Mikähän ihme kesähuuma ja -innostus minulle on tullut. Olen viime aikoina tehnyt todellakin minulle epätyypillisiä asioita. Esim. tänään kävin katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa naisten Supersarjan pesäpalloa. Samaisella reissulla kävin heittämässä kevyttä smalltalk-keskustelua minulle tuntemattoman naisen kanssa ihan tarkoituksella. Minä en koskaan, ikinä ole aiemmin ottanut näin suorasti itse kontaktia vieraisiin ihmisiin muuta kuin ihan vain pakon edessä. Outoa on tämä nyt. Alkaako minun epäsosiaalisen ihmisen suojakuori vihdoinkin murentua... Niin ja tiedoksi kaikille, en siis ollut siellä pesäpallo-ottelussa mitenkään iskemismielialalla liikenteessä.
Viime viikolla elämäni ensimmäistä musiikkikabaree esitystä seuratessani itkeä tirhustin julkisesti ravintolassa kuullessani erittäin koskettavan tulkinnan Molitva-kappaleesta. Esittäjä osasi laulaa kappaleen sekä suomeksi, että alkuperäiskielellä. Noloa itkeskellä noin herkästi, mutta kun mie niiiiiiin tykkään siitä kappaleesta.
Olen myös oudosti alkanut bongailemaan hieman "vinoutuneita" tyttösiä tuolta ulkoelämästä ja aika usein havainnot tuntuvat osuvan yksiin todellisuuden kanssa. Niin-n, siis mikä ihme minua oikesti vaivaa???
Äidistä sen verran, että hän sai tulokset lääkäriltä. Mitään epilepsiaan viittaavaa ei ole, joten 3 kuukauden ajokielto peruttiin ja syytä huoleen ei ilmeisesti enää ole. Ihana juttu :) Välit vanhempiin on jotakuinkin normaalit, vaikka nyt kaapista ulos heille tulinkin. Asiasta ei olla sen ihmeemmin keskusteltu, mutta hyvä näin toistaiseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti