Aika on

Olisikohan aika siirtyä jo neidistä ihan aikuiseksi naiseksi vaan. Elämässä sattunut pysäyttävä, erittäin harmittava tapaus aiheutti tarpeen puhdistaa pöytää ja järjestellä elämää uusille uomille. Ehkä jatkoa seuraa jossain muualla blogimaailmassa. Kiitos kaikille mukana eläneille, keskityn nyt elämän olennaisiin, tärkeisiin asioihin.

Jokohan, jokohan

Jotenkin todella raskas kuukausi on nyt puoliksi takana ja nuo stressin oireet alkoivat jälleen kerran kummittelemaan ihan kunnolla. Pillahdin viimeisimpänä itkuun valokuvausliikkeessa ja näitä pillahduksia on tapahtunut aina kun hommat eivät menneet odotetulla lailla. Nyt sitten otan stressilomaa, ihan tosin vuosilomana. Ihan omaksi suureksi yllätyksekseni aikaistan kesälomaani karkaamalla äkkilähdöllä etelän helteisiin. Nyt tuleekin monta uutta juttua, ihan jo lähtien siitä etten koskaan ole lehtänyt. Kaikkea sitä sitten tuleekin tehtyä. Hui. Lentokoneeseen ja seikkailemaan. Ja ennenkaikkea lepäämään.

Tosin eipä kaikki asiat tietysti tällä lailla pikaloman avulla selviä, niitä tongittavia asioita on vielä paljon edessä. Tämä pikaloma auttaa jaksamaan kuitenkin sinne heinäkuulle asti, jolloin on se varsinainen kesälomani.

Niin ja rakas viime marraskuussa kotikotona kadonnut koiramme TaruTuulikki löytyi. Odotetusti koira löytyi menehtyneenä läheisestä metsästä, päällisinpuolin hyväkuntoisena ja aivan kuin hän olisi vaan nukkunut. Me olitiin itsekin katselemassa koiraa katoamishetkenä kyseisestä metsästä, mutta syksyllä koira ei vaan löytynyt. Tarun löysi naapurin isäntä istuttaessaan metsään puun taimia.äitienpäivänä ja hautajaisethan siinä sitten pidettään. Yhtäkaikki kaiken sen surun mukana oli helpotusta, nyt tiedetään mitä koiralle tapahtui.

Postiviisia asioita on kuitenkin alkava kesä, vehreys ja lämmin ilma. Aurinko tarttui helatorstaina nahkaan jopa siinä määrin, että ihoni on kovin kauniin ravun punainen. Eilinen päivä tuli otettua aurinkoa todellisen hyötyliikunna parissa, 3000 kpl kuusentaimia odottivat turvesuopellon pientareella istuttajiaan. Huh sentäs. Kaikille extreamkokemuksia halajaville suosittelen suopeltoa, hellettä, auringonpaistetta ja pisteleviä kuusen taimia ja pitkää taimien kantomatkaa. Musta pöly peittää päivän jälkeen hikisen ihon kaikki huokoset. Suihkussa väsynyttä hilpeyttä herätti keltaisen suihkusienen muuttuminen pesun aikana mustaksi, sen verran runsaasti pölyä oli jokapaikkaan ehtinyt liimaantumaan.

Ja entäs sitten se jääkiekko. MM-kisoja varten piti hommata ihan Canal+ kortti, eli eilinen huisin jännä näytelmä pisti äänijänteet tiukoille ihan noin niin kuin kotisohvallakin. Edellisessä USA:n kohtaamisessa menetin hermoni, mutta tässä ottelussa hermot pitivät ihan niille viime sekunneille asti. Hurjaa oli se ja nyt joudun jo myöntämään, että arvailuni Ruotsista MM-kultajoukkueena meni totaalisen pieleen. Minne ihmeeseen heidän tuurinsa katosi? Tulossa on todella jännä viikonloppu jääkiekon parissa...

Vappua

Vappu oli ja meni. Kelit olivat suosiolliset vappupäivän kamalaa tuulta lukuunottamatta. Lumet ovat pääsääntöisesti sulaneet jo pois ja Saimaa kuoriutui jääpeitteestään aika pitkälle muutaman lämpimän päivän aikana. Nuoriso oli harrastanut kuvallista ilmaisua paikallisella uimarannalla asian puolesta ja vastaan. Mielipiteen vapaus sitten kai on täyttynyt. Hyvä niin.  

Mielialat alkavat pikkuhiljaa tasaantua, kykenen jo tekemään muutakin kuin itkemään. Miksi sitä onkaan näin suoriutuja, jonka on pakko pärjätä. Miksi olen se kiltti tyttö joka unohtaa itsensä yhä vaan ja uudestaan. Sitten kun mitta on täysi,hätä suurin ja jaksaminen totaalisen katkolla teen radikaaleja ratkaisuja kun en enää muutakaa osaa ja kykene. MURRR itselleni. Kiitos olkapäästä ja ymmärryksestä.

Höh

Enpä tuota ole saanut tarrattua kiinni tuohon kuvahaasteeseen, no ehkä tässä tulevana kuukautena. Ehkä sitten kuin elämä hieman rauhoittuu. Rauhoittumisen myötä valokuvaaminen varmaan myös virkistyy ja kaipa tässä on myös havaittavissa jonkinasteista hienohelmaisuutta. En oikein ole suuremmin innostunut sohjoloskassa ja räntäsateessa tarpomiseen. En sitten niin yhtään. Kermapyllykös minusta onkin nykyisin tullut.

Muuten elämässä on nyt ollut vähän kaikenlaista, ahistusta, iloa, rakkautta, surua, vihaa, pelkoa, eli jälleen kerran elämän koko kirjo tunteineen on lätkäisty hämmästeltäväkseni. Erikoista, kovin erikoista on tämä ihmisen elo. :) Olotila on rehellisyyden nimissä hiemän stressaantunut ja piirun verran mietteliäs.

Kuherrusvuotenikin Hanin, niin sen nelipyöräisen peltikasan kanssa osoittaa rakoilemisen merkkejä. Nyt se on enää vaan auto. Ei THE auto. Hupaisaa. Ilmeisesti olen alkanu tuhlata rakkauttani ihan jonnekin muualle kun peltilehmään ja se jos mikä on hyvä, hyvä asia.

Juu-u. Eiköhän tämä tästä. Taas. Jälleen kerran.

31. Where you relax

30. Toy

Lelu 35 vuoden takaa. Nuhjaantunut, mutta sitäkin rakkaampi omistajalleen.

29. Feet

Jalkoja kolmin kappalein.