Minä, ikuinen joulunvihaaja ja suuria ahdistuksia moisesta juhlasta aina saanut henkilö voin nyt nyt todeta, että ehkä se joulu on kuitenkin hyvässä seurassa ihan kiva juhla. :) Jouluun kuului tietysti runsaasti hyvää ruokaa, suklaata ja muutama hyvä tapaaminenkin. Tapasin serkun porukkaa ensimmäisen kertaa sitten oman kaapista ulostuloni jälkeen ja tapaaminen oli varsin hyvä. Oli ihana huomata, etteivät he minua minään kummajaisena tunnu pitävän ja suhtautuminen oli erittäin avointa ja hyväksyvää. Varsin helpottavaa. Suorastaan ihanaa.
Tapasin myös ensimmäistä kertaa Hanin veljen joka on ihan ilmeisen tarkoituksella onnistunut livahtamaan karkuun mahdollisista tapaamisista. Nyt ei jätetty enää veljelle aikaa pakenemiseen, vaan tapaaminen tuli melkein yllätyksenä. Miehestä ei nyt ottanut mitään selvää mitä mieltä hän on minusta, mutta ainakin se ensimmäisen tapaamisen kynnys on ylitetty ja jatkossa tapaamiset ovat varmaan astetta helpompia. Että aika reilusti ollaan kaapista ulos me molemmat, Hani ja minä. Helpottavaa.
Hanin äiti oli kysellyt jostain kumman syystä meidän sitoutumisemme vakavuutta tjsp... ja udellut samalla jotenkin ovelasti tulevaisuuden suunnitelmiamme. Hanin ympäripyöreä vastaus "annetaan kaiken tapahtua omalla painollaan" oli aiheuttanut pettyneen ilmeen, eli mitähän hänkin nyt mielessään miettii. En tiedä. Ehkä meillä onkin heille tulevaisuudessa jotain kertomistakin, katsotaan nyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti