun uudelleenasennusta varten piti irroittaa verholauta, niin samalla vaihtuikin koko verholauta verhotangoksi. Nyt taas saan ikkunatkin auki, edellinen kiireessä tehty säleverhojen asennus nimittäin meni meikäläisesltä vähän pieleen... Samalla sain myös testattua uutta porakonetta/ruuvinväännintä/poranteräsarjaa ja on ne niin ihania vekottimia. Olisi pitänyt tuokin hankkia jo aikapäiviä sitten. Samaten liputan näin tynkyräkasvuisena kunnollisten (alumiini)työtikkaiden tärkeyttä, korvaamaton apu jos yhtään korkeammalle pitäisi päästä. Eikä tarvitse enää miettiä, että kestääköhän tuo tuoli jos siihen nousen ja pysyykö jakkara pystyssä jos tässä kovasti kurkoittelen. Listan lyhentämistä varten piti ostaa ihan sahakin ja muutama lyhyt ruuvimeisselikin tuli hankittua ahtaita kohteita varten. Kun sillä ruuvinvääntimellä ei näköjään ihan kaikkiiin kohteisiin sovikkaan sorkkimaan. Tuli ihan sellainen "äijämäisen" ylpeä olo itsestään, hemmetti sentäs. Seuraava projekti on varmaan noiden ikkunapenkkien asentelu kukille, pitäisi nyt vaan vähän hankkia tarvikkeita ja vähän miettiä mihin sitä seinässä uskaltaisi porailla, ettei koko kämpästä lähde sähköt tjsp. Pitänee ensin varmaan käyttää isän lautavarastoja ja konekantaa hyväkseen näissä esivalmisteluissa, eli projekti odottaa vanhempien luona käymistä ja seuraavaa aktiivisuuspuuskaani.

Sain myös puhallettua hieman hereille noita uinumassa olleita akvaarioprojektejani. Sain vihdoinkin hankittua altaisiin uusia asukkaita (korutetroja isoon pyttyyn ja pieneen pyttyyn minirasboroita) ja kasveja on hakusessa, mutta tämä talvinen ajankohta heikentää tuota postittelun mahdollisuutta. Harmi sentäs. Tilasin myös pitkästä aikaa akvarojua Saksan nettikaupasta ja päätin kokeilla tuota turvelisäystä/tummavesi juttua ainakin tuossa rasbora- altaassa. Sukarapusia on myös etsinnässä ja rihmalevä-invaasio on nujerrettu isosta altaasta ainakin toistaiseksi, eli eiköhän tämä harrastus taas tästä virkoa.

Ja pisteenä tälle viikolle, leivon/paistoin tänään varsin herkullisia voisilmäpullia. Nam. :)

Akvasta

Ne keskituen uudelleen silikoonaukset jälkeen eivät näy pitävän laseja kuosissaan ja mikäli mahdollista lasien pullistumat ovat entistäkin enemmän, tai ainakin näyttävät siltä... Eli lasken jälleen kerran altaasta vettä vähemmäksi ja toivon, etteivät lasit+vedet pullahda pihalle. Pistin yhteydenottoa altaan myyjäliikeeseen ja odottelen sieltä vastausta miten he suhtautuvat tähän takuupuoleen/yleensä takuuseen. Altaalla kun on vielä puoli vuotta takuuaikaa jäljellä, eli eiköhän heidänkin pitäisi tämän ihan tosissaan ottaa. Myyjäliike on tosin tähän asti muissa reklamaatioissa toiminut ihan hyvin ja sujuvasti, mutta kohta heillä varmaan palaa pinna minun ainaisten valitusten kanssa...Jotenkin vaan olen skeptinen ja epäilen kaikkien tahojen koettavan päästä asiasta kaikessa hiljaisuudessa eroon...

Harmillista taas...

Kylmyyttä ja vähän äijähommia

Onpas siellä kylmä, ulkona siis. Olin jo tottunut t-paita keleihin ja lämpimään auringonpaisteeseen, eli tän aamun pakkaslukemat ja hyytävä pohjoinen tuuli pisti kyllä ilmeen aika viluiseksi ja synkäksi.

Kelin ollessa mitä on, niin tänään on ollut loistava päivä tuunailuille ja kaikille pienille rästihommille mitä muutosta on jäänyt tekemättä. Polkupyörään on nyt vaihdettu toimivat, perinteinen vipu-soittokello ja tämä olikin ihan etsimisen takana tämä löytö. En halua "kilautettavaa" kelloa sen huonon kestävyyden takia ja sitä versiotahan sitten olisi ollut kaikki kaupat puollollaan. Etsiä siis krantun ihmisen piti, ennenkuin haluamansa löysi.

Toinen tuunattava kohde on ollut kylpyhuoneen repsottava hylly. Ostin jo aiemmin pidemmät ruuvit korjausta varten, mutta sitten ilmenikin että seinä on kipsilevyä. Eihän siinä mitkään tavisruuvit kestä, eli piti hieman metsästää riittävän vahvoja ankkurikiinnikkeitä/ruuveja. Nyt sit hylly pysyy seinässä... toivottavasti. Jälleen kerran muistin myös sen, että ostaisin vihdoin ja viimein sen porakoneen/ruuvinvääntimen. Sitä olisi tarvittu taas, mutta ei auttanut kuin soveltaa vanhoja reikiä ja toivoa että reiän kokoarvaus sattuisi oikeaan. Sattui se, nyt vaan on rakko kämmenessä armottoman ruuvauksen jälkeen, kiitos taas oman piheyden ja sen typerän halpisruuvarisarjan ostamisen mitä joskus kaupasta sattui saamaan. Paskaa sieltä sai sillä rahalla, eli ehkä seuraavat vehkeet ovat jo astetta laadukkaammat. Huvitti hieman, kun taannoin ensimmäisen kunnon kiertämisen jälkeen meisselistä ns. kromaukset pinnasta olivat karisseet ja alta paljastui messinkiä tms. melkein heti mutkalle mennyttä materiaalia. Tyhmää ja pihiä huijattiin taas. :)

Seuraava korjauksen kohde olikin sitten tuo jumiva takaoven lukitus, siihen auttoi öljyn suihkautus lukistusmekanismiin eli se oli yllättävän helppo/nopea homma. Vielä on ratkaisematta hankalasti roikkuva nettipiuhan piilottaminen jonnekkin jollain teknisellä listaratkaisulla ja ötökkäverhon ostaminen/etsiminen/asentaminen takaoveen. Kylppärin ikkunaan sain jo viriteltyä hyttysverkon aiemmin. Myös keittiön sijoituksellisesti erittäin mielenkiintoinen loisteputki kaipaisi sytyttimen vaihtoa, pitäisi vaan keksiä miten ihmeessä sen saisi vaihdettua. Sytytin on jo ostettu, mutta miten minä saan sen valaisimen rungon auki.... Eli kyllä nämä ongelmat tästä ratkeaa, pikkuhiljaa.

Kalaset ovat kotiutuneet muutosta hyvin, lehtikalatkin pitkästä aikaa kutevat ja tällä kertaa kudulla voi olla jo mahdollisuus kehittyä eläviksi poikasiksi. Edelliset yritykset oli tuomittu tuhoon ahneiden ja liian rohkeiden keisaritetrojen vuoksi, nyt rosvokalat ovat muuttaneet muualle ja pytyn pienet muut kalat (kiilakyljet) eivät edes uskalla tulla lehtikalojen "lapsinurkkaukseen". Toivottavasti pesue onnistuisi... Olen tuossa pitänyt isoa pyttyä varsin vähillä kaloilla ihan tarkoituksella. Tot.näk. jossain vaiheessa kesää kaverini kalaset tulevat evakkoon ison remontin tieltä ja olen vähän varaillut sitä elintilaa mahdollisille uusille kalasille. Pienen pytyyn on hakusessa edelleenkin taistotyttöjä, mutta jostain syystä kalasia on vaan hemmetin vaikea löytää tältä paikkakunnalta.

Akvan öttiäsiä

Saanen esitellä altaan kuningattaret Lutkun ja Blondin, eli maatiaspartamonni tavallisena ja albiinona. Molemmat kalaset ovat tyttöjä ja siksi herrasväki sopiikin samaan altaaseen ilman kähinöitä, herrojen kesken olisikin sitten jo tappelun pystyssä. Ja eri sukupuolilla olisi taas miljoona jälkeläistä, eli olkoot tytöt ihan vaan keskenään altaassa.

Siideriä, siideriä

Olen nyt sotkeutunut tuohon Facebook-villitykseen. Pöh. Pöh, toisen kerran. Saatiin Hanin kanssa aikaiseksi aiheesta jo kunnon tappelu minun ajattelemattoman viestin takia Pistin viestiä Facebookin kautta eräälle hänen menneisyyteen liittyvälle ystävälle (olen itse tavannut tämän ystävän kerran IRL) ja minun viestistä tuliki sitten iso soppa. Olisi pitänyt jättää kirjoittamatta, mutta tehty mi tehty. Ja nyt Hani mököttää mulle, tosin ilmeisesi ihan aiheestakin. Tarkoitus ei ollut loukata ketään, eli pitänee varmaan jatkosssavähän miettiä mitä ja keneltä kysyy. *Huokaus*

Harjoittelussa menee ihan kivasti. Teen normipäivää kello 8-16, tällä hetkellä projektina on iso miljoonan taulukon koonti yhteen Excel-taulukkoon, mutta toivottavasti tässä tulee muutakin hommaa. Vastaanotto on ollut yleisesti poikkeuksellisen lämmin ja työpersoonat mielenkiintoisia tuttavuuksia. Keski-ikä on aika reipas naisten osalta ja kieltämättä on hetkittäin hieman sivullinen olo kuunnella mummojen juttuja kahvipöydässä heidän ihanista kullanmuru lapsenlapsistaan. Poikkean kyl muutenkin persoonana ja ulkoisesti sievistelevistä rouvaihmisistä, mut ihmetelkööt nyt mikä otus minä olen. Katsellaan nyt mihin se harjoittelu muuttuu täs ajan suhteessa.

Akvaarioonkin on tullut taas valaistus. Vihdoinkin. Kasvit ovat oikeasti kärsineet pimeydestä, mutta jos ne siitä virkoaisivat. Plussana sain uudet loisteputket sen valaisinrungon mukana, mut jääköön ne sit tuonne varaputkiksi jos noi paremmat putket sattuvat heittämään veivinsä. Saksasta on tulossa kimppatilauksena ISO tilaus, onneksi minun osuuteni tilauksen loppusummasta ei ole kuin vaivaiset 30 euroa. Olkoot tilatut tavarat sitten se joululahja kalasille, niinkun ne siitä mitään edes ymmärtäisivät.

Niin. Ja minä olen päättänyt mitä haluan itselleni joululahjaksi. Haluan korvakorut. Minulla ei ole koskaan, ikänä, ennen ollut moisia eli reiät ne pitää hommata. Haluan, haluan, haluan. Hupsu minä. ;)

Ai juu. Ja viikonlopun närkästykset aiheutti sitten minulle vaihteeksi mies. Puolituttu mieskaveri kyseli pitkästä aikaa tekstarilla kuulumisia ja siinä vaiheessa kun viestit oli miehen puolelta kovinkin paljon minua kehuvia ja imarteleviä heräsi varoituskellot kilkattelemaan minullakin. Varmistin, että herra tiesi kenelle kirjoitteli ja sitten selvisi että miehen tyttöystävä oli melkein vieressä samaan aikaan kun mies kirjoitteli viestejä mulle. Mies kyselin mun lemmen leiskunnat ja muut olennaiset ja hän siis tiesi jo aiemminkin minun seurustelevan Hanin kanssa. Äijän tekstiviestit vaan lämpenivät ja pian alkoi tippua jo tapaamisehdotuksia sun muita. Aika kakkapäämies tuokin muuten on. Omalta emännältä ei kuulema oikein irtoa kiiheätä seksiä ja sit se yritti meikäläiseltäkin jo. Viestittely loppui varsin lyhyeen kun ilmoitin etten edelleenkään ole kikkelin perään ja pillua ei multa hänelle tipu ja toivon hänen keskittyvän emäntäänsä. Mies kuittasi viestittelyn loppuneeksi siinä vaiheessa vaan lyhyesti OK-viestillä. Todella, todella epätoivosta ja halpamaista tuoltakin luomakunnan kruunulta. PYH.

Sunnuntaita vaan

Juu ja Joo. Huomenna olisi työharjoittelupaikasta haastattelu ja toivottavasti tärppää. Tämä luvanvarainen lusmuilu alkaa käydä ihan inhottavaksi, vaikka olen siis saanut vapautuksen noista atk-väkerryksistä ja koettanut ihan oikeastikkin hakea noita harjoittelupaikkoja. Mitä nopeammin pääsen harjoitteluun, sen parempi se minulle olisi. Suurin ongelma on vaan saada nämä "päättävät" ihmiset kiinni, sen verran paljon löytyy, kokouksia, palavereita ja yleistä muuta kiirettä. Jotenkin tuli hieman oudohko olo, kun mahdollisen työharjoittelupaikan herra päällikkö sanoi olevansa erittäin kiinnostunut minusta ja haluavansa nähdä mahd. äkkiä minut. Kuulostaa vaan jotenkin... pahaenteiseltä. Ei minussa nyt mitään niin erinomaista pitäsi olla, että ihan erittäin kiinnostunut kannattaisi olla. Outoa ol se, erittäin outoa.

Akvaarioon tulee ensi viikolla uusi valaisinyksikkö tuon rikkoutuneen tilalle. Näin minulle on ainakin luvattu, eli jippii ja muita ilonkiljahduksia sun muita tälle asialle. Toivottavasti altaan kasvit eivät ole täysin pimeydestä suuttuneet ja virkoavat vielä eloon ja uuteen kasvuun. Taistelukalatyttösiä ei tunnu saavan mistään ja pimeän akvan siivoaminen ei tunnu järkevältä/kiinnosta, eli vedenvaihtokin siirtyy nyt hetkeen jolloin minä ja kalat saadaan valaistusta lisää. Helpottaa sitä levänkin rapsimista laseista, kun näkee onko lasin ja puhdistimen välissä kasvin pala vaiko liian utelias lehtikala.

Möllöteltiin eilen telkkua katsellen Hanin kanssa ja nukahdin yllättäen Hanin syliin. Enpä ole moista koskaan ennen tehnytkään, siis nukahtanut jonkun syliin. Ällösöpöiltiin muutenkin eilen, käytiin pubissa "yhdellä" ja tykättiin toisistamme. Tuntui hyvältä. Huomasin taas katselevani silleen kiltisti naisia tuolla sivistyksen parissa, eli kai se ihan oikesti on tunnustettava tämä ilmiselvä viehtymys naisiin. En edes muista koska viimeksi joku mies olisi saanut minkäänlaisen värähdyksen aikaiseksi. Pöh. Näin se maailma oikeasti näkyy muuttuvan. Uskomatonta