Pullista tuli hyviä ja nannoja, siis jos yhtään on uskomista näihin minun koemaistajiin, jotka kävivät tuoreet pullat maistelemassa ihan lämpöisinä. Sain osan leipomuksista pelastettua jopa pakastimeen, eli pullahetkiä on toivottavasti tiedossa jatkossakin.
Nyt on muuten minun kolmas telluvapaa ilta menossa. Tuo oletettavasti rikkoutunut digiboksi käy vielä kerran kaverillani, jos hän sen saisi herätettyä henkiin jonkun softan asentamisella. Juuri nyt ei edes tee mieli tuijottaa tuota pyhään televisiota, ensimmäisen illan vieroitusoireiden jälkeen osaan tehdä jo muutakin kuin näppäillä hysteerisenä niitä kaukosäätimiä. Ihan pikkaisen kaipailen kuitenkin Emmerdaleä... enpä juuri muuta. Jos joudun ostamaan uuden boksin, niin teen se vasta joskus pitkän ajan päästä ja koetan pakkovieroittaa itseni liialliselta television katselulta. Hemmetti, jääpähän aikaa vähän muuhunkin kuin aivottoman ohjelmatarjonnan tuijottamiselle. Niin... aikaa jää vaikka... netissä roikkumiseen. ;)
Yritin tänään käydä verenluovutuksessa. Homma jäi tällä kertaa oikeasti vain yritykseksi, eli minä sain kahvit ja he eivät saaneet minulta milliäkään verta. Vertani kun ei nimittäin huolittu... nyysk. Kyse ei ollut mistään vakavasta asiasta, en vaan tiennyt lävistysten aiheuttavat puolen vuoden verenluovutuskarenssin. Otin joskus joulukuussa ihan elämäni ekat korvareiät ja tämän syyn takia vereni ei kelpaa tällä hetkellä luovutettavaksi. Ennen luovutusta täytetään hyvin tarkka kyselylomake ja sitä lappua täyttäessäni mietin, että lasketaanko korvareiät edes lävistyksiksi. Oli hyvin lähellä etten valinnut väärää ei-vaihtoehtoa. Kyselylomakkeen hämmentävin kohta oli kuitenkin omalla kohdallani kysymys mihin vain naiset saivat vastata, eli oliko heidän miehensä harrastanut homoseksiä viimeisen puolen vuoden aikana. (Toivottavasti kaikki bi-miehet sitten muistavat kertoa vaimoilleen, että olin sitten sen yhden miehen kanssa 5 kuukautta ja 18 päivää sitten, ethän vaan vaimo rakas ole menossa verenluovutukseen.) Tarkkaa kyselykaavakkeen sananmuotoa en muista, mutta idea oli kuitenkin tuo. Minun partnerini kun ei satu olemaan mies, niin mitäpä minun pitäisi vastata... Höh. Kaavaketta täytellessäni mietin hieman myös homojen ehdotonta kieltoa verenluovutukseen, kaipa sille pysyvälle kiellolle on sitten yhä edelleen tarpeeksi painavat perusteet. En itse ole koskaan keskustellut homomiehen kanssa asiasta, kokevatko he sen sitten jotenkin eriarvoisena tai vääränä päätöksenä.
No joka tapauksessa olen tervetullut verenluovutukseen taas kesällä ja tulipahan testattua veren hemoglobiiniarvot samalla. Lukemat olivat ihan kivat 145, joten ei minua ainakaan anemia vaivaa.
4 kommenttia:
Juu noi verenluovutuksen säännöt on ihan typerät. Homokielto johtuu alun alkaen siitä että periaatteessa hiv tarttuu helpommin miesten kesken (tulee helpommin pikkuhaavoja tms) ja aiemmin hiviä oli enemmän homoilla. Mutta ihan typerää silti, etenkin kun homot yleisesti ottaen ovat paremmin riskeistään perillä kun taas tavallinen perusäijä luulee ettei häneen mikään tartu. :D.
No, mutta jotkut säännöt siinäkin on oltava. Yhdessä koulutuksessa kerran SPR:n tyyppi selitti millainen ruljanssi siitä tulee, jos jostain näytteestä löytyy jotain tulehduksia tms, ja sen kuultuani noi säännöt kuulosti paljon fiksummalta.
Juu, ihan samaa mieltä olen kanssasi tästä riskitekijöistä. Suomalainen tavismies kun oikeasti unohtaa sen kortsun siinä vaiheessa, kun olisi kerrankin sitä paljasta tavaraa tarjolla ihan vaikka tuossa lähellä rajan takana...
Säännöt ovat hyvä olla olemassa, ei siinä mitään.
Ei se eilti reilua ole. Jos on homomies ja pitkässä parisuhteessa, takuulla kumpikin uskollisia toisilleen, niin silti ei saa luovuttaa verta. Minusta tuo on selvää syrjintää, ovatpahan vain keksineet "helpon" perusteen, jolla toteuttaa sitä.
Karenssia tulee läväreistä, tatuoinneista ja lääkityksistä (mulla on nykyään täyskielto jatkuvan lääkityksen takia).
Selvä vääryyshän tuossa kyllä on, mutta eipä sille taida voida mitään. Harmillista ja niin kovin eriarvoista. PÖH.
Lähetä kommentti