Onpas haikeaa

Se työharjoittelun nimikkeellä oleva työ loppui. Olen oikeasti hyvin suruissani asiasta, sillä hetkittäisistä vitutuksista huolimatta tykkäsin kyllä porukasta ja niihen huumorista ja alakin tuntuu ihan oikeasti erittäinkin kiinnostavalta. Puheissa heiteltiin mahdollisuuksia oppisopimuskoulutukseen. Siis, jos täällä olisi alan koulutusta alkamassa lähitulevaisuudessa johon sen oppisopimuksen voisi yhdistää. Ajattelin tuossa heti ensi viikolla soitella koulutuksen järjestäjällä, millaiset tiedot heillä mahtaa asiasta olla. Oli varsin kiva kuulla olevansa, jämpi, reipas, vastuuntuntoinen, oma-aloitteinen ja ahkera ja ja ja.... :) No joo, ehkä koko totuus ei heiltä tullut kuitenkaan, mutta itselleni kyllä jäi fiilis että kyllä he minusta tykkäsivät. Tykkäsivät siitä huolimatta, vaikken niin suuna päänä siellä esillä ollutkaan omia ideoitani tuputtamassa ja ylisosiaalisena höpöttelemässä. Edellisessä, varsin monotonisessa tehdastyössä olin jo onnistunut kylvämään mieleeni epäilyksen siemenen siitä, että enhän minä nyt mitään muuta voi osata enää tehdä työkseni kuin tätä tylsää, kaksi nappia ja painallus-rutiinihommaa. Nyt oli ehdottomasti ihaninta huomata, että kyllä minä osaan ja pärjään ihan muuallakin. Tekee nannaa sille itseluottamukselle ja itsensä arvostamiselle huomata moisia.

Ens viikko vielä tuota harjoittelun läpikäymistä kurssilla ja mitä muuta loppuselvityksiä siinä tuleekin eteen. Sen jälkeen olenkin vapaa taas tekemään mitä haluan. HÖH.

Illan tuumailuja

Punaisessa Langassa on jännä herra vieraana juuri nyt. Tähtitieteen professori Esko Valtaoja ja aiheena on Tiedemiehen usko, toivo ja rakkaus. Erittäinen mieleenjäävä, persoonallinen herra ja saataa olla, että käyn jopa kaivelemassa kaverin kirjoja esille.

Vietän täs yksinäistä iltaa jälleen kerran siiderilasin kanssa. Mitähän se mun maksa tästä taas tykkää ;). Takana on mielenkiintoinen harjoittelupäivä rakennuspiirrustusten ihmeellisen maailman parissa ja en oikesti muista koska olisin harmissani työpäivän loppumisesta. Tänään olin harmissani, ja en olisi halunnut jäättää mielenkiintoisia tutkiskeluja kesken.
Ilmeisesti minä sitten viihdyn nykyisessä työharjoittelupaikassa. On muutenkin ollut outoa havaita itsestään uusia piirteitä ja ehkä minä sitten olen kasvanut/muuttunut ihmisenä sitten edellisen "järkevän" työpaikan. En nykyisin kaipaa ympärilleni ihmisiä, tykkään näköjään nysvätä ihan yksinäisyydessä ja omissa oloissani ja enkä edes suuremmin jaksa pohtia mitä muuta miettii minusta. Oikesti aika helpottavaa oivaltaa, että ei minun tarvitse olla niinkuin kaikki muut ovat, saan olla just sitä mitä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Outoa moinen. Ehkä joskus olen ottanut enemmänkin paineita keskivertoihmisen malliin sopimisesta. Olen hämmästyksekseni huomannut pitäväni nykyisessä työympäristössäni suorapuheisten ja reippaiden miespuoleisten työkavereiden seurasta. En oikeasti jaksa suuremmin näitä keskiluokkaisia, hyvin perinteisillä mielipiteillä varustettuja 60v täti-ihmisiä, sillä ne yhteiset puheenaiheet ja elämäntarinat ovat aika vähissä. Arvostan heidän elämänkokemusta ja muuta tietotaitoa, mutta tuo arki nyt ei vaan oikein kohtaa heidän kanssaan.

Olen siis tehnyt mielenkiintoista itsepohdiskeluita viime aikoina. Varsin hyvä idea päivitellä omia mietteitään ja käsityksiään omakuvasta/persoonallisuudesta.

Tänään tein jotain ekaa kertaa elämässäni. Leivon piparkakkutaikinan jääkaappiin tekeytymään huomista varten. Toivottavasti huominen paistoprosessi onnistuisi... Niin ja piparkakkumausteseoksen tuoksu säilyy käsissä näköjään aika tiivisti.

Hani meni mökille jo tänään ja minä ajattelin lähteä ajelemaan sinne perjantai-iltana. Tykkään siitä paikasta aivan älyttömästi ja on vähän surku, etten minä voi olla sillä jo nyt. Mitenkähän Hania nukuttaa siellä yksin, sillä viimevuosina minä olen ollut lähes aina Hanin mukana mökkeilyreissuissa.

Siideriä, siideriä

Olen nyt sotkeutunut tuohon Facebook-villitykseen. Pöh. Pöh, toisen kerran. Saatiin Hanin kanssa aikaiseksi aiheesta jo kunnon tappelu minun ajattelemattoman viestin takia Pistin viestiä Facebookin kautta eräälle hänen menneisyyteen liittyvälle ystävälle (olen itse tavannut tämän ystävän kerran IRL) ja minun viestistä tuliki sitten iso soppa. Olisi pitänyt jättää kirjoittamatta, mutta tehty mi tehty. Ja nyt Hani mököttää mulle, tosin ilmeisesi ihan aiheestakin. Tarkoitus ei ollut loukata ketään, eli pitänee varmaan jatkosssavähän miettiä mitä ja keneltä kysyy. *Huokaus*

Harjoittelussa menee ihan kivasti. Teen normipäivää kello 8-16, tällä hetkellä projektina on iso miljoonan taulukon koonti yhteen Excel-taulukkoon, mutta toivottavasti tässä tulee muutakin hommaa. Vastaanotto on ollut yleisesti poikkeuksellisen lämmin ja työpersoonat mielenkiintoisia tuttavuuksia. Keski-ikä on aika reipas naisten osalta ja kieltämättä on hetkittäin hieman sivullinen olo kuunnella mummojen juttuja kahvipöydässä heidän ihanista kullanmuru lapsenlapsistaan. Poikkean kyl muutenkin persoonana ja ulkoisesti sievistelevistä rouvaihmisistä, mut ihmetelkööt nyt mikä otus minä olen. Katsellaan nyt mihin se harjoittelu muuttuu täs ajan suhteessa.

Akvaarioonkin on tullut taas valaistus. Vihdoinkin. Kasvit ovat oikeasti kärsineet pimeydestä, mutta jos ne siitä virkoaisivat. Plussana sain uudet loisteputket sen valaisinrungon mukana, mut jääköön ne sit tuonne varaputkiksi jos noi paremmat putket sattuvat heittämään veivinsä. Saksasta on tulossa kimppatilauksena ISO tilaus, onneksi minun osuuteni tilauksen loppusummasta ei ole kuin vaivaiset 30 euroa. Olkoot tilatut tavarat sitten se joululahja kalasille, niinkun ne siitä mitään edes ymmärtäisivät.

Niin. Ja minä olen päättänyt mitä haluan itselleni joululahjaksi. Haluan korvakorut. Minulla ei ole koskaan, ikänä, ennen ollut moisia eli reiät ne pitää hommata. Haluan, haluan, haluan. Hupsu minä. ;)

Ai juu. Ja viikonlopun närkästykset aiheutti sitten minulle vaihteeksi mies. Puolituttu mieskaveri kyseli pitkästä aikaa tekstarilla kuulumisia ja siinä vaiheessa kun viestit oli miehen puolelta kovinkin paljon minua kehuvia ja imarteleviä heräsi varoituskellot kilkattelemaan minullakin. Varmistin, että herra tiesi kenelle kirjoitteli ja sitten selvisi että miehen tyttöystävä oli melkein vieressä samaan aikaan kun mies kirjoitteli viestejä mulle. Mies kyselin mun lemmen leiskunnat ja muut olennaiset ja hän siis tiesi jo aiemminkin minun seurustelevan Hanin kanssa. Äijän tekstiviestit vaan lämpenivät ja pian alkoi tippua jo tapaamisehdotuksia sun muita. Aika kakkapäämies tuokin muuten on. Omalta emännältä ei kuulema oikein irtoa kiiheätä seksiä ja sit se yritti meikäläiseltäkin jo. Viestittely loppui varsin lyhyeen kun ilmoitin etten edelleenkään ole kikkelin perään ja pillua ei multa hänelle tipu ja toivon hänen keskittyvän emäntäänsä. Mies kuittasi viestittelyn loppuneeksi siinä vaiheessa vaan lyhyesti OK-viestillä. Todella, todella epätoivosta ja halpamaista tuoltakin luomakunnan kruunulta. PYH.