Kiitos

Taru Tuulikki. Lepää rauhassa, tulet aina olemaan rakas.

(2000- 26.11.2011)

Uusin tulokas

Paikkakunnalle avattiin uusi kohtuuhintainen ja runsasvalikoimainen akvaario/lemmikkieläinliike ja sieltä mukaan tarttui nämä söpöläiset. Klovninuoliaisia ovat he, normioloissa kalat eivät ole todellakaan noin pulleavatsaisia.  Nämä kaverit ovatkin kovin ahneita. Ruokatabut upposivat kovan napsunnan kera vatsoihin alta aikayksikön. Kavereista lähetee kovin erikoinen napsunta syömäaikaan, pelkäsin jo akvaarion hajoavan kuin napsuva ääni oli niin kova ja kirkas, sekä kovin outo äkkiseltään.

Jouduin eilen myös harmikseni lopettamaan pitkäikäisen lehtikalanaaraan, joku kovin inha ja isokokoinen kasvain oli tehnyt tuohojaan sisäelimissä. Enää ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa selvästi kärsivä kala. Koiras lehtari haahuilee nyt altaassa kovin yksinäisenä, tosin tuskin tulen hänelle enää uutta tyttöä etsimään. Nauttikoot leskikoiraan elämästään, veikkaan hänenkin elinikänsä olevan jo loppupuolella.

Ensimmäinen talven merkit

Kävelylenkillä lammen lähimaastoissa. Kovasti se talvi jo yrittää tehdä tuloaan. Vieläkään sitä ensilunta tosin ei täällä leveyksillä ole nähty, lämpötila tänä aamuna oli -8,6 ja varastosta piti kaivaa jo jotain pitempilahkeista farkkujen alle. Viime vuonna näihin aikoihin lunta oli runsaasti ja kolaamista riitti pihalla. Ehkä tästä talvesta tulee lyhempi, vähälumisempi ja helpompi muutenkin.

Niin-n ja mieltä ilahduttavaa oli myös huomata vasta kotikoneella kuvaan tallentuneet eläimen tassunjäljet kuvaajaa lähellä olevassa penkin reunassa. Ihania. :)

Sitä odotellessa ja tästä oudosta valoilmoista nauttien.

Paha arkiviikko takana

Näin ne viikot ja tapahtumat vaihtelevat. Takana on helvetillinen työviikko, joten edellisen viikon hyvät fiilikset ovat kadonneet kauas pois ja piiloon, olleen enää hämärä aavistus duuninteon mukavuudesta.

Töissä oli sattunut eräs postitusvirhe ja projektista vastaavana minun puhelimeni soi tauotta ja koko ajan. Entinen esimieheni erehtyy tulemaan siihen kaaokseen  korvausvaatimuksineen ja reklamaatiovaateineen, jolloin minulla pimahti täysin.  Harvinaista kyllä korotin ääneni hyvin voimakkaaksi. Käski ukkoa istumaan ja sanoin hänelle, ettei hän soita yhtään mihinkään, eikä kenellekään ennenkuin tiedetään mitä todellisuudessa oli tapahtunut. En enää hyväksynyt miehen vaimeita yrityksiä selittää mitään ja kahden hokemiskerran jälkeen se jo ymmärsi, että en enää aiheesta tule häneen kanssaan puhumaan.  Olipa mies ohimennessään sanonut työkavereilleni, ettei sille naiselle (minulle) voi nyt puhua kun se on niin vihainen.

NO helvetti, totta kai olin vihainen, kun joku ulkopuolinen tulee mussuttamaan minulle asiasta. joka ei oikeasti kuulu hänelle. Selvitystyö oli tässäkin tapauksessa ulkopuolisen todellisen asiantuntijan halussa, joten siihen ei enää tarvittu keskikastin tusinapomoja kimpoilemaan ja selittämään omia teorioitaan asiasta. Asiasta mistä hän ei tiennyt yhtään mitään. Loppu melkein, hyvin kuitenkin tämänkin tarinan kanssa. Selitys ja ratkaisu tuli, kun vaan maltettiin odottaa selvitystä ja sitä kauttta saatiin sovittua korvaavat toimenpiteet. Helvetti näitä järjestelmäpäivityksiä, helvetti näitä ylikiihkoilevia esimiehiä. Onpahan nyt todistettu sekin, että minäkin osaa olla vakuuttava ja painokas. Ei ollut enää se liian kiltti neiti, ei todellakaan. HAH.

Episodin kruunasi vielä yksi kappale tappouhkauksia. Jos asiakkaan puhelu minulle aloitetaan huudolla mitä vittua sinä olet mennyt tekemään, on odotettavissa yleensä hieman pahempaakin tekstiä. Asiakas uhkasi tulevansa ampumaan minut, vievänsä asian sitten kuluttaja asiamiehelle ja se jälkeen hän halusi nähdä minut/firman raastuvassa. Erehdyin tässä sanomaan hänelle, että olen jo kuollut tässä vaiheessa, ettei me siellä oikeudessa voida nähdä. Tämä oli virheliike, alkoi suora huuto " haista paska, haista paska, haista paska" jolloin minäkin älysin lopettaa puhelun kohteliaasti ja kunniottavasti. Kahden päivän päästä tästä tappouhkauksesta samainen asiakas lähettää firmalle korvausvaatimuskirjeen aiheutuneesta harmista ja pahasta mielestä. Jep, ensin hän huutaa, kiroaa, mesoo ja uhkaa ampuvansa minut kotiini ja sitten lähetää korvausvaatimuksen tapahtuneesta. ÖH???  Onhan meitä... kaikkiin juniin. Uhkausta käsiteltiin kyllä poliisiviranomaistenkin kanssa. Tieto uhkailusta on heillä,  jos hänen kanssaan tarvitsee vielä tappouhkauksista keskustella. Ensimmäisen kerran minäkin ala harkita salaisia osoitetietoja...

Nyt taidan kuitenkin kerätä energiaa ja lähden harrastamaan shoppailuterapiaa. Täydellinen ripsiväri odottaa vielä jossain minua, ehkä mukaan tarttuu parvi uusia akvaariokaloja ja jokunen mukava leffa. Liuta valokuvia odottaa katsomistaan, ketkä 60 onnellistä kuvaa pääsevät postikorttien aiheeksi. Tilaus lähtee Moo nettikauppaa ihan pian... Olkoot työt. Siellähän se tursuileva työpöytä ja tekemättömät kiireduunit, soittopyynnöt ja sähköpostit odottavat maanantaina minua vielä. :)

Hyvä arkiviikko takana

Työrintamalla tuli ratkaistua monta haastavaa ja ikävää ongelmaa, työnteko oli suorastaan mukavaa ja palkitsevaa. Ei siis rahallisesti, mutta oppimisen ja kehittymisen myötä. Mieli on ollut iloinen ja leppoisa, ehkä osasyy oli viime viikonlopun mökkeilyillä. On aina niin ihana päästä puulämmitteiseen saunaan, arkiset puuhailut mökillä, vedenkannot, uunin lämmitykset, halon hakkuut ovat niin kovin mieleistä puuhailua.

Tuleva viikonloppu menee vähän erilaisissa kuvioissa, sosiaalista hömpötystä, hyvää seuraa ja ruokaa, isänpäivä, maaseutua, cityshoppailua, koiraystävä ja muuta puuhailua.

Päivämäärä on varsin mukava tänään, mutta eipä noita naimiaisia, koisitoja, kihauksia tai mitään muutakaan pinkkihku juttuja ole henkilökohtaisesti näkyvissä. Ehkä mä satsaan ens vuoteen tällä saralla (12.12.2012) oikeammin kyllä haluan sen tietyn oman päivämäärän joka on molemmille tärkeä. Se olisi sitten paree muistaa itsekin ihan ilman näitä päivämäärä kikkailujakin. Siis jos joskus tulee halu virallistaa yhtään mitään suhdetta.

Työkaverin kaveri menee naimisiin tänään ja heillä onkin aidosti mukavan kuuloinen rakkaustarina takana. Pariskunta löytää toisensa 30 vuoden jälkeen, taustalla on teinirakkaus joka päättyi aikanaan liian pitkään välimatkaan. Vuosiin mahtui myös uudet puolisot, leskeksi jääminen, avioero ja nyt tämä uusi kohtaaminen ja rakkaus. Ihanaa minun mielestäni.

Hymyilyttää. Melkein kaikki :)

Ai kamala sentäs...

Siivoilin tänään työkoneen tiedostoja ja putsailin turhaa sälää hakemistoista pois.  Vastaan pomppasi keskeneräiseksi jäänyt erittäin henkilökohtainen kirje menneisyydestä ja jälkiviisaana voi todeta, että onneksi se kirje oli jäänyt lähettämättä. Kirje huokui niin suurta epätoivoa, tuskaa ja pohjatonta kipua, että tuntui lähes pahalta sitä lukea. Oli outoa lukea omia tuotoksiaan kuin ventovieras, ihmetellä mitä ihmettä mielessäni, sydämessäni ja aivoissani on noina hetkinä liikkunut. Näin jälkikäteen voi sanoa, ettei siellä tainnut liikkua juurikaan mitään järjeksi tulkittavaa, kovin olen mennyt fiiliksellä ja tunteilla. Eipä varmaan paljon tuon alemmas voi ihminen vajota. Säälittävää.

Helpottavinta juuri tässä hetkessä ja nyt oli huomata, ettei mikään enää tehnyt kipeää, mitään ei enää särkynyt eikä yhtään kyyneltä tullut vuodatettua. Hyvä näin. Olkoot hyvät muistot tapahtuneista tallessa ja opiksi olen totta vie ottanut. Hemmetti. MUR.

Aamulla oli ensimmäinen pakkasaamu tälle syksylle, piti etsiä jääraappa ja skrapailla ikkunat puhtaaksi. Ulkona vallitseva aurinkoinen keli houkuttelee valokuvaamaan, saisinkohan vihdoinkin aikaiseksi lähteä liikenteeseen silläkin saralla. Tulisipa viikonloppu pian :)

Sovittelua

Viime aikoina on pitänyt kovasti pähkäillä aikatauluja, tuijotella kalentereita ja miettiä hänen, tämän, tuon ja itse kenekin rientoja, menoja sun muita kuvioita. Huh heijaa sentäs. En sillä että valittaisin.
Aikaa on vaan vähän niukanlaisesti siihen mitä haluaisi ja mihin on käytännössä mahdollisuus.

Ja kiitos kaunis muistutuksesta, tänään kai tuli joku tietty ajan yksikkö täyteen. :)