Joo. Äiti soitti juuri äsken. Yleisarvosana käydyille keskusteluille olisi hyvä, ja tämähän oli se ensimmäisen puhelu kaapista ulostulon jälkeen. Äiti alkaa sisäistää asiaa jo, mutta hänen suurin huolen aihe ja mietittävä asia on se, mitä kaikki muut ajattelee. Vitunko väliä, siis ihan oikeasti? Eipä paljon puristele minua ja koska se heitä ilmeisesti puristelee rankastikkin, niin en usko vanhempien levittelevän sukulaisilleen tietoa tyttären lesboudesta. Olisihan se mehukas juoruilun aihe, olisi toden totta. Siinä olisi hyvä muistella kaikki tapahtumat ajalta meikka-ja-kirves ja sanoa, että johan minä sillon sen tiesin, kun se niin oudosti siellä kumminkaimantädin hautajaisissa sanoi. Minä en ole missään vaiheessa halunnut tuoda lesbouttani korostetusti esille, enkä halua tästä eteenpäinkään tuoda tätä puolta elämästä sen näkyvämmin esille. Minä seurustelen ja se partneri sattuu vaan olemaan nainen.
Keskustelut äidin kanssa olivat ihan siis hyviä. Hän toivoi minun keskustelevan myös isän ja hänen siskonsa kanssa. Minun puhelinumeroni on heillä tiedossa, eli he voivat kyllä halutessaan soittaa. Minä kerron erittäin mielelläni mikä juttu tässä on kyseessä. Tästä tehdään vaan suuri numero ihan turhan takia, minä olen onnellinen ja se minulle riittää. Seuraani ja mielipiteitäni en kenellekkään tyrkytä. Harvinaisen selvät sävelet minun mielestäni. Minun elämään kuuluu kuitenkin muitakin asioita kuin vain rakkaus naiseen ja sanoinkin, ettei se asia minun elämääni hallitse, eikä otsassani lue sanaa lesbo. Keskusteltiin myös Hanin vanhempien suhtautumisesta meidän seurusteluun ja yleensä siitä miten hänen vanhempansa silloin joskus ottivat tiedon tyttären lesboudesta.
Sulateltavaa vanhemmilla ja eritoten isällä tässä asiassa näyttää riittävän, eli edelleenkin toistan itseäni ja sanon että annetaan ajan kulua. Minä olen valmis keskusteluihin, jos he sitä haluavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti