Kaunista huomenta

Juu, harvinaislaatuisesti hyväntuulista sellaista. Nukuin melkein 8 tuntia viime yönä ja nyt on varsin levännyt olo, liekko sitten levollisuuden syy muutamassa lihasrelaksantissa mitä armeliaasti kitaani viime yönä nappasin. Mul on siis taas vaiva, selkä sentäs ei ole prakannut mutta oi ja voi noille hartioille. Päätetyöskentely on siis helvetistä, ei mahda mitään. Huomaan usein iltapäivisin istuvani kaula pitkällä ja hartiat lynässä sen näytön edessä. Aloin jo epäillä näkökykyäni, enkö näe kunnolla näytölle, kun noin typerästi pitää kuikuilla. Ei tarvitse suuremmin etsiä sitä syytä kun on pää kipeä ja hartiat jumissa. PÖH.

Hieronta tekisi kyllä enemmän kuin vain hyvää. Kipeiden lihasten hierominen on vain kovin kipeää tekevää, hieronta ei ole kenellekkään kovin kivaa kun huudan ja valitan heikkopäisenä. Akupunktio olisi varmaan se vähemmän kipeä vaihtoehto, mutta kun mie vähän pelkään niitä neuloja ja toisaalta mistähän minä täältä "korvesta" akupunkition hallitsevan henkilön löydän.

Ja aasinsiltaa pitkin seuraavaan aiheeseen. Olen kovin ja perinjuurin kyllästystynyt tähän eteläsavolaiseen "korpi"elämään. Paikkahan on ihan kiva ja silleen, mutta kun minun mieleni ei ole seesteinen täällä. Vika on siis tällä(kin) kertaa minun pääkopassani. Haluan selkeäsi muuttaa täältä pois, heti, jonnekkin. Valitettavasti tässä vaihessa ne faktat iskee silmille ja vähän korvillekin. Mulla on vakiduuni, ei nyt niin herkku työ, mutta vakiduuni kuitenkin ja en ole valmis siitä ja säännöllisistä kohtuullisista tuloista luopumaan. Ajatus muutosta ja uusista elämänkuviosta on muhinut päässäni jo jonkin aikaa, eli ehkä tälle tyytymättömyydellä pitää tehdä ihan käytännön tasollakin jotain. Ehkä aloitan sen CV:ni päivittämisen jo heti tänään...

Kevättä odotellessa kuva puutarhalta ja sitten se arki mikä minua odotti maanantai-aamuna. Räntäsateessa ajelu edellisenä iltana oli jättänyt jälkensä varsin jäisessä muodossa... Haaveilin aamulla pistäväni auton lämpiämään vain havaitakseni, että pistoke oli niin syvässä jäässä, että ei kannata edes yrittää. Tällä kertaa ei tarvinnut edes käyttää kuvankäsittelyä rekkarin peittämiseen. Kätevää. :)

Että tällainen yö tällä kertaa

Takana neljä tuntia yöunia ja heräsin taas varsin levottomiin ajatuksiin ja olotiloihin. Läheisyyden kaipuu oli varsin voimakas, mutta Hani nukkui useamman sadan kilsan päässä omassa sängyssään. Että se siitä sitten, valitettavasti sitten piti ihan yksin pyöriä sängyssä ja kaipailla. ÄH. Turhautunut huokaus. Juuri tällä hetkellä tämä etäsuhteilu toi esiin se karvaamman puolen, mutta toivottavasti Hani pääsee tulemaan viikonloppuna tänne. ON ikävä. Haluan halia ja pusia. Tästä postauksesta tulikin kunnon teiniangstitilitys, saas nyt nähdä annanko tämän teksin jäädä näkyville. Tiedän, että päivän valjetessa kontrollifriikki ja järjen ääni ja ylijärkevä Neiti (=minä itse) haluaisi kovasti deletoida tämän viestin. Hemmetti, saahan sitä omaa Haniaa kaivata ja en varmasti ole se ensimmäinen joka etäsuhteilee...

Odotan taas etukäteen ärsyyntyneenä työpäivää ja kaikkien niiden lähes eläkeikäisten nais-ihmisten heteroidylli vuodatuksia. Tiedän myös, että heitä ärsyttää suunnattomasti kun en halua henk.koht. kertoa kaikkea elämästäni ja arjestani, sen verran kärkkäitä ja häpeämättömän suoria uteluita siviilielämästäni on tullut. Noh, se työyhteisö ja varmaan minäkään en vielä ole valmis kertomaan kahvipöydässä paljastuksia naissuhteesta ja -rakkaudesta. Edelleenkin kyllä pohdiskelen työyhteisön hyvin butch-tyyppistä atk-puolen ihmistä ja hänen suuntautumistaan, mutta se 0n varmaan taas tuo minun liian vilkas mielikuvitus mikä tekee tepposensa. Jännä persoona kyseessä joka tapauksessa, oli hän sitten lintu tai kala tai jotain siltä väliltä.

Lähdenpä tästä keittämään kahvia, jos edes sen avulla saisi tästä päivästä siedettävämmän.

.