Uusi viikko

Viikko alkaakin säpinän merkeissä. Duunien jälkeen pitäisi siirtyä auton rattiin ja nokka kohti Imatraa. Pikavisiitti siellä ja yöksi takasin kotiin. Olkoot reissu vaikka vanhojen kotimaisemien näyttämistä Autolle, edellisen kerran tuolla tulikin vierailtua kyseisen auton oston merkeissä.

Säikähdin viikonloppuna jälleen kerran jostain syövereistä kumpuavia mörköjä. Tällä kertaa siihen ei tarvittu kuin Robert Heleniuksen nyrkkeilyottelu telkkarista ja verisen vastustajan naama. Tämän kuvan jälkeen ne mörköt mönkivät jostain esille. Eipä siinä muuta taas voinut kuin pillahtaa itkuun, näkyy ne vaan kummittelevan nuo perheväkivallan haamut sitkeästi jossain.  Ei auttanut edes vakuuttelut, että miehet on pieksättämässä siellä itseään ihan rahasta ja vapaaehtoisesti, äärimmäisen pahalta se tuntui silti. Olen varmaan joutunut vähän liikaa eläessään sitä verta lattioilta ja muilta materiaaleilta luutuamaan. :((

Toki sallin tämän urheilumuodon muille, ei sinä mitään. Omat hermot ei vaan kertakaikkisesti kestä, joten pysyttelen moisesta urheilusta ihan suosiolla erilläni.

Itkusta

Niin  itkusta sananen. Saa itkeä, pitää itkeä, on hyvä itkeä. Niin ilosta, kuin surustakin tai muista tunnekuohuista. Olen yllättänyt itseni itkemällä ja nauramalla yhtäaikaa hyvin herkällä ja voimakkaalla hetkellä ja tiedän eräiden myös tyytyneen pelkästään itkuun. Ihanaa, että tuntuu ja että tuntee. Minäkin opettelin se taidon vasta aikuisiällä ja enää en mene piiloon ja pakoon kun kyyneleet alkaa virrata. ItkuIita olen joo, mutta entäs sitten. Muistan ikuisesti menneisyydestä ne tärkeän ihmisen suusta taannoin sanotut sanat, onko sinun pakko taas vollottaa, ei tässä ole mitään itkemistä. Ei kukaan toinen voi minulta kieltää sitä, että minuun sattui tai tuntui pahalta. Ei kukaan muu voi sanoa, mitä kannattaa itkeä ja mitä ei. *PRKL*

Käytin tuossa myös hieman muokkaustoimintoa joissain teksteissä. Teksteistä tuli liikaa harmistuksia ja väärinkäsityksiä, joten ehdottomasti parempi näin. En halua mitään mielenpahoittamisia yhtään mistään. En todellakaan. Nih.

Miehen puute on ilmeinen

Googlen automaaginen toiminto ehdotti minulle näitä hakusanoja. Jep. Kanttarellit kyl kelpais, muusta ei taida olla tarvista. Ihme kyllä kukaan ei halunnut löytää seksiä... en tosin tiedä mihin logiikkaan nämä ehdotukset todellisuudessa perustuvat. Kuvittelen paremman tiedon puutteessa näiden olleen niitä etsityimpiä sanoja. Mies ei siis riitä, vaan sen pitää on kunnon mies. Hmm.

:)

Reikiä rahalle

Ostin viikonloppuna akvaarion. Kappalemäärissä sen kolmannen pytyn, jos vaatakomerossa lojuvaa pikkuallasta ei lasketa lukuun mukaan. Täytettyjä vesilitroja huushollista löytyy tällä hetkellä 500. Hui. Ostoksen jälkimainigeissa löytyi heti näitä rahareikiä, tärkeimpinä taitaa olla uudet loisteputket. Nykyiset putket ovat kovin pahanväriset ja nykyisellä valaistuksella altaan vesi on, ettenkö nyt ihan suoraan sanoisi kusen väristä. Eikä se näytä hyvälle, ei yhtään. Toinen heijastin pitäisi uusia loisteputkeen ja ulkosuodattimen tarvettakin pitäisi miettiä. Kalasto mietityttää myös kovasti ja pitäisihän sinne saada sitä ja tätä muutakin uutta... Tällä hetkellä altaassa majailee pelkästään muutama albiinopartamonni, mutta saatuani albiinot myytyä kalasto tulee muuttumaan siinäkin altaassa. Höh. Koetan pitää sen järjen päässäni ja tehdä hankintoja maltillisesti, kerrankin.

Niin ja näitä mussuikoita toivoisin löytäväni vielä jostain kohtuuhinnalla. Reilu kymppi yhdestä kalasta on aika suolainen hinta, varsinkin kun kaloja tarvitaan se reilu parvi. Helmimonninen on hän.

Ehkä sitten tuhlaa rahani tähän kalaisaan ja märkään harrastukseen, kun se muutto ja sitä myötä lisääntyneet asuinkustannukset eivät toteutuneet. Hannasin taas sen muuton suhteen. Tai siis järki voitti, en ollut edelleenkään valmis iskemään reilua sataa euroa lämmitys- ja vesimaksuihin kun nykyisessä kämpässä ne kuuluvat tähän vuokraan, eli olen näemmä edelleenkin pihi.

Aamun painajaiset palasivat näemmä taas. Tällä kertaa unissa oli yksi kuollut kavioeläin, hevosen lapsi eli siis varsa. :( Elukka oli unessa syönyt muovipussin laitumelta ja kuollut siihen. Jostain syystä minua syytetiin tästä episodista, vaikka IRL on kovin epätodennäköistä hevosen syövän moisiä roskia. Kovin se oli nätti ja sievä varsa vielä kuolleenakin, joten säästyi suuremmilta traumoilta kun unessa ei näkynyt verta, suolenpätkiä tai muuten vaan inhottavia yksityiskohtia. Kysymys kuitenkin kuulu miksi näissä unissa koko ajan kuolee joku. En ymmärrä...

Pikkuhiljaa eteen hiipivä syksy arveluttaa. Monessakin mielessä. Syksyltä on odotettavissa paljon hyvää ja mukavaakin, mutta toivon että se tuuri/onni ja kohtalo on tällä kertaa suopeampi. Jos nuo asiat järjestyvät kaikkien osapuolien kannalta hyvin ja sujuvasti. Katsotaan nyt. Hieman kyllä pelottaa... Toivottavasti ihan turhaan.

Mato, lintu ja liian aikainen herääminen

Heräsin yöllä kesken makeiden unien. Pikaisen veskireissun jälkeen ei sitten nukuttu, mutta ehkä rauhallisen viikonlopun jälkeen jaksaa taas vähemmilläkin unilla. Eikä nämä arkiset duunit nyt niin rasittavia ole, ei todellakaan. Voi kuinka kaipaan sitä kesää ja fyysistä työtä, missä sain todellakin TEHDÄ sitä työtä. Oi niitä aikoja... Tällä sormien heiluttelulla näppiksen päällä ei paljon voi fyysisyydestä puhua.
Unettomina hetkinä jäin tavoilleni uskollisena taas pyörittelemään päässäni maailman syntyhistoriasta alkaen kaikkean mahdollisista ja mahdotonta. Eipä noita suoria vastauksia taas tullut yhtään mihinkään, ehkä se kelaaminen kaikesta etukäteen kannattaisi lopettaa. Ihan siis oikeasti. Asiat menevät niinkuin menevät, teen varmaan vaan haittaa koettamalla hoputtaa asioita esiin ja kaivelemalle asioita liiaksi. PÖH, inha mie. Millä ihmeellä tästäkin raivostuttavasta piirteestä pääsee eroon...

Ehkä tyydyn vaan siihen, että kyllä se elämä kantaa. Että kaikki menee parhain päin, että asioilla on tapana järjestyä. Onhan se näin, onhan? Ehkä sitä on vaan oppinut liian skeptisesti elämän varrella, kun rakkaus ei ole riittänyt, olosuhteet on olleet väärät tai elämä on muuten vaan kääntänyt sen vähemmän mukavan puolen esille. Eikä siitä kantavuudestakaan ole aina ollut takeita, tai ehkä olen vaan massaltani liian painava, ettei se kantavuus ole riittänyt sen takia. Tai ehkä vaan vaadin elämältä, kumppaniltani ja itseltänikin aivan liikaa. Jaa-a. Ehkä jään sitten pohtimaan tätä seikkaa, vaikka tulevana yönä. Plääh....

Muita lievän kitinä aiheita ovat olleet yhden vauvamasun aikaansaama kohkaaminen lehdistössä. Voi hyvänen aika sentäs. Perheenlisäys on ihana juttu, mutta mutta... vois kai ne ruotsinkin kuninkaalliset nyt jättää ihan vähän rauhaan. Jookosta. Olkoot onnellisia raskaudesta ihan ilman kaiken muun maailman taivastelua aiheesta, pöh.

Ai niin, ne aamulliset useasti toistuneet karseat painajaisunet ovat näemmä kadonneet. Huh. Onneksi.

Enne?

Alkaa pikku hiljaa pelottamaan nämä minun aamulliset unet, joissa sattuu ja tapahtuu aivan liiaksi.

Edellisenä yönä oli raivotautisia kissoja, jotka jouduin lopettamaan murskaamalla niiden pään. Pää murskana oleva kissa laiturilla ei ole kaunis näky. Tänä aamuna unissa oli ihmisvainajia ja kohtalaisen pahaa teki oivaltaa vainajan olevan tuttu henkilö. Neiti itse (= siis minä) pötkötti raatona jälleen kerran laiturilla. Itsensä näkeminen kuolleena oli... ettenkö sanoisi aika järkyttävää. Oman lisänsä karmeuteen teki se, että vaikken ole koskaan nähnyt puukotettua ihmistä kuvat mielessä oli valitettavan todentuntuisia.

Alitajunta näkyy nyt työstävän jotain todella outoja asioita aamun tunteina. :(

Ei enää... näitä unia.

Toisintoa keväältä

Muuttomietteitä on taas ilmassa. Eteeni tupsahti ihana rivarikämppä omalla rannalla, laiturilla ja venepaikalla. Takaterrassilla on matkaa järveen se reilut kuusi metriä. Tunteet sanoo, että muuta heti sinne mutta järki pistää kampoihin ihan kunnolla. Taas kerran. Työmatka kymmenkertaistuisi ja onhan se ikävä fakta, etten oikeasti tiedä kuinka kauan täällä nykyisessä duunissa ja seuduilla tulen olemaan. Muutto tässä vaiheessa oli taas kerran typerä juttu,  jos joudun muuttamaan kohta muualle. Takaraivossa on haaveita jostain muusta, jossain muualla. Nyt pitää vaan katsoa miten haaveet konkretisoituvat...

Muita mietinnän aiheita aiheuttaa ystävän ero ja sen tuomat kommenrvenkit. Lupasin hänelle majapaikan luontani jos tilanne ahdistaa expuolison kanssa liikaa ja muuttoavun olen jo luvannut aikaisemmin. Taitaa siis tulla muuttokeikka Kuopiosta Vantalle jollain aikavälillä. Hän teki sen nyt mitä olisi pitänyt tehdä aikoja sitten, tätäkin ratkaisua hänen piti kypsytellä ennenkuin asiat olivat valmiit hänen mielessään ja sydämessään. Nyt on aika päästää irti. Hyvä näin.

Pähkäilyä

Sain jokunen aika sitten tekstiviestin hieman yllättävältä taholta. Viesti oli ihan neutraali ja asiallinen, herättäen minussa hyvää tuulta hetken hämmästelyn jälkeen. Mainitsin viestistä ystävälle ja saimme yllättäen aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut. Pohdinnassa oli menneisyys ja eri ihmisten merkitykset itse kenellekin nyt ja menneisyydessä. Jotkut asiat vaan ovat x-aikaa kipeitä asioita ja aika näkyy kaikesta huolimatta parantavan ne haavat. Niinkuin tässäkin tapauksessa on käynyt.

Olen edelleenkin äärimmäisen viehättynyt siihen, miten ihmiset alkavat puhua asioistaan. Yllättäen, silloin kun heille antaa sen mahdollisuuden, tilan ja ajan kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan omaan tahtiinsa. Olin itse jossain vaiheessa elämääni samassa tilanteessa ja olen kiitollinen kyseiselle henkilölle niistä kuuntelevista korvista, virtuaalisesta olkapäästä ja oikeista ääneen esitetyistä kysymyksistä. Kaikkea sitä minäkin opin, näin isona ja aikuisena. Itkemään, puhumaan ja kohtaamaan niitä tunteitaan vaikka kipeäähän se teki, mutta elossa niistäkin selvisi. Puhuminen on oikeasti hyvä juttu. :)

Muita omituisia asioita oli tämän aamun herääminen.
Unessa heräsin aamulla sängystä eroottispitoisen yön jäljiltä kahden osittain tutun ihmisen vierestä hyvin häpeilevissä fiiliksissä. Ilakoinnin yksityisikohdat jäivät nyt hämärän peitoon, joten olisihan se kiva nähdä koko tarina, eikä mitään jälkifiiliksiä pelkästään. Tyhmä uni, toimintaosuudet mukaan myös. ;) Sitä mistä ko. ihmiset uniini tulivat en ymmärrä ja IRL ei ole todellakaan toivottua moinen herääminen. Pitänee ottaa se unen tulkintakirja taas käyttöön.

Taas maanantai

Tämä on taas näitä päiviä kun ei älyä mistään mitään. Työpäivä on ollut yhtä tuskaa, älyllistä elämää on ollut havaittavissa kovin vähän tälle päivälle. Säälin niitä asiakkaita, jotka joutuivat tänään kanssani asioimaan. :( Ihan hävettää tämä typeryys ja jos olisin työnantaja, pidättäisin kyllä tämän päivän palkan itseltäni. Se ei varmaan riitä, että olen raahannut ruhoni tänne, järkeäkin olisi suotavaa olla mukana.

Viikonloppu oli kovinkin onnistunut. Siihen mahtui ihana koiranpentu, ystäviä ja sosiaalisia suhteita, levollista tuumailua ja rauhallista heräämistä, puhumista ja vain vähän itkemistä ja kyyneleitä tällä kertaa. Lisänä mahdutin viikonloppuun viinimarjoja, superpesisottelu katsomista isän kanssa, shoppailua ja pesukoneita. Ehkä se rauhallisen möllöttämisen aika on sitten joskus muulloin, vaikka syksyisinä ja synkkinä iltoina. :)

Älyn poissalosta, tai jostain muusta olkoot esimerkkinä allaoleva sarjis. Meni nolostuttavan kauan ennenkuin  oivalsin jutun juonen, oivalluksen jälkeen kasvoilleni levisi typerä virhe ja syvä puna. Kaikenlaista sitä taasen. Nolointa kai tässä oli se, että repesin vielä nauramaan tälle jutulle... Väsynyttä elämää siis näin maanantaina.

Halvalla lyrics (Jenni Vartiainen)

On yö ja valvon sinun vierellä
En tahdo koskaan enää riidellä
Sua vielä vähän aikaa katselen
Olet kaunis ja yksinäinen

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Keitä muita on tarjolla
En osaa arvailla ja jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni


On hyvä ettet tiedä minusta
Olen huono puhumaan myös sinusta
Vain hiuksiasi hiljaa kosketan
en rakkaudesta mitään ymmärrä

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Hei ollaan vaan aivan paikoillaan
Turha on etsiä kauempaa
Kun on hieno maailma jo tarjolla

Saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Jenni Vartiainen - Halvalla

Kalajastajakylä

Tätä mieltä kalastajat olivat EU:sta. Veneestä kuvasttu tarra.

Kalastaja työnsä ääressä. Suurin osa kaloista oli kampeloita ja makrilleja. Ravuista otettiin vain sakset ja loput heitettiin lokeille.

Tanskan Aurinkoa ( ei siellä aina satanut)



Skagen, Tanskan pohjoisin niemi. Kivalla kelillä sinne eksyi muitakin turisteja, parkkeeraaminen on täällä maksullista joten pidä huoli että olet varannut käteistä rahaa. Maksu onnistuu tosin kännykälläkin. Oli kovin kivaa olla ainut FIN rekkareilla oleva, toiset suomalaiset turistit nähtiin rekkarin perusteella vasta meriakvaariolla. Tuli siis oikeasti fiilis, että sitä on ihan oikeasti ulkomailla. Näyttää varsin veikeältä kun laiva lipuvat automassojen taustalla.





Iso-Belt silta vähän eri suunnalta. Tosin mentiin me kohta tuonkin sillä yli ja tästä(kin) maksettiin tietullit mennen tullen. Merilosseilla ei kannata mennä muuten täällä mennä, ellei ole pakko sillä ne ovat maksullisia ja muutaman sadan metrin matkasta maksat itseksi kipeäksi.



Joku hiekkaranta jossain. Näitähän siellä riitti sitten melkein kyllästymiseen asti.

Skagenissa taasen.

Hei, hei Tanska

Viimeiset hetket Tanskassa. Edessä 16 kilometriä Juutinrauman siltaa ja toisessa päässä odottaa maksupisteet Reissun ainoa hetki, jossa nähtiin mitään tulliviranomaisia rajanylityksissä. 40 euroa henkilöautolta piti pulittaa tämän sillan ylittämisestä mennen ja tullen. Onneksi  tällä kertaa matkaa tehtiin selkeässä illassa ja sillan toisessa päässä odotti Ruotsi ja pelkkä tylsä kotimatka Ruotsin läpi Suomeen. Kuvassa myös koko reissun ajan matkassa ollut tunturipöllö toimi maskottina ja hyvän onnen tuojana. Mitähän ötikkä tuumi tästä reissusta, edellisellä kerralla se olikin matkassa tuntureilla ja vuoristossa käyden Nordkapissa.

Matkalla

Maisematiellä Ringkoping Fjord vuonon ja meren välissä. Tuulta ymmärrettävsti oli runsaasti, mutta todella hieno reitti tiellä numero 181. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen maisematie. Harmillista lukuisilla rannoilla oli tuo uskomaton merestä huuhtoutuneiden rojujen määrä.

Muhkea peffa ja muita otoksia

Givskud eläintarhassa nähtyä. Myöhemmin lisää kuvia ja tarinaa päivästä.

Ikäkriisiä

Kyseinen taiteilja on Jupu.

Tehokasta (or not)

Lomat on toistaiseksi vietetty ja palattu turvallisesti arkisiin kuvioihin ja töihin. Ensimmäinen työviikko oli kovin nihkeähkön oloinen, sillä kyllähän se vihlaisee kun loman aikainen heräämisen ajankohta onkin yhtäkkiä lounasaika. Univelkoja oli ja tuli, mutta ehkä tämä rytmi tästä pikkuhiljaa palaa taas kohdilleen. Joskus ainakin. Lomalta paluuahdistustakin oli havaittavissa mittavissa määrin, en muista koskaan kärsineeni moisesta oireyhtymästä aikaisemmin. Tai sitten syy oli siinä, etten edes muista koska minulla on viimeksi ollut täysimääräinen kesäloma. Eipä niistä pätkälomista ole tarvinnut kärsiä mitään ahdistuksia suuntaan, taikka toiseen.

Olen tuossa kahlaillut loma-aikaisia kuvia lävitse. Ehkä ensi kerralla harkitsen otanko kameran mukaan, vai en. (otan kuitenkin, vaikka nyt uhoan nyt muuta) Sen vajaan tuhannen kuvan selaaminen ja lajittelu on aika tuskaisaa ja ennenkaikkea aikaa vievää puuhaa. Toki olihan reissuja niitä ajettuja kilometrejä 4300 ja neljä eri maata, joten kuvattavaakin oli. Ainakin hiekkarantoja, hiekkaa ja tuulta. Sitä kuvasaastetta reissunpäältä on luvassa tänne joskus myöhemmin, olettaen siis että ikipäivänä osaan päättää mitä kuvia täällä tulen julkaisemaan. Lupaan julkaista kuvan ainakin ihanasta, muodokkaasta ja raidallisesta pepusta.;)

Muuten ei kai ole mitään marmattamisen aihetta, valitettavaa tai kitistävää. Voisinko sanoa sen jopa ääneen. Uskallanko. Olen ihan onnellinen nainen. :))