Varoituksen sananen

Älkää ikinä kaivelko auton virtaavaimella mitään kiinnijuttunutta tai jumissa olevaa. Varsinkaan jos kyseinen avain on ikivanha ja nähnyt elämää jo 16-vuoden ja 310000 kilometrin ajan. Se voi nimittäin mennä hyvinkin helposti poikki ja siinähän sitten ihmettelet, että millä siirrät muuttokamoja täyteen ahdetun auton pihakäytävältä pois, kun avain on kahdessa osassa kädessäsi. Kyseisessä tilanteessa allekirjoittaneelle meinasi iskeä paniikki, mutta junat kulkee ja pääsin moisella vempeleellä hakemaan Savosta vara-avainta. Ja se vara-avain kulki seuraavana päivänä nätisti Savon maisemista matkahuollon suosiollisella avustuksella Susirajalle. Autokin on nyt siirretty Hanin pihatieltä parkkipaikalle, eli paniikki ohi toistaiseksi. Kaikenlaista sitä sattuukin. Höh.

Sprinttikisat kirkkoveneellä on muuten myös aika vekkuli kisalulaji. Maitohapot iskee lihaksiin ja ihan veren maku suussa sitä airoa pitää näköjään heiluteleman. Se joku henkilö joka houkutteli minut moiseen kisaan sanomalla, ettei sinun tarvitse kuin vähän heilutella airoja voisi hieman tarkistaa tietämystään lajista ja sen rasittavuudesta. No joka tapauksessa, kivaa oli ja maitohapot ja endorfiinit jyllää parasta aikaa kehossa. Muutama rakkokin on tulossa kämmeniin ja mutta kokonaisuutena juttu oli varsin miellyttävä kokemus. Reisilihaksetkin joutui ihan kunnolla töihin, eli kaipa se tekniikka sitten oli kohdillaan. Hieno homma varsinkin näin mukavassa kesäkelissä. :)

Kiimaisia kuolaavia ukkoja

Susirajalla on nyt tapetit seinissä. Urakka oli suuri ja inhottava ja vaikka osasin varautua, että tapettien irroittaminenn tulee viemään runsaasti aikaa ja energiaa, niin todellisuus oli taas astetta inhottavampaa. Tapetointi on vastenmielistä ja minun mielestäni aivan turhaa puuhaa. Toivottavasti minun ei koskaan enää moista tarvitse tehdä ja toivotan jo etukäteen onnea sille seuraavalle raasulle joka nuo tapetit joutuu joskus repimään alas. Sen verran tiukasti ne nyt on liimalla kiinni maalaamattomassa gyprok-levyssä, että onnea vaan seuraavalle yrittäjälle... Jos Hanin kissat repivät tapetit jossain tulevaisuuden kodissa, niin se joku muu saa tehdä korjaukset, EN minä. Iso kiitos itse tapetoinnista vastaavalle isille ja onneksi suurilta riidoilta Hanin kaa vältyttiin, vaikka hermot olivatkin molemmilla aika kireällä välillä. Varsinainen muutto on edessä tulevana viikonloppuna, eli se on sitten hei hei Susirajalle. Minun kotikotihan siellä on ja pysyy vanhempieneen, mutta meidän elämä on toistaiseksi ohi tuolla suunnalla Suomea. Hieman on nostalginen olotila asian suhteen, mutta eiköhän se siitä.

Hanin vuokraisäntä on muuten harvinaisen ällö mies. Harvoin olen saanut yhtä vastenmielistä käpälöintiä ja pussailuja osakseni kuin ko. herralta. HYI HYI. Moiselle hyväntahoiselle höppänälle ei oikein osaa sanoa pahastikkaan, kun hän vähän haluaa halia. Niin-n, se että pyyhin kuolaa kaulaltani moisen jälkeen ei oikein ole reilua. YÖKS. Äijäparka oli ihan innoissaan kun oli kaksi naista kourittavana ja likisteltävänä. Kaikenlaisia ukkoja sitä onkin.

Sairaskertomus jatkuu

Tällä kertaa on sitten polvet ruvella, selkä jumissa ja rakot käsissä. Aivan ihana iltapäivä takana eli tylsän työpäivän jälkeen suoraan soutamaan ja sit siitä suoraan pesäpalloharkkoihin. Nyt sit kolmen tunnin tehopoukkoilujen jälkeen kotona aivan väsypoikkireporankana, mutta niin tyytyväisenä. Ah, tätä lisääääää...

Onneksi perheen sisäinen adoptiolaki meni eduskunnassa kuitenkin läpi ja onneksi Päivi Räsäsellä on vain se yksi ääni käytettävissään. Euroviisutkin olivat ja menivät ja Suomen menestys ei päätä huimannut. Ei haitannut henkilökohtaisesti kun en mitään odottanut ja Norjahan kisat voitti kuten ennustikin. Voi heitä onnettomia Oslolaisia jotka eivät biisistä satu tykkäämään, muistelin kuulleeni jostain että ko. biisiä esitetään jossain päin Oslossa kerran päivässä läpi kesän...

Kädet rakoilla, jalat maitohapoilla mutta mieli on onnellinen

On se rankkaa tuo työnteko. Ihan hiki tuli ja polvet tutisee heikotuksesta. Tänään oli ihanaa vaihtelua persiillään istumisen sijaan, osallistutaan kesällä kirkkoveneiden soutukisaan työpaikkaporukan kanssa ja tänään oli eka treenit. En olisi uskonut moisen touhun olevan noin kivaa ja noin raskasta. Tunnin verran treeniä ja nyt olo on varsin euforinen ja väsynyt, mutta samalla vilpittömän onnellinen. Tätä puuhaa minä haluan lisää... niin ja oikeasti haluaisin myös tänä kesänä kokeilla melomistakin eli saisinkohan tänä kesänä vihdoinkin tuonkin haaveen pois "To Do-listalta"

Illalla on taas euroviisut semifinaalin muodossa. Mitäs siitä, että pitäis mennä töihin aamulla pirteänä ja mitäs siitä että heti töiden jälkeen pitäsi lähteä ajamaan autolla taas susirajalle päin. Pitää ne nämäkin semifinaalit katsoa, kai sitä joskus sitten voi nukkua. Lauantaina pitäisi käydä juhlimassa myöhennettyä äitienpäivää ja sunnuntaina ohjelmassa olisi muuttokuorman kasaamista. Hani pakkaa omaisuuttaan laatikoihin ja roudaillaan niitä pikkuhiljaa tänne Savon maisemiin. Hani aikoo sanoa toukokuun lopussa hyvästit Susirajalle joten ensi viikonloppuna olisi remonttia ja tapettien vaihtoa suunnitellussa ohjelmassa Susirajalla.

Tänään lämpötila huikenteli +6 asteessa ja pohjoisen tuuli teki kelistä kyllä varsin ikävän. Olin jo ylitiöoptimistisena piilottanut kaikki talvivaatteet, eli pitäneeköhän ne pipot ja hanskat kuitenkin kaivaa esille varastosta. Onneksi viikonloppuna on odotettavissa lämpenevää.

Hupsista

Onpas aika kulunut nopeaan, mihin taas tuo kuukausi katosi? Tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi, mitään erikoista ei tapahdu ja asiat vaan menevät eteenpäin ilman, että niihin saa mitään otetta. HÖH. Ihan outoa moinen olotila.

Päivän polttavat aiheet ovat tällä hetkellä hämmennystä herättävä homoparien adoptio-oikeudesta keskustelu eduskunnassa ja kevyempänä taas euroviisut ja jääkiekon MM-kisat Sveitsissä.En voi kun ihmetellä tiettyjä henkilöitä ja heidän mielipiteitään, millaisia henkilöitä me oikein ollaan äänestetty eduskuntaan? HUH. Ytimekkäästi voisin sanoa, että häpeä Pentti Oinonen! Ehkä kannattaisi edes perehtyä aiheeseen mistä on kyse,ennenkuin menee laukomaan moisia sammakoita suustaan. Toivottavasi kyseinen herra saa palautetta ja runsaasti sanoistaan ja mielipiteistään. Sitä sakinhivutusta en kuitenkaan rohkene toivoa kenellekkään, (en siis edes Oinoselle) vaikka Oinonen itse sitä tuntui mielessään toivovan moisen lakialoitteen esittäjälle. Eurovaalitkin olisivat valitettavasti kohta edessä, mutta tuntuu varsin turhauttavalta äänestää sinne ketään kun nuo ehdokkatkin yleisen linjauksen mukaan ovat aika kulahtanutta sakkia. Varteenotettavia ehdokkaita on oikeasti vain jokunen, siis heitä joilla edes teoriassa olisi mahdollisuus päästä läpi parlamenttiin. Toivottavasti en jää tällä kertaa nukkuvien puolueeseen.

Seurasin uskollisesti kiekkopelejä Suomen tippumisenkin jälkeen ja eipä oikeastaan voi kuin todeta, että ne paremmat joukkueet pääsivät jatkoon. Henkilökohtaisesti olisin toivonut Kanadalle kultamitalia, mutta hyvä näinkin. Myöhäinen otteluajankohta näkyi valitettavalla tavalla vajaissa yöunissa ja huonontuneissa työtehoissa.

Euroviisuissa esikatseluiden ja eilisen yökyöpelisemifinaalin jälkeen Bosnia-Hertsegovina on oma henkilökohtainen suosikkini Norjan hassun lurittelun lisäksi. Saas nyt nähdä pärjääkö kumpikaan suosikeistani. Suomi saa kappaleellaan minussa aikaiseksi väljähtyneen "no jaa"-ilmiön eli uskon keskinkertaiseen sijoitukseen. Hani kritoisoi runsaasti eilisen semifinaalin Venäjä/Neuvostoliitto meininkiä väliajan show-meiningeissä, mutta minä tykkäsin kovastikin armeijan kuorosta ja jopa tATu toi mieleen nostalgisia tuntemuksia historiasta. Erikoinen show ja sekoitus vähän kaikkea. Kaikkein eniten tökkimistä koko semifinaaleissa herätti varsin tönkkö ei-yhteensopiva juontajapari. Heidän kielellisistä sönkköilyistään en kommentoi mitenkään, mutta jotenkin vaan parin kemiat eivät tuntuneet pelaavan. Ilmeisesti finaaleissa on eri juontajat, joten toivottavasti odotettavissa on hieman taidokkaampia juontotehtäviä.

Jep. Nyt kuitenkin töllön pariin hetkeksi ja haaveilemaan ohessa vaikka siitä uudesta mahdollisesta hankinnasta, digijärkkäristä. Odotettavissa pitäisi olla suurempi summa veronpalautuksia, joten pitäähän sitä olla haaveita jo etukäteen mihin ne roposena pistää. Saanpahan siitäkin sitten pohjattoman rahanreiän kun aina pitäisi olla ostamassa sitä ja tätä lisähilkutinta... oih ja voi sentäs.