Punaisessa Langassa on jännä herra vieraana juuri nyt. Tähtitieteen professori Esko Valtaoja ja aiheena on Tiedemiehen usko, toivo ja rakkaus. Erittäinen mieleenjäävä, persoonallinen herra ja saataa olla, että käyn jopa kaivelemassa kaverin kirjoja esille.
Vietän täs yksinäistä iltaa jälleen kerran siiderilasin kanssa. Mitähän se mun maksa tästä taas tykkää ;). Takana on mielenkiintoinen harjoittelupäivä rakennuspiirrustusten ihmeellisen maailman parissa ja en oikesti muista koska olisin harmissani työpäivän loppumisesta. Tänään olin harmissani, ja en olisi halunnut jäättää mielenkiintoisia tutkiskeluja kesken.
Ilmeisesti minä sitten viihdyn nykyisessä työharjoittelupaikassa. On muutenkin ollut outoa havaita itsestään uusia piirteitä ja ehkä minä sitten olen kasvanut/muuttunut ihmisenä sitten edellisen "järkevän" työpaikan. En nykyisin kaipaa ympärilleni ihmisiä, tykkään näköjään nysvätä ihan yksinäisyydessä ja omissa oloissani ja enkä edes suuremmin jaksa pohtia mitä muuta miettii minusta. Oikesti aika helpottavaa oivaltaa, että ei minun tarvitse olla niinkuin kaikki muut ovat, saan olla just sitä mitä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Outoa moinen. Ehkä joskus olen ottanut enemmänkin paineita keskivertoihmisen malliin sopimisesta. Olen hämmästyksekseni huomannut pitäväni nykyisessä työympäristössäni suorapuheisten ja reippaiden miespuoleisten työkavereiden seurasta. En oikeasti jaksa suuremmin näitä keskiluokkaisia, hyvin perinteisillä mielipiteillä varustettuja 60v täti-ihmisiä, sillä ne yhteiset puheenaiheet ja elämäntarinat ovat aika vähissä. Arvostan heidän elämänkokemusta ja muuta tietotaitoa, mutta tuo arki nyt ei vaan oikein kohtaa heidän kanssaan.
Olen siis tehnyt mielenkiintoista itsepohdiskeluita viime aikoina. Varsin hyvä idea päivitellä omia mietteitään ja käsityksiään omakuvasta/persoonallisuudesta.
Tänään tein jotain ekaa kertaa elämässäni. Leivon piparkakkutaikinan jääkaappiin tekeytymään huomista varten. Toivottavasti huominen paistoprosessi onnistuisi... Niin ja piparkakkumausteseoksen tuoksu säilyy käsissä näköjään aika tiivisti.
Hani meni mökille jo tänään ja minä ajattelin lähteä ajelemaan sinne perjantai-iltana. Tykkään siitä paikasta aivan älyttömästi ja on vähän surku, etten minä voi olla sillä jo nyt. Mitenkähän Hania nukuttaa siellä yksin, sillä viimevuosina minä olen ollut lähes aina Hanin mukana mökkeilyreissuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti