Työttömän kolmas viikko alkoi juuri ja tähän rentoon ja melkein aikatauluttomaan oloon on jo alkanut tottua. Ei tee enää tiukkaa nukkua aamulla pitkään, siis minun tapauksessa jonnekin puoli kymmeneen ja yökukkumisetkin onnistuu yö yhteen ihan kevyesti. Minun varmaan pitäisi tuntea pisto sydämmessäni tästä "lomailusta", mutta hemmetti vie minä olen varmasti tämän hengähdystauon ansainnut.
Olen tuossa aloittanut muutamia varsin mukavia liikuntaharrastuksia ihan ohjatuissa ryhmissä. Liikunta näkyy tekevän hyvää ihan oikeastikin ja työn jumiuttamat lihakset ja muut krampit/jännitykset alkavat pikkuhiljaa helpottua. Olo alkaa olla jotenkin "uudelleenherännyt" kun energiaa riittää muuhunkin kuin siihen vain välttämättömään, sen verran kuluttavaa tuo "kakkaduuni" kuitenkin oli.
Nyt minä nautin tästä kaikesta, onnellisena naisena. Uskon myös, että läheiseni ovat samaa mieltä minun nykyisestä olemuksestani, en kuulema ole enää se kärtty, aika kipeä ja väsynyt vinkuva ämmä, joka kärsi ainaisesta univajeesta. Puuh. Olen tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti