No nyt ne tulee...

Vihdoinkin. Silmälasit, uudet ja ehjät joilla toivottavasti näken paremmin kuin entisillä pinnoitevikaisilla. Rahanmenoa siis tiedossa eli tili tyhjeneen jossain vaiheessa 374 eurolla. Toinen linssi oli ilmainen eli todellinen summa olisi enemmän. Toivottavasti ne lasit ovat yhtä hyvät sitten kun ne oikeasti naamalla napottaa, koesovituksessa olin varsin ihastunut punertavaan sävyyn ja kulmikkaaseen muotoon.


Huomenna on tiedossa vierailu vanhempien luona pienimuotoisen ulkoilun kera, eli sään salliessa olisi tiedossa perunan nostoa. Hmm...

Työpäivä takana

Raahauduin ensimmäisen kerran tänään töihin sairasloman jälkeen ja aamullinen pimeys, tuuli ja sade tuntuivat todella musertavilta. Piti vaan jaksaa ja mennä kaikeasta inhotuksesta huolimatta. Aamun ensimmäisen hymyn sai aikaisesti Pienen Vihreän taustapeilistä näkyvä likainen takaikkuna. Pölyiseen ja kuraiseen ikkunaan oli piirretty kolme sydäntä ja teksti PUPU. Hihitytti kummasti ja mietin mitähän joku ulkopuolinen ajattelee asiasta, vaikkei muiden ajatuksilla ollut sen ihmeemmin mitään väliä. Naiseni oli hieman koristellut autoani piirrustuksilla :)

Flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittämään otettaan ja olo on melkein jo siedettävä. Toivotaan että mitään jälkitauteja ei tule ja että Naisenikin flunssa helpottaisi. Kurjaa katsella toisen pärskimistä ja niiskuttamista, varsinkin kun tietää että minä sen häneen tahtomattani tartutin.

Parvekkeen syysistutukset odottavat jo, eli lisää myöhemmin

Syksyinen aamu

Ulkona on kylmä eli pitänee myöntää syksyn tulleen jo. Flunssani taitaa olla aavistuksen jo paranemaan päin, toivottavasti ainakin.

Pieni Viheä autoni kävin eilen korjaamolla ja keikan hinnaksi tuli vain 124 euroa. Olin pienessä mielessäni varautunut suurempaankin rehvohkaan ja summaan eli kaikki on yllätyksekseni siltä osin hyvin. Työn osuus laskusta oli 40 euroa ja muut oli varaosia. Vikana oli vetonivel, niinkun miespuoleise kaverin kanssa vähän arveltiinkin. Naisasiakkaan kohtelu oli hyvin asiallista ja koko hommasta jäi varsin positiivinen, ammattimainen ja siisti kuva. Todennäköisesti uskallan viedä autoni seuraavankin kerran samaiseen korjaamoon. Nyt sitten autoilu Pienellä Vihreällä on ihanan tasaista ja vakaata. Kiva juttu :)

Googletin tuossa muiden muiden kokemuksia viallisista vetonivelistä ja ilmeisesti olisin voinut ajella turvallisesti kohtalaisen pitkänkin aikaa raksuvan murroksen kanssa. hmm--- Miksiköhän samasta osasta käyteen sekä nimeä murros, että vetonivel.Joku arjen sankari oli luetun perusteella ajellut kolinan ja napsunnan kanssa kaksi vuotta, ennen osan lopullista laukeamista. Olen itse vaan tällänen liian säikky kaikille näille ylimääräisille vioille ja kolinoille autossa. Ei ole kamalan kiva jäädä välille keskelle korpea tai keskellä vilkkainta risteystä, kun se koliseva osa päätti päästää sen lopullisen ja viimeisen viimeisen äännähdyksensä.

Naiseni vonkaisi minua tattimetsään, mutten taida vielä puolikuntoisen uskaltaa lähteä sinne. Siis uskaltaa lähteä tämän puolittaisen flunssa takia, en minä niitä karhuja tai susia siellä pelkää. ;)

Mustasukkaisuusdraamassa ei mitään uutta eli suurin närkästykeksi on laskenut jo. Tosin enpä oikeasti ole enää ko. pariin missään yhteydessä eli saavat mustasukkailla ja skitsoilla ihan kaikessa rauhassa omassa pienessä lintukodossaan. PLÄÄÄÄÄÄH miljoonannen kerran koko paska asialle.

Nyt aamukahville. :)

Kissakaverieni kuulumisia

Kolliveljeksistä se yksilö, joka ajattelee ennenkuin toheltaa. Poju omaa terveen varovaisuuden asioiden suhteen ja on oikein kaunis poju ja erittäin notkean noheava nokitassu. Persoin kissa kalalle ja lihalle koko tästä kissaporukasta.


Kissa joka voisi keskittyä vain syömiseen, syömiseen ja syömiseen. Alas menee niin mustaviinimarjamehu, kuin kurkku ja salaattikin. Kolliveljeksistä se osapuoli, joka koheltaa vailla järjen hiventä ja on on kömpelö ja hieman yksinkertainen persoona. Ikää hyväntahtoisella touholla on 6 kk.

Porukan johtaja Neiti, joka tappaisi toisinaan tuimalla katseellaan, jos se olisi mahdollista. Neiti saa kollit ojennukseen pelkällä käpälän nostamisella, mutta alentuu toisinaan nujuamaan ihan omaksi ilokseen kakaroiden kanssa.

Elintärkeä hankinta

Nyt minä näy pimeässä. Hihittelin aivan hupsuna, kun tämän bongasin paikallisesta liikkeestä. Heijastinhan se vaan on, mutta ehkä minulle sillä on joku pieni piilevä ja hieman hassukin taustamerkitys.

Hupsu minä :)

episodi jatkuu

Mustasukkainen ystäväni on ikävä kyllä kohta entinen ystävä.
En todellakaan suostu ottamaan syntipukin asemaa asiassa, mikä ei todellakaan ole totta. Nainen ei suostu kysymään asian todenperäisyyttä miehellään ja ei suostu myöntämämään, että hän syytti minua aiheettomasti hänen miehensä vikittelystä. Hän ei enää myöskään halua edes puhua asiasta, eli asiasta pitäisi siis vaieta ja samalla minä myöntäisin epäsuorasti vikitelleensä hänen miestään messenger-keskustelussa. Keskustelussa mikä kesti kaksi minuuttia ja koski miehen koulutusta ja yleistä keskustelua nettiselaimista. Huvittavinta kyllä, nainen jopa itse sai lukea varsin avoimesti mistä oltiin keskusteltu. Ehkä meillä sitten on sen miehen kanssa joku salakieli, missä IE tarkoittaa jotain kavalaa ja sana Firefox on joku aivan tuhma koodi, missä vonkaan mieheltä suorasukaista toimintaa ja tunnustan suuren rakkauteni häneen. PLÄÄÄÄÄÄÄH.

Mieleni tekisi kovasti etsiä hänen miehensä puhelinnumero ja pistää miehelle viestiä ja tietoa mitä hänen vaimonsa puuhaa ja mistä minua ja osaltaan myös häntäkin syytetään. Ilmeisesti nainen ei oikeasti ole sanonut tästä sotkusta mitään puolisolleen, mutta syytä moiseen salailuun en todellakaan tiedä. Yhteydenotto mieheen ei välttämättä ole viisasta, mutta minun loukattu ylpeyteni ja kunniani ei oikein enää jaksa sulattaa tälläista aiheetonta paskaa. Mitä ihmettä minä tämän asian suhteen teen... ?

Minun flunssani voi hyvin ja vahvasti. Kuumetta ei ole, mutta olotila ei todellakaan ole yhtään parempi kuin eilenkään. Kurjaa on ja ikävä kyllä rakkaani on tainut saada saman pöpön itselleen. Ikävää tartuttaa läheiset tahtomattaan. Aamulla oli auton ikkunat ihan kunnon kuuran peitossa, eli mitenkähän on käynyt ystäväni tateille metsässä. Onkohan tatinkeruukausi jo ohi?

Iltapäivällä on tiedossa se korjaamokeikka minun Pienelle Vihreällä autolle, eli odotan ihan mielenkiinnosta mitä tapahtuu ja mihin hintaan.

Päivän pikaiset

Tulin töistä, lähden kohta käymään vanhempieni luona 50 kilsan päässä, ajan tänäiltana takaisin omaan kotiini ja menen aamullaa taaaaaaas ylitöihin. Juu-u, hullu minä. Viime yönä unta tuli neljä tuntia, että joo kyllä väsyttää.
Positiivista viimeaikoina on ollut tuon parisuhteen tilan selvittely. Eilen illalla ja yöllä saatiin Naiseni kanssa ihan jopa keskusteluja aikaiseksi ja ehkä minä olin vaan liian herkkä kaiken suhteen. En tiedä, mutta eiköhän tämä elo tästä taas tasaantune. Joskus.

Niin ja ei minusta tullut sitä BB fania, sen verran kakkaa se homma oikeasti tuntuu olevan.

Mustasukkaisuus on sairautta

Flunssa jatkuu hyvin sitkeänä ja kävin juuri korsuen, pärskyen ja niiskuttaen hakemassa lisää sairaslomaa. Olo on kurja, vaikkei kuumetta juurikaan ole. Ei vaan jaksa, hikoan ja palelen suuresti, mutta ilmeisesti kyse on vaan viruksen aiheuttamasta jutusta. Pikatesti ei näyttänyt mitään bakteeritulehdusta eli antibiooteille ei ole toistaiseksi aihetta. Toivottavasti ei tulekkaan aihetta. Ikävää tää sairastaminen, varsinkin kun en jaksa ihan vaan sängyssäkään maata.Olin viinkonloppunajopa niin poikkeuksellisen ahkera, että pesin vihdoin ne ikkunat niin sisältä kuin parvekkeeltakin. Hyvä minä. Tosin flunssassa ei kai olisi kamalan hyvä heilua puolialasti vesisankojen kanssa kylmässä parvekkeella... mutta en vaan jaksanut enää pelkästään maata paikoillaan.

Eilen hermostuin ihan täydellisesti kaveriini. Nainen syytti minua suoraan hänen miehensä vokottelusta. Voi herran pieksut sentäs. Juttelin ensin naisen kanssa mesessä ja sit hänen miehensä tuli asentamaan naisen koneelle jotain ja samalla jutteli avoimessa meseikkuna minun kanssani. Juteltiin miehen koulutuksesta ja internetselaimista varmaan noin kahden minuutin ajan. "Rakas" ystäväni suuttui tästä, mulla kuulema menee jutut liian hyvin yksiin hänen miehensä kanssa. PLÄÄH. Sinkut ovat kuulema riski, voi hyvä helvetti sentäs. TYPERÄÄ. Ystäväni ei tiedä mun suuntautumisesta, eikä edes siitä että olen seurustellut hyvinkin onnellisesti melkein vuoden ajan. Meinasin jopa suutuspäissäni tulla kolinalla ulos kaapista, mutta epäilen ettei ystäväni olisi moista uskonut siinä tilanteessa. Tyydyin vaan toteamaan tavoilleni uskollisesti aivan liiankin hillitysti, että seurustelen onnellisesti ja ettei hänen miehensä todellakaan kiinnosta minua. Vedin tosta palkokasvin poikittain nenääni aika syvällekin ja omasta mielestäni ihan aiheestakin. Juttu jäi auki ilmaisulla, että jutellaan aiheesta myöhemmin lisää...

Siis voi että, on aika ikävää jos oikeasti pitää pelätä suhteensa puolesta noin paljon. Tuskin hänen miestään kukaan saa vokoteltua, ellei mies sitä itse halua ja mies on kuitenkin hyvinkin sitoutunut ystävääni. Ja kuka on niin tyhmä, että alkaa vokottelemaan jonkun miestä jossain mesessä puolison lukiessa viestejä taustalla. Halooooo... Varsinkin kun aiheet olivat tässäkin tapauksessa niin mielenkiintoisia kuin yleiset nettiselaimet ja opiskelut amk:ssa.

Vieläkin närkästyttää tämä eilisiltainen juttu eli taidan ottaa lääkettä, painua pehkuun ja koettaa unohtaa koko typerän episodin. Ottakoot kaverini yhteyttä, jos haluaa sopia asian ja pyytää anteeksi. MURRR.

Sorella

Luin äsken netistä erästä foorumia ja siellä väittettiin jonkun häiskän yrittäneen raiskata sammunutta naista BigBrother talossa... Hmm. Johan siellä alkoi tapahtua, mutta en ota sen ihmeemmin kantaa pitääkö väitteet paikkansa. Ikävää moinen. Viina ei todellakaan sovi kaikille, vaikka eihän viina saa eikä pidä olla syy moiseen käyttäytymiseen. Tuli vaan mieleen miten paljon moista tapahtuu oikeassa elämässä, missä kukaan ei keskeytä ratkaisevalla hetkellä. Opettajalla (Sorella) saattaa olla vähän vaikeata palata nuhteettomaksi normieloon ja tavisopeksi. Maine voi olla varsinmielenkiintoinen, ihan puhumattakaan tuosta arvon herran törttöilyistä. Erittäin ikävää.

Olo on edellenkin erittäin flunssainen, yö meni erittäin huonosti hukkuessa ja niistäessä. Kuumetta on edelleenkin ja ärsyttää olla vapaana viikonloppuna sairaana. Turhauttaa tosi rankasti.

Pitäisi jaksaa vaihtaa vedet akvaarioon. Ostin kaksi uutta avainkirjoahventa ja tuollahan ne kohtuu arkoina uiskentelevat. Se ulkosuodatin pitää kyllä ehdottomasti ostaa, sen verran usein noita sisäsuodattimia on nyt joutunut putsaamaan.

ja nyt niistämään

Olen kotona

Arkipäivänä kello on kymmenen, minä olen koneella eli olen siis kipeä. Niiskutan, pärsikin ja räkilöin eli flunssa tuli ja pakotti minut töistä pois.Urhoollisesti olin aamulla töissä kolme tuntia, mutta nyt sit nappailen särkylääkettä ja nuhapillereitä ja mittailen kuumetta ihan lokoisasti kotona.
Toivottavasti joku tulee paijaamana ja parantamaan oloani illalla...Naiseni on keskittynyt tattimetsässä ravailuun viime aikoina, mutta sanotaan että se on yllättävän rahakasta ulkoilua moinen. Pisteet siitä hänelle ja suunnittelin eilen jopa lähteväni huomenna kaveriksi suureen tattimetsästykseen, mutta näinköhän flunssa pakoittaa vielä pedin puolelle. Olisi kiva olla kyllä metsässä.

Nyt unta kaaliin ja runsaasti nenäliinoja viereen.

Tuhmia sanoja

Hui. Kävin tossa katselemassa mitä kautta ja millä hakusanoilla ihmiset olivat mun blogiin tulleet. Pohjat veti hakusanat pestyä pillua... hui. OIKEESTI HUI, oli itse pakko tarkistaan hyvinkin nopeasti missä ihmeessä minä olin moisista jutuista höpissyt noin suoraan. Kyse oli todellisuudessa kahdesta eri tarinasta eli auton pesusta ja sitten tahdottomasta ystävästäni joka antaa seksiä miehelleen aina kun toinen sitä sattuu haluamaan. Kaikkea se Google osaa yhdistelläkkin, iiks sentäs. Mahtoi se joku pettyä, joka odotti irstaita tarinoita ja härskiä meininkiä näiltäkin sivuilta ;)

Taidan kyllä siistiä moiset tuhmat pois...

Vaihteeksi tehokas

Olin tänään tehokas.

Kävin viimeinkin valittamassa kipeistä hartioistani työpaikan terveydenhoitajlle ja sain mukaani vinon pinon enemmän tai vähemmän pökerryttäviä "huumaavia" kolmiolääkkeitä. Jaa-a, no mie kokeilen mitä tapahtuu kun moisen kuurin syön, vai palaanko asiaan entistä kipeämpien hartioiden kanssa. Varasin myös ajan oikealle työpaikan lääkärille, jossa tarkoitus olisi kysellä vähän miten minun allergiaa/astmaa voisi hoitaa ja olisiko mahdollista saada esim. kaiken varalle lääkettä, jos astmakohtaus iskee. Naiseni kissat kun aiheuttavat yllättävän suuria oireita hengenahdistuksen muodossa ja nyt hieman pelottaa onkohan lapsuuteni sairaus taas aktivoitunut uudelleen.

Ja muita ajanvarauksia on silmälääkärille ja autolle. Tarvitsen uudet lasit, enää en voi asiaa lykätä tulevaisuuteen, vaikka kuinka haluaisin pihistellä rahan menon vuoksi. Kohta en enää näe mitään näillä nykyisillä laseillani vaurioituneen pinnoituksen vuoksi ja olen kuitenkin käytännössä täysin sokea ilman laseja, joten ei tässä kamalasti enää jää vaihtoehtoja. Yleisen ja oman turvallisuuden takia on ehdottomasti pakko hankkia ne lasit.

Myös auto sai ajan "tohtorille" eli korjaamon toivottavasti helläkätiset miehet saavat hieman tutkia mikä ihme pitää meteliä Pienen Vihreän etuosassa. En ole koskaan ennen ollut asiakkaana "oikeassa" autokorjaamossa, joten saa nyt nähdä mitä tapahtuu kun minä melkein blondi nainen asioi moisessa liikkeessä. Tähän mennessä Pienen Vihreän korjaukset ovat ansiokkaasti hoitaneet isä ja veljet yhdessä tuumin, mutta katsotaan tuleeko tästä vieraissa käyntikokeilusta minulle taloudellinen konkurssi ja yhä edelleenkin rikki oleva auto. Juu, myönnän olevani aika epäileväinen naisasiakkaan auton korjauksen suhteen, mutta ensi viikolla olen viisaampi tämänkin asian suhteen.

Muita kummastuksen aiheita omassa käyttäytymisessäni tänään ja vähän jo eilenkin ovat olleet tietyistä asioista puhumisen vaikeus. Minä rakastan sinua on aivan ylipääsemättömän vaikea lause minulle ja yleensäkkin omista syvistä tunteistani puhuminen on minulle äärimmäisen hankalaa. *Huokaus* Olen kai enemmän sitä tyyppiä, joka näyttää mielummin tunteensa kuin niistä jatkuvasti höpisee. Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja niin myös näille herkille tunnustuksille. Varjelenkohan minä sisintäni ja pelkään näyttää omaa haavoittuvuuttani, jos tunteeni tunnustan. En tiedä, nämä tunneasiat ovat niiiiiiin kimurantteja ja pelottavia asioita.

Mitä minä tekisin...

Ihanaa olla kotona ajoissa. Nyt on koko ilta aikaa tehdä kaikkia rästijuttuja pois ja saa ihan vaan laiskotellakin jossain välissä. Naiseni on tattimetsässä, siis keräämässä niitä tatteja myyntiin ja nyt olo on kovin hämmentynyt siitä, mitä ihmettä kaikella tällä vapaa-ajalla oikein tekisin. Näinkö urautunut minä jo olen, etten osaa edes olla yksin enää. Hui sentäs, kaikkea se seurustelu saa aikaiseksi, kun minäkin piintynyt yksineläjä kaipaa aivan selvästi lähelleni toista ihmistä ja se oma aika ei ole se tärkein juttu.

Ei ole oikeastaan mitään aihetta edes mistä valittaa eli kerrankin tulee positiivinen maininta ihan vaan perushyvästä olosta. :)

Kolmen tunnin päiväunet

Raahustin taas ylitöissä ja oli aivan pakko ottaa töiden jälkeen pienet unet. Tirsat venyivät vaan vähän liian pitkiksi eli toivottavasti saan unta yöllä. Väsyttää vieläkin, kolmen tunnin päiväunien jälkeenkin.

Sauna on tällä hetkellä lämpiämässä ja melkein vaan se takia, että saisin juotua kauan haaveilemani saunasiiderini jääkaapista. Minulla on outo tapa juoda siideriä vain saunan jälkeen, muuna aikana siiderin juominen kotioloissa tuntuu vähän hassulta. Toki kesällä hellejuomana moista saa litkiä ja terassilla ja yöelämässä. Käytiin eilenkin saunassa Naiseni kanssa, mutta se siideri unohtui kaiken pikaisen tohinan ja näkemisen yhteydessä. Jälleen kerran harmitti vietävästi, ettei voitu jäädä nukkumaan yhdessä minun työvuorojeni takia. Tuleva viikonloppu täytyy ehdottomasti pyhittää paijaamiselle, parisuhteelle, läheisyydellä ja ennenkaikkea sille kiireettömälle yhdessäololle. Minä ihmettelen kaikkia perheellisiä, missä välissä he oikeasti ehtivät hoitaa kaiken niin sujuvasti, kun en itse tunnu ehtivän yhtään mitään ylimääräistä työssä käynnin ohessa. Heidän elämään helpottaa varmaan se yhteinen osoite puoliskon kanssa eli sitä paijausta ei tarvitse kenenkään lähteä hakemaan toiselta puolelta kaupunkia. Nostan kuitenkin hattua kaikille heille, jotka onnistuvat pyörittämään kiireistä arkea enemmän tai vähemmän sujuvasti.

Nyt sinne saunaan. Ja sitten sitä siideriä. Hyvällä tuurilla voi olla vielä seuraakin tulossa :)

Makkarakeittoa ja makeaa mahan täydeltä

Uusi Maraboun isona 200g levynä oleva Daim-suklaa on muuten sitten hyvää. Kysessä on normaali Maraboun maitosuklaalevy, johon on murennettu noita Daim-paloja Olen aina tykännyt ihan Daim suklaastakin, mutta sen mantelikrokantin kovuus on hetkittäin häirinnyt ja syödessä on pelottanut että toivottavasti paikat hampaissa kestää tämän herkkuhetken. Tässä uudessa isossa levyssä Daim muruset ovat sopivan pieniä, mutta aaah niin hyviä. Suklaatahan ei saisi syödä, mutta elo oli sen verran alavireistä tuossa viikolla että piti sitten testata tämäkin nami. Ja nyt piti sitten hakea toinen levy, hyi minä. :( Muutkin ovat näköjään huomanneet tämän herkun eli suklaayhdistyksen arvioita tuotteesta.

Ja makkarakeittokin on hyvää. Tein moista herkkua pitkästä aikaa ja lautasellisen jälkeen maha on nyt sit täynnä. Kunhan olo tästä hieman kevenee ja vatsa vajuu, on varmaan aika mennä saunaan. Jälkiruuaksi olisi sitten tölkki siideriä. Sen suurempia määriä juomia ei passaa juoda, sillä yllätys yllätys huomenna on taas työpäivä. *huokaus* Tän päivän urakka ei riittänyt, vaan tekemistä on huomiseksi ja ei auta kuin mennä huomennakin duuniin tekemään työtehtävät valmiiksi maanantaiksi. Jos se huomisen tuplapalkka korvaisi menetetyn vapaa-ajan, eikä harmittaisi niin vietävästi.

Parisuhde kärsii kyllä tästä minun ainaisista ylitöistä tällä hetkellä. Viikonloput ovat ainut hetki olla yhdessä ihan kunnolla, mutta eipä oikein onnistu tällä hetkellä. Juuri nyt haluaisin kovasti halauksia, rakkautta ja rakastelua pitkän kaavan mukaan ja kaikessa rauhassa. Toivottavasti tätä aikaa löytyisi näihinkin hetkiin jossain vaiheessa. Sivuhuomautuksena voisin todeta, että joku ulkopuolinen voisi luulla minun saaneen jo rakkautta katsoessaan minua tällä hetkellä. Kaulassani on nimittäin muutama hyvin tuhman näköinen ja iso fritsu. Nolottaa aika suurestikkin tässä iässä pitää poolopaitaa, että ihan kaikki puremat eivät näkyisi koko maailmalle. En nyt niin iloissani moisista koristuksista ole, mutta vahinkoja sattuu näköjään ihan muuten vaan haliessa ja pusiessa rakkaani kanssa. Oli ihan mukavan kiihkeä jälleennäkeminen pienehkön erossa olemisen jälkeen. *hih* Olen hyvinkin perso kaulasta koskettamiselle ja sen suutelemisesta ja kaulan sivusta on minulle erittäin erogeeninen paikka. Tämän pienen hurmaavan seikan on sitten näköjään Naisenikin huomannut... ihan positiivisessa mielessä siis.

Että kaikenlaisia ongelmia on minullakin, 30+ emännällä. Höh

Hemmetin Blondi...

Meni sitten ja söi mun hienon ja uuden kasvin ihan riekaleiksi ja nyt kasviparka muistuttaa pitsilehtistä puskaa, jossa on vaan oksanrangat jäljellä. Murr. Siis kyse on nyt tästä mun rakkaasta albiinoversio Partamonnista ja akvaarion elämästä. Oikeesti moinen tuhotyö kyllä harmittaa, sillä kasvi oli alle kaksi viikkoa vanha ja ihan kauniskin vielä. Ruuan vähyydestä ei pitäisi olla kyse, mutta kaipa se vaan nyt maistui sitten Neitin suuhun niin hurmaavan herkulliselta, että koko kasvi piti pistää suihinsa. Koetan hillitä ton suursyömärin ahmimishimoja kesäkurpitsalla ja kurkulla ja toivon, että se söisi itsensä kylläiseksi moisella vihanneksella ja jättäisi muut kasvit rauhaan.

Ulkona on todella ihana ilma ja suunnitelmissa olisi käydä kirjastossa. Otin tän päivän melkein levon kannalta ja tein vain normaalin 8 tunnin päivän töissä. Kaipa sitä itsekkin tarvitsee omaa aikaa ja vähän lepoa töiden jälkeen. Eikä edes harmita menetetyt rahat ylitöistä...

Nyt kuitenkin annos Emmerdale ja kohta lenkkarit jalkaan ja liikenteeseen.

WTC:n vuosipäivä

Viisi vuotta sitten avoliittoni ja kihlaukseni veteli viimeisiä henkosiaan juuri tällä hetkellä ja tämä päivä jäi mieleen kaiken muun oikean kamaluuden lisäksi yhtenä viimeisistä päivistä jolloin vielä tuntui olevan jotain yhteistä puoliskon kanssa. Vajaan kuukauden päästä ei enää ollut "meitä" ja pakkasin omaisuuteni autoon ja muutin pois hyvin pikaisella muutaman päivän varoitusajalla.
*Huokaus* Kaikkea sitä muistuukin mieleen menneisyydestä. Juu ja tiedän, että on typerää verrata oikeata koko maailmaa muuttanutta ja järkyttänyttä katastrofia johonkin avoliiton loppumiseen. Kaipa se ero oli minulle oma pieni henkilökohtainen murhanäytelmä kuitenkin.

Tässä päivässä ja nykyisyydessä ei ole juurikaan mitään erikoista mainittavaa, ylitöitä olisi mahdollista tehdä töissä niin paljon kuin jaksaisi eli siellä kiirettä riittää. Arkielon puolella olen huolissani eräästä läheisestäni ja sellainen yleinen jaksaminen ja innostuminen on aika vähäistä juuri nyt. Eli kovin on alavireistä tämä elämä tällä hetkellä :(

Siivoilin myös menneitä kirjoituksiani tietyiltä osin ihan vaan asianomaisen toivomuksesta. Kiitos, että jaksoit lukea tekstiäni.

Tökkii tää elo *töks*

Olen aika hämmennyksissä taas tästä elosta. Joo-o, tökkii ihan urakalla melkein kaikki, mutta kaipa tälle kaikella on joku tarkoitus. Tai sitten ei. Lähden tästä ostamaan lohtusuklaata. Sain sentäs käytyä katsomassa ystävän uuden kämpän ja olihan se ihan kiva, vaikka omassa mielessäni ajatus ja mielikuva juuri valmistuneesta asunnosta oli hieman hohdokkaampi. Jälleen kerran pitää ihmetellä, miten erilaisia makuja sisustamisen suhteen ihmisillä on eli mikä on ystäväni mielestä kaunista on minun mielestäni liian räikeää. Mut mie olenkin ihan liian pliisu ja väritön persoona kaikin puolin.

Olen varmaan myös liian sinisilmäinen tai muuten vaan typerän naivi ihminen, kun en koe maailman kauheimmaksi asiaksi todellisen elämän ja virtuaalielämän kohtaamista. Jos vaikka joskus, jokupäivä joku bongaa ja tunnistaa minut IRL... Juu, en pelkää sitä, mutta en kyllä sen ihmeemmin sitä hakemalla hae tai etsi. Osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan suvaitse mitään muuta elämää kuin sen tavishetero elämän ja koska minulla nyt ei sattuneista syistä sitä ole, niin se on vaan voi voi koko homma. Ikävän ja negatiivisen kommentin kuuleminen ensimmäisen kerran on varmaan pelottavaa, mutta en minä siihen kuole ja ei se sitä asiaa muuta että rakastan naista. He, jotka taas haluavat salata elämänsä syystä tai kolmannesta, saavat sen puolestani tehdä ja saavat olla juuri niin pelokkaita ja kaapissa kuin haluavat. Kenenkään elämään en halua tunkeutua tai puheillani haitata. NIIIIIIIIIN, *paatoksellista jupinaa*

Hämmentävä kaapista poistuminen...

Naisista tykkääviä naisia on paljon, yllättävän paljon näinkin pienessa kyläsessä kuin tämäkin. Olin juuri äsken naiseni kanssa kävelyllä, kun vastaan tuli naispari. Pariskunnan toinen osapuoli oli tuttu naiselleni ja hän kertoi ko. parin olevan ihan oikea seurusteleva pariskunta. Eipä siinä mitään muuten, mutta parivaljakosta tämä toinen naisista oli mun ex-työkaveri. Olipas hyvin yllättävä tieto moinen ja minä olin koko ajan luullut hänen seurustelevan miehen kaa. Hmm. Että näin minäkin sitten tulin hänelle, siis ex-työkaverilleni kaapista ulos... ihan vahingossa.

Olen hämmentynyt näistä kaikista äkillisistä tapaamisista ja oivaltamisista, että nuokin ovat näitä tällaisia ja tuokin on sellaen tyttö ja ja ja... Ihanaa kuitenkin huomata, että rakkautta on oikeasti olemassa ja ihmiset kuitenkin löytävät toisensa.

Tänään oli inhottava ja kipeä juurihoito-operaatio hammaslääkärissä. Ainut hyvä puoli ko. jutussa oli se, että sain olla pois töistä ja jos juurihoito on miellyttävämpää kuin töissä oleminen niin.... jotain on aika pahasti vialla. Onneksi huomenna on jo vika päivä ennen viikonloppua. HUH.