Olo on edellenkin hämmentynyt, mutta jotenkin hyvinkin helpottunut. Odotan yhteydenottoa vanhempieni suunnasta, enkä halua itse tuputtaa selityksiä ja juttuja aiheesta, elleivät he asiaa ota esille. Menee varmaan oma aikansa ennenkun he asian ymmärtävät/hyväksyvät, mutta luulen heillekin olevan suurin asia minun onnellisuuteni. Tai toivon ainakin vilpittömästi sitä. Isoveljeni oli saanut kaikkein isoimman hepulin asiasta ja hänen erittäin outo kommentti pikkuveljelleni oli huoli siitä, kuinka hän (isoveli) voi olla minun kanssani kahdenkesken enää ikinä. Voi taivas... on se jännä että minusta tuli pelottava persoona heti yhden sanan jälkeen, se sisko on lesbo.
Kun ja toivottavasti asiasta voidaan jossain vaiheessa keskustella ja he oivaltavat varmasti sen, että en minä ole muuttunut miksikään tässä 1½ vuoden aikana, jonka olen ollut Hanin kanssa. Ehkä he kuvittelevat, että tämä on joku uusi ja erikoinen kokeilu joka menee kenties ohi. Meillä ei ollut mitään puhetta seurustelun kestosta, eli he eivät tiedä sitä miten vanha asia tämä jo minulle on.
Äiti kutsui ensimmäisessä puhelussa meidät käymään kotikotona yhdessäkin, mutta sen aika ei ole mielestäni vielä. Haluan ensin käydä siellä yksin kuuntelemassa ihmisten ajatuksia ja tunteita. Äidin kysymys siitä, tietääkö Hanin vanhemmat ihmetytti minua myös. Tietäähän he, sillä Hani oli kertonut lesboudestaan ja vuosia vuosia sitten ja minä vierailin heidän luonaan heti ihan seurustelukumppanin ominaisuudessa. Ehkä äiti kokee tulleensä loukatuksi kun en suoraan asiaa hänelle ole ilmoittanut, en todellakaan tiedä.
No katsotaan mitä tuleman pitää. Asia saa nyt olla ja hautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti