Niin ja jouluterveiset myös vanhempien koiraneidiltä. Neiti on taas kuten kuvasta näkyy, valitettavasti aika pulskassa kunnossa. :( Ja nykyisin neiti on vielä niin pirun herkkänahkainen neiti, että kaikesta voi alkaa mököttämään ja mieltään osoittamaan. Neidin tuntiessa olonsa kaltoinkohdelluksi koira kääntää mielenosoituksellisesti selkänsä ihmisille ja katselee kattoa ja lattianrajan jalkalistoja samanaikaisesti syvästi huokaillen. Kuvioon kuuluu myös täydellinen kuuloaistin kadottaminen, kovalla komentamisella koira kyllä tottelee, mutta ei todellakaan tee sitä mielellään. Ei auta lahjominen lenkkeilyllä eikä namipaloilla, neiti on loukkaantunut sen aikaa kun suvaitsee olla ja sitten kun hänestä armeliaasti siltä tuntuu voi neiti harkita taas kontaktin ottamista. Hän on siis todellinen herkkis-persoona ja tähän kun yhdistetään kovien äänien arkuus, vanhenmiten pahentunut eroahdistus ja hyvin onneton pentuaika lauman alistetuimpana jäsenenä, niin välillä on kyllä tekemistä tämän pakkauksen kanssa. Ihana se silti on, ehdottoman ihana ja koko perheelle rakas koiraneiti omine pienine hupsutuksineen.
Ja kuvan ottohetkellä kopassa murjottava neiti oli loukkaantunut siitä, kumpi menee ensi ulos ovesta, koira vai minä. Ja kun minä sen taistelun voitin, niin tuloksen oli tämä. Koira kieltäytyi menemästä enää laisinkaan ulos ja marssi mielenosoituksellisesti koppaansa murjottamaan. Koira inhoaa myös kuvattavana olemista, ilmeisesti hän kokee sen jotenkin uhkaavaksi ja senkin takia koira on hieman kärsivän oloinen tässä otoksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti