Pervojen pervo

Kävin täällä paikallisessa kirjastossa, sen lukusalissa. Kaivelin kaapista kasan Tekniikan Maailmoja ja Tuulilaseja ja olin menossa kohti lainaustiskiä kun eläkeläispapparainen pysäyttää minut.
"Tyttö hei, ihanko siä itsellesi noita lehtiä lainaat?" Vastauksen oltua myönteinen, hän toteaa vaan "No aika poikamainenhan siä kyllä oot."

Jep, että näin täällä Etelä-Savossa. Se olisi sitten ollut sydärin paikka, jos olisin vielä todennut olevani einiinhetero nainen. Tunsin taas oloni niin pervoksi, poikkeavaksi ja ennenkaikkea jotenkin huonoksi ihmiseksi.
Tämä episodi ei suinkaan vähennä surumielistä olotilaani.
Voi V***U!

Kummallista unia

Tänään on ollut varsin kummallinen aamu/päivä. Heräsin aamulla hyvin oudosta unesta, jossa tappelin miespuoleisen kaverin ex-vaimon kanssa siitä, miksi minä aiheutin heille avioeron. ÖÖÖ-öh. Hyvin hämmentyneenä herättyäni mietin, että mistähän kummasta tuokin nainen uniini tuli. Varsinkin kun todellisuudessa minulla ei ollut mitään tekoa heidän eronsa kanssa ja tuon pariskunnan eroon osasyyllisinä olivat ihan toiset "kolmannet osapuolet", en minä.

Melkein yhtä outoa oli, kun heräsin tässä viikolla eräänä aamuna tyynyliina märkänä. Olin taas itkenyt unissani. Unessa Hani pakotti minut tulemaan omiin häihinsä, oli heidän hääpäivänsä aamu ja jostain syystä Hani oli menossa naimisiin miehen kanssa, seurustellen kuitenkin samanaikaisesti minun kanssasi. Unessa aloin itkeä hillittömästi kieltäytyen tulemasta kirkkoon katsomaan vihkimistä...Että jotain outoa tuolla pääkopassani nyt taitaa tapahtua.

Kävin tänä aamuna myös lukemassa hassujen linkkauksien kautta erään naisen sisustusblogia ja mietin kummastellen missä moisia hattarapäisiä ihmisiä oikein asuu ja miksi minä tylsimys ymmärrä tuotakaan juttua.(anteeksi nyt te kaikki sisustusihmiset) Vastaavasti tämän tyyliset ihmiset eivät sitten ymmärrä miksi minä isken rahani kamera-, akvaario, elektroniikkarojuihin ja miksi viittaan kintailla sisutamisen, meikkaamisen ja vaateshoppailun ihanille houkutuksille. Ollaan me niin erilaisia ja kaipa se on hyvä niin. Samaisessa sisustusblogissa törmäsin jopa termiin taaperoimettäjä ja sen verran sana vaivasi mieltäni että minun piti googlata tämän minun korvaani järkyttävän kuuloisen termin merkityksen. Hyi, hyi te taaperoimettäjät ;)

Tämän aamun vaateostoksilla kirosin taas kieroutunutta vaatemakuani. Naisten osastolta ei taaskaan löytynyt mitään ja mukaan lähtikin taas tavikset hupparipusero ja fleecekolttu. Tai no joo korjattakoon, lähti sieltä mukaan naisten neulesormikkaan. Nykyisin tilanne vaateostoksilla taitaa olla se, että naisten osastolta mukaan lähtee enää sukkia, alusvaatteita ja rintaliivejä. Voi ei sentäs. Hetkittäin on käynyt miellessäini, että ehkä elämä olisi piirun verran helpompaa jos sitä olisi tavis hetero. Olisi helppoa kevyesti keskustella kahvipöydässä sisutustrendit, imettämiset ja muut kevyet aiheet, kun aiheet aidosti kiinnostaisivat itseäänkin.

Töissä pomo otti minut juttelutuokioon perjantai-päivän päätteeksi kysellen miten minulla menee ja olenko ollut tyytyväinen. No mikäs minulla on ollessa, ei ole mitään syytä valittaa sillä työkaverit ovat korjaneet asennettaa parempaan päin. He kohtelevat minua jotakuinkin tasa-arvoisena työntekijänä ja en ole enää se itsestäänselvä orja, mille voi kaikki paskahommat työntää tehtäväksi. Tällä hetkellä on ollutkin pikkariikkisen verran hiljaisempaa työrintamalla. Viikko meni kuun vaihteen kaaosta odotellessa, rästitöitä tehden ja hiljaisista, jopa hetkittäin laiskoista hetkistä nauttien.

Nyt kuitenkin käännän auton nokan kohti Susirajaa. Josko minä nyt vihdoinkin ne talvirenkaat kävisin vaihtamassa.

Kipiänä

Syysflunssa sai viikon taistelun jälkeen viimeinkin otteen minusta ja nyt sit kuumeilen lievästi kotosalla. Niin-n kipeä en ole, ettenkö jaksaisi hieman netissä roikkua joten pientä päivitystä tännekin. Hieman surkuhuipaisaa oli eilen oivaltaa, että onnistuin rikkomaan digiboxin kaukosäätimen tiputtamalla sen x:n kerran lattialle. Harmillinen homma ihan sikälikin, että uusi kapula maksaa 36 euroa parin viikon toimitusajalla ja nyt kun sairaana voisin/ehtisin siivota digiboxin kovalevyä katselemalla rästiohjelmat, niin eipä moinen onnistu ilman toimivaa kaukosäädintä. Heh, heh vaan tällekin arjen sattumukselle.

Viikonlopun jäljiltä olen muutenkin hieman puolikuntoinen. Hanin kanssa geokätköily on yllättävän tiivistahtista ja rankkaa, varsinkin nyt kun putsailtiin noita vähän vaativempia kätköjä. Nyt sitten on ruhjeita, mustelmia ja haavoja vähän siellä sun täällä, sen verran runsaasti rymyttiin kivikoissa ja kiipeiltiin kallioilla ja luolissa. Kaikenlaista sitä ihminen vapaaehtoisesti tekee saadakseen vähän säpinää ja vauhtia elämäänsä... ;) Matkalla oli myös onneksi niitä mukavia, pehmeitä ja perinteisiä maisemia esim. Puumalan seudulta.




Naapureideni kykenemättömyys kierrätykseen närästää minua yhä, varsinkin kun olen joutunut muutamana päivänä siivoilemaan varisten levittelemiä roskia ympäristöstä/pihalta. Roskapönttöjen tultua täyteen esim. pahvilaatikoista joudumme jättämään roskasäkit roskiksen vierelle, josta taas tarjoutuu loistava gourmet ateria haaskalinnuille. Se pahvien vieminen kierrätykseen ei nyt niin iso homma pitäisi olla kenellekään kun minäkin melkein patalaiska persoona jaksan ne kiikuttaa tuohon muutaman sadan metrin päähän. Tai että kippaisi ne biojätteet eri pöntöön. Nyt sitten tiedän valitettavan tarkkoja intiimejä asioita naapureista ihan pelkästään jouduttuani nokkimaan heidän jätteitä pihalta. Voi että, tunnen itseni tylsäksi ja tiukkapipoiseksi nipottajaämmäksi. hyi minua.

Työpaikalla sattui hieman kiusallinen hetki kahvipöytökeskusteluissa. Uteliaan tädin kysyessä puolisoni nimeä en pystynyt vastaamaan mitään järjellistä. Lupasin palata aiheeseen myöhemmin hänen kanssaan ja jälkikäteen potkin itseäni mielessäni jalkaan, miksi en voinut sanoa hänelle naiseni nimeä. Siinähän se olisi selvinnyt kaikille. Pelkuri minä :(

Maalla nähtyä

Kotikotona Susirajalla malliksi joutuivat koiraneiti, lehmää on lainattu malliksi naapurista ja vatut kerättiin mukaan omista pensaista. Matkani jatkui pikaisestin täältä maalaismaisemista kaverin luo kyläilyreissulle. Tapasin kaverini ensimmäisen kerran näin ei-heterona ja kieltämättä minua hieman jännitti tuo näkeminen pitkästä aikaa. Tai oikeastaan enemmän jännitin kaverini puolison tapaamista, sillä tunnetusti perisuomalainen maanviljelijä ei ole se kaikkein suvaitsevin persoona. Enköhän minä kommentit kuulene tämänkin herran ajatuksista ihan lähiaikoina, sikäli mikäli niillä nyt mitään väliä loppupeleissä olisi.

On se tämä elämä yhtä ainaista kaapista ulostuloa koska kenellekkin. Hassua.

Kaapista ulos osa.. jotain

Jahas. Nyt alkaa olla sitten kaikki kaverit informoitu sillä synkeällä salaisuudella mikä ei enää juurikaan salaisuus taida olla. Tähän taitaa tottua, kerta kerran jälkeen tuntuu helpommalta kertoa olevansa lesbo ja olevansa naisen kanssa suhteessa. SO what, no big deal. Jotenkin sitä taitaa itse tehdä asiasta isomman kuin se onkaan, jos joku ei asiaa suvaitse niin hemmetinkö väliä sillä on. Se on oikeasti tosi typerää, että moisesta pitää edes kertoa. En tiedä mitä tämä kaverini asiasta on mieltä, lukekoot meilin rauhassa ja punnitkoon mitä mieltä asiasta on. En oikein halunnut hänelle tätä kahvipöydässä mäläyttää, sulatelkoot rauhassa asiaa ja kahvitellaan sitten myöhemmin, jos toinen osapuoli sitä vielä haluaa.

Mitäs muuta. Selkä tuntuu hyvälle, työnteko on kivaa ja ne Madonna liputkin ovat ehkä tulossa. Sähköpostiin oli tullut vahvistus lippujen postituksesta joten lähipäivinä tulen olemaan erittäin kiinnostunut postilaatikkoni sisällöstä. Jännitysnäytelmä lippujen osalta siis jatkuu...

Päivän pohdinnat

Ulkona on kurja keli, siis todella kurja keli. Tuulee, myrkyää ja vettä tulee taivaan täydeltä. Oli melkomoisen jännä kokemus pyöräillä töistä kotiin kun koko kaupungin katuvalot olivat syystä tai toisesta pimeinä. Onneksi pyörän valo sentäs toimi, oli edes pieni varoitus muille kulkijoille että nyt sieltä tulee joku. Mietin vaan kauhulla autoilijoita, joilla oli varmasti suuria vaikeuksia nähdä jalankulkijat ja valottomat/ilman heijastimia olevat ihmiset kaiken sen häikäisyn ja sateen keskeltä.

Kotimatkalla myrskyn keskellä polkiessani, minulla olikin poikkeuksellisen arvokas lasti repussani. Kävin investoimassa neljään akvaariokalaan 36 euroa. Täydensin ison altaan monnislaumaani 4 jaguaarimonnisella ja kotona oivalsin, että olin sitten ostanut 3 jaguaarimonnista ja yhden vieraan lajin edustajan. Lajimääritys on vielä kesken, mutta kovasti kaveri näyttää helmimonniselta. Ei haittaa mitään, sopiihan se tuohon porukkaan varsin kivasti enpä sitä nyt takaisin meinaa enää roudailla. Varsinkin kun tiedän, että moinen laji on aikasta paljon kallimpi kuin nuo jaguaarimonniset... ;)

Viikonloppuna olisi Hanin synttärit. Lahjatoivomuslista on hillittömän pitkä, mutta ehkä siitä pitäisi jättää jotain jouluksikin ja olisihan se jotain yllättävääkin kiva keksiä. Saa nyt nähdä, en tässä avaudu aiheesta sen enempää kun synttärisankari todennäköisesti lukee tätä blogia ennen viikonloppua.

Eilen mietintää aiheutti Savon Sanomat, tänään taas Länsi Savo-lehti. Uutisena oli sunnuntaina
tämä

Mistä sitten seurasi tiistaina tämä

Mietin vaan millaista keskustelua tämä on aiheuttanut kirkon piirissä. Olen itse henkilökohtaisesti varsin syvästi loukkaantunut kirkkoon ja kirkon edustajiin, tai ainakin siihen erääseen joka rinnasti kesäisessä keskustelussa Hanin ja minut, eli siis kaikki kaltaisemme lesbot saman kastiin pedofiilien yms. kanssa. Perusteet olivat jotain tyyliin, että sehän on luonnotonta ja eihän siinä voi lisääntyä ja ja ja...Mitähän ko. meidän hyvin rankasti tuominnut naispuoleinen kirkon työntekijä on sitten ajatellut tästä heidän omassa piirissä olevasta henkilöstä... *huokaus* taas tällekin aiheelle. Ehkä kirkosta eroamiseni on taas askeleen lähempänä...

Kaapissa yhä ja tapaus Korhonen

Juu. Täällähän sitä nyt majaillaan. Ainakin melkein kokonaan, suurin osa rojuista on jo tänne haalittu ja pikkuhiljaa tänne pitäisi alkaa sopeutua. Asumisviihtyvyys ei ole täällä asunnossa vielä se suurin mahdollinen, kun uupuu sitä sun tätä ja vielä tuokin nurkasta jos toisestakin. Rahaa ei liikaa ole ja kamalan paljoa ei velaksi en halua ostaa. Niin-n ja siihen kun sit lisätään suuri inhoni kaikenlaista sisustamista ja somistamista vastaan niin aikaa tulee kulumaan ennenkun kun kaikki on kondiksessa asumisen puolelta. Kunhan saan kiskottua Hanin ylös tuolta sängystä niin huonekalukaupat odottavat jälleen kerran. Jo tuon yhden sängyn ostaminen oli minulle suuri haaste, kun hermot ei kertakaikkiaan kestä kierrellä ja vertailla ja tutkia eri vaihtoehtoja.Nyt sitten ostovuorossa olisi sohva ja tietokonepöytä/nurkkaus. Mattojakin tarvitsisi enemmän kuin muutaman ja tietenkin kaikkea muuta hilpetööriä mitä nyt voi tarvita kun muuttaa pienestä yksiöstä isompaan asuntoon. Hanilla on varmaan oma mielipiteensä moisista shoppailuista, tai siis siitä tarvitsenko hänen läsnäoloaan kaupoilla. Tarvitsen minä, sillä nyt taitaa olla vähän pakko lähteä makutuomariksi. Toivottavasti jaettu kärsimys on tässä tapauksessa se puolet kärsimyksistä.

Jos oikein hyvä tuuri käy, niin saadaan myös ostettua tällä shoppailureissulla "nettivalmiudella" oleva känny Hanille, mikä taas tarkoittaisi sitä että saan oman kännyni takaisin reissuduunia vielä tän kuukauden tekevältä Hanilta. Oman kännyn palautuminen taas mahdollistaa pääsyn nettiin muulloinkin kuin vain töissä ja töissähän minä en netissä ehdi surffailemaan missään välissä. Työ on edelleenkin mielenkiintoista ja lisää haasteita tuntuu tulevan pikkuhiljaa lisää. Mieltäni lämmitti kovasti keskustelut työnkuvan laajentamisesta, jolloin pääsisin hyödyntämään atk-tietojani ja sen puolen työhistoriaaan/osaamistani enemmän. Hih. Ihan kiva juttu on se.

Töissä hieman jänniä fiiliksiä minulle on aiheuttanut erittäin äijämäisen olemuksen omaava nainen, kaikin puolin mukava ja fiksu tapaus, joka on hieman aiheuttanut hämmennystä muutamalle muulle uudelle työntekijälle sen takia kun hänellä ei nyt ole miestä... Hmm... olisikohan hänellä sitten nainen, en tiedä. Minun vilkas mielikuvitukseni onkin jo luonut hänelle rekisteröidyn parisuhteen sun muut, mutta totuus on varmaan taas paljon tylsempi. Olisihan se aika erikoinen sattuma, jos "kanssasisaria" tuolta vanhoilliselta työpaikalta sattuisi löytymään.

Tapaus Korhonen on ollut varsin luonteva keino udella työkavereiden ajatuksia aiheesta ja kyllä lesbous herättää kovasti kummastusta, vaikka kaikki tapauksen kovasti tuomitsevatkin erittäin jyrkin sanoin. Osastopäällikön kanssa ollaan käyty monet pitkät keskustelut aiheesta ja on ollut varsin antoisaa keskustella n.60vuotiaan miehen kanssa aiheesta, mielipiteet ovat olleet erittäin fiksut ja avarat. Vastakohtana on sitten ollut n. 30-vuotias hieman alempi miespomo, mikä mielestäni puhui aiheesta hyvin loukkaavasti ja typerästi, mutta se mies nyt puhuukin enemmän kuin itse älyää. Ikä ei näköjään siis ole millään lailla tae fiksuudelle tai järkeville suhtautumiselle. Itsestäni tuntuu työkuvioissa varsin ikävältä ja pahalta, kun joudun koko ajan valehtelemaan omasta elämästäni ja siitä "miehestä" jonka kanssa minä elän ja olen. Ei vaan oma kantti vielä riitä kertomaan koko yhteisölle, että se mies onkin nainen, mutta ehkä jossain vaiheessa. Olen siis pelkuri. Taustalla on suoraan pelko työsuhteen äkillisestä ja odottamattomasta loppumisesta, jos moinen tieto tulee ilmi. Tuntuu oikeasti typerältä kaikki se totuuden varjelu ja salailu. HÖH. :(