Kiljusen herrasväki

Ai niin. Alakertaan tuli sitten uudet asukkaat ja oikeasti kyseessä on varsin äänekäs perhe kolmen alle 5v lapsen kanssa. Odotan mielenkiinnolla ja lievällä kauhulla mitä tuleman pitää...

Puh-huh ja muita tyytyväisyyden huokaisuja...

Evakko on sitten kohdallani ohitse. Tai siis tavaroitteni evakko ja vähän siinä ohessa oma lähes puolen vuoden pituinen evakko myös. Ei äkkiseltään oivaltaisi kuinka hyvältä tuntuu saada kaikki omat tavarat ympärilleen ja "omaan" kotiin. En nyt mikään materialisti ole, en todellakaan, mutta kyl ne omat kamat on omia kamoja. Suurin nautinto on ollut saada oma tietokone käyttöönsä, yllättävän kivalta tuntuu kun ne kaikki tutut kuvakkeeet ja suosikit löytyvät sieltä missä niiden piti ollakkin... AH. Siis nautinnollinen ah.

Niin-n. Siis se muutto on nyt ohitse onnellisesti, sain nakitettua kaksi veljeä kantojuhdiksi ja sen tiimoilta akvaarion ja tuon jumalattoman ison töllön kantaminen kävi tänne yläkertaa varsin sujuvasti. Kalakuolemia on tällä hetkellä kaksi ja toivottavasti nyt aamulla ei löydy pytystä lisää henkensä heittäneitä yksilöitä. Pääsen kohta jatkamaan akvaprojektia kasvien istuttamisen tiimoilta, eli jos sen saisi vihdoinkin taas kuosiinsa tuon rakkaan lasilaatikon. Haluan sinne myös lisää kasveja... sen verran runsaasti monnit ovat noita vähiä rehuja akvasta sievän reikäisiksi ja pitsilehtisiksi harventaneet. Paikallinen akvakauppa ei suuremmin ole vakutttanut osaamisellaan/tietotaidollaan ja perusakvarehun hinta 8euroa kipale on aivan liian suuri minulle. Näen sitten sen vaivan ja haalin kasveja postin kautta ympäri Suomen maan, tuleepahan ainakin laadukkaampia ja edullisemmin ne kasvit.

Mitään ei tainnut muutossa edes särkyä ja suurin ihmetyksen aihe on ollut kadonnut iso matto. Kaikki kaksi (ja puoli ) majapaikan osoitetta on nyt tutkittu ja mistään sitä ei tunnut löytyvän. HÖH. Liekkö kyseessä ollut sitten se lentävä matto vai mikä, mutta etsintä jatkuu sillä saralla.

Työpaikalla kummastusta on herättänyt työkaverin käyttämä nimitys parteneri minun "puolisostani" puhuttaessa. Kaikkien muiden puolisot ovat selkeästi tyttö/poika tai aviomiehiä/vaimoja, mutta minulla on sitten hänen sanojen mukaan partneri. Just. Onpas tämä nyt hämmentävää mut olkoot ja moinen nimitys käy minulle paremmin kuin hyvin. Ei tarvitsen valehdella siitä miesystävästä...

Kaapissa yhä ja tapaus Korhonen

Juu. Täällähän sitä nyt majaillaan. Ainakin melkein kokonaan, suurin osa rojuista on jo tänne haalittu ja pikkuhiljaa tänne pitäisi alkaa sopeutua. Asumisviihtyvyys ei ole täällä asunnossa vielä se suurin mahdollinen, kun uupuu sitä sun tätä ja vielä tuokin nurkasta jos toisestakin. Rahaa ei liikaa ole ja kamalan paljoa ei velaksi en halua ostaa. Niin-n ja siihen kun sit lisätään suuri inhoni kaikenlaista sisustamista ja somistamista vastaan niin aikaa tulee kulumaan ennenkun kun kaikki on kondiksessa asumisen puolelta. Kunhan saan kiskottua Hanin ylös tuolta sängystä niin huonekalukaupat odottavat jälleen kerran. Jo tuon yhden sängyn ostaminen oli minulle suuri haaste, kun hermot ei kertakaikkiaan kestä kierrellä ja vertailla ja tutkia eri vaihtoehtoja.Nyt sitten ostovuorossa olisi sohva ja tietokonepöytä/nurkkaus. Mattojakin tarvitsisi enemmän kuin muutaman ja tietenkin kaikkea muuta hilpetööriä mitä nyt voi tarvita kun muuttaa pienestä yksiöstä isompaan asuntoon. Hanilla on varmaan oma mielipiteensä moisista shoppailuista, tai siis siitä tarvitsenko hänen läsnäoloaan kaupoilla. Tarvitsen minä, sillä nyt taitaa olla vähän pakko lähteä makutuomariksi. Toivottavasti jaettu kärsimys on tässä tapauksessa se puolet kärsimyksistä.

Jos oikein hyvä tuuri käy, niin saadaan myös ostettua tällä shoppailureissulla "nettivalmiudella" oleva känny Hanille, mikä taas tarkoittaisi sitä että saan oman kännyni takaisin reissuduunia vielä tän kuukauden tekevältä Hanilta. Oman kännyn palautuminen taas mahdollistaa pääsyn nettiin muulloinkin kuin vain töissä ja töissähän minä en netissä ehdi surffailemaan missään välissä. Työ on edelleenkin mielenkiintoista ja lisää haasteita tuntuu tulevan pikkuhiljaa lisää. Mieltäni lämmitti kovasti keskustelut työnkuvan laajentamisesta, jolloin pääsisin hyödyntämään atk-tietojani ja sen puolen työhistoriaaan/osaamistani enemmän. Hih. Ihan kiva juttu on se.

Töissä hieman jänniä fiiliksiä minulle on aiheuttanut erittäin äijämäisen olemuksen omaava nainen, kaikin puolin mukava ja fiksu tapaus, joka on hieman aiheuttanut hämmennystä muutamalle muulle uudelle työntekijälle sen takia kun hänellä ei nyt ole miestä... Hmm... olisikohan hänellä sitten nainen, en tiedä. Minun vilkas mielikuvitukseni onkin jo luonut hänelle rekisteröidyn parisuhteen sun muut, mutta totuus on varmaan taas paljon tylsempi. Olisihan se aika erikoinen sattuma, jos "kanssasisaria" tuolta vanhoilliselta työpaikalta sattuisi löytymään.

Tapaus Korhonen on ollut varsin luonteva keino udella työkavereiden ajatuksia aiheesta ja kyllä lesbous herättää kovasti kummastusta, vaikka kaikki tapauksen kovasti tuomitsevatkin erittäin jyrkin sanoin. Osastopäällikön kanssa ollaan käyty monet pitkät keskustelut aiheesta ja on ollut varsin antoisaa keskustella n.60vuotiaan miehen kanssa aiheesta, mielipiteet ovat olleet erittäin fiksut ja avarat. Vastakohtana on sitten ollut n. 30-vuotias hieman alempi miespomo, mikä mielestäni puhui aiheesta hyvin loukkaavasti ja typerästi, mutta se mies nyt puhuukin enemmän kuin itse älyää. Ikä ei näköjään siis ole millään lailla tae fiksuudelle tai järkeville suhtautumiselle. Itsestäni tuntuu työkuvioissa varsin ikävältä ja pahalta, kun joudun koko ajan valehtelemaan omasta elämästäni ja siitä "miehestä" jonka kanssa minä elän ja olen. Ei vaan oma kantti vielä riitä kertomaan koko yhteisölle, että se mies onkin nainen, mutta ehkä jossain vaiheessa. Olen siis pelkuri. Taustalla on suoraan pelko työsuhteen äkillisestä ja odottamattomasta loppumisesta, jos moinen tieto tulee ilmi. Tuntuu oikeasti typerältä kaikki se totuuden varjelu ja salailu. HÖH. :(