Aloitan uuden duunin maanantaina. Juu-u, sain kuin sainkin sen aspan paikan ja nyt sitten olisi jotain uutta ja jännää odotettavissa minullekkin. Ensimmäisenä suurena haasteena olisi saada asunto syyskuun aikana, eli taas minä muutan. Onhan tuosta edellisestä koko talouteni muutosta aikaa jo... 4 kk. Heh, ihan "naurattaa" taas ajatuks kaikista niistä laatikoista ja tavaroista ja akvaariosta ja kantamisesta... Onneksi suurin osa kamoista on edellenkin pakattuina vanhempien aitan nurkassa, helpottaa tätä muutto aika lailla.
No joo, eiköhän se tästä kuitenkin selviä tämäkin asia. Hani (enkä kyllä minäkään) ei ole tietenkään suuremmin iloissani uusista kuvioista parisuhderintamalla, etäsuhteilut kun ovat aika haastavia. Välimatkaa kertyy se pari sataa kilometriä, eli minä siirryn sitten virallisesti Savon puolelle täältä Susirajalta ja Hani palaa takaisin koulun penkille. Eipä siinä mitä, molemmilla meillä ovat viikonloput onneksi vapaita ja autot käytettävissä, eli eiköhän sitä taas bensaa kulu kun ajellaan tätä väliä kuka kenenkin luo.
Törmäsin taas lähimenneisyyden työpaikkahaastettelussa harmittaviin ja ärsyttäviin kysymyksiin. Ihan ensimmäisenä miespuoleinen haastattelija tenttaili tämän lapsikysymyksen, onko niitä ja onko suunnitelmissa ja sitten kiinnostikin jo kovasti minun mieheni työpaikka ja hänen tekemiset. Koeta siinä sitten olla naama peruslukemilla ja vastata luontevasti näihin kysymyksiin mitä minun mielestäni ei edes saisi haastatteluissa ylipäätään kysellä. Niele siinä sitten ohessa vielä vittuuntuminen ja koeta rauhoitella itseäsi etten rääkyisi herralle päin näköä tietoa siitä, että ei mulla mitään miestä ole vaan nainen. Höh ja iso *huokaus*.
Että tällaista. Näissä viimeaikaisissa uutisissa onkin minulle sulateltavaa ja touhuamista ihan joksikin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti