Jotain aivan tavatonta on tapahtunut. Läheisessä perhehelvetissä (=Prisma) tuli vastaan varsin veikeä nainen noin niinkun liikkumiseltaan, kuin muutenkin. Törmäiltiin siellä sun täällä hyllyjen väleissä välillä enemmän virnoittaen ja välillä vähemmän virnoittaen. Näemmän siellä on muitakin meikäläisiä liikenteessä kuin minä ja voisin jopa pikkariikkisen epäillä pientä flirttiä olleen ilmassa. HAH. :))
Sain myös varattua autolle remppa-ajan.Varsin nopeasti mies osasi kääntää keskustelun sävyn oikeaksi kanssani. (Minäkö muka ylikriittinen sen suhteen mitä naisia kohdellaan/palvellaan yleisesti miesvaltaisissa palveluissa?) Olin myös reipas, enkä edes hermostunut kysymyksestä tiedänkö onko kyseessä etu- vai takajarrut. Varmaan vittuntunut kommenttini siitä, että olen ne helvetin jarrut kasannut ja purkanut vähintään neljästi riitti vakuuttamaan miehen siitä, että tiedän kummasta auton päästä on nyt kyse. Ja pitinhän sitä hieman pohdiskella miekkosen kanssa myös jarrukenkien ja jousien kuntoa, ettei hän nyt ihan ummikoksi minua luule. ;) Hih tällekkin.
Koulutuksetkin töissä meni sujuvasti siinä höpöttämisen ohessa ja raadollisesti voin sanoa päivän parasta antia olleen lounasaika ja kiinalainen ruoka :) Töissä oivalsin aamulla myös toisen kulkureitin työpaikalle, ohi raivostuttavan numeronäppäilyjen ja hankalien ovien. Kauanhan tuossa menikin tämänkin oivaltamiseen. Kiitos siivoojalle tästäkin vinkistä. Hieman heikkoa tuo minun perehdyttäminen talon tavoille, silloin joskus aikoinaan. Vai liekkö se kirosana ollut silloin joskus vuokratyövoima...
Yhtä kaikki, kokonaisuutena siis varsin mukava päivä. Toivottavasti pääsen nukkumaan yhtä hyväntuulisena *hymy*
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äijäilyä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äijäilyä. Näytä kaikki tekstit
torstai 9. syyskuuta 2010
Jahas
Töissä tiedossa einiinmielekästä koulutusta, mutta mentävä on. Eihän se oppi koskaan pahasta ole, kun vaan saisin motivoitua itseni. Ei oikein nyt crosslinksit. editit, aperakit sun muut erikoisemmin kiinnosta. Hävettää myöntää moista uppiniskaisuutta itsessäni.
Viimeaikainen episodi on näköjään häirinnyt mielenrauhaani enemmän kuin oivalsinkaan ja kun nyt jonkinasteista varovaista ja neutraalia edistymistä sillä saralla on havaittavissa, niin mielenikin on hieman tasaisempi ja rauhallisempi. Hyvä näin.
Eilinen budjetin pähkäily ja laskeskelu jäi vähän vaiheeseen, mutta ehkä jossain vaiheessa senkin budjetoinnin saan tehtyä. Kunhan nyt ensin saisin tilattua tuolle katiskalle, mitä myös autoksi kutsutaan, sen rempa-ajan. Pitäisi myös keksiä, mihin kummaan käyttäisin 2 vapaapäivää tässä kuussa. Ylimääräiset vapaat kun olisi kuulema pidettävä tän kuun aikana pois. Vissiin tulee muutama pidennetty viikonloppu.
Viimeaikainen episodi on näköjään häirinnyt mielenrauhaani enemmän kuin oivalsinkaan ja kun nyt jonkinasteista varovaista ja neutraalia edistymistä sillä saralla on havaittavissa, niin mielenikin on hieman tasaisempi ja rauhallisempi. Hyvä näin.
Eilinen budjetin pähkäily ja laskeskelu jäi vähän vaiheeseen, mutta ehkä jossain vaiheessa senkin budjetoinnin saan tehtyä. Kunhan nyt ensin saisin tilattua tuolle katiskalle, mitä myös autoksi kutsutaan, sen rempa-ajan. Pitäisi myös keksiä, mihin kummaan käyttäisin 2 vapaapäivää tässä kuussa. Ylimääräiset vapaat kun olisi kuulema pidettävä tän kuun aikana pois. Vissiin tulee muutama pidennetty viikonloppu.
perjantai 3. syyskuuta 2010
Kynsien alla
öljyä, rasvaa, likaa ja muutakin epämääräistä. Mitenkähän nämäkin käpälät saadaan taas sihteerikuosiin maanantaihin mennessä.
HAH. Niinkuin minä olisin mikään hemmetin johtajan polvella istuva sihteerikkö muutenkaan. Edellistä sihteeriä herraisoherra ahdisteli seksuaalisesti, mua hänen ei onneksi tarvinnut miettiä mitenkään edes naisena. Hyvä niin, säästyipähän hänenkin sukupuolielimet kipeältä kontaktilta, kun kätöset eivät eksyneet hipelöimään persettä tai puristelemaan tissejä. Jos hän olisi aikanaan käynyt käsiksi, niin vastavuoroisuuden periaate olisi pitänyt paikkansa tässäkin asiassa. Entäs sitten jos se oli kaksimetrin iso äijä, sitä helpompihan minun hukkapätkänä olisi ollut tarttua hänen tiettyihin ulokkeisiin...vähemmän hellästi ja vähemmän arvostavasti.
Itse asiassa vihaan moista titteliä työssäni, minä mikään helvetin osastosihteeri halua olla. Pitkin hampain suostun sen aamukahvin keittämään, mutta muuten tykkään olla jätkä jätkien joukossa. Tavan duunari kaltaisten keskellä, enkä mikään korkkareissa sipsutteleva sirosääri. Taidan olla ihan väärässä hommassa ja väärällä nimikkeellä duunissa...
Kohta saunaan ja auton jarruremppa jatkuu huomenna. Kiva yllätys oli myös huomata auton oikean murroksen pitävän ääntä, ehkä sekin pitäisi nyt samalla kertaa vaihtaa. Tai siis isä vaihtaa, minä olen vain se virallinen työkalujen ojentelija ja tyhmiä kysymyksiä kyselevä apulainen. Ei se lievä kolina ollut kuvitelmaani, vaikka isä koetti ehdotella minulla olevan vain kuulohäiriöitä. Sen verran monta tuhatta kilometriä tuonkin auton ratissa olen jo ehtinyt istua, että auton normaalit kolinat ja kilinät alkavat olla varsin tuttuja. Ja varsinkin nämä eityypilliset äänet särähtävät korvaan kovin helposti.
Huomenna pääsen taas testaamaan varaosaliikkeiden palvelutasoa. Naisena ne vierailut ovat aina suurta hilpeyttä aiheuttavia, välillä toki alentuva ja aliarvioiva palvelu on melkein saanut kääntymään tiskiltä takaisin. Minä en ole idiotti, en lukutaidoton enkä muutenkaan vajaa vaikka naisena sinne tiskin taa erehdyn. Toivottavasti huomenna ei tule sitä vakiokysymystä, "satutko muistamaan auton merkkiä". Ööö en nyt tiedä, se on sellainen missä on neljä pyörää ja ratti ja se on punainen, en mie nyt tiedä... Jep. Katsotaan nyt. Toki on paljon asioita mitä en tiedä, mutta kyllä minä ne perusasiat osaan selvittää ihan jo pelkästään netistäkin. Harmi vaan, että Joensuusta ei varmaan löydy yhtä silmää miellyttävää myyjää kuin kotipaikkakunnan autotarvikeliikkeestä. ;) Huh, siinä sitten oli varsin hämmennystä aiheuttava nainen ja hemmetin hyvä asiakaspalvelija, oli asiakas sitten millainen tahansa.
Muuten alkaa tuntua siltä, että nämä lähiympäristön ja omat vastoinkäymiset saisivat pikkuhiljaa jo loppua. Elämä on oikeasti aika epäreilua ja hetkittäin maailman on todella, todella paha paikka. Enkä puhu nyt itsestäni, minulla on sentään terveyteni ja arkisen turvallinen elämäni. Kaikilla ei ole enää sitäkään ja kaikki, siis ihan kaikki on niin kovin nopeasti katoavaista huonon tuurin iskiessä.
HAH. Niinkuin minä olisin mikään hemmetin johtajan polvella istuva sihteerikkö muutenkaan. Edellistä sihteeriä herraisoherra ahdisteli seksuaalisesti, mua hänen ei onneksi tarvinnut miettiä mitenkään edes naisena. Hyvä niin, säästyipähän hänenkin sukupuolielimet kipeältä kontaktilta, kun kätöset eivät eksyneet hipelöimään persettä tai puristelemaan tissejä. Jos hän olisi aikanaan käynyt käsiksi, niin vastavuoroisuuden periaate olisi pitänyt paikkansa tässäkin asiassa. Entäs sitten jos se oli kaksimetrin iso äijä, sitä helpompihan minun hukkapätkänä olisi ollut tarttua hänen tiettyihin ulokkeisiin...vähemmän hellästi ja vähemmän arvostavasti.
Itse asiassa vihaan moista titteliä työssäni, minä mikään helvetin osastosihteeri halua olla. Pitkin hampain suostun sen aamukahvin keittämään, mutta muuten tykkään olla jätkä jätkien joukossa. Tavan duunari kaltaisten keskellä, enkä mikään korkkareissa sipsutteleva sirosääri. Taidan olla ihan väärässä hommassa ja väärällä nimikkeellä duunissa...
Kohta saunaan ja auton jarruremppa jatkuu huomenna. Kiva yllätys oli myös huomata auton oikean murroksen pitävän ääntä, ehkä sekin pitäisi nyt samalla kertaa vaihtaa. Tai siis isä vaihtaa, minä olen vain se virallinen työkalujen ojentelija ja tyhmiä kysymyksiä kyselevä apulainen. Ei se lievä kolina ollut kuvitelmaani, vaikka isä koetti ehdotella minulla olevan vain kuulohäiriöitä. Sen verran monta tuhatta kilometriä tuonkin auton ratissa olen jo ehtinyt istua, että auton normaalit kolinat ja kilinät alkavat olla varsin tuttuja. Ja varsinkin nämä eityypilliset äänet särähtävät korvaan kovin helposti.
Huomenna pääsen taas testaamaan varaosaliikkeiden palvelutasoa. Naisena ne vierailut ovat aina suurta hilpeyttä aiheuttavia, välillä toki alentuva ja aliarvioiva palvelu on melkein saanut kääntymään tiskiltä takaisin. Minä en ole idiotti, en lukutaidoton enkä muutenkaan vajaa vaikka naisena sinne tiskin taa erehdyn. Toivottavasti huomenna ei tule sitä vakiokysymystä, "satutko muistamaan auton merkkiä". Ööö en nyt tiedä, se on sellainen missä on neljä pyörää ja ratti ja se on punainen, en mie nyt tiedä... Jep. Katsotaan nyt. Toki on paljon asioita mitä en tiedä, mutta kyllä minä ne perusasiat osaan selvittää ihan jo pelkästään netistäkin. Harmi vaan, että Joensuusta ei varmaan löydy yhtä silmää miellyttävää myyjää kuin kotipaikkakunnan autotarvikeliikkeestä. ;) Huh, siinä sitten oli varsin hämmennystä aiheuttava nainen ja hemmetin hyvä asiakaspalvelija, oli asiakas sitten millainen tahansa.
Muuten alkaa tuntua siltä, että nämä lähiympäristön ja omat vastoinkäymiset saisivat pikkuhiljaa jo loppua. Elämä on oikeasti aika epäreilua ja hetkittäin maailman on todella, todella paha paikka. Enkä puhu nyt itsestäni, minulla on sentään terveyteni ja arkisen turvallinen elämäni. Kaikilla ei ole enää sitäkään ja kaikki, siis ihan kaikki on niin kovin nopeasti katoavaista huonon tuurin iskiessä.
tiistai 6. toukokuuta 2008
Kylmyyttä ja vähän äijähommia
Onpas siellä kylmä, ulkona siis. Olin jo tottunut t-paita keleihin ja lämpimään auringonpaisteeseen, eli tän aamun pakkaslukemat ja hyytävä pohjoinen tuuli pisti kyllä ilmeen aika viluiseksi ja synkäksi.
Kelin ollessa mitä on, niin tänään on ollut loistava päivä tuunailuille ja kaikille pienille rästihommille mitä muutosta on jäänyt tekemättä. Polkupyörään on nyt vaihdettu toimivat, perinteinen vipu-soittokello ja tämä olikin ihan etsimisen takana tämä löytö. En halua "kilautettavaa" kelloa sen huonon kestävyyden takia ja sitä versiotahan sitten olisi ollut kaikki kaupat puollollaan. Etsiä siis krantun ihmisen piti, ennenkuin haluamansa löysi.
Toinen tuunattava kohde on ollut kylpyhuoneen repsottava hylly. Ostin jo aiemmin pidemmät ruuvit korjausta varten, mutta sitten ilmenikin että seinä on kipsilevyä. Eihän siinä mitkään tavisruuvit kestä, eli piti hieman metsästää riittävän vahvoja ankkurikiinnikkeitä/ruuveja. Nyt sit hylly pysyy seinässä... toivottavasti. Jälleen kerran muistin myös sen, että ostaisin vihdoin ja viimein sen porakoneen/ruuvinvääntimen. Sitä olisi tarvittu taas, mutta ei auttanut kuin soveltaa vanhoja reikiä ja toivoa että reiän kokoarvaus sattuisi oikeaan. Sattui se, nyt vaan on rakko kämmenessä armottoman ruuvauksen jälkeen, kiitos taas oman piheyden ja sen typerän halpisruuvarisarjan ostamisen mitä joskus kaupasta sattui saamaan. Paskaa sieltä sai sillä rahalla, eli ehkä seuraavat vehkeet ovat jo astetta laadukkaammat. Huvitti hieman, kun taannoin ensimmäisen kunnon kiertämisen jälkeen meisselistä ns. kromaukset pinnasta olivat karisseet ja alta paljastui messinkiä tms. melkein heti mutkalle mennyttä materiaalia. Tyhmää ja pihiä huijattiin taas. :)
Seuraava korjauksen kohde olikin sitten tuo jumiva takaoven lukitus, siihen auttoi öljyn suihkautus lukistusmekanismiin eli se oli yllättävän helppo/nopea homma. Vielä on ratkaisematta hankalasti roikkuva nettipiuhan piilottaminen jonnekkin jollain teknisellä listaratkaisulla ja ötökkäverhon ostaminen/etsiminen/asentaminen takaoveen. Kylppärin ikkunaan sain jo viriteltyä hyttysverkon aiemmin. Myös keittiön sijoituksellisesti erittäin mielenkiintoinen loisteputki kaipaisi sytyttimen vaihtoa, pitäisi vaan keksiä miten ihmeessä sen saisi vaihdettua. Sytytin on jo ostettu, mutta miten minä saan sen valaisimen rungon auki.... Eli kyllä nämä ongelmat tästä ratkeaa, pikkuhiljaa.
Kalaset ovat kotiutuneet muutosta hyvin, lehtikalatkin pitkästä aikaa kutevat ja tällä kertaa kudulla voi olla jo mahdollisuus kehittyä eläviksi poikasiksi. Edelliset yritykset oli tuomittu tuhoon ahneiden ja liian rohkeiden keisaritetrojen vuoksi, nyt rosvokalat ovat muuttaneet muualle ja pytyn pienet muut kalat (kiilakyljet) eivät edes uskalla tulla lehtikalojen "lapsinurkkaukseen". Toivottavasti pesue onnistuisi... Olen tuossa pitänyt isoa pyttyä varsin vähillä kaloilla ihan tarkoituksella. Tot.näk. jossain vaiheessa kesää kaverini kalaset tulevat evakkoon ison remontin tieltä ja olen vähän varaillut sitä elintilaa mahdollisille uusille kalasille. Pienen pytyyn on hakusessa edelleenkin taistotyttöjä, mutta jostain syystä kalasia on vaan hemmetin vaikea löytää tältä paikkakunnalta.
Kelin ollessa mitä on, niin tänään on ollut loistava päivä tuunailuille ja kaikille pienille rästihommille mitä muutosta on jäänyt tekemättä. Polkupyörään on nyt vaihdettu toimivat, perinteinen vipu-soittokello ja tämä olikin ihan etsimisen takana tämä löytö. En halua "kilautettavaa" kelloa sen huonon kestävyyden takia ja sitä versiotahan sitten olisi ollut kaikki kaupat puollollaan. Etsiä siis krantun ihmisen piti, ennenkuin haluamansa löysi.
Toinen tuunattava kohde on ollut kylpyhuoneen repsottava hylly. Ostin jo aiemmin pidemmät ruuvit korjausta varten, mutta sitten ilmenikin että seinä on kipsilevyä. Eihän siinä mitkään tavisruuvit kestä, eli piti hieman metsästää riittävän vahvoja ankkurikiinnikkeitä/ruuveja. Nyt sit hylly pysyy seinässä... toivottavasti. Jälleen kerran muistin myös sen, että ostaisin vihdoin ja viimein sen porakoneen/ruuvinvääntimen. Sitä olisi tarvittu taas, mutta ei auttanut kuin soveltaa vanhoja reikiä ja toivoa että reiän kokoarvaus sattuisi oikeaan. Sattui se, nyt vaan on rakko kämmenessä armottoman ruuvauksen jälkeen, kiitos taas oman piheyden ja sen typerän halpisruuvarisarjan ostamisen mitä joskus kaupasta sattui saamaan. Paskaa sieltä sai sillä rahalla, eli ehkä seuraavat vehkeet ovat jo astetta laadukkaammat. Huvitti hieman, kun taannoin ensimmäisen kunnon kiertämisen jälkeen meisselistä ns. kromaukset pinnasta olivat karisseet ja alta paljastui messinkiä tms. melkein heti mutkalle mennyttä materiaalia. Tyhmää ja pihiä huijattiin taas. :)
Seuraava korjauksen kohde olikin sitten tuo jumiva takaoven lukitus, siihen auttoi öljyn suihkautus lukistusmekanismiin eli se oli yllättävän helppo/nopea homma. Vielä on ratkaisematta hankalasti roikkuva nettipiuhan piilottaminen jonnekkin jollain teknisellä listaratkaisulla ja ötökkäverhon ostaminen/etsiminen/asentaminen takaoveen. Kylppärin ikkunaan sain jo viriteltyä hyttysverkon aiemmin. Myös keittiön sijoituksellisesti erittäin mielenkiintoinen loisteputki kaipaisi sytyttimen vaihtoa, pitäisi vaan keksiä miten ihmeessä sen saisi vaihdettua. Sytytin on jo ostettu, mutta miten minä saan sen valaisimen rungon auki.... Eli kyllä nämä ongelmat tästä ratkeaa, pikkuhiljaa.
Kalaset ovat kotiutuneet muutosta hyvin, lehtikalatkin pitkästä aikaa kutevat ja tällä kertaa kudulla voi olla jo mahdollisuus kehittyä eläviksi poikasiksi. Edelliset yritykset oli tuomittu tuhoon ahneiden ja liian rohkeiden keisaritetrojen vuoksi, nyt rosvokalat ovat muuttaneet muualle ja pytyn pienet muut kalat (kiilakyljet) eivät edes uskalla tulla lehtikalojen "lapsinurkkaukseen". Toivottavasti pesue onnistuisi... Olen tuossa pitänyt isoa pyttyä varsin vähillä kaloilla ihan tarkoituksella. Tot.näk. jossain vaiheessa kesää kaverini kalaset tulevat evakkoon ison remontin tieltä ja olen vähän varaillut sitä elintilaa mahdollisille uusille kalasille. Pienen pytyyn on hakusessa edelleenkin taistotyttöjä, mutta jostain syystä kalasia on vaan hemmetin vaikea löytää tältä paikkakunnalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)