sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Sunnuntaita vaan

Juu ja Joo. Huomenna olisi työharjoittelupaikasta haastattelu ja toivottavasti tärppää. Tämä luvanvarainen lusmuilu alkaa käydä ihan inhottavaksi, vaikka olen siis saanut vapautuksen noista atk-väkerryksistä ja koettanut ihan oikeastikkin hakea noita harjoittelupaikkoja. Mitä nopeammin pääsen harjoitteluun, sen parempi se minulle olisi. Suurin ongelma on vaan saada nämä "päättävät" ihmiset kiinni, sen verran paljon löytyy, kokouksia, palavereita ja yleistä muuta kiirettä. Jotenkin tuli hieman oudohko olo, kun mahdollisen työharjoittelupaikan herra päällikkö sanoi olevansa erittäin kiinnostunut minusta ja haluavansa nähdä mahd. äkkiä minut. Kuulostaa vaan jotenkin... pahaenteiseltä. Ei minussa nyt mitään niin erinomaista pitäsi olla, että ihan erittäin kiinnostunut kannattaisi olla. Outoa ol se, erittäin outoa.

Akvaarioon tulee ensi viikolla uusi valaisinyksikkö tuon rikkoutuneen tilalle. Näin minulle on ainakin luvattu, eli jippii ja muita ilonkiljahduksia sun muita tälle asialle. Toivottavasti altaan kasvit eivät ole täysin pimeydestä suuttuneet ja virkoavat vielä eloon ja uuteen kasvuun. Taistelukalatyttösiä ei tunnu saavan mistään ja pimeän akvan siivoaminen ei tunnu järkevältä/kiinnosta, eli vedenvaihtokin siirtyy nyt hetkeen jolloin minä ja kalat saadaan valaistusta lisää. Helpottaa sitä levänkin rapsimista laseista, kun näkee onko lasin ja puhdistimen välissä kasvin pala vaiko liian utelias lehtikala.

Möllöteltiin eilen telkkua katsellen Hanin kanssa ja nukahdin yllättäen Hanin syliin. Enpä ole moista koskaan ennen tehnytkään, siis nukahtanut jonkun syliin. Ällösöpöiltiin muutenkin eilen, käytiin pubissa "yhdellä" ja tykättiin toisistamme. Tuntui hyvältä. Huomasin taas katselevani silleen kiltisti naisia tuolla sivistyksen parissa, eli kai se ihan oikesti on tunnustettava tämä ilmiselvä viehtymys naisiin. En edes muista koska viimeksi joku mies olisi saanut minkäänlaisen värähdyksen aikaiseksi. Pöh. Näin se maailma oikeasti näkyy muuttuvan. Uskomatonta

2 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

joo, niin se elämä ja kiinnostuksen kohteet vaan voi muuttua. On se outoa. Kummallista ja mukavaa, ahdistavaakin välillä ;)

Vesihiisi kirjoitti...

Juu ihmeellistä on joo. En valita kuitenkaan, kyllä tämä on ollut kaiken tämän arvoista. :)