Räpsäisyjä

Kissaroikaleet ovat todellisia sohvanvaltaajia, tai tässä tapauksessa kai enemmänkin sohvatulinvaltaajia. Moiset rontit kehtaavat vielä olla närkästyneitä kun heidät ajetaan pois makoisilta nukkumapaikoiltaan. Itsekkäät ihmisetkin haluaisivat välillä istua sohvalla ja tuijottaa tellua...

Pienen kissan elämää

Pikku paskavarvas osaa olla myös mukava suloinen ja lutuinen olento. Tänä aamun herätys oli vasta kello 6.30, ehkä huomenna se herätys olisi  kello 8.00. Kiva toivoa ainakin näin. Päivä kissalla on mennyt lokoisasti syöden ja nukkuen, joten luulisi akkujen olevan varsin hyvin latautuneet illan ja aamun riehumisia ajatellen. Toki se,että varahoitajan akut piiputtavat punaisella ja tyhjinä on täysin toisarvoista niinkaun kuin vessa pysyy siistiinä ja ruoka tuodaan nenän eteen. Vaikka eläin aterioi todistettavasti välillä ruohoa, sonta on pysynyt tällä kertaa hiekkiksen ulkopuolella. Eikun siis-s öh sisäpuolella. Univajeinen varahoitaja hörisee omiaan.  Niin-n ja kissan naamaa ei ole ruohokuvassa summennettu tunnistamisen välttämäiseksi, se vaan on niin hemmetin nopsa.Siis heiluttelemaan sitä päätään, pään sisällön vikkelyydestä tai tahmeudesta ei vielä ole todisteita.

Kissa

Tuholainen ja suloisen tuholaisen tuhoja. ;)

Puuuh

Syvä huokaus. Outo kuvio, outoja asioita. Miksi, minkä takia, mikä motiivi minulla on? No on minullakin motiivi, mutta ei varmasti mitään sellaista mitä ensimmäisenä uskoisi tai olettaisi. Tässä roolissa minun ei varmaan kannataisi toimia näin kuin toimin, mutta enpä minä ennenkään ole mitään mistään älynnyt. Toivottavasti ystävä malttoi mielensä, kuunteli ja antoi mahdollisuuden toiselle selittää. Toivottavasti kuulen sieltäkin suunnalta hyviä uutisia.
Rakkaus on kaunis sana. Yhä edelleen, kaikesta huolimatta ja varmaankin juuri sen takia.

Pieni kissa oli jo kotiutunut uuteen kotiinsa. Arkuus ei ole kokonaan poistunut, mutta ruoka maittaa, sohvannurkka on löytynyt nukkumiseen ja raapimapuun ihmeellisyyskin on jo kokeiltu. Kehrääminen on erittäin kovaäänistä ja leikkiminenkin luonnistuu. Kunhan nuori herra vielä reipastuisi, ei hänen tarvitsisi olla moinen ujo piimä omassa kodissaan...

Kissa, kissa, kissa ja vähän muutakin

Bloggausakkujen lataus kesti tällä kertaa näin kauan. :)

Kissalapsi lähti uuteen kotiinsa. Nyysk :( Olo oli jotensakin orpo tänä aamuna kun ei ollut ketään, eikä mitään missään. Mälsää. Ei se kissan hiekkalaatikon siivoaminen ollut nyt kurjaa, eikä sekään että se pentu riipi mullat kukkien juurilta lattialle. Tai että kissalapsi varasti makkarat leivän päältä välittömästi kun selkänsä käänsi. Kaipaus sentäs.

Pitkästä kotimatkasta stressaantunut kissaherra oli tehnyt yllätyksen matkalla uuteen kotiinsa. Liekkö kyseessä haiseva vastalause pitkälle muuttomatkalle rannikkoseudulle, vai vaan uusista asioista stressaantunut vatsa. Sotku kuljetuskopassa oli yhtäkaikki kuulema ollut melkomoinen ja haju kiitettävä. Pienelle kissalle tuli eilen paljon uusia asioita. Pitkä automatka, ensimmäinen pakollinen pesu,  (kukas sitä nyt kakkaisia varpaanvälejä itse alkaisi putsaamaan) ja täysin uusi koti. Aamulla kissa oli kuitenkin nukkunut jo lokoisasti sohvan nurkassa, eli kaikki hyvin siellä suunnalla ja uudessa kodissa.

Muuten maailma pyörii vakaasti ja elämän etenee. Leppoisaa elämää, ilman suuria draamoja kenenkään kanssa. Keskityn seurailemaan muiden draamailuja enemmän tai vähemmän kummastellen, koettaen johonkin väliin sanoa "viisauden" sanoja. Järjellä ajateltuna asiathan ovat niin tavattoman helppoja, mutta kun... ja ne paljon puhuvat kolme pistettä. Järki ja tunteet kun eivät tunnetusti kulje käsikädessä, tämän voin allekirjoittaa ihan itsekin. Itseään, tunteitaan ja sisintään kannattaa kyllä kuunnella. Totuus tulee esille, se fakta kyllä pitää yhä edelleen paikkansa. Tämä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, mutta sitä totuutta odotellessa ei kuitenkaan kannata satuttaa itseään tarpeettomasti. Ne/me naiset ovat kyllä melkomoisia otuksia :))

Alakerran perheen isi on hieronut kanssani viimeaikoina kovasti juttua. Ollaan satunnaisesti törmätty pihalla ja onpas hän yllättävän puhelias ja mukava mies. Eilen illalla keskusteltiin autoista ja Saksan tuontiautoista erityisesti. Puheenaiheet olivat varsin mielenkiintoisia ja tätä tuontiautokeskustelua voisin jatkaa kyllä hänen kanssaan vielä pitempäänkin. Itselleni tuli jo vilu siinä pihalla höpötellessä ja mies olisi vaan halunnut höpöttää ja höpöttää ja höpöttää. Ehkä hän oli vaan onnellinen päästessään ulos lepuuttamaan korviaan neljän lapsen ja kiukkuisan vaimon perheidyllistä.  ;)

Nuori Poika

Hop

Perjantai. JEE. Viikonloppu JEE JEE. Tiedossa ei ole mitään erikoista, kunhan vaan olen muuten vaan iloinen. On mahdollisuus nukkua  pitkään, tehdä hyvää ruokaa, nauttia vaan rauhaisasta paikallaan pysyvästä elämästä.

Haaveissa olisi päästä koeajamaan muutama auto, tehdä varmuuskopiot vihdoinkin kondikseen kuvista, päästä lenkille ja ulos. Kenties uintireissu voisi olla kiva. Ilmassa on ollut myös aavistu kissanpennun tuoksua, ehkä, siis ehkä, sijoitan hetkeksi punaisen kissanpennun luokseni odottamaan uutta kotiaan. Katsotaan nyt kuinka suunnitelmat etenevät. Tahtoni olen asiassa ilmaissut, joten ehkä kodissani on pienen kissamirrin mentävä tyhjä aukko. Katsotaan nyt, asiat selviävät tässäkin asiassa.

Tämän  aamun poskilihaksia kramppaavat keskustelut käytiin aggregaatista.

Aggregaatti (polttomoottori-generaattori) on laite, joka tuottaa suoraan sähköä esimerkiksi bensiini- tai dieselmoottorin voimalla. Aggregaatti on useimmiten siirrettävä ja sen tyypillisiä käyttökohteita alueet, joihin sähköverkko ei ulotu tai sähkön jakeluhäiriön varalta tarvitaan nopeasti varavirtaa.

*tirsk* Keskusteltiin sen tarpeellisuudesta ja käyttöfunktiosta noin niinkun omakotitalon yläkerran asukkina. Pakokaasuista ja käyttömukavuudesta keskusteltiin kovasti, käyntiäänestä puhumattakaan.Tosin voidaan myös ajatella, että dieselmottorin jytke peittää taas muita, kenties häiritseviä ääniä alleensa.Oli ne äänet sitten alakerran kiljuvat ja vauhkopäisenä loikkivat ipanat tai muu oopperalauluun verrattavissa oleva kiekumiskonsertti jossain muualla.

Jaa-a, en mie sitä nyt varmaan niin usein tarvii. Toki siihen hädän hetkeen olisi syytä varustautua hyvin, ei ole kiva jos sähkö loppuu väärässä hetkessä ja paikassa. Ei totisesti ole, sen verran omakohtaista viimeaikasta kokemusta tästäkin ikävästä seikasta on. Onneksi olen kuitenkin jo se "ikääntyvä" daami eläkepäiviä odotellessa, joten tuo virran tarvekin on varmasti vähenemään päin. Kyl mie pärjään nykyisilläkin konsteilla. :))  *Tirsk uudestaan*

Niin-n ja sakset eivät nyt olleet mitään niin järkyttävän pahaenteistä, vaikka yks jos toinen taho asista hämmästyneen ja hetkittäin jopa huolestuneen kyselyn pisti pystyyn. Ihan rauhassa vaan.

Juu-u. Ja mie olen ihan ällöttävän hyvällä päällä, melkein ilman mitään näkyvää suoraa syytä. Hyvä näin.

Kissa(t)

Kotikissa innostui yllättäen lauantai-illan perinteikkäästä Avara Luonto-dokkarista. En tiedä mikä kissaa niin kovasti kiinnosti, mutta herkeämättä hänen kuitenkin piti tapahtumia tuijottaa. Välillä neiti kävi jopa tarkistamassa telkkarin takaaa, minne sen lajitoveri oikein loikkasi. Varsin söpösen näköistä puuhaa, ettenkö sanoisi.



Voi mirri mitä män tekemään :(

Aina mirrit eivät ole mukavia ja suloisen pehmoisia silitellä. Näinkin voi käydä kun mirri ja emäntä on erimieltä aikatauluista ja siitä onko hyvä idea piilotella sängyn alla. Niin-n ja kissa säilyi vammoitta tässä kohtaamisessa, emännän ranne ja valtimo ei. Ja verta riitti... :( AU!

Kaikenlaisia hämmästelyitä

Yhä vaan ja edelleen jaksaa hämmästyttää nuo hakusanat, millä porukat ovat tänne eksyneet. Tämän vilkaisun perusteella voisi pikaisesti pääteltä, että ihmiset ovat kovin selkäsairaita ja seksistisiä. 54.5 lumbago on ollut kovin suosittu hakusana ja erikoisin sitten huora herra. Jep, jep. Tästä blogista löytyy sekä huoria, että herroja..

Tänään pitkästä aikaa on tiedossa hieman erilainen työpäivä. Pääsen/joudun suoriin asiaskontakteihin puhelimitse. Eilen jo vähän verestin muistojani entisestä duunistani ja verenpaineet nousivat kertaheitolla. Tuota duuniako minä jaksoin reilun vuoden ihan järjissäni, ihmetellä ihan täytyy.

Sitten muutama hupaisa kuva kissaystävän touhuista kotonaan emäntänsä luona. Juu ja Ei. Hän ei ole kuollut kuvassa, vaikka siltä vähän näyttää. Tuota suurta mielenkiintoa reppuhin ja laukkuihin minä en kertakaikkiaan ymmärrä, mikä siinä niiden päällä makoilussa on niin hauskaa. Tässäkin on pehmyt sänky, minkä päällä on kova reppu ja sen repun päälle hän sitten menee. Ei voi ymmärtää. Vai liekkö sitten taktiikkana joku omistussuhde juttu, hän merkkaa kaikki tavarat omikseen vaikka sitten karvaamalla ja makoilemalla niiden päällä.

Lempiloota

Vierailevan tähden eräs lempipaikoista, laatikossa on monta koloa mistä on helppoa kytätä ja rauhaisaa nukkua, sekä leikkiinkin laatikko koloineen soveltuu mainiosti.

Vieraileva tähti

Tykkää nukkua Hanin kanssa Muumilakanoissa, opiskella mm. englantia, järkkärin ohjekirjaa ja tutkia kovalevyn sisätöä ulkoisesti, jahdata näytönsäästäjää, sekä kyylätä ohjikulkijoita ikkunasta.

Aamuherätys

Vierailulla oleva Hanin kissaneiti päätti herättää minut tänään aamulla kello 7. Olin kissan kanssa hieman erimieltä siitä, onko kyseinen kellonaikaa sopiva vapaa-aamun heräämishetki. Keskusteluissa jäin tietenkin alakynteen, joten ainut keino vaientaa juttupäällä oleva kissa oli herätä antamaan kissalle huomiota ja ruokaa. Hani itse ei tietenkään herännyt kissan mekastukseen ja jatkaa yhä makoisia uniaan. Kissakin poistui ruokailtuaan ... nukkumaan akvaarion päälle, joten minä jäin ainoana silmät ristissä kukumaan hereille. PUH. Noh, josko kohta ottaisin päivätirsat.

Albiinopartisten pesäluolassa ei ole tapahtunut selkeästi mitään mullistavaa uutta. Mammapartis ja muut altaan asukit on siirretty tosiin pyttyihin ja harkinnan jälkeen olen tehnyt varovaisen vedevaihdon. Koiras löyhyttelee evillään munia taukoamatta, ideana moisessa on kai saada vesi kiertämään paremmin pesäkolossa ja samalla näin saada happirikkaampaa vettä munille. Koiras vahtii luolan suuta tosi ärhäkästi ja malttaa hätäisesti käydä syömässä suuaukon eteen tipautettua ruokaa. Muuten ukkopartis keskittyy täysipäiväisesti jälkikasvunsa vahtimiseen ja hyvinvoinnin turvaamiseen. Osa munista on jo muuttuneet oranssista läpinäkyviksi, eli alan pikkuhiljaa odotella näköhavaintoja uusista siimahännistä. Odotellaan...

Viimeyönä oli satanut pitkästä aikaa lunta, joten eilinen viimetippaan jättämäni lehtien haravoiminen pihalta ei juurikaan olisi enää voinut myöhästyä lisää. Hävettää olla näin laiska ja saamaton, ehkä ensi syksynä muistan toimia aikaisemmin.

Muutama neiti lisää

Muutama hyvää mieltä tuova kuvaotos neideistä joihin törmäsin viikonloppuna.

Kissavieras

Ennen joulua vieraanani kävi kissapersoona. Neiti tykkäsi lojua varsin lämpimän akvaarion valokannen päällä ja ei se rapsutuskaan pahaa näkynyt tekevän. Oli jännä seurata kissan erilaista käyttäytymistä minun luonani vieraissa oloissa, ainoana kissana ja verrata sitä kissan normaaleihin kotikuvioihin omassa elinympäristössään kahden muun kissan kanssa. Ero oli oikeasti aika suuri ja näin maallikon silmin katseltuna kissa näytti nauttivan suunnattomasti jakamattomasta huomiosta ja keskipisteenä olosta ilman kissakavereita. Kaipa se itsekkyys on hyvä asia, kissoillakin.