Pyhäinpäivänä

Piti ihan sivistää itseään miksi kummassa tätäkin pyhää vietetään.

Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta varsinkin katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta, jotka ovat kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Alunperin kaikkien pyhien päivää alettiin viettää 300-luvulla Syyriassa ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivää 900-luvulla Ranskassa. Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle esimerkiksi kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi.

Ennen uskonpuhdistusta katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä. Kun Suomi kuninkaan käskyllä siirtyi luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta "kaikkien pyhien päivä" eli pyhäin miesten päivä säilyi.

Vanhoista ajoista on Suomessa vietetty syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen kekriä. Koska se ajankohdaltaan sattui lähelle kristillistä pyhäinpäivää, se on myöhempinä aikoina usein samastettukin pyhäinpäivän kanssa, josta kansanomaisesti onkin käytetty myös nimitystä kekri. *lähde Wikipedia*


Että näin. Pitänee varmaan illalla hiljentyä muistamaan hetkeksi poismenneitä läheisiä. Oma Pyhäinpäivä kului näin aamutuimaan upean aurinkoisen, mutta viileän kelin hyödyntämiseen kuvaamisen tiimoilta. Hani on omilla reissuillaan koko viikonlopun, joten sain oman varsin tarpeellisen ja kaivatun vapaan viikonlopun omien puuhailujeni kanssa. Ollaan viimeaikoina eletty Hanin kanssa ihan eri päivärytmissä ja minä en jaksa enää illalla töitten jälkeen suuremmin mitään ylimääräisiä. Tämä toinen osapuoli puolestaan yön kukkuneena ja päivän nukkuneena on kaikkein aktiivisimmillaan silloin kuin minä olen jo aivan naatti, poikki ja valmis nukkumaan. Harmillista, ettenkö sanoisi.

Kuvaset on nappailtu matkalla keskustaan, eli nähin sorsiin törmäilen säännölliseti työpaikalle pyöräillessäni. Sana törmäillä ei ole yhtään lioteltua, sillä sen verran usein linnut pyörätiellä makoileva. Missähän vaiheessa linnut häviävät kokonaan lämpimämpiin maisemiin, sillä virtapaikan viimeiset sulat kohdat jäätyvät varmaan hyvinkin piakkkoin. Jälleen kerran jään miettimään onko sorsien ruokkiminen välttämättä kovinkaan viisasta...

Päätöksiä ja äijähommia

Olin viikonlopun kotikotona vanhempia ilahduttamassa ja morjestamassa samalla noita velikultia ja koiraystävää. Mukaan reissuuni vanhempien luo lähti iso pussillinen rikkoutuneita tietokoneen kovalevyjä joiden kanssa tuli sitten äijäiltyä ihan kunnolla isän autotallissa. Kovalevyjen sisällä on nimittäin muutama minua kovastikin himottava vahva magneetti ja minä välttämättä halusin ne itselleni tuleviin askarteluprojekteihin. Hieman hämmästystä useimmissa tahoissakin herätti tämä minun suuri intoni moisten magneettien perään, mutta kun ei niitä mistään kaupasta niin vaan ostamalla tuntunut löytyvän. Tai jos löytyi, niin ne oli tehoiltaan niin heikkoja etteivät ne olisi minun tarkoitukseeni olleet sopiva, joten ainut keino oli ottaa moiset kilkkeet jostain muualta. Tietysti se helppo tapahan magneettien esillesaamiseksi levyjen sisältä olisi ollut avata muutama ruuvi torx-avaimella. Ikävä kyllä juuri sen kokoisia (tarpeeksi pieniä) avaimia ei edes isältä löytynyt ja kuorien avaamiselle piti keksiä vaihtoehtoinen tapa. Siispä porailin porakoneella ruuvinkannat sileiksi ja hillitön mäiskintä taltalla ja kunnon painavalla vasaralla ja kyllä ne hemmetin magneetit sieltä sitten paljastuivat. Ihan älytöntä hommaa, sen tietää jokainen joka on tutustunut kovalevyjen rakenteisiin ja oivaltaa etteivät ne kotelot nyt ihan heppoisia avattavia ole. Sainpahan ainakin toteuttaa joitain alkukantaisia vaistojani ja tuhoamisvimmaa ihan kunnolla tuon vierailun aikana ja kyllä sieltä muutama ihan käyttöön kelpaava magneettikin tuli sitten pelastettua.

Hanikin kävi minun luonani lauantaina kotikotona, nappasi minut mukaansa ja vierailtiin sitten vähän tuolla savon puolella ihan muuten vaan. Tämä Hanin vierailu kotikotona oli meille ensimmäinen "yhteinen" pariskuntanäyttäytyminen vanhempieni luona ja tällä kertaa vanhempani siis tiesivät meidän olevan Hanin kanssa ihan seurusteleva naispari. Edellinen vierailukerralla kun Hani oli vaan "kaveri" ja nyt melkein vuoden mietiskelyiden jälkeen arvelin vanhempien sulatelleen tietoa minun lesbosuhteesta riittävän kauan. Tämä vierailu meni erittäin hienosti, olin erittäin yllättynyt isäni varsin mallikkaasti käyttäytymisestä ja avoimesta suhtautumisesta Haniin, mielessäni nimittäin ehdin jo pelätä tämän jääräpäisen ja suorasukaisen isäni marssivan mielenosoituksellisesti muihin hommiin ja jättävän meidän naiset (minä, äiti ja Hani) keskustelemaan keskenämme. Oletan siis vanhempieni kuitenkin hyväksyvän tämän rakkauteni naiseeni-asian, mitäpä he toisaalta muuta voisikaan kuin hyväksyä jos haluavat minun kanssani väleissä pysyä. Hieno homma. Olen tyytyväinen.

Niin-n ja niitä päätöksiä sitten. No aluksi voisin vaikka todeta, että taisinpa juuri irtisanoa asuntoni. Ihan harkitusti ja suuresti miettien tein tämän päätöksen ja kieltämättä päätöstä joudutti hieman jälleen kerran nouseva vuokrani... Hui. Hieman pelotti moinen ratkaisu lähes neljän vuoden tasaisen tylsän asumisen jälkeen, sen verran tähänkin paikkaan kiinnyin ja totuin. Ensimmäinen muutto-osoitteeni huhtikuussa on Hanin asunto, sillä hänhän muuttaa kesäksi töiden perässä omille kotiseuduilleen ja hänen asuntonsa jää siis tyhjäksi. Muuten suunnitelmani tulevaisuuden suhteen ovat varsin avoimet, katsotaan nyt miten työ/opiskelutilanne kehittyy minun osaltani tässä kesän/syksyn aikana.

Siinäpä sitä taas oli... uutisia.