Itkeä vollotin äsken pitkät tovit liikuttavalle tarinalle kroonisesti sairastuneesta, kipeästä koirasta ja omistajan rankasta velvollisuudesta tehdä päätös siitä, koska koiran kärsimykset on aika lopettaa. Voih. Herkistyin jopa siinä määrin, että pistin koiran omistajalle osaaottavaa postia aiheesta ja viestin kirjoittaminen kaiken sen niiskuttamisen ja kyynelehtimisen läpi oli aika haastava urakka.
Muuten on ollut vain ja ainoastaan tylsää. Ulkona on satanut koko päivän vettä ja piha on ihana yhdistelmä jää-sohjo-vesisotkua. Olen uskaltautunut tasan kerran ulos viemään pahvia ja lehtiä keräykseen ja nyt sit vaivaa jo lievä ahdistus kaikesta tästä sisällä nököttämisestä.
Pipareista tuli hyviä. Lukumäärällisesti niitä tuli vaan hemmetin paljon ja kysymys kuuluu voiko pipareita pakastaa? Vien huomenna mökille mukanani ison kasan naposteltavaa, mutta ei kaksi naista niitä leivän asemasta voi syödä. Tai voisinhan minä viedä niitä pipareita myös ns.appivanhemmilleni siinä ohikulkiessani... en vielä tiedä. Joku viisas himoleipuri olisi myös voinut pistää aloittelijoille reseptiin varoituksen " paistettaessa helposti palavia" , sillä sitä ne kyllä todellakin ovat. Mustuneet piparin reunat maistuvat sitä paitsi pahalle... niin.
Tää Blogger vois myös osata päättää, millä kielellä se haluaa minun kanssani asioida. Kielet ovat onnekseni nyt kuitenkin pysytelleet suomi tai englanti-linjalla, mutta kun mitään järkeä kielimuutoksiin ei tunnu olevan. Onpahan jotain jännitystä minullekkin miettiä kumpi kieli on esillä seuraavalla kirjoituskerralla ;)
Outoa, outoa joka tapauksessa on tuokin.
1 kommentti:
Minäkin tein eilen pipareita :D. Peltirasiassa ne kyllä säilyy pienen ikuisuuden!
Mä oon kans ihmetellyt tätä bloggerin kielen vaihtelua. Olisin tahtonut pitää englanninkielisenä, kun siihen on niin tottunut, mut aina se pompsahtaa jossain vaiheessa suomeks.. outoo on joo.
Lähetä kommentti