Takana neljä tuntia yöunia ja heräsin taas varsin levottomiin ajatuksiin ja olotiloihin. Läheisyyden kaipuu oli varsin voimakas, mutta Hani nukkui useamman sadan kilsan päässä omassa sängyssään. Että se siitä sitten, valitettavasti sitten piti ihan yksin pyöriä sängyssä ja kaipailla. ÄH. Turhautunut huokaus. Juuri tällä hetkellä tämä etäsuhteilu toi esiin se karvaamman puolen, mutta toivottavasti Hani pääsee tulemaan viikonloppuna tänne. ON ikävä. Haluan halia ja pusia. Tästä postauksesta tulikin kunnon teiniangstitilitys, saas nyt nähdä annanko tämän teksin jäädä näkyville. Tiedän, että päivän valjetessa kontrollifriikki ja järjen ääni ja ylijärkevä Neiti (=minä itse) haluaisi kovasti deletoida tämän viestin. Hemmetti, saahan sitä omaa Haniaa kaivata ja en varmasti ole se ensimmäinen joka etäsuhteilee...
Odotan taas etukäteen ärsyyntyneenä työpäivää ja kaikkien niiden lähes eläkeikäisten nais-ihmisten heteroidylli vuodatuksia. Tiedän myös, että heitä ärsyttää suunnattomasti kun en halua henk.koht. kertoa kaikkea elämästäni ja arjestani, sen verran kärkkäitä ja häpeämättömän suoria uteluita siviilielämästäni on tullut. Noh, se työyhteisö ja varmaan minäkään en vielä ole valmis kertomaan kahvipöydässä paljastuksia naissuhteesta ja -rakkaudesta. Edelleenkin kyllä pohdiskelen työyhteisön hyvin butch-tyyppistä atk-puolen ihmistä ja hänen suuntautumistaan, mutta se 0n varmaan taas tuo minun liian vilkas mielikuvitus mikä tekee tepposensa. Jännä persoona kyseessä joka tapauksessa, oli hän sitten lintu tai kala tai jotain siltä väliltä.
Lähdenpä tästä keittämään kahvia, jos edes sen avulla saisi tästä päivästä siedettävämmän.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti