Rypyt rakkaudessa on siloiteltu ja tasoiteltu, eli sunnitelmat jatkuvat kuten aiemmin oli tarkoituskin. Toivottavasti molemmat meistä otimme opiksemme ja minäkin sain/pystyin puhumaan kipeistä asioista mistä en koskaan edes kuvitellut kykeneväni kenellekkään puhumaan.
Muuttoapu on jo varattu, isä lainaa pakettiautoaan ja pakkaaminen voi pikkuhiljaa edetä. Rojua on lentänyt roskiin ihan kiitettävästi, mutta mistä ihmeestä tuota roipetta ja tavaraa yhä vaan riittää ja riittää. Kyseessä on kuitenkin vain yksiön tavarat...
Niin-n ja niitä veromätkyjäkään en saanut, joten ehkä tässä on taas syytä hymyillä. :)
2 kommenttia:
Hyvä juttu!
:) Kiitos Susanna.
Lähetä kommentti