Pakkasmaisemia ja muuta mutinaa

Mökkiseudulta eteläsavolaisia pakkasmaisemia. Jäinen kuva on otettu mökin sisäikkunasta, eli einiintalviasuttava- mökki oli oikeasti haasteellinen pitää lämpimänä, kun ulkona oli -30 astetta pakkasta. Nyt kuitenkin mieleni tekisi paistaa joulutorttuja, joita en ennnen joulua muistanut paistaa. Siis ihan oikeasti en muistanut ja se on harvinaista kaltaiselleni herkkuperseelle. Järki kyllä kehoittaa vakavasti hillitsemään tätä pystyssä heilumista, ehkä se kuume laskisi paremmin kuin malttaisin olla paikallani. Mutta kun en malta, en tahdo. Niin.

Vakuutusyhtiölle on myös jätetty korvausvaatimus ajon keskeytymisestä teknisen vian vuoksi. Olen vaan todella, todella skeptinen ja epäilen päätöksen tulevan hylättynä joko kokonaisuudessaan tai ainakin osittain. No kaikki mitä sieltä takaisin saan on hyvästä, sen verran runsaasti olen vakuutusmaksuja autoilevan urani aikana maksanut. Odotellaan, odotellaan.

Niin ja se auton ostaminen on yhä ihan hemmetin hankalaa, eri toten hankalaa siitä tekee se kuinka pääsen koeajamaan autoja kun tuo rakas raato lojuu yhä pihamaalla kohta puolimetrisen hangen alla. Pitää ensin tervehdyttää itseni, ennenkuin pääsen siirtämään autoa isän kotikorjaamolle. Olettaen että se auto tällä kertaa suostuu lähtemään liikenteeseen. Mielenkiintoisia myytäviä autoja on aivan liian paljon ja mitä enemmän asioita tutkiin, sitä hankalemmaksi asiat menee. Tähän kun lisätään luontainen skeptisyys automyyjiä kohtaan ja kohtuuton piheys, niin yhtälö onkin aika hankala. Kyse on kuitenkin vain auton ostosta, ei mistään rakettitieteestä. HÖH. Tämä minunkin pitäisi muistaa.

Harmistusta tuasen

Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi. Taitaa nyt tuo pakkanen tehdä tepposensa auton starttimottorille. Raato lepäilee nyt tuolla talon pihalla ja odottaa että saisin se viikonloppuna ajettua isälle korjattavaksi. Ellen sitten päätä vielä kerran investoida ja ajan auto korjaamoon, maksoi lysti nyt sitten mitä tahansa. Toki voisin tehdä varovaisen etukäteiskyselyn korjaamoon siitä, mitä moinen korjaaminen mahtaisi maksaa. Niin ja se suurin jos on varmaan se, että suostuuko auto käynnistymään ylipäätään. Kaikenlaista harmistusta sitä sitten niin.

En tiedä, en osaa päättää ja sisäinen pihipihipihiNeiti koettaa nyt roikkua tyhjän kukkaron nyöreissä tiukasti.

Uuden auton katselu on kovassa käynnissä ja tarjouskierroksia on meneillään. Siinähän sitä blondina ja ummikkona autonostajan onkin loistava mahdollisuus maksaa ylihintaa ja tulla oikein kunnolla huijatuksi. Voi ei, nyt kyllä maalailen piruja seinälle. Voi :(

Joulu oli ja meni. Hyvä niin. Mökkeily oli hauskaa, mutta pakkaskelit aiheuttivat oman päänvaivansa einiintalvivarustellussa mökissä. Halkoja on hakattu, puita sahattu ja lämmitetty uuneja ihan urakalla. Vaikka elämä on hemmetin paljon helpompaa kaupungissa, niin oma viehätyksensä moisessa elämäntavassa on. Täysin tuhmakaan en ilmeisesti ole ollut, sillä lahjat olivat kovin mieluisia ja mukavia. Ehkä eräästä tietysti lahjasta tulee vielä tänne kuvamateriaalia, sen verran mukava ja hilpeyttä herättävä juttu se on. :) Jos vaan rohkene moista materiaalia julkaista, tosin onhan noita moraalisesti arveluttavia kuvia nähty täällä blogissa ennenkin.

Mökkiseuralaiseni on nyt virusperäisen flunssan kourissa punkan pohjalla, joten enköhän minäkin moisen taudin onnistu haalimaan itselleni. Niinkuin kaikki muutkin hyppykupat mitä vaan liikenteessä sattuu olemaan, eli perusoptimistina tuota tautia odotellessa menkööt tämä loppuvuosi. Toivottavasti uudesta vuodesta tulee tätä kuluvaa vuotta rauhaisampi, voin ainakin toivoa niin. Toki sen rauhallisuuden saa ilmeisesti aikaiseksi ihan kemiallisestinkin, eli jotain sopivan  turruttavaa lääkeainetta vaan riittävästi naamaan, niin elämä olisi ainakin hajutonta ja mautonta. Siitä onnellisuudesta tosin en tiedä. Viisaat väittävät näin, henkilökohtaisesti ei ole aiheesta juurikaan kokemusta.

Uutta vuotta kohti joka tapauksessa mennään, se kai on pääasia. Valoisuus lisääntyy, työt jatkuu, elämä jatkuu ja asiat muuttuvat ja etenevät jokataholla ja kaikkialla. Kuten pitääkin. Nih.

Sitä sattuu ja tapahtuu sitten

En ole koskaan ollut suuremmin joulun ja kaiken sen hössötyksen perään, enkä sitä ole näköjään tänä vuonnakaan.Viime tippaan jättämäni jouluvalmistelut kuivuivat lähes kasaan innostuksen puutteeen ja vallitsevien yllättävien olosuhdemuutosten takia. Joulukuusikin jäi hommaamatta ja erinäiset tulossa olevat muutokset elämässä pistivät vähän joulun ja muunkin ajan suunnitelmia täysin uusiksi.

Hani muuttaa vuoden vaihteen jälkeen työnperässä kauas, kauas pois, eli noin 400 kilsan päähän. Minä puolestani jatkan duunejani täällä Savon maisemissa, joten muuttolaatikoista, pakkaamista, hampaiden kiristelyä ja sekasortoa taas tiedossa. Siinähän sitä sattumia ja ihmetystä onkin ihan riittämiin...

Kaikesta yllättävästä hämmennyksestä huolimatta. Hyvää Joulua meille kaikille :)

Hyviä jouluja vaan

Vaikka itse en nyt niin paljoa rakastakkaan tätä juhlaa, niin Hyvää Joulua kuitenkin kaikille. Menen tänään vielä normaalisti "töihin" ja sitten minullakin on vapaata. Joulu omalta kohdaltani menee varmaan vanhempien luona oleillessa ne pakolliset päivät ja sitten kutsuu oma koti ja omat puuhat. Hani mene omien vanhempiensa ja läheistensä luo, eli tämä joulu menee näin erillään ainakin osittain. Missähän se minun joulumieleni taas on... no ehkä se tulee vielä.