Käytiin Hanin kanssa lauantaina paikallisella pikapatikointiretkellä Kolvananuurossa. Paikka on erittäin jännittävä rotkolaakso Enon ja Kontiolahden maisemissa ja vaikka patikoitavaa matkaa on vain 5 km, en suosittele reissua huonokuntoisille tai liian kiireisille patikoijille. Se 4-6 tuntia suositelluksi matka-ajaksi ei ole ollenkaan liioittelua, sen verran runsaasti kivien päällä ja välissä pitää loikkia, pomppia, hypellä ja muuten vaan kavuta erittäin jyrkkiä polkuja. Minunkaan kuntoni ei varmaan ole se maailman huonoin, mutta niin vaan sain reisilihakseni kipeiksi kaiken sen kiipeilyn jälkeen. Tukevapohjaiset ja -vartiset kengätkään ei ole hätävarjelun liioittelua näissä kivikoissa, sillä ihan turhaan sitä ei ole luokiteltu vaikeakulkuiseksi maastoksi.
Sade hankaloittaa liikkumista rotkon pohjalla huomattavasti, mutta meidän onneksi ehdimme kiertää kivikkouoman ennenkuin sade kasteli meidän ja rotkolaakson. Rotkon seinämät kohoavat 80-100m korkeuteen eli näkymät olivat uoman pohjalta erittäin hulppeat.Kasvillisuus ja luonto oli varsin mielenkiintoinen sekoitus etelän ja pohjoisen eri kasveja ja eläinlajeja, sekä erilaista ilmastoa ja kasvuolosuhteita. Rotkon pohjalla kiemurteli pieni, viehättävän soliseva Uuronpuro.
Paikoitellen puro oli kokonaan piilossa kivien alla ja puron erikoisuutena on siellä asuvat mutu-kalat . Oli jotenkin järjenvastaista miten kalat selvisivät niin karuissa ja vähävetisissä purolämpäreissä. Kalojen valokuvaus oli haastavaa, mutta tässä todisteena kyseinen kala Hanin kädessä. (Kaloja ei vahingoitettu kuvauksen aikana)
Majavien tekemät padot olivat nostaneet suolammen vedenpinnan korkealle ja puiden kohtaloksi koitui väistämättä kuolema. Näky on pelottavan synkkä ja aavemainen. Toivon todella, etten näkisi joskus vastankaltaista maisemaa Suomen metsissä esim. luonnonsaasteiden tai ympäristömyrkkyjen tuhoalueella. Jonkun tavallisen metsänomistajan mailla majavien asumukset olisi jo tuhottua aikapäiviä sitten, eli onni majaville että ne älysivät majoittautua juuri luonnonsuojelualueelle.
Niin ja vastapainoksi ahdistaville maisemille oli siellä niitä kauniitakin maisemia suolammesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti