Uusia juttuja

Akvaarioon muutti uusia asukkaita.

Otin 4 kipaletta ihan tavallisia lehtikaloja, joiden väritys kahdella marmori ja kahdella ihan tavallinen. Monnisien katraaseen tuli lisäyksenä 6 suloista pandamonnisvauvaa.... Toistaiseksi elämä on ihan rauhallista lehtisten taholta, mutta odottelen hetkeä jolloin lehtikaloista muodostuu mahdollinen pariskunta ja mitä siitä sitten seuraakaan kun kutemisvimma yllättää. Vanhaa kalastoa muuttaa uuteen kotiin varmaan ensi vuoden puolella, sillä ei saatu aikatauluja täsmään enää tän vuoden puolelle kalojen luovutusta ajatellen. Eipä minulla nyt niin kiire ole niistä luopua, ehtiihän tässä.

Vuosikin vaihtuu tulevana viikonloppuna ja kai sitä pitäis jotenkin juhlistaa. Ei vaan oikein tee mieli mikään kapakkaturnee, eli kai tulee ihan rauhalliset kotijuhlat Hanin kaa. Säätila ennustuksen mukaan ei ole mikään kamalan kiva vuoden vaihtuessa, mutta katsellaan nyt mitä sitä tulee tehtyä ja missä.

Koskahan minä oppisin sanomaan Ei

Jep. Ihanaa palata arkeen, ihan vaikka huomisen työpäivän merkeissä. Nälkää en nähnyt ja jokavuotinen velvollisuus eli sukulaisvierailukin on jo ohitse. Jäin vaan pohdiskelemaan, että miksi minulla pitäisi joidenkin tahojen mielestä olla miljoonavelat, oma osake ja perinteinen helvetillinen heterosuhde.
Jos jonkun kanssa ei ole hyvä asua ja elää, niin eikö se ole parempi olla ihan yksin. Tämä kommentti koski taas 80% tapaamistani sukulaispariskunnista. Plääh. No olkoot he tyytyväisiä ikuisen torailuun, tappeluun ja vihanpitoon, minä olen tyytyväinen omaan elämääni.

Niin-n ja hetkittäin ihmettelen miten eräät tahot ovat selvinneet elämässään tähänkin asti. Jos eläkkeellä olevalle miehelle tuottaa älyttömiä ongelmia auton sulakkeen vaihtaminen, niin miten minä naisena ja munattomana olentona osasin kertoa hänelle mistä ja mikä sulake pitää vaihtaa, jotta auton oikea ajovalo pelaa taas. Vaatiihan se tietysti lievää päättelyä ja oikean ja vasemman erottamista toisistaan, sekä lukutaitoa, mutta silti. Kyse ei varmasti ole minun erinomaisesta älykkyydestä, vaan ehkä enemmänkin toisen osapuolen uskomattomasta typeryydestä. Puuh ja anteeksi.

Koskahan minä ymmärtäisin myös pysyä erossa sukulaiseten tietokoneista, mitkä tarvitsivat vain "vähän" pikaista katsomista. Tämän kertainen pikainen tulostimen asentaminen taitaa poikia koko käyttiksen uudelleen asentamisen ja lisämuistin ostamista, jos ko. koneeseen pitäisi saada päivitykset ja SP 2 laitettua. Moinen päivitys on pakko saada tehtyä, jotta koneelle saadaan asennettua uusin Nokian puhelinsofta ja puhelinsofta pitää asentaa, että herra saisi siirrettyä ottamansa valokuvansa uudesta hänelle liian monimutkaiseta kännykästä tietokoneelle. SP 2 ei asennu eikä toimi kunnolla, ellei koneeseen saada lisää muistia ja mies ei olisi halukas ostamaan lisää muistia, mutta silti koneen pitäisi toimia ja ja ja... PYH. Samaten koneella on kuulema hirvittävästi roskapostia, mitkä piti poistaa ja kysymys mikä s-postiohjelma koneella on sai aikaiseksi kysymyksen, mikä on sähköposti ja ei hänellä ole varmasti ole sellaista. NIINpä niin, oli sillä sähköposti, jota herra ei ollut aikaissut kertaakaan sitten asentamisen, eikä edes ymmärtänyt mitä sillä tehdään, saatikka miten joku Sonera on hänelle osannut laittaa 34 postia osoitteeseen jota miehen mielestä ei edes ole olemassa.

IIIIK. En halua enää mennä sen miehen tai sen koneen luo. Toivottavasti joku virus/mato/kukkienkasteluvesi tai ihan mikä vaan tulee ja tuhoaa koko vehkeen, ettei jää minun ongelmakseni sen säätäminen tän enempää. Samaten tämä ja kaikki muutkin maailman Sulo Vilenit ja pihit ukot saisivat joskus miettiä muutakin, kuin mistä jotain saisi halvalla tai ilmaiseksi. Varsinkin käytetyn tietokoneen ostaminen täysin mistään mitään tietämättömänä täysin tuntemattomalta "alan" mieheltä ei voi tietää kuin ongelmia ja rahamenoa. Tällä kertaa käyttiskin taitaa olla piraatti ja Mikkisoftan päivitykset ei asennu, kun käyttiksen aitoutta ei olla pystytty varmistamaan. *uusi huokaus*

Tai sitten minä olen se typerys ja ylivarovainen hysteerikko, voihan se olla niinkin ja halvalla kannattaa ostaa aina ja kaikkialla ja iankaikkisesti. Aamen. Tämäkin säästäväisyyden perikuva voisi miettiä, miksi kerrasta toiseen juuri hänelle tulee puutteellisia ja huonoja tavaroita, mistä uupuu milloin mitäkin ja mitkä leviävät käsiin hetki kohta kun ne on saatu kasattua. Toisaalta siltä mieheltä pitäisi kieltää kaikki itse kasattavat koneet, kojeet ja aparaatit, huonekaluista, kasvihuoneista ja polkupyöristä puhumattakaan. 99 euron arvoiset pahvilaatikko-maastopyörät Sotkasta eivät voi olla kamalan hyviä, varsinkaan jos niihin pitää osata kyseisen herran kasata jotain ja varsinkin kun muutama pultti ja mutteri oli mystisesti ja yllättäen kadonnut juuri hänen myyntipakkauksestaan.

Helpottipas taas tämä avautuminen kummasti. *huokaus*

Joulumaisemia

Tältä näytti jouluinen maisema Itäisessä Suomessa 2006 jouluaattona.

Joulumieli

Pikkuhiljaa joulumieli saa minutkin valtaansa kaikesta siitä uhoamisesta huolimatta, kuinka minä joulua inhoankaan. Yöllä ja aamulla oli satanut lunta ja nyt sitten on kaunis kymmenen sentin lumikerros kaikkialla ja se valkoinen kaunis joulu tuli kuin tulikin. Kaunista ja ah niin ihana rauhallista täällä maalla.

Joulun tohinat jatkuvat täällä ruokailun valmistelun merkeissä ja luulen että kohta saapuvat muutkin meidän sisaruslaumasta paikalle. Kuviot jatkuvat ruokailun jälkeen pakollisilla hautausmaa kierroksilla ja kynttilöiden sytyttämisillä isovanhempien haudoille. Sen jälkeen pikkuhiljaa rauhoitutaan ihan joulusaunaa odottamaan ja aatoa viettämään. Kyllä tästä ihan kiva joulu vielä tulee.

Kunhan päivä hieman valkenee lähden ulos kuvailemaan luontoa ja ympäristöä ja toivon samalla etten taita niskojani. Jäätikön päälle satanut lumi ei ainakaan pienennä riskiä liukastua, koska eilenkin oli jo tarpeeksi hankalaa sipsutella pihalla pystyssä. Autoilu oli myöskin eilen varsin haasteellista, sillä suolattujen isojen, kuivien valtaväylien ja kaupunkiajeluiden jälkeen pienet liukkaat sivutiet täällä maalla olivat varsin mielenkiintoisia ajeltavia näin äkkiseltään. Paikallinen sivuteiden virtuoosikuski kiroili varmaan hartaasti ne (me) kaupunkilaislomalaiset syvimpään jonnekkin, kun herra körötteli useamman kilometrin minun takanani 40 kilsan nopeudella. Ohikaan urho ei uskaltanu lähteä ja silti minä meinasin ajaa useammankin mutkan suoraksi. Niin-n ja tiellä on siis normaalisti 80 km nopeusrajoitus. ;)

Nyt kuitenkin auttamaan äitiä ruokailuoperaatioissa. Ihmettelin tuossa syökö toisten koirat rusinoita? Katselin äsken hyvin hämmästyneenä kuinka lellikki-neitikoira veteli varsin suurella himolla rusinoita naamaansa. Toivottavasti ahneella ei nyt ole jonkinlaista perinteistä loppua...

Joulua, joulua

Hyvää Joulua vaan kaikille.

Minä pakkaan kimpsuni ja kampsuni pieneen Vihreään (autooni) ja suunnistan kohti valmiita joulupöytiä Vanhempien luo. Kipeä selkä kiusaa, mutta muuten ei ole suurtakaan aihetta valittaa. Vaihdettiin eilen illalla lahjat Hanin kanssa ja vietettiin pieni yhteinen etukäteisjoulu ihan kahden kesken. Hänkin lähti tänään taas kohti omaa kotikotiaan viettämään perhejoulua. Eli tämä joulu meni meiltä erillään, mutta ehkä jo ensi vuonna olisi SE yhteinen joulu jossain.

No sen näkee sit, miten hommat etenee. Nyt kuitenkin pakkaamaan ja viimehetken hössötyksiä tekemään.

Akvaarion nykyilme

Vaihdoin tässä uudempaan versioon Bloggerista ja saa nyt nähdä oliko teko vikatikki ja mitä mahdollisesti hävisi tämän päivityksen myötä. Tässä vaiheessa juolahti taas mieleen, että voisihan sitä niitä varmistuksiakin ottaa.... mutta kun ei ajoissa älynnyt. TYPERÄ minä.



Tässä kuitenkin kuvatus akvan nykyisestä kunnosta, allashan aloitti toimintansa reilut kaksi viikkoa sitten, kun roijasin hiekat, kalat ja kasvit uuteen isompaan pyttyyn vanhasta 180-litraisesta. Kasvit (ja ikävä kyllä levätkin kasvaa), mutta pikku hiljaa siitä alkaa tulla taas ihan akvaarion näköinen. Kalasto odottaa hieman muutosta, eli lauma mustaneontetroja muuttaa uuteen kotiin ja mahdollisesti myös avainkirjoahvenet ovat muuttolistalla. Mustaneonit siirtyvät entiseen kotiinsa eli möin 180litran altaan kaverille ja kunhan hän saa sen kunnolla toimimaan ja pelko nitriittipiikista poistuu, niin sitten myös neonit siirtyvät uuteen(vanhaan) kotiinsa.Ja avainkirjoahvenet muuttavat vain JOS uskallan ottaa lehtikaloja, sen verran niitten tempperamentista on ollut puhetta ja pelottelua. En nyt ihan tieten tahtoen haluisi ihan raivopäitä pyttyyn ottaa, sillä nykyiset kirjoahvenet ovat olleet kovinkin sopuisia ja söpösiä.


Hiilidioksidilevitys altaassa toimii ja harkinnassa olisi myös nestemäisen hiilen ostaminen, kasvit tykkäisivät ilmeisesti moisesta. En vaan taida vielä kuitenkaan uskaltaan kokeilla, sen verran tuostakin aineen mahdollisesta vaarallisuudesta on ollut ammattilaispiireissä keskustelua että odotan vielä hetken.

Niin ja ennenkun joku kysyy, mikä ihmeen temppurengas kaloilla on lusikan varressa... se on kuoret partamonnien kesäkurpitsasta. Kurpitsan sisus on se mitä partikset syö ihan ensimmäisenä ja usein jää jäljelle vain nuo kuoret painona olevan lusikan ympärille. Kesäkurpitsa on ruokavaliolla taas sen takia, että akvaariokasvit säilyisivät paremmin näiden kasvissyöjien "hampailta" Läpikalutut ja reikäiset pitsilehtiset kasvit eivät näytä kamalan kivalta altaassa ja sen lisäksi uudet akvaariokasvit maksavat ihan oikeasti paljon. Kesäkurpitsalla niiden ähkyyn syöttäminen tulee paljon halvemmaksi :)

Niin ja ne kalat eivät olleet suostuvaisia poseerauksiin, vaan ne viuhtovat viivat kuvassa ovat kaloja ihan oikesti. Kannon alla kökkii yksi monninen ja puskasta katselee avainkirjoahven-neiti ja nuo vihtovat viivat ovat mustaneontetroja seka kiilakylkiä.

Näyttää jo valoisammalta

Miulla on sauna lämpiämässä ja siideri pakastimessa jäähtymässä. Päivä on maanantai eli siis arkea vietellään ja ja ja... mie olen sairaslomalla. Onnistuin kalastelemaan vatsataudin ja edellinen yö kului pönttöä halaillessa ja välillä siinä istuen. Yöunet jäi varsin vähiin.
Voisin jopa sanoa, että olo oli hetkittäin varsin "kepeä ja tyhjentynyt", jos lievä sarkasmi sallitaan ja onneksi olotila alkaa jo helpottamaan. Jotain pysyy sisälläkin ja huominen on vielä huilipäivä töistä. Ihan hyvä niin, että voi vähän parannella kuntoa loppuviikon työrupeamaa ajatellen.

Hani palasin sieltä kaukaa Keskisestä Suomesta näihin maisemiin ja ollaan saatu jo vähän selvitettyä mikä tökki ja aiheutti kränää parisuhderintamalla. Silläkin saralla näyttää jo huomattavasti paremmalta. Puhumisen tärkeyttä ei todellakaan turhaan korosteta ja toivottavasti mekin vielä jossain vaiheessa opimme aukaisemaan suumme riittävän ajoissa. Vielä on paljon keskusteltavaa ja selvitettävää, mutta enää olo ei ole niin toivottomman surullinen, kuin mitä se viikonloppuna oli.

Kyllä tämä tästä. :)

Meillä on kriisi

Iso sellainen, varmaan isoin mitä koko reilun vuoden seurustelun aikana on koskaan ollutkaan. Olen ihan pihalla, missä mennään, miksi, kuka teki ja mitä teki ja asiaa ei suinkaan helpota toisen osapuolen suunnaton halu eristäytyä kaikesta ja kaikista, sekä täydellinen haluttomuus edes yrittää selittää asiota. Omat keinoni alkaa olla aika vähissä, olo on erittäin surullinen ja voimaton.

:(

Yök, Joulu tulee.

Mie en tykkää Joulusta. Oikesti en tykkää. Syytä moiseen en osaa kertoa, mutta ehkä kaikki joulut eivät ole olleet menneisyydessä niitä maailman onnellisempia minullakaan. Ahdistaa ajatus toimettomista pitkistä pyhistä, pakollisista lahjojen jakamisista ja muusta lässylässyläästä. Lapsille suotakoon lahjat ja se kaikki hössötys, mutta aikuiset voisivat olla ihan vähemmälläkin höpsöilyllä. Niin-n, anteeksi vain kaikilta heiltä jotka rakastavat joulua ja sen laittamista. Jos jotain kivaa joulusta voi hakea niin piparkakut, kinkku ja karjalanpiirakat. Ja se ihana yletön mässäily ja herkuttelu. Ja Vihreät Kuulat marmeladimakeiset eli on siinä jotain kivaakin kaikesta inhoamiseta huolimatta.

Jouluun on vain--- vähän aikaa, mutta onneksi se on sitten vuodeksi taas ohitse. :)

Tai kai paremminkin kuvanen. Tältä täällä Susirajalla näytti puoli tuntia sitten, nyt sitten sataa vettä ja on vielä astetta synkempää. Hieman arveluttaa kuinka käy sen valkoisen joulun, mikä on aina minun muistini mukaan täällä leveyspiireillä ollut. Jännäksi menee.



Äskeisellä kävelylenkillä/kuvausreissulla tein ensimmäisen paribongauksen. Tuli nuori naispariskunta cockerspanielin näköisen koiran kanssa vastaan, käsi kädessä ja kovasti keskusteluun uponneina. Anteeksi vaan, jos tuijotin teitä. Sen verran harvinainen bongaus minulle ja nyt sitten minua hymyilyttää. Suloista, ettenkö sanoisi. Pari he taisivat oikeasti olla, sen verran minun tutkani vingahteli heidän kohdallaan... ;)

Vuosi sitten

Muistelen viime itsenäisyyspäivää, siis mitä vuonna 2005 tapahtui. Rakkautemme oli uutta ja sekopäisen ihanaa ja oltiin molemmat ihan sekaisin tunteistamme ja toisistamme. Käytiin katsomassa puolustusvoimien paraatia ja silloin ulkona oli kipakka pakkanen, sekä lunta maassa. Nyt sataa vettä, olen yksin täällä ja naiseni on Jyväskylän seudulla. Keli on ulkona synkkä ja pimeä ja vettäkin sataa

Nyt SE saapui

Kauan odotettu isompi akvaario.
Kyseessä on siis Juwel pytty eli 240 litrainen, uusi ja ehta allas. Taidan olla hieman urautunut ja turhankin merkkiuskollinen, sillä kaksi entistäkin akvaariotani olivat merkiltään Juweleita. Ihan se ensimmäinen allas oli MP 112 litrainen mustakantinen kokonaisuus eli siitä kai tuo kokolasiin mietyminen alkoi minun osaltani.
Kalaset uiskentelevat jo isommassa pytyssä, jonka vesi on sameaa ja roskaista. Koko pieni yksiö asuntonikin on kuin hävityksen kauhistus. Joka paikassa on pönttöjä, pöniköitä, pusseja, vatupassi, rautasaha, likaa, kuraa, vesipisaroita ja hiekkaa. Silti olen onnellinen eli kyllä siitä vielä joskus kaunis tulee. Osasin jopa itse kasata jalustan ja kovin montaa kirosanaakaan ei tarvinnut edes päästää.

Eli toivottavasti vesi kirkastuu jossain vaiheessa ja kasvit alkavat taas kasvaa. Kalojen voinnissa ei näytä olevan mitään vikaa, monniset vetävät kutukuhinoitaan ja partikset nahistelevat kotoisasti. Avainkirjoahvenet etsivät tavoilleen uskollisina ruokaa ja se väliaikaispytystä karkuun juossut ja kylppärin lattialla vastaan kävellyt Japonica sukarapu-mammakin voi hyvin.
Entinen pytty on myyty jo ja lähtee varmaan uuteen kotiin ensi viikolla. Ihan pikkusen säälittää myydä hyvää allasta, mutta tila ei oikein anna periksi kahta akvaariota. Ehkä sitten kun tilaa on enemmän. Ja rahaa enemmän... :)

Minäkö herkkis

Katsoin telkusta Juicen viimeisen haastattelun ja nyyhkimiseksihän se meni. Hemmetti että maksaisin paljon, jos voisin olla kova, kylmä ja tunteeton. Miksi pitää olla tällainen itkupilli mikä vollottaa milloin minkäkin asian takia. Tänään vollotusta aiheuttivat Juicen lisäksi työkaverin sairas koira ja hyvän ystäväni siskon aviomiehen sairastuminen imusolmukesyöpään.

Elämä on raadollista. Terve, työssä käyvä mies menee hengitysvaikeuksien ja turvonneen nielun takia työterveyshoitoon maanantaina ja nyt perjantaina häneltä leikataan ne imusolmukkeet. Ennuste ei ole välttämättä kovin hyvä. 4 lasta, puoliso ja talon rakennusprojekti... *Huokaus*

Elämä ei ole reilua, ei todellakaan.

Tulin saunasta

Olen nyt saunapuhdas, lämmin, märkä ja pehmeä ja minä ikävöin juuri nyt kullan kainaloon, kaipaan lämpöä, läheisyyttä ja lukemattomia halipusipaijaus-juttuja. Mitkähän hormonit minulla nyt on sekaisin, kun en osaa olla yksin ja nauttia vapaasta ajasta, sillä nythän minulla olisi aikaa ja mahdollisuuksia olla itsekäs ja tehdä vain niitä omia juttuja.

Niin-n, naiseni on siellä Keskisessä Suomessa kurssilla ja minä olen täällä Susirajalla. Pyörin kotona saamatta mitään aikaiseksi ja puhelinlasku kasvaa kaipaavien puheluiden ja viestien takia. No kyllä se kissan söpö gepardi-kuvioinen peti valmistuu pikkuhiljaa ja lenkilläkin olen jaksanut monena yksinäisenä iltana jo käydä.

Juicen poismeno tuntui ikävältä, sen verran tykkäsin miehen kirjoista ja sanoituksista ja koko miehen persoonasta. Toiset biisit kolahtivat ja toiset taas ei, mutta hieno taitelija antoi minulle ja monelle muullekkin miettimisen aihetta sanoitustensa ja laulujensa tiimoilta. Muistan ala-asteella laulutuntien suosikkien olleen kaikilla tytöillä jostain syystä Viidestoista Yö, vaikkei silloin laulun sanoja sen syvällisemmin miettinyt/tiennyt. Mies itse ei enää ole kipeä ja sairas eli RIP Juice Leskinen. Toivon jaksamista Juicen läheisille.

Minäkö metsän menninkäinen?

Kävin aamulla asioilla tuolla kylillä ja tallustellessani varsin varhaisena ajakohtana ihmettelin jotenkin outoa olotilaa ja omituisia fiiliksiä. Äkkiä oivalsin sen, mikä oli niin outoa ja omituista. Ulkona oli valoisaa. Ja minä olin ulkona.

Minusta oli ehtinyt tämän kahden viikon aikana tulla jo varsinainen metsän menninkäinen ja hämärän ystävä, en ollut kertakaikkisesti ehtinyt olla liikenteessä päivällä. Oli aika pelottavaa tämä valon vähyys ja niinpä minulle tuli ikävä näitä maisemia ja tätä(kin) hetkeä menneeltä kesältä. Ihana, ihana aurinko, vesistö ja kuvaushetkellä taustalta kuului iloinen lapsukaisen höpöttely, minulla oli lasillinen kylmää juomaa kädessäni ja vieressäni penkillä istui Hani. Huokaus...

*Hihittelyä*

Pitkä työrupeama on takana ja mitä minä teen ensimmäisen vapaana aamuna. Herään kello 6.30 :(, eli niin sitkeästi sisäinen kello halusi olla omassa rytmissään ja ajassaan. Nyt sitten hihittelyttää...

Eilen oli minulle SE pelottava ensimmäinen kaapista ulostulovierailu toisen naispariskunnan luona. Hommasta jäi hyvä fiilis ja minä tykkääsin pariskunnasta ja heidän ajatustenjuoksustaan. Oli varsin hassua olla niin vapautuneesti kylässä, kun ei tarvinnut miettiä voiko koskettaa, voiko puhua tai voiko katsoa omaa puoliskoaan. Tämä toinen parikunta oli varsin hurmaava, ilmiselvästi toisiaan rakastava kauan kauan yhdessä ollut pariskunta. Hienoa, että rakkauttakin näkyy näin oikeasti olevan. Eli en saanut sätkyä, en pelästynyt ja omat pienet ennakkoluulot siitä, mitä "muut" naisparit oikeasti tekevät omissa oloissaan, karisivat aika rankasti. Avartava kokemus, positiivinen kokemus ja olin ainoastaan hieman harmissani siitä, että rankan työviikon jälkeen itse kukin oli aika väsynyt. Toivottavasti olisi joskus mahdollisuus tavata heidät uudestaankin. Hui, näin sanon minä melkein sosiaalisesti rajoittunut nainen. :)

Tämän päivän suunnitelmissa olisi vierailu akvaariokaupoissa ja ajatuksena olis pyytää tarjousta tällaisesta 240 litran Juwel Rio altaasta. Olen jostain syystä mieltynyt Juwelin akvaarioihin ulkonäöllisesti ja toiminnallisesti ja nyt olisi varmaan se aika ostaa taas itselleen joululahja. Se typerä oma suodatinpönttö pitänee varmaan taas irroitella pois, moinen viritys kun on silikoonattu kiinteäksi hökötykseksi altaan nurkkaan. PYH moiselle typerälle viritykselle.

Nyt taidan haluta aamukahvia, aamun lehden ja rauhallista aamupököilyä. Hani heräilee kuitenkin paljon myöhemmin eli ehdin tässä puuhailla omiani ihan rauhassa.

Enää yksi päivä

Töitä ja sitten olisi kaivattu viikonloppuvapaaaaaaaaaa... Taisin siis selvitä elossa pitkästä työputkesta ja vielä(kään) en ole hysteerinen tai muuten tavallisuudesta poikkeava tämän työrupeaman tiimoilta.

Haluan viikonloppuna pupuilla. Hani lähtee sunnuntaina sinne Keski-Suomeen ja minusta tulee oikeasti se viikonloppuheila. Meidän pitää siis koettaa halia ja hempeillä varastoon koko tulevan yksinäisen arkiviikon edestä.

Minulle olisi tarjolla työpaikkahaastattelu Lappeenrannasta. Ja siis mahdollisesti myös töitä sieltä. Ja työpaikan saaminen pakoittaisi minut muuttamaan Lappeenrantaan, mikä taas tarkoittaisi todellista kaukosuhdetta Hanin kanssa hänen ilmeisesti oleillessa toistaiseksi täällä Susirajalla. En oikein tiedä. Juttelen huomenna nykyisen esimiehen kanssa ja kyselen millaista sopimusta he oikeasti tarjoaisivat nyt päättyvän jatkoksi. On tämä elo nyt vähän hankalaa...
Nyt kuitenkin Emmerdale.

Minusta tulee viikonloppuheila

Oih ja voih. Naiseni lähtee ilmeisesti sunnuntaina muille seuduille koulutuksen perässä. Kyseessä on vajaan kuukauden kurssi Keskisessä Suomessa. Viikonloput hän toivottavasti viihtyy täällä Susirajalla, mutta olo on näin etukäteenkin hieman haikea. Nyysk. Onneksi minulla on jotain minne raahautua arkisin, etten vaan keskity kotona ikävöimään kultaani.

Juu-u, tämä on nyt itsekästä kitinää melkein turhasta, mutta olen kuitenkin onnellinen toisen puolesta siitä, että hän pääsi haluamaansa koulutukseen ensimmäiseltä varasijalta.

Perjantaikin jännittää vähän. Suunnitelmissa olisi käydä virailulla Naiseni ystäväpariskunnan luona. Siis naispariskunnan luona. Siis sellaisten tyttöjen luona... ;) HUIIIII, eli tämä on ihan ensimmäinen virallinen esiintyminen sekä minulle, että myös meille ihan oikeana pariskuntana. Tämä on myös se ensimmäinen selkeä ja suunniteltu tapaaminen niin, että toiset osapuolet tietävät meidän olevan rakastavaisia. Eiköhän tuo jo ole siis aikakin narisuttaa taas niitä minun kaappini ovia. :)

8 takana ja 4 edessä

Työputki jatkuu ja takana on viikonloppu ylitöinä. Vielä ei väsytä, ei ärsytä eikä yhtään mitään muutakaan negatiivista, mutta katsellaan sitten perjantaina millainen lallattava idiootti minä mahdan olla.
Viikonloppuna ehdittiin ihan pikkasen hempeilläkin ja oli kiva jälleen kerran katsella paritusohjelmaa yhdessä Hanin kanssa. Siis tätä Maajussille Morsian ohjelmaa, sen katsomisesta on jotenkin muodostunut yhteinen rituaali ja "meidän juttu".
Muuten olo on ihan tasaisen tappavaa, haluaisin saada nyt jotain uutta elämääni. Ajatus paikkakunnan vaihdosta mietityttää ja houkuttaa entistä enemmän. Toki muuttaminen edellyttäisi sen, että molemmille pitäisi olla uudessa paikassa jotain. Työtä tai koulutusta tai tai tai... eli suunnitelmat hioituvat tässä pikkuhiljaa. Omalta kohdaltani hidastava tekijä on tietysti tuo määräaikaisen työsopimuksen jatkuminen ja lähinnä se, miten kauan ne sitä haluavat tällä kertaa jatkaa.

Eiköhän nämäkin asiat selvinne vielä

No olihan taas lauantai

Ärrinmurrin äksynäksyn. MURRR :(

Inhottava päivä, siellä sataa vettä taivaan täydeltä ja joka paikassa on loskaa, jäätä ja liukkautta. Aamulla oli tarkoitus mennä ylitöihin pirteänä tyttönä heti kuudeksi, mutta heräsin vähän ennen seiskaa puhelimen soimiseen. Juu-u, hemmettiin uudet hienot kännykät ja monimutkaiset herätyskello-toiminnot. Eilen illalla tarkistaessani käynnykän näytössä oli herätyksen kuvake, mutta herätystä ei kuitenkaan aamulla kuulunut. Niin siksi, kun ko. koneessa on hieno ominaisuus missä määritellään erikseen herätyksen toistot. Oletuksena herätys on päällä vain arkipäivinä eli siinäpä syy myöhästymiselle. Se kun taitaa tänään olla joku muu päivä, kuin arki. Pölhö minä.

Oma moka, mutta kiitos Hanille aamullisesta herätys-soitosta. Olisin muuten nukkunut varmaan lokoisasti kymmeneen ja siinä vaiheessa olisi ollut aivan turha mennä enää töihin. Huomenna taas tiedossa ylitöitä ja toivottavasti siitä tuleva raha lämmittää mieltä sitten tilipäivänä. Mietin vaan mitenkähän minun henkinen ja fyysinen hyvinvointini mahtaa jaksaa 12 päivän työvuorojen jälkeen... hmm... Se selvinnee sitten perjantaina tulevalla viikolla.

Kotiuduin juuri ja seuraavaksi olisi vuorossa arkisia kotipuuhia, pyykin pesua, tiskaamista ja kaupassakin kai pitäisi käydä. Meinaa vaan tää vapaa-aika käydä vähiin ja järjellä ajateltuna tämä blogien kirjoittelukin on melkomoista ajan haaskausta. Kai. Vai pitäisikö tämä ottaa terapiana. Akvaario ja kalaset odottavat kovasti vedenvaihtoja ja kasvien harvennusta, minulle tulee ihan huono omatunto venähtäneestä vedenvaihtovälistä. Ei noilla kyllä mitään hätää ole, kun edellisesta vedenvaihdosta on kuitenkin vajaat kaksi viikkoa ja kalasto on kuitenkin niukka.

Muita närkästyksen aiheita on hemmetin pieni ja ahdas parkkipaikka ja autokatos. Oli melkoinen taidonnäyte taas äsken saada survottua oma pieni Vihreä omalle katospaikalle, kun vieressä ja takana oli ylileveästi ja huolimattomasti parkkeeratut autot. Toivottavasti saan autoni pois vielä aamullakin, sen verran tiukkaa tuo parkkeeraus teki jo nyt.

Ai niin. En saanut sitä työpaikkaa. Ja eikä edes harmita. Oikeasti. En varmaan oikeasti halunnut sinne itsekkään, Koska nyt ei harmita. Tulotaso olisi niukentunut entisestään eli ihan hyvä että joku oli minua motivoituneempi hakija. Kysyin syytä, miksi minua ei valittu tehtävään ja syynä oli juuri tuo, että joku oli minua motivoituneempi hakija. Haen tässä muita hommia pikku hiljaa, eli minun maailmani ei tuohon "valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun" puheluun kaatunut. Kokemushan se tämäkin hakuprosessi taas oli.

Ja järkytin sitten vanhaa miespuolista tuttavaani, jonka kanssa olla pidetty yhteyksiä jo vuosien ajan satunnaisen epäsäännöllisesti. Antti soitteli ja kyseli tyypilliseen tapaansa kuinka minun miesasiat jaksavat. Järkytys oli linjan toisessa päässä suuri ja erittäin aito, kun kerroin että nykyisin kuuluu kysellä miten minun NAIS-asiat voivat. Pienen tankkaamisen jälkeen totuus selveni hänellekkin, vaikka hetki menikin hiljaisuuden ja rykimisen merkeissä. Noin siis saadaan varsin puhelias myyntitykki ja taukoamaton höpöttäjä hiljaiseksi. Jostain syystä lause " Olen seurustellut vuoden naisen kanssa ja olen onnellinen" oli se suurin hiljaisuuden aiheuttaja. Hih. Saa nähdä järkyttyikö mies lopullisesti, vai kuuluukohan miekkosesta enää mitään. Toivon todella, ettei seuraava yhteydenotto olo se typerä heteromiehen kysymys, kiinnostaisiko kimppakivat... Moinen typeryys kun voisi kyseisen miehen suusta päästä helpostikkin. Juu ja EI kiinnosta todellakaan, jos joku muu miespuolinen ajatteli kysyä samaa.

MIEHET. Puuh sentäs.

On niin tyhjä olo

Työpäivä oli ja meni. Uusintakierros työpaikkahaastattelusta oli ja meni. Pitäisi varmaan mennä suihkuun, sänkyyn ja nukkumaan, että jaksan taas huomenna töissä. Ei nappaa, ei innosta, ei haluta mikään. Pimeä vuodenaika taitaa viedä minusta mehut ja elämän halun kokonaan.
Perjantaina iltapäivällä ratkeaa vaihdanko työpaikka vai en, mutta juuri nyt en voisi vähempää välittää siitä(kään). *huokaus

Ekan joulutortut

Paistoin juuri kaksi pellillistä joulutorttuja, niitä tähdenmuotoisia missä on luumuhillo sakaroiden päällä. Tomusokeri en sentään laittanut, sillä suurin osa paistoksista menee kuitenkin pakastimeen. Niin-n ja älkää ostako Euroshopperin luumuhilloa. Pihinä ihmisenä moinen sattui käpälääni ja ostin hillon yksinomaan sen halpuuden takia ja nyt totean että se tuhma hillo ei ole oikein paistonkestävää. Kuohuu ja kiehuu pahasti ja todellakaan kestä siinä missä sen pitäisi olla. Murrrrrr...

Huomenna on jännä päivä. Uuteen työpaikkaan olisi toinen haastattelukierros tiedossa, sillä eräs ko. yksikön tiimipäällikkö haluaa tavata vielä minut. Tämä haastattelu jännittää kyllä enemmän kuin edellinen tunnin tehotenttaushetki naisen taholta. Hui. No rohkeasti ja avoimin mieli, jos en tätä himoitsemaan uutta duunia saa niin ainakin tuo vanha, tylsä ja turvallinen työ on vielä tallella ainakin marraskuun loppuun asti ja eiköhän se sopimus uusita vielä. Pätkätyöt ovat niiiiiin kivoja.

Onnellinen koira

Neiti tykkäsi, kun sai olla irti pellolla ja metsässä isänpäivänä. Lunta oli sopivan vähän juoksentelua ajatellen, pakkasta oli muutama aste eli oikein sopiva PystykorvaNeidin ulkoilukeli. Tämä oli harvinaislaatuinen hetki, kun pimu malttoi olla hetken kuvattavana ja paikoillaan.

Jäniksen jälkiäkin oli runsaasti hangella, joten koirulilla riitti nuuskittavaa ja kaiveltavaa. On aina yhtä suloista nähdä innoissaan tuhiseva ja tonkiva koira jälkien kimpussa ja se hetki kun koira nostaa lumisen kuononsa hangesta ylös katsellakseen välillä ympärilleen on jotain aivan ylisuloista.

Isänpäivä ja pörröistä neuletta

Aamukahvi herättelee pikkuhiljaa ja olen kohtapuolin lähdössä lähiseudulle lapsuuden kotiini. On isänpäivä eli syykin vierailulle löytyy. Tänäkin vuonna lahjan hommaaminen oli hankalaa ja kun en muutakaan keksinyt, niin isä sai minulta pehmeän paketin. Neuloin lämpöiset sukat, jotka toivottavasti lämmittävä muutenkin kuin ajatuksena ja toivottavasti sukat ovat myös riittävän isot kun tuo koko meni ihan arvion puolelle. Toisena lahjana on isän itsensä toivoma saunasetti, joka sisältää päänalusen, laudeliinat, harjan ja tervasaippuan. Uusi sauna valmistui vihdoin ja löylyt ovat kuulema hyvät, eli tämä varmaan selittää hieman jännää lahjatoivomusta.

Olotila on jotenkin rauhallinen ja ihan perusonnellinen. Huulessa komeilee inhottava huuliherpeskin ja muitakin pieniä naisellisia ongelmia on, mutta silti taidan olla ihan onnellinen. Olin eilen Naiseni luona saunomassa ja jutustelemassa ja nukahdin kesken loikoilujutustelun hänen syliinsä. Oi. Oli jotenkin niin herkkää ja kieltämättä harmitti vimmatusti lähteä omaan kotiin nukkumaan yksin. Tämä viikonloppu vuosi sitten oli varmaan SE hetki, kun itse oivalsin että kysessä onkin vakavemmasta asiasta kuin vain ns. heteronaisen kokeilusta. En minä sitten ollutkaan se heteronainen, joka kävi vaan kokeilemassa naisen kanssa olemista ihan pelkkänä jännänä kokeiluna. Muistan, että joku muukin kuin minä itse, toi kyseisen ajatuksen esille viime vuoden puolella. Olen onnellinen ja tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. :)

Haastattelu meni ihan kivasti keskiviikkona ja tuloksista saan tietää ensi viikolla. Nykyinen sopimus loppuu tämän kuun lopussa eli voisin aloittaa joulukuun alusta uudessa duunissa. Siiiiiiiis, jos pääsen ko. tehtävään. Kieltämättä jännittää, mutta elämä ei kuitenkaan lopu vaikken paikkaa saisikaan. Harmittaa se kuitenkin...

Olen taas innostunut neulomaan pitkän tauon jälkeen. Niitä sukkia on nyt tullut jäännöslangoista neulottua ja teinpä hyvinkin jännän kaulahuivin. Materiaalina oli oikein punainen TangoFani lanka ja ihanaa pörröä siitä tulikin. Paikallisia kauppoja kolutessani moni muukin oli innostunu ko. materiaalista ja väristä, sillä monessa paikassa oli tyhjiä hyllyjä tarjolla. Nyt sitten tekee mieli sitä ja tätä ja tuota lankaa ja mallia, mutta pakko nyt hillitä innostusta ja saada aloittamattomat ompelutyöt alkuun ja toivottavasti myös loppuun.

Nyt täytyy kuitekin mennä sinne vanhempien luo

Uusi tausta

Tämän blogin entinen tausta alkoi jo tympimään, eli ihan vaan tylsyyttä paetakseni vaihdoin taustan. Nykyinen on ainakin vaaleampi ja erilainen, mutta aika näyttää onko tausta yhtä hyvä vielä huomennakin. Taas pitää ruuvata kävijälaskurit, sun muut kohdilleen, kun en lahopään muistanut kaikkien muutosten häviävän tässä yhteydessä.

Viikonloppukin oli ja meni. Oltiin Naisen kanssa yhdessä ja Pyhäinpäivän kunniaksi vierailtiin jopa paikallisella hautausmaalla katselemassa kynttilämerta. Omia edesmenneitä läheisiä meillä kummallakaan ei ole juuri tällä hautausmaalla haudattuna, mutta muistettiin muualle haudattuja rakkaitamme ihan vaan hartaalla hetkellä ja hiljaiselle hetkellä muistelupaikalla. Oli ehdottomasti iltakävelyn arvoinen reissu, varsinkin kun oli sopiva keli täyskuun ja kirpeän pakkasen ja valkoisten lumihankien tiimoita. Edes täýdellinen liukastuminen pitkin pituuttaan ei häirinnyt, mutta luulen että takana tulleilla naisilla oli hauskaa katsoa meidän molempien täydellistä kaatumista liukkaassa mutkassa jalkakäytävällä. Onneksi ei sattunut :) Meille kaatuminen aiheutti ainakin täydellisen hysteerisen naurunräkätyksen, ehkä takana tulleet naisetkin jonkun naurun pyrskähdyksen päästivät.

Jämähdän varmaan katsomaan telkkua loppuillaksi, väsymys on armoton, mutta pitää se Maajussille Morsian-ohjelma jaksaa katsoa. Saan taas hymyillä hyväntahtoisesti ja vilpittömästi toisten paritusongelmille. Tällä kertaa oman väsymyksen syy on pitkäksi venynyt viime yö ja varhainen aamuherääminen. Minulle ei riitä viiden tunnin yöunet ei millään, sen verran vanha ja raihnainen nainen taidan olla.

Niin-n ja keskiviikkona minulla olisi työpaikkahaastattelu. Hui. Haettava työ olisi todellakin jotain muuta kuin nykyinen teollisuustyö tylsässä ympäristössä, mutta pääsenkö ko. tehtävään on sitten taas eri juttu. Haluan, haluan, haluan todella paljon vaihtaa työpaikkaa, mutta olen asian suhteen viisaampi vasta loppuviikosta.

Kiva meemi

Viime viikolla olleen syntymäpäivän innoittama tällainen :) Päivä on siis 27.10.

Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 9. tammikuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen haasta 2 kaveriasi samaan urakkaan.

Kolme tapahtumaa
625 - Honorius I valittiin paaviksi.
1946 - Ensimmäinen yhdysvaltalainen kaupallisesti sponsoroitu televisio-ohjelma lähetettiin (Geographically Speaking, sponsorina Bristol-Myers).
1962 - Kuuban ohjuskriisi päättyi rauhanomaisesti

Kolme syntymää
1887 - Arvo Ylppö, arkkiatri (k. 28.1. 1992)
1968 - Kata Kärkkäinen, kirjailija ja kolumnisti
1984 - Kelly Osbourne, amerikkalainen televisionäyttelijä ja laulaja, Ozzy Osbournen tytär

Kaikki juhlapäivät
Saint Vincent ja Grenadiinit: Itsenäisyyspäivä (1979).
Turkmenistan: Itsenäisyyspäivä (1991).
Kristinusko: Pyhän Frumentiuksen muistopäivä. Frumentius oli kreikkalaissyntyinen piispa, joka toi kristinuskon Etiopiaan

Luminen maisema ja ikävä toisen luo

Olin tänään todella reipas. Liekko tuo valoisuus lumen tulon myötä saanut energiaa aikaiseksi vai mikä, mutta nyt jääkaapissa on todella herkullista jauheliha-perunavuokaa. Ja pyöräytin ihania voisilmäpullia ja kanelikierrepullia.
Ulkona on lunta, ihan kunnolla ja valoisuus on lisääntynyt huomattavasti. Pihalta voi jo kolata lumia, lapset läheisellä mäellä laskevat jo kelkoillaan ja meille aikuisille on tullut aika pistää auto lämmitystolppaan kiinni ja raaputella lunta ja jäätä ikkunoista. Liukastakin on, mutta on se silti kivaa nämä ensilumet ja pakkaset ihan näin aikuisenakin. Luulen, että helmikuussa olen jo ihan täynnä tätä lunta ja kylmää, mutta tällä hetkelä on hyvä vuodenaika.

Kaiken hehkutuksen vastapainona on hieman negatiivisiakin fiiliksiä. Töissä on pitemmän aikaa ollut huono ilmapiiri. Syitä on monia, mutta yksi syistä on varmaan eräs erittäin hallitseva, pomottava naispuoleinen työkaveri. Kohta varmaan räjähtää, sillä yksi jos toinenkin on joutunut nieleskelemään hermostumisiaan ko. naista kohtaan. Ja se nieltyä kiukkua alkaa olla jo minullakin vähän liian paljon ja se voi olla vaan päivämääräkysymys, koska sähähdän takaisin liian pahasti. Alkaa olla pikapalaverin paikka esimiehen kanssa, ennenkuin minä tai joku muu tekee jotain "ei niin viisasta".

Minulla on myös ikävä kultaani. Pyörittelin tuossa sormusta sormessani ja kaipasin hillittömästi kultaani takaisin näihin maisemiin. *huokaus* Viikonloppuna oli ihanaa herätä samasta sängystä kun toinen oli vain käden ojennuksen päässä, oli suloista kuunnella toisen tuhinaa ja unisia äännähdyksiä. Hali, pusia ja puhua sängyssä lojuen hupsuja, höpsöjä asioita. Voih...

Mökkeilyä ja pupuilua

Oltiin hanin kanssa mökillä ja ihan oli kivaa. Alkutalven eka myrskykin tuli ja satoin ensilumen, mutta eipä se menoa haitannut. Vähän enemmän piti mökkiä vaan lämmittää, ettei kylmä iske ja vessassa ei enää tehnyt mieli jäädä lukemaan huussilukemisia. Tuuletus kyllä siellä pelasi. Ulkohuussit on kivoja ;)
Arkisten puuhailujen eli veden kannon, puiden halkomisen ja uunien lämmittämisen ohessa vietettiin mun synttäritkin. Sain lahjaksi... sormuksen.En nyt "sellaista" sormusta, mutta olin varsin otettu tästä sormuksesta mikä oli ihan mun näköinen ja oloinen. Pelkistetty ja hopeinen versio. Kaiverrus oli suloinen. "Pupulle ja päivämäärä" *Hih* Muutaman viikonpäästä on Naisellani synttärit eli mitähän ihanaa minä hänelle osaisin ostaa.

Viikonloppuna oli aikaa halia, pitää toista lähellä, nauttia siitä läheisyydestä ja kiireettömyydestä. Ja minulle tuli taas kamala halu saada isompi asunto, palaaminen tähän pieneen yksiöön ihan yksin tuntui ikävältä. Tosi ikävältä. Kulta tulee takaisin näihin maisemiin jossain vaiheessa ens viikolla ja minun oli pakko palata töiden takia jo nyt.

Paska-päivä osa 2

Sellainen oli eilen. Keskiviikko, jolloin ei olisi pitänyt nousta sängystä ylös ollenkaan. Viisaat ja tilastot tosin väittävät, että moni kuolee kotiinsa, mutta silti eilinen oli aika outo päivä negatiivisessa mielessä ja se kotiin jääminen olisi varmaan ollut paras vaihtoehto.

Ihan lyhyenä referaattina päivän tapahtumat.

Aamulla, matkalla töihin kellon ollessa hyvin hyvin vähän, poikkesin tankkaamaan autoani. Pienen Vihreän bensatankin luukku avataan avaimella ja tässä tapauksessa auton lukot on sarjoitettu kaikki toimimaan yhdellä ainoalla avaimella. Siis sillä virta-avaimella. Sulkiessani luukkua avaimella se pirulainen juttui lukkoon. Mites minä sitten ajelen autolla, kun virta-avain roikkuu tankin luukussa ja hysteerisen nykimisen jälkeen pelkäsin avaimen vielä kaiken huipuksi katkeavan lukon sisään. Sain kuitenki pitkän nyhräämisen ja kiroilujen jälkeen avaimen irti ja pääsin jatkamaan matkaani. Olin vain lievästi myöhässä ja vitutuskäyräkään ei ollut minulla vielä tässä vaiheessa kuin vain pikkariikkisen verran punertavan puolella. Postiivisena seikkana voidaan varmaan pitää sitä, että rahaa meni vain 30 euroa ja bensatankki on nyt täynnä. Niin ja sekin on kai hyvä, että onnistuin nyhräämiselläni viivästyttämään vain yhden tankkaajan aamua. Herran hoksottimet toimivat varhaisesta ajankohdasta huolimatta kohtuu vikkelään ja hän älysi aikansa poistumistani odoteltuaan kääntää autonsa toiselle puolelle mittaria.

Kymmenen minuutin päästä tästä työpaikan parkkipaikalla oivalsin, että kaikki työpaikan avaimet ja leimauskortti jäivät aamun kiireessä kotiin ja jouduin kipittämään takasin autolle ja poistun pikaisesti kotia kohti. Kävin avaimet kotoa ja palasin runsaasti myöhässä takasin työpaikalleni ja tässä vaiheessa otsaani koristi vähintään puolimetrinen vitutusk***ä. Työpaikalla ensimmäisenä tekonani aamulla onnistuin taukohuoneessa säikäyttämään työkaverin. Luulin olevani yksin ja koetin hieman helpottaa oloani kiroilemalla suurella hartaudella maailman epäoikeudenmukaisuutta. Vanha ja herttainen papparainen oli kovin säikyn oloinen sanoessaan hennolla äänellä hyvä huomenet taukotilan nurkalta. Eli se siitä tyhjästä taukohuoneesta ja huomaamattomasta kiroilustani. Vitutuskäyrä kävi tässä vaiheessa tooooosi punaisella, mutta varsinainen työpäivä oli sen verran tylsä ja leppoisa, että tunteet viilenivät päivän mittaan ihan neutraaleiksi.

Iltapäivällä poistuin aikaisemmin töistä mennäkseni hammaslääkäriin. Aikataulu hammaslääkärillä oli jo valmiiksi myöhässä ja normaaliksi toimenpiteeksi suunniteltu juurihoito takahampaassani osoittautui isoksi ongelemaksi. Eli siis todella kivuliaaksi ja aikaa vieväksi jutuksi. Aikaa käyntiin kului reilu tunti ja vain toinen hampaan hermoista saatiin kuoletettua eli itkin kivusta toisen juurikanavan rassaamisen ajan. On aika nöyryyttävää parkua täysillä, suu aukinaisena ja täynnä vempeleitä, voimatta kuitenkaan tehdä mitään muuta kuin kestää ne kivut ja valua kyyneleitä. Onnistuin jopa ensimmäisen kipuaallon tultua hypähtämään penkillä sen verran ylös, että tarjottimella olleet "kidutus"välineet tippuivat osittain ja ne piti vaihtaa steriileihin välineisiin. Tämä taas viivästytti aikatauluja entistä enemmän ja lääkärinkin otteista oli siinä vaiheessa havaittavissa kohtalaista närkästystä. Kommentista päätellen olin ilmeisesti onnistunut estämään hankalilla juurikanavillani hänen shoppailukierrokselle menemisen, tai ainakin viivästyttänyt sitä ratkaisevasti. Ehkä, kenties ja mahdollisesti minä uskallan mennä kolmen viikon päästä uudelleen kidutettavaksi samaiselle lääkärille saman hampaan takia. Palkintona urheudestani sain mukaan vain 140 euron lasku, mitä kai voidaan pitää positiivisena asiana, sillä hoitoja on tehty varmaan jo 800 euron edestä.

Tultuani hammaslääkäristä seisoin parkkipaikalla litimärkänä sateessa ja oivalsin jättäneeni kännykkäni työpaikalleni, mutta onneksi en kuitenkaan saanut parkkisakkoja vaikka maksettu aikani oli loppunut aikoja sitten. Minulla on erittäin lämmin ja rakastava suhde puhelimeeni eli niinpä palasin nöyränä ja nyrpänä naisena kolmannen kerran takasin työpaikalleni hakemaan sitä hemmetin napanuoraa.

Että siinäpä sitä oli, yhdelle päivälle negatiivista energiaa ihan yllin kyllin. En halua toista samanlaista perse päivää ihan lähitulevaisuuteen. Ja olen edelleenkin elossa eli ilmeisesti ihminen ei voi kuolla pelkkään vitutukseen. Ja onhan se kiva saapua työpaikan parkkipaikalle kolme kertaa saman päivän aikana, tavallisen yhden vaivaisen pistäytymisen sijaan

Eka tuli jo

Tämä on sitten SE Ensimmäinen postikortti ulkomailta Postcrossingin kautta ja tästä kuuluu kiitos Espaniaan Rafalle. Minun lähettämiäni kortteja on mennyt jo enemmän perille, mutta niitä saapuneita ei ole valitettavasti samaan tahtiin tipahdellut takaisin. Taidan olla vain kärsimätön hötkylijä. Ja jos ihan pikkaisen saisin valittaa, niin mielellään osoitteita voisi olla muuallekkin kuin Yhdysvaltoihin. Tiedän senkin, että muut sitten valittavat että taasko osoitteita Suomeen. Tilastojen mukaan eniten käyttäjiä Postcrossingissa on Suomessa ja sitten Usassa, eli tämä pieni maa on hurahtanut ihan täysillä tähän korttihöpötykseen.

Lauantaisen aamun tunnelmia

Postcrossing-harrastus vei minut ihan mennessään. Outoa innostua jostain näinkinkin pienestä ja olen tässä kovasti väsäillyt ja ostellut kortteja ihmisille lähetettäviksi. Sen ensimmäinen oma vastaanotettu kortti on vielä saamatta, mutta yksi lähettämistäni on päässyt perille Ranskaan. Mietin vaan, että teinköhän mokan jättäessäni sukunimeeni ääkköset? Kaikki eivät varmaan ole kovin tuttuja Ä-kirjaimen kanssa, mutta toivottavasti ne minulle tulevat postikortit löytäisivät perille ihan ilman "a with dots" versiotakin.

Olen myös löytänyt oudon mieltymyksen paritusohjelmiin. Maajussille Morsian on ollut yllättävän viihdyttävä sarja kolmoselta ja kakkosen vastaava ohjelma Menolippu tuli myös katsottua loppuun. En tiedä onko tämä oire vanhenemisesta, vai siitä ihanasta asiasta, ettei itse ole sinkku, joka enemmän tai vähemmän epätoivoisesti etsii partneria itselleen. Onhan se kovin lutuisaa ja mukavaa katsella moisia ohjelmia oman kullan kanssa sohvalla lähekkäin. :) Vai onko minullakin takaraivossa tiedostamaton ajatus paluusta maalle ja tavallaan niille omille juurilleen. En tiedä.

Ensimmäiset pakkaset olivat tällä viikolla ja tein torstaina pikavisiitin maalle vaihtamaan autooni talvirenkaat. Ihan minä ne itse sain vaihdettua, eli kyse ei ollut naisellisesta avuttomuudesta, vaan siitä että säilytän renkaitani vanhempieni luona. Pieneen varastokopperooni kerrostalon tiloissa kun on kertynyt tavaraa ihan liiaksikin ilman niitä renkaitakin.

Ompelukone odottaa tuossa valmiina. Minun pitäisi vaan käydä kangaskaupassa, ostamassa sitä sun tätä tarpeellista. Mielessä on monta ihanaa juttua mitä haluaisi tehdä ja kokeilla, mutta käyn nyt ensi katselemassa ihan vaan ideoita ja kankaita. Eikä se varmaan olisi huono idea käydä kirjastossa katselemassa alan lehtiä ja ilokseni olen huomannut käsityöaiheisia blogejakin olevan runsaasti näytillä netin ihmeellisissä syövereissä. Tutkimista siis riittäisi, kun vaan olisi sitä joutavaa aikaa tälle kaikelle. *huokaus

Miekin sitten hurahdin

Postcrossingiin Joo, eli kyseessähän on se kansainvälinen korttirinki, missä lähetellään kortteja ja saadaan kortteja. Perustajana on yksityinen henkilö ja kukaan ei siis hyödy muuta kuin sen lähettämisen ja saamisen ilon. Kortit ovat niitä ihan perinteisiä ja tavallisia etanapostilla meneviä kortteja. Pistin juuri menemään ensimmäiset neljä korttia maailmalle tönköllä englannillani ja toivottavasti posti vie kortit perille Hollantiin, Usaan ja Ranskaan. Pienenä ideana olisi myös verryttää hieman tuota meikäläisen surkastunutta kielitaitoa taas eloon. Oma ihanuutensa on kierrellä etsimässä kivoja kortteja ja mukavia postimerkkejä vastaanottajan mahdollisen toivomuksen mukaisesti. Varsin hurmaava harrastus.

Tähän tylsään ja syksyn synkeään eloon väriä on minulle tuonut outo lahja. Sain miespuoliseltä ystävältäni yhdistetyn syntymä-, nimi-, joululahjaksi ompelukoneen. Juu, ihan oikein luit. Ompelukoneen, ompelukoneen ihan oikeasti. Persoonallinen ja tavallaan niin oudon arkinen lahja, mutta sainpahan se nyt vihdoinkin. Sen verran monta vuotta olin sitä ollut ostamassa, mutta aina vain jotain tärkämpää rahan menoa ilmaantui ja osto jäi vain haaveen asteelle. Olen varsin yllättynyt lahjasta, mutta hieman kuitenkin ihmettelen mitä sen miehen päässä liikkui ostohetkellä. Muutamat housun lahkeet olen jo suurella hartaudella saanut lyhennettyä ja sormet syyhyäisivät ompelemaan jotain "uudistuotantoa". Katsotaan nyt kuinka hermot pitävät tuota pikkunäpräystä ja uuden opettelua. Osaisinkohan minä ommella Naiseni kissalle lekottelualustan?

Eilen illalla oli synkkä hetki henkisesti ja tein pelottavan matkan menneisyyden kipeisiin muistoihin. Televisiosta tuli koskettava Iloinen Talo kolmiosaisen sarjan avausjakso. Sarja perustuu Kreetta Onkelin kirjottamaan samannimiseen kirjaan ja voisi olla avartavaa lukea se kirjakin. Eilen menneisyyden mörköt nostivat hyvinkin nopeasti päätään ohjelmaa katsoessa ja olo oli hetkittäin hyvinkin pelokas ja arka. Olen elänyt lasisen nuoruuden ja koetut asiat seuraavat varmaan mukanani loppuelämäni. Onneksi perheessäni on asiat tällä hetkellä kunnossa, vaikkei nykyinen hyvinvointi tietenkään pyyhi menneisyydestä pahoja asioita pois

Näiden tähtien alla

Tämä kappale kosketti, syvältä ja todella vahvasti. Miksi? En tiedä, melkein pisti itkemään kesken kiireimmän työpäivän...


Näiden tähtien alla
sua odottamalla
mä kulutan aikaani uskoen,
että rakkaus on laava,
joka kuljettaa.
Saa kylmän raudankin
hehkumaaan,
näiden tähtien alla.
Mä palvon sua.
Ikkunalla katselen sua.
Milloin rakastat minut vahvaksi?
Sydämeeni kirjattu nimesi.
Näiden tähtien alla...
Olet osa mua,
sydän rintani alla.
Mä kaipaan sua.
Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?
Sydämeeni jäänyt sun nimesi.
Näiden tähtien alla...


*Uniklubi*

Auts, mitä tehdä kramppaavalle pohkeelle?

Kävin uimassa. Oli ihanaa pitkästä aikaa paitsi että...Millä saa lihaskrampit pohkeessa kuriin? Olen koettanut syödä magnesiumia ja juoda nestettä, mutta uimiset loppu tänään lyhyeen kramppaavan pohkeen takia. Onko joku tietty magnesiumvalmiste toiminut sinulla paremmin vai mitä tässä pitäisi tehdä? Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.

Muuten ei mitään uutta. Sataa vettä, perunat tuli nostettu maalla vanhempien luona ja nuha vaivaa edelleenkin. Töissä olen ollut todella epäsosiaalinen ja tiuskiva äksy akka, johon jo aiheestakin muut puuttuivat. Ei vaan innosta se typerä lässytys ja paskan jauhaminen, niin en jaksa edes teeskennellä kiinnostunutta. Tätä sopparia olisi vielä 2 kk jäljellä eli kuinka minä selviän tämän loppuajan? Siis järjissäni tai edes niin, että en suututa äksyämiselläni muita. Opiskelut houkuttaisivat entistä enemmän jälleen kerran...

No nyt ne tulee...

Vihdoinkin. Silmälasit, uudet ja ehjät joilla toivottavasti näken paremmin kuin entisillä pinnoitevikaisilla. Rahanmenoa siis tiedossa eli tili tyhjeneen jossain vaiheessa 374 eurolla. Toinen linssi oli ilmainen eli todellinen summa olisi enemmän. Toivottavasti ne lasit ovat yhtä hyvät sitten kun ne oikeasti naamalla napottaa, koesovituksessa olin varsin ihastunut punertavaan sävyyn ja kulmikkaaseen muotoon.


Huomenna on tiedossa vierailu vanhempien luona pienimuotoisen ulkoilun kera, eli sään salliessa olisi tiedossa perunan nostoa. Hmm...

Työpäivä takana

Raahauduin ensimmäisen kerran tänään töihin sairasloman jälkeen ja aamullinen pimeys, tuuli ja sade tuntuivat todella musertavilta. Piti vaan jaksaa ja mennä kaikeasta inhotuksesta huolimatta. Aamun ensimmäisen hymyn sai aikaisesti Pienen Vihreän taustapeilistä näkyvä likainen takaikkuna. Pölyiseen ja kuraiseen ikkunaan oli piirretty kolme sydäntä ja teksti PUPU. Hihitytti kummasti ja mietin mitähän joku ulkopuolinen ajattelee asiasta, vaikkei muiden ajatuksilla ollut sen ihmeemmin mitään väliä. Naiseni oli hieman koristellut autoani piirrustuksilla :)

Flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittämään otettaan ja olo on melkein jo siedettävä. Toivotaan että mitään jälkitauteja ei tule ja että Naisenikin flunssa helpottaisi. Kurjaa katsella toisen pärskimistä ja niiskuttamista, varsinkin kun tietää että minä sen häneen tahtomattani tartutin.

Parvekkeen syysistutukset odottavat jo, eli lisää myöhemmin

Syksyinen aamu

Ulkona on kylmä eli pitänee myöntää syksyn tulleen jo. Flunssani taitaa olla aavistuksen jo paranemaan päin, toivottavasti ainakin.

Pieni Viheä autoni kävin eilen korjaamolla ja keikan hinnaksi tuli vain 124 euroa. Olin pienessä mielessäni varautunut suurempaankin rehvohkaan ja summaan eli kaikki on yllätyksekseni siltä osin hyvin. Työn osuus laskusta oli 40 euroa ja muut oli varaosia. Vikana oli vetonivel, niinkun miespuoleise kaverin kanssa vähän arveltiinkin. Naisasiakkaan kohtelu oli hyvin asiallista ja koko hommasta jäi varsin positiivinen, ammattimainen ja siisti kuva. Todennäköisesti uskallan viedä autoni seuraavankin kerran samaiseen korjaamoon. Nyt sitten autoilu Pienellä Vihreällä on ihanan tasaista ja vakaata. Kiva juttu :)

Googletin tuossa muiden muiden kokemuksia viallisista vetonivelistä ja ilmeisesti olisin voinut ajella turvallisesti kohtalaisen pitkänkin aikaa raksuvan murroksen kanssa. hmm--- Miksiköhän samasta osasta käyteen sekä nimeä murros, että vetonivel.Joku arjen sankari oli luetun perusteella ajellut kolinan ja napsunnan kanssa kaksi vuotta, ennen osan lopullista laukeamista. Olen itse vaan tällänen liian säikky kaikille näille ylimääräisille vioille ja kolinoille autossa. Ei ole kamalan kiva jäädä välille keskelle korpea tai keskellä vilkkainta risteystä, kun se koliseva osa päätti päästää sen lopullisen ja viimeisen viimeisen äännähdyksensä.

Naiseni vonkaisi minua tattimetsään, mutten taida vielä puolikuntoisen uskaltaa lähteä sinne. Siis uskaltaa lähteä tämän puolittaisen flunssa takia, en minä niitä karhuja tai susia siellä pelkää. ;)

Mustasukkaisuusdraamassa ei mitään uutta eli suurin närkästykeksi on laskenut jo. Tosin enpä oikeasti ole enää ko. pariin missään yhteydessä eli saavat mustasukkailla ja skitsoilla ihan kaikessa rauhassa omassa pienessä lintukodossaan. PLÄÄÄÄÄÄH miljoonannen kerran koko paska asialle.

Nyt aamukahville. :)

Kissakaverieni kuulumisia

Kolliveljeksistä se yksilö, joka ajattelee ennenkuin toheltaa. Poju omaa terveen varovaisuuden asioiden suhteen ja on oikein kaunis poju ja erittäin notkean noheava nokitassu. Persoin kissa kalalle ja lihalle koko tästä kissaporukasta.


Kissa joka voisi keskittyä vain syömiseen, syömiseen ja syömiseen. Alas menee niin mustaviinimarjamehu, kuin kurkku ja salaattikin. Kolliveljeksistä se osapuoli, joka koheltaa vailla järjen hiventä ja on on kömpelö ja hieman yksinkertainen persoona. Ikää hyväntahtoisella touholla on 6 kk.

Porukan johtaja Neiti, joka tappaisi toisinaan tuimalla katseellaan, jos se olisi mahdollista. Neiti saa kollit ojennukseen pelkällä käpälän nostamisella, mutta alentuu toisinaan nujuamaan ihan omaksi ilokseen kakaroiden kanssa.

Elintärkeä hankinta

Nyt minä näy pimeässä. Hihittelin aivan hupsuna, kun tämän bongasin paikallisesta liikkeestä. Heijastinhan se vaan on, mutta ehkä minulle sillä on joku pieni piilevä ja hieman hassukin taustamerkitys.

Hupsu minä :)

episodi jatkuu

Mustasukkainen ystäväni on ikävä kyllä kohta entinen ystävä.
En todellakaan suostu ottamaan syntipukin asemaa asiassa, mikä ei todellakaan ole totta. Nainen ei suostu kysymään asian todenperäisyyttä miehellään ja ei suostu myöntämämään, että hän syytti minua aiheettomasti hänen miehensä vikittelystä. Hän ei enää myöskään halua edes puhua asiasta, eli asiasta pitäisi siis vaieta ja samalla minä myöntäisin epäsuorasti vikitelleensä hänen miestään messenger-keskustelussa. Keskustelussa mikä kesti kaksi minuuttia ja koski miehen koulutusta ja yleistä keskustelua nettiselaimista. Huvittavinta kyllä, nainen jopa itse sai lukea varsin avoimesti mistä oltiin keskusteltu. Ehkä meillä sitten on sen miehen kanssa joku salakieli, missä IE tarkoittaa jotain kavalaa ja sana Firefox on joku aivan tuhma koodi, missä vonkaan mieheltä suorasukaista toimintaa ja tunnustan suuren rakkauteni häneen. PLÄÄÄÄÄÄÄH.

Mieleni tekisi kovasti etsiä hänen miehensä puhelinnumero ja pistää miehelle viestiä ja tietoa mitä hänen vaimonsa puuhaa ja mistä minua ja osaltaan myös häntäkin syytetään. Ilmeisesti nainen ei oikeasti ole sanonut tästä sotkusta mitään puolisolleen, mutta syytä moiseen salailuun en todellakaan tiedä. Yhteydenotto mieheen ei välttämättä ole viisasta, mutta minun loukattu ylpeyteni ja kunniani ei oikein enää jaksa sulattaa tälläista aiheetonta paskaa. Mitä ihmettä minä tämän asian suhteen teen... ?

Minun flunssani voi hyvin ja vahvasti. Kuumetta ei ole, mutta olotila ei todellakaan ole yhtään parempi kuin eilenkään. Kurjaa on ja ikävä kyllä rakkaani on tainut saada saman pöpön itselleen. Ikävää tartuttaa läheiset tahtomattaan. Aamulla oli auton ikkunat ihan kunnon kuuran peitossa, eli mitenkähän on käynyt ystäväni tateille metsässä. Onkohan tatinkeruukausi jo ohi?

Iltapäivällä on tiedossa se korjaamokeikka minun Pienelle Vihreällä autolle, eli odotan ihan mielenkiinnosta mitä tapahtuu ja mihin hintaan.

Päivän pikaiset

Tulin töistä, lähden kohta käymään vanhempieni luona 50 kilsan päässä, ajan tänäiltana takaisin omaan kotiini ja menen aamullaa taaaaaaas ylitöihin. Juu-u, hullu minä. Viime yönä unta tuli neljä tuntia, että joo kyllä väsyttää.
Positiivista viimeaikoina on ollut tuon parisuhteen tilan selvittely. Eilen illalla ja yöllä saatiin Naiseni kanssa ihan jopa keskusteluja aikaiseksi ja ehkä minä olin vaan liian herkkä kaiken suhteen. En tiedä, mutta eiköhän tämä elo tästä taas tasaantune. Joskus.

Niin ja ei minusta tullut sitä BB fania, sen verran kakkaa se homma oikeasti tuntuu olevan.

Mustasukkaisuus on sairautta

Flunssa jatkuu hyvin sitkeänä ja kävin juuri korsuen, pärskyen ja niiskuttaen hakemassa lisää sairaslomaa. Olo on kurja, vaikkei kuumetta juurikaan ole. Ei vaan jaksa, hikoan ja palelen suuresti, mutta ilmeisesti kyse on vaan viruksen aiheuttamasta jutusta. Pikatesti ei näyttänyt mitään bakteeritulehdusta eli antibiooteille ei ole toistaiseksi aihetta. Toivottavasti ei tulekkaan aihetta. Ikävää tää sairastaminen, varsinkin kun en jaksa ihan vaan sängyssäkään maata.Olin viinkonloppunajopa niin poikkeuksellisen ahkera, että pesin vihdoin ne ikkunat niin sisältä kuin parvekkeeltakin. Hyvä minä. Tosin flunssassa ei kai olisi kamalan hyvä heilua puolialasti vesisankojen kanssa kylmässä parvekkeella... mutta en vaan jaksanut enää pelkästään maata paikoillaan.

Eilen hermostuin ihan täydellisesti kaveriini. Nainen syytti minua suoraan hänen miehensä vokottelusta. Voi herran pieksut sentäs. Juttelin ensin naisen kanssa mesessä ja sit hänen miehensä tuli asentamaan naisen koneelle jotain ja samalla jutteli avoimessa meseikkuna minun kanssani. Juteltiin miehen koulutuksesta ja internetselaimista varmaan noin kahden minuutin ajan. "Rakas" ystäväni suuttui tästä, mulla kuulema menee jutut liian hyvin yksiin hänen miehensä kanssa. PLÄÄH. Sinkut ovat kuulema riski, voi hyvä helvetti sentäs. TYPERÄÄ. Ystäväni ei tiedä mun suuntautumisesta, eikä edes siitä että olen seurustellut hyvinkin onnellisesti melkein vuoden ajan. Meinasin jopa suutuspäissäni tulla kolinalla ulos kaapista, mutta epäilen ettei ystäväni olisi moista uskonut siinä tilanteessa. Tyydyin vaan toteamaan tavoilleni uskollisesti aivan liiankin hillitysti, että seurustelen onnellisesti ja ettei hänen miehensä todellakaan kiinnosta minua. Vedin tosta palkokasvin poikittain nenääni aika syvällekin ja omasta mielestäni ihan aiheestakin. Juttu jäi auki ilmaisulla, että jutellaan aiheesta myöhemmin lisää...

Siis voi että, on aika ikävää jos oikeasti pitää pelätä suhteensa puolesta noin paljon. Tuskin hänen miestään kukaan saa vokoteltua, ellei mies sitä itse halua ja mies on kuitenkin hyvinkin sitoutunut ystävääni. Ja kuka on niin tyhmä, että alkaa vokottelemaan jonkun miestä jossain mesessä puolison lukiessa viestejä taustalla. Halooooo... Varsinkin kun aiheet olivat tässäkin tapauksessa niin mielenkiintoisia kuin yleiset nettiselaimet ja opiskelut amk:ssa.

Vieläkin närkästyttää tämä eilisiltainen juttu eli taidan ottaa lääkettä, painua pehkuun ja koettaa unohtaa koko typerän episodin. Ottakoot kaverini yhteyttä, jos haluaa sopia asian ja pyytää anteeksi. MURRR.

Sorella

Luin äsken netistä erästä foorumia ja siellä väittettiin jonkun häiskän yrittäneen raiskata sammunutta naista BigBrother talossa... Hmm. Johan siellä alkoi tapahtua, mutta en ota sen ihmeemmin kantaa pitääkö väitteet paikkansa. Ikävää moinen. Viina ei todellakaan sovi kaikille, vaikka eihän viina saa eikä pidä olla syy moiseen käyttäytymiseen. Tuli vaan mieleen miten paljon moista tapahtuu oikeassa elämässä, missä kukaan ei keskeytä ratkaisevalla hetkellä. Opettajalla (Sorella) saattaa olla vähän vaikeata palata nuhteettomaksi normieloon ja tavisopeksi. Maine voi olla varsinmielenkiintoinen, ihan puhumattakaan tuosta arvon herran törttöilyistä. Erittäin ikävää.

Olo on edellenkin erittäin flunssainen, yö meni erittäin huonosti hukkuessa ja niistäessä. Kuumetta on edelleenkin ja ärsyttää olla vapaana viikonloppuna sairaana. Turhauttaa tosi rankasti.

Pitäisi jaksaa vaihtaa vedet akvaarioon. Ostin kaksi uutta avainkirjoahventa ja tuollahan ne kohtuu arkoina uiskentelevat. Se ulkosuodatin pitää kyllä ehdottomasti ostaa, sen verran usein noita sisäsuodattimia on nyt joutunut putsaamaan.

ja nyt niistämään

Olen kotona

Arkipäivänä kello on kymmenen, minä olen koneella eli olen siis kipeä. Niiskutan, pärsikin ja räkilöin eli flunssa tuli ja pakotti minut töistä pois.Urhoollisesti olin aamulla töissä kolme tuntia, mutta nyt sit nappailen särkylääkettä ja nuhapillereitä ja mittailen kuumetta ihan lokoisasti kotona.
Toivottavasti joku tulee paijaamana ja parantamaan oloani illalla...Naiseni on keskittynyt tattimetsässä ravailuun viime aikoina, mutta sanotaan että se on yllättävän rahakasta ulkoilua moinen. Pisteet siitä hänelle ja suunnittelin eilen jopa lähteväni huomenna kaveriksi suureen tattimetsästykseen, mutta näinköhän flunssa pakoittaa vielä pedin puolelle. Olisi kiva olla kyllä metsässä.

Nyt unta kaaliin ja runsaasti nenäliinoja viereen.

Tuhmia sanoja

Hui. Kävin tossa katselemassa mitä kautta ja millä hakusanoilla ihmiset olivat mun blogiin tulleet. Pohjat veti hakusanat pestyä pillua... hui. OIKEESTI HUI, oli itse pakko tarkistaan hyvinkin nopeasti missä ihmeessä minä olin moisista jutuista höpissyt noin suoraan. Kyse oli todellisuudessa kahdesta eri tarinasta eli auton pesusta ja sitten tahdottomasta ystävästäni joka antaa seksiä miehelleen aina kun toinen sitä sattuu haluamaan. Kaikkea se Google osaa yhdistelläkkin, iiks sentäs. Mahtoi se joku pettyä, joka odotti irstaita tarinoita ja härskiä meininkiä näiltäkin sivuilta ;)

Taidan kyllä siistiä moiset tuhmat pois...

Vaihteeksi tehokas

Olin tänään tehokas.

Kävin viimeinkin valittamassa kipeistä hartioistani työpaikan terveydenhoitajlle ja sain mukaani vinon pinon enemmän tai vähemmän pökerryttäviä "huumaavia" kolmiolääkkeitä. Jaa-a, no mie kokeilen mitä tapahtuu kun moisen kuurin syön, vai palaanko asiaan entistä kipeämpien hartioiden kanssa. Varasin myös ajan oikealle työpaikan lääkärille, jossa tarkoitus olisi kysellä vähän miten minun allergiaa/astmaa voisi hoitaa ja olisiko mahdollista saada esim. kaiken varalle lääkettä, jos astmakohtaus iskee. Naiseni kissat kun aiheuttavat yllättävän suuria oireita hengenahdistuksen muodossa ja nyt hieman pelottaa onkohan lapsuuteni sairaus taas aktivoitunut uudelleen.

Ja muita ajanvarauksia on silmälääkärille ja autolle. Tarvitsen uudet lasit, enää en voi asiaa lykätä tulevaisuuteen, vaikka kuinka haluaisin pihistellä rahan menon vuoksi. Kohta en enää näe mitään näillä nykyisillä laseillani vaurioituneen pinnoituksen vuoksi ja olen kuitenkin käytännössä täysin sokea ilman laseja, joten ei tässä kamalasti enää jää vaihtoehtoja. Yleisen ja oman turvallisuuden takia on ehdottomasti pakko hankkia ne lasit.

Myös auto sai ajan "tohtorille" eli korjaamon toivottavasti helläkätiset miehet saavat hieman tutkia mikä ihme pitää meteliä Pienen Vihreän etuosassa. En ole koskaan ennen ollut asiakkaana "oikeassa" autokorjaamossa, joten saa nyt nähdä mitä tapahtuu kun minä melkein blondi nainen asioi moisessa liikkeessä. Tähän mennessä Pienen Vihreän korjaukset ovat ansiokkaasti hoitaneet isä ja veljet yhdessä tuumin, mutta katsotaan tuleeko tästä vieraissa käyntikokeilusta minulle taloudellinen konkurssi ja yhä edelleenkin rikki oleva auto. Juu, myönnän olevani aika epäileväinen naisasiakkaan auton korjauksen suhteen, mutta ensi viikolla olen viisaampi tämänkin asian suhteen.

Muita kummastuksen aiheita omassa käyttäytymisessäni tänään ja vähän jo eilenkin ovat olleet tietyistä asioista puhumisen vaikeus. Minä rakastan sinua on aivan ylipääsemättömän vaikea lause minulle ja yleensäkkin omista syvistä tunteistani puhuminen on minulle äärimmäisen hankalaa. *Huokaus* Olen kai enemmän sitä tyyppiä, joka näyttää mielummin tunteensa kuin niistä jatkuvasti höpisee. Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja niin myös näille herkille tunnustuksille. Varjelenkohan minä sisintäni ja pelkään näyttää omaa haavoittuvuuttani, jos tunteeni tunnustan. En tiedä, nämä tunneasiat ovat niiiiiiin kimurantteja ja pelottavia asioita.

Mitä minä tekisin...

Ihanaa olla kotona ajoissa. Nyt on koko ilta aikaa tehdä kaikkia rästijuttuja pois ja saa ihan vaan laiskotellakin jossain välissä. Naiseni on tattimetsässä, siis keräämässä niitä tatteja myyntiin ja nyt olo on kovin hämmentynyt siitä, mitä ihmettä kaikella tällä vapaa-ajalla oikein tekisin. Näinkö urautunut minä jo olen, etten osaa edes olla yksin enää. Hui sentäs, kaikkea se seurustelu saa aikaiseksi, kun minäkin piintynyt yksineläjä kaipaa aivan selvästi lähelleni toista ihmistä ja se oma aika ei ole se tärkein juttu.

Ei ole oikeastaan mitään aihetta edes mistä valittaa eli kerrankin tulee positiivinen maininta ihan vaan perushyvästä olosta. :)

Kolmen tunnin päiväunet

Raahustin taas ylitöissä ja oli aivan pakko ottaa töiden jälkeen pienet unet. Tirsat venyivät vaan vähän liian pitkiksi eli toivottavasti saan unta yöllä. Väsyttää vieläkin, kolmen tunnin päiväunien jälkeenkin.

Sauna on tällä hetkellä lämpiämässä ja melkein vaan se takia, että saisin juotua kauan haaveilemani saunasiiderini jääkaapista. Minulla on outo tapa juoda siideriä vain saunan jälkeen, muuna aikana siiderin juominen kotioloissa tuntuu vähän hassulta. Toki kesällä hellejuomana moista saa litkiä ja terassilla ja yöelämässä. Käytiin eilenkin saunassa Naiseni kanssa, mutta se siideri unohtui kaiken pikaisen tohinan ja näkemisen yhteydessä. Jälleen kerran harmitti vietävästi, ettei voitu jäädä nukkumaan yhdessä minun työvuorojeni takia. Tuleva viikonloppu täytyy ehdottomasti pyhittää paijaamiselle, parisuhteelle, läheisyydellä ja ennenkaikkea sille kiireettömälle yhdessäololle. Minä ihmettelen kaikkia perheellisiä, missä välissä he oikeasti ehtivät hoitaa kaiken niin sujuvasti, kun en itse tunnu ehtivän yhtään mitään ylimääräistä työssä käynnin ohessa. Heidän elämään helpottaa varmaan se yhteinen osoite puoliskon kanssa eli sitä paijausta ei tarvitse kenenkään lähteä hakemaan toiselta puolelta kaupunkia. Nostan kuitenkin hattua kaikille heille, jotka onnistuvat pyörittämään kiireistä arkea enemmän tai vähemmän sujuvasti.

Nyt sinne saunaan. Ja sitten sitä siideriä. Hyvällä tuurilla voi olla vielä seuraakin tulossa :)

Makkarakeittoa ja makeaa mahan täydeltä

Uusi Maraboun isona 200g levynä oleva Daim-suklaa on muuten sitten hyvää. Kysessä on normaali Maraboun maitosuklaalevy, johon on murennettu noita Daim-paloja Olen aina tykännyt ihan Daim suklaastakin, mutta sen mantelikrokantin kovuus on hetkittäin häirinnyt ja syödessä on pelottanut että toivottavasti paikat hampaissa kestää tämän herkkuhetken. Tässä uudessa isossa levyssä Daim muruset ovat sopivan pieniä, mutta aaah niin hyviä. Suklaatahan ei saisi syödä, mutta elo oli sen verran alavireistä tuossa viikolla että piti sitten testata tämäkin nami. Ja nyt piti sitten hakea toinen levy, hyi minä. :( Muutkin ovat näköjään huomanneet tämän herkun eli suklaayhdistyksen arvioita tuotteesta.

Ja makkarakeittokin on hyvää. Tein moista herkkua pitkästä aikaa ja lautasellisen jälkeen maha on nyt sit täynnä. Kunhan olo tästä hieman kevenee ja vatsa vajuu, on varmaan aika mennä saunaan. Jälkiruuaksi olisi sitten tölkki siideriä. Sen suurempia määriä juomia ei passaa juoda, sillä yllätys yllätys huomenna on taas työpäivä. *huokaus* Tän päivän urakka ei riittänyt, vaan tekemistä on huomiseksi ja ei auta kuin mennä huomennakin duuniin tekemään työtehtävät valmiiksi maanantaiksi. Jos se huomisen tuplapalkka korvaisi menetetyn vapaa-ajan, eikä harmittaisi niin vietävästi.

Parisuhde kärsii kyllä tästä minun ainaisista ylitöistä tällä hetkellä. Viikonloput ovat ainut hetki olla yhdessä ihan kunnolla, mutta eipä oikein onnistu tällä hetkellä. Juuri nyt haluaisin kovasti halauksia, rakkautta ja rakastelua pitkän kaavan mukaan ja kaikessa rauhassa. Toivottavasti tätä aikaa löytyisi näihinkin hetkiin jossain vaiheessa. Sivuhuomautuksena voisin todeta, että joku ulkopuolinen voisi luulla minun saaneen jo rakkautta katsoessaan minua tällä hetkellä. Kaulassani on nimittäin muutama hyvin tuhman näköinen ja iso fritsu. Nolottaa aika suurestikkin tässä iässä pitää poolopaitaa, että ihan kaikki puremat eivät näkyisi koko maailmalle. En nyt niin iloissani moisista koristuksista ole, mutta vahinkoja sattuu näköjään ihan muuten vaan haliessa ja pusiessa rakkaani kanssa. Oli ihan mukavan kiihkeä jälleennäkeminen pienehkön erossa olemisen jälkeen. *hih* Olen hyvinkin perso kaulasta koskettamiselle ja sen suutelemisesta ja kaulan sivusta on minulle erittäin erogeeninen paikka. Tämän pienen hurmaavan seikan on sitten näköjään Naisenikin huomannut... ihan positiivisessa mielessä siis.

Että kaikenlaisia ongelmia on minullakin, 30+ emännällä. Höh

Hemmetin Blondi...

Meni sitten ja söi mun hienon ja uuden kasvin ihan riekaleiksi ja nyt kasviparka muistuttaa pitsilehtistä puskaa, jossa on vaan oksanrangat jäljellä. Murr. Siis kyse on nyt tästä mun rakkaasta albiinoversio Partamonnista ja akvaarion elämästä. Oikeesti moinen tuhotyö kyllä harmittaa, sillä kasvi oli alle kaksi viikkoa vanha ja ihan kauniskin vielä. Ruuan vähyydestä ei pitäisi olla kyse, mutta kaipa se vaan nyt maistui sitten Neitin suuhun niin hurmaavan herkulliselta, että koko kasvi piti pistää suihinsa. Koetan hillitä ton suursyömärin ahmimishimoja kesäkurpitsalla ja kurkulla ja toivon, että se söisi itsensä kylläiseksi moisella vihanneksella ja jättäisi muut kasvit rauhaan.

Ulkona on todella ihana ilma ja suunnitelmissa olisi käydä kirjastossa. Otin tän päivän melkein levon kannalta ja tein vain normaalin 8 tunnin päivän töissä. Kaipa sitä itsekkin tarvitsee omaa aikaa ja vähän lepoa töiden jälkeen. Eikä edes harmita menetetyt rahat ylitöistä...

Nyt kuitenkin annos Emmerdale ja kohta lenkkarit jalkaan ja liikenteeseen.

WTC:n vuosipäivä

Viisi vuotta sitten avoliittoni ja kihlaukseni veteli viimeisiä henkosiaan juuri tällä hetkellä ja tämä päivä jäi mieleen kaiken muun oikean kamaluuden lisäksi yhtenä viimeisistä päivistä jolloin vielä tuntui olevan jotain yhteistä puoliskon kanssa. Vajaan kuukauden päästä ei enää ollut "meitä" ja pakkasin omaisuuteni autoon ja muutin pois hyvin pikaisella muutaman päivän varoitusajalla.
*Huokaus* Kaikkea sitä muistuukin mieleen menneisyydestä. Juu ja tiedän, että on typerää verrata oikeata koko maailmaa muuttanutta ja järkyttänyttä katastrofia johonkin avoliiton loppumiseen. Kaipa se ero oli minulle oma pieni henkilökohtainen murhanäytelmä kuitenkin.

Tässä päivässä ja nykyisyydessä ei ole juurikaan mitään erikoista mainittavaa, ylitöitä olisi mahdollista tehdä töissä niin paljon kuin jaksaisi eli siellä kiirettä riittää. Arkielon puolella olen huolissani eräästä läheisestäni ja sellainen yleinen jaksaminen ja innostuminen on aika vähäistä juuri nyt. Eli kovin on alavireistä tämä elämä tällä hetkellä :(

Siivoilin myös menneitä kirjoituksiani tietyiltä osin ihan vaan asianomaisen toivomuksesta. Kiitos, että jaksoit lukea tekstiäni.

Tökkii tää elo *töks*

Olen aika hämmennyksissä taas tästä elosta. Joo-o, tökkii ihan urakalla melkein kaikki, mutta kaipa tälle kaikella on joku tarkoitus. Tai sitten ei. Lähden tästä ostamaan lohtusuklaata. Sain sentäs käytyä katsomassa ystävän uuden kämpän ja olihan se ihan kiva, vaikka omassa mielessäni ajatus ja mielikuva juuri valmistuneesta asunnosta oli hieman hohdokkaampi. Jälleen kerran pitää ihmetellä, miten erilaisia makuja sisustamisen suhteen ihmisillä on eli mikä on ystäväni mielestä kaunista on minun mielestäni liian räikeää. Mut mie olenkin ihan liian pliisu ja väritön persoona kaikin puolin.

Olen varmaan myös liian sinisilmäinen tai muuten vaan typerän naivi ihminen, kun en koe maailman kauheimmaksi asiaksi todellisen elämän ja virtuaalielämän kohtaamista. Jos vaikka joskus, jokupäivä joku bongaa ja tunnistaa minut IRL... Juu, en pelkää sitä, mutta en kyllä sen ihmeemmin sitä hakemalla hae tai etsi. Osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan suvaitse mitään muuta elämää kuin sen tavishetero elämän ja koska minulla nyt ei sattuneista syistä sitä ole, niin se on vaan voi voi koko homma. Ikävän ja negatiivisen kommentin kuuleminen ensimmäisen kerran on varmaan pelottavaa, mutta en minä siihen kuole ja ei se sitä asiaa muuta että rakastan naista. He, jotka taas haluavat salata elämänsä syystä tai kolmannesta, saavat sen puolestani tehdä ja saavat olla juuri niin pelokkaita ja kaapissa kuin haluavat. Kenenkään elämään en halua tunkeutua tai puheillani haitata. NIIIIIIIIIN, *paatoksellista jupinaa*

Hämmentävä kaapista poistuminen...

Naisista tykkääviä naisia on paljon, yllättävän paljon näinkin pienessa kyläsessä kuin tämäkin. Olin juuri äsken naiseni kanssa kävelyllä, kun vastaan tuli naispari. Pariskunnan toinen osapuoli oli tuttu naiselleni ja hän kertoi ko. parin olevan ihan oikea seurusteleva pariskunta. Eipä siinä mitään muuten, mutta parivaljakosta tämä toinen naisista oli mun ex-työkaveri. Olipas hyvin yllättävä tieto moinen ja minä olin koko ajan luullut hänen seurustelevan miehen kaa. Hmm. Että näin minäkin sitten tulin hänelle, siis ex-työkaverilleni kaapista ulos... ihan vahingossa.

Olen hämmentynyt näistä kaikista äkillisistä tapaamisista ja oivaltamisista, että nuokin ovat näitä tällaisia ja tuokin on sellaen tyttö ja ja ja... Ihanaa kuitenkin huomata, että rakkautta on oikeasti olemassa ja ihmiset kuitenkin löytävät toisensa.

Tänään oli inhottava ja kipeä juurihoito-operaatio hammaslääkärissä. Ainut hyvä puoli ko. jutussa oli se, että sain olla pois töistä ja jos juurihoito on miellyttävämpää kuin töissä oleminen niin.... jotain on aika pahasti vialla. Onneksi huomenna on jo vika päivä ennen viikonloppua. HUH.

Uusi tukka ja vanha auto kiiltäväksi vahattuna

Olipas tehokas viikonloppu.

Sain käytyä kampaajalla, ostettua sen mikroaaltouunin ja hoidettua parisuhdetta siinä ohessa. Oli lämpöä, läheisyyttä ja vähän lempeäkin eli en valita :) Autokin kiiltää kun sain vahattua ja pestyä sen ihan käsipelissä ja kunnolla. Sosiaalista elämää tuli vietettyä vanhempien ja sisarusten kanssa, sekä paijattua vanhempien seropi koiraneiti TT.



Koiraneiti TT itse vaan oli niin säikky ukkosen takia, että pyöri vaan jaloissa ja sisällä ja lempipuuha eli myyrien metsästäminen pellolla ei kiinnostanut neitiä sitten pätkän vertaa. Ihmettelen edellenkin sitä vaistoa, millä eläimet älyää sen tulossa olevan ukkosen paljon ennenkun edes ensimmäiset pilvet ovat taivaalle tulleet ja ennenkun meillä ihmisillä on mitään aavistustakaan alkavasta myrskystä.

Nyt vaan ihmettelen, että pitäisikös sitä taas jaksaa tuleva viikko töissä. Väsyttää nyt jo viikonlopun jäljiltä ihan hemmetisti. :( Muita järkytyksiä oli tietää että ystävänäni kissaipana osoittautuikin pojaksi oletetun tyttöelävän sijaan. Että Adalmiina-Josefiina on nyt sitten poika, mutta toivotaan että tämä sekaannnus ei aiheuta kisulle itselleen suurempia ahdistuksia. Pennuilla oli perjantaina muuten heidän elämänsä ensimmäinen eläinlääkärikeikka rokotusten antamisen tiimoilta ja se sujui kuulema ilman sen ihmeempiä järkytyksiä. Kuukauden päästä olisi sitten tehosterokotuksen aika.

Ihan perse päivä

Juu, siis vituttaa. Jaa, että mikä. Eli ihan kaikki ja ei mikään. MURRRR. Hartiat ovat jumissa, päähän koskee ja ärsyttää. Surettaa ystäväni, joka on suhteessa, vaikkei rakasta miestään. Kun hän ei kuulema osaa olla yksin ja mitenkäs hän sitten pärjäisi taloudellisesti yksin ja ja ja miljoona muuta tekosyytä. Voi taivas sentäs, tekee ihan pahaa katsoa vierestä moista saamattomuutta. Siinä suhteessa miehellä on miehen erittäin hallitseva ja alistava rooli ja aivot, nainen tiskaa ja tekee ruokaa ja antaa pillua kun miestä joskus sattuu panettamaan. *huokaus* No jaksamista heille, enhän minä mitään mistään tiedä sillä henk.koht. juttuja nämä ovat. Minä itse olen asunut yksin kohta 5 vuotta, eli enhän minä enää edes muista mitään avoliiton ihanuuksista ja velvollisuuksista.

Ja miksi niin moni on alentunut toiseksi naiseksi, minäkin myönnän joskus menneisyydessä erehtyneeni moiseen rooliin. Miten tyhmä sitä onkaan ja olikaan kun uskoo, että ei siinä avioliitossa ole mitään muuta kuin yhteiset lapset ja velat. Ja paskat sanon minä, kusetusta se kuitenkin on. Alan pikkuhiljaa kuulostamaan katkeralta vanhaltapiialta, juu. :(

Mikroaaltouunikin otti ja sanoi sopimuksensa irti savun ja kipinöiden kera. Sekin vielä, tosin kestihän tuo moinen vehje 15-vuotta päivittäistä käyttöä eli ehkä sen elinkaari olikin jo aika tulla loppuunsa. Paistoin pitkästä aikaa myös lihapullia, mutta paha karma ei onneksi tarttunut tähän juttuun. Hyviä niistä tuli, vaikka kokkia vituttikin rankasti.

Toivottavasti huomenna on parempi päivä. ÄRRR. Ei tälläista itkuvinkua ole kiva kirjoittaa, saatikka lukea

Botanian kukkaloistoa

Tänään kävin ystäväni kanssa katsomassa täällä kukkaloistoa ulkopuutarhan puolella. Olimme aiemmin käyneet keväällä varsinaisessa kasvihuoneissa, mutta nyt oli hetki käydä ulkopuutarhat läpi. Harmi vaan, että taas oli kiire ja lähempi tutkiminen jäi toiseen kertaan. Retki pitää kyllä ehdottomasti uusia lähiaikoina ilman kiirettä, sillä sen verran paljon ihania kukkia, kasveja ja pensaita alueelta löytyi. Penkkejä ja varjoisan vilpoisia majoja levähdyshetkiä varten oli myös tarjolla, mutta ehkä ensi kerralla olisi aikaa jopa istua ja ihailla puutarhaa penkeiltä käsin.

Eilinen lauantai piti sisällään univelkojen poisnukkumista ja pienimuotoista shoppailua hepeneiden ostelun merkeissä. Rintaliivien ostaminen on vaan aika hemmetin kypsyttävää puuhaa, jos nyt satut olemaan yhtään normaalimitoista poikkeava persoona rintavarustusten osalta. Meni sekä sovittajalta, että makutuomarilta hermot ja rintsikat jäi kauppaan. UUH, pitänee varmaan latailla taas hermoja hetken aikaa, ennenkun uskallan lähteä uudestaan moiselle rintaliivi-turneelle.
Kävimme myös ohikulkiessa katselemassa koiramaailman agilitykisoja ensimmäistä kertaa eläissämme. Ja valitettavasti uusina katsojina jäi paljon lajin hienoudesta ymmärtämättä, mutta menoa ja meinikiä kyllä riitti sekä koirilla, että ohjaajillakin. Minä kyllä tykkäsin näkemästäni. Hienoa. :)


Ja yksi tämän kesän valokuvamalleista ja eläintuttavuuksista oli tämä hurmaava ja rapsutuksenkipeä kili Jokiasemalla. Hänet lahjottiin poseeraukseen mehevän ruohotupon avulla ja ihan sievä kuvaotos tuosta tulikin.

Himoitsen uutta akvaariota ja olen kaapissa :(

Nälkä kasvaa syödessä ja niin kai se tämänkin akvaarioharrastuksen tiimoilta on tainnut käydä. Ex-seurustelukumppani ilmoitteli viime viikolla luopuvansa akvaariostaan (317l) ja kyseli halukkuuttani ostaa se. Viime syksynä ostettu kokonaisuus olisi sit nyt myynnissä ja kohtalaisen edullisestikkin... eli kyllä himottaisi ostaa se. Eipä siinä muuten mitään, mutta jos sen altaan ostan toiseksi niin vesimäärä litroissa mitattuna nousisi melkein 500 litraan. Se on aika paljon se, kun ottaa huomioon että asustelen yksiössä. :) Mielessäni jo mietin miten jakaisin kalaston kahden altaan välillä ja miten altaat sijoittaisi, eli aika vakavat uuden akvaarion hankkimiskuumeen oireita havaittavissa. Teoriassa on mahdollista myydä tuo pienenmpi allas (180l) pois tässä syksyn mittaan, mutta kyse onkin siitä raaskinko minä sitä enää myydä pois. *Huokaus*

Kaverikin, siis naispuoleinen sellainen, kävi tänään luonani pitemmän kaavan mukaan ja viihtyi ihan muutaman tunnin jutustellen niitä ja näitä. Soimaan nyt itseäni, etten vieläkään pystynyt kertomaan hänelle seurustelevani naisen kanssa. Enkä edes osannut sanoa mitään siinäkään vaiheessa, kun hän ihmetteli erotiikkamessujen lesbonäytöstä dildojen kera... Tai sitten tämä kaveri tietää jo, mutta heittelee vaan näitä täkyjä ilmoille josko hänelle asian suoraan sanoisin. Joo, olen raukka ja pelkuri. Miksi ihmeessä sitä on niin helpompi kertoa miespuoleisille kavereille, en ymmärrä.

Miespuoleisista kavereista hyvälle tuulelle minut sai muuan Lahden seudulla asusteleva miekkonen. Hän muutti näiltä nurkilta sinne työn perässä ja sai samassa hötäkässä ja samoihin aikoihin tietää minun seurustelevan naisen kanssa. Suhtautuminen uutiseen oli sillon hyvin avoin ja reilu, vaikka takana olikin menneisyydestä muutama vonkailuyritys hänen taholtaan. Nyt sit viikonloppuna herra kyseli kuulumisia ja ehdotteli tapaamista todeten kuitenkin heti, että arvostaa ja kunnioittaa minun parisuhdettani ja omaa kultaa ja ei todellakaan aio vonkailla minua. Suloista moinen. :) Ihan siis turvallisissa merkeissä hän kanssaan siis olisin voinut tavata. Kai

Voitin lotossa :)

Se huima voittosumma ei tietenkään tullut minulle, mutta tuli kuitenkin 5 oikein (51,60€) ja olen oikein tyytyväinen siihenkin. Voi olla, että tämä on minun lottohistorian suurin voitto, hyvä minä :) Onnea vaan hänelle joka tuon 4,3 miljoonaa voitti, toivottavasti mielenterveys säilyy.

Viikonloppu meni mukavasti ihan joutenolon ja matkailun merkeissä. Matkailu oli tällä kertaa Ilomantsin maisemissa, yhdessä Ystäväni kanssa. Oli ihanaa pitkästä aikaa saada olla koko viikonloppu yhdessä ja nauttia vain leppoisasta oleilusta. Muutama siiderikin tuli nautittua ja nukuttua pitkäääään eli sain sentäs vähän latailtua akkuja tätä viikkoa varten.

Oleilun lisäksi myös matkailtiin ja yhtenä kohteena oli Petkeljärven kansallispuisto ja siinä ohessa tuli käytyä myös Hermannin viinitornissa. Viinien maistelut jäivät tosin toiseen kertaan, mutta maisemat olivat upeta ja pelkkä kahvikin oli varsin maittavaa "yläilmoissa".

Petkeljärven kansallispuisto oli valitettavan pikainen käyntipaikka, harjumaisemat, ikihongat ja keli olivat upeat ja makkarakin maistui Retkeilukeskuksessa hyvälle. Jäin itse miettimään jatkosodanaikaisia taisteluvarustuksia eli mm. korsu ja juoksuhaudat, joista osa on entisöitynä muistuttamassa menneestä historiasta.

Niin ja vanhempien tietokone reistaa taas. Voi että. Johan siitä on muutama kuukausi kun käyttiksen siihen viimeksi uudestaan ajoin, mutta nyt alan oikeasti epäillä sen kiintolevyn kuntoa. Ei tämä ole millään lailla normaalia, varsikin kun kone on niin pienellä käytöllä. Plääh :( Pitänee siis ajella korjaamaan se kone, tai ainakin yrittää korjata sitä. Tai sitten käyn riipimässä koneen omaan kotiini ja laittelen sitä kondikseen täällä, saas nähdä.

Yksi kissaystävistäni

Tällä kissaneidillä on asennetta jo pennusta pitäen. Ilme kertoo kaiken mitä mieltä neiti oli, kun hänet uniltaan erehdyttiin herättämään.


*edit* Niin tämä neiti olikin sitten myöhemmissä tarkasteluissa herra. ;)

Ahistusta kenkäostoksilla sekä ällöä Unikkokuosia

Enpä arvannut kuinka haastavaa olisi löytää sopivat tai edes olevinaan hyvät lenkkikengät. Toimenpiteeseen meni kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa ja hyllyjen väliin kertyi sekalainen keko erilaisia, -mallisia,- värisiä kenkiä ja minun piti jopa sovittaa, tepastella, kävellä ja keikistellä peilin edessä. Minä inhoan kaikkia vaateostoksia ja sovittamisia eli se varsinainen sovittaminen tapahtui mahdollisimmän nopeaan. Huh, mukaan lähtivät loppujenlopuksi kävelyyn tarkoitetut kengät, värilään tummanruskeat ja mukavilta tuntuvat yksilöt. Hipelöin myös erittäin mukavan näköistä ulkoilutakkia, jonka pitäisi olla sateen ja tuulenpitävä, mutta piheuksissäni en sitä raaskinut ostaa. Takin malli oli miesten, mutta eipä minun ladon oven kokoiset hartiat mihinkään ladyfit asuun sopisikaan ja vielä minä sen ehdin ostaa, jos niin kovasti sen haluan.

Kengät kuitenkin lähtivät sieltä mukaan eli enää uupuu se ulkoilutakki ja .... nolona myönnän harkitsevani vakavasti eräiden "urheiluvälineeiden" ostamista. Tarkoitan niitä kepukoita, joita tarvitaan dementiahiihdossa eli sauvakävelyssä. Ne minun ladonoven kokoiset Hartiat ovat nyt sen verran jumissa, että jotain tarttis asialle tehdä. Olen havainnut moisen urheilumuodon hyväksi keinoksi irroittamaan jumiutuneita ja kipeitä hartia/yläselän lihaksiani ja muutaman lainakepittelykerran jälkeen olisi varmaan aika ostaa omat sauvat. Kiertelen muutamassa kaupassa katselemassa tarjontaa vielä tarkemmin, kun unikkokuosilla varustetu kävelysauvat eivät ole oikein mun juttu. ;) Ja niin montaa kymmentä euroa en kuitenkaan moisista kepakoita ala maksamaan, eli josko jossain muualla olisi edullisemmin tarjolla muutakin kuin Unikko-versioita.

Nyt kutsuu sauna ja sen jälkeen saunasiideri. Ihanaa, aah. Huomenna vielä viimeinen viikon työpäivä ja sitten lepoa ja vihdoinkin saan nukkua pitkääääääännnnnnnn aamulla. Hekumoin jo ajatuksella valmiiksi, vielä kun saisin herätä hyvin nukutun yön jälkeen Ystävän vierestä samasta sängystä niin.... *tuhma minä*

Verkostomarkkinointi... YYH :(

Sukulaistätini on koettanut värvätä minua jonkun verkostomarkkinointifirman infotilaisuuteen ja olen toistaiseksi onnistunut kieltäytymään. Miksi aina kaikki ystävät ja muut tutut tyrkyttävät moisia? Tuntemattomalle olisi niin hemmetin paljon helpompi sanoa suoraan, että juttu EI KIINNOSTA. Tällä kertaa aivopesua harrastava firma olisi joku Amway, en edes ole nähnyt vaivaa Googlettaa mitä moiseta puljusta sanotaan. Minä en todellakaan ole mikään hyvä naamanrasva ja hivenainentestaaja ja köyhäkin olen, eli kukaan ei nyt rikastu mun pennosilla. Tai senteillä nykyisin.

Entinen kumppanini sotkeentui joskus GNLD:n juttuihin ja se kerta riitti sivusta seuranneena toteamaan, että se on aivan huijausta koko homma. Värväystilaisuudet ja koulutustilaisuudet olivat enemmän jotain hurmoshenkisiä kokouksia, kun asiallista koulutusta. Joku oli todella tutkinut ja miettinyt mitä ja miten niissä koulutuksissa pitää kertoa ja näyttää, jotta tavan keskivertoihminen niihin lankeaa.

Luulen että tyypillä on tänäänkin, melkein neljä vuotta eromme jälkeen niitä tuotteita loppuelämäkseen. Kukaan muu kun läheiset ei niitä suostuneet ostamaan, joten hän joutui jonkun pistesysteemin vuoksi ostamaan niitä omaan käyttöönsä saadakseen "jotain". Muistan kuinka minäkin koetin tuputtaa äidille jotain pesuainetta käsitiskaukseen ja kehuin sitä maasta taivaaseen kuinka hyvää se on. Totuus oli kuitenkin myönnettävä itsekkin aika nopeaan, ei sillä rasva lähtenyt ja se lantraus ja laimentaminen oli ihan perseestä. Häpeän vieläkin sitä pakkomyyntiä läheisille :( Anteeksi äiti.
Ja anteeksi kaikki te, jotka uskotte pyramidimalleihin ja verkostomarkkinointiin ja teette tulosta sillä. Ei ollut minun juttuni ja minä en sitä kenellekkään suosittele, mutta edelleenkin jokainen saa tehdä mitä haluaa rahoillaan ja ajallaan.

Muita närkästyksen aiheita tälle päivälle ei suuremmin ole. Helle on tullut takaisin, mikä ei välttämättä ole hyvä asia, koska minun pitää pitää edelleen käydä töissäkin. Lievää järkytystä työympäristössä minulle aiheutti työkaveri, joka tunnusti olevansa seksisuhteessa erään yhteisen työkaverimme kanssa. Molemmat osapuolet ovat tietysti naimisissa ja silleen, mutta aika rajua sanoa minulle, käytännössä melkein vain "hyvän huomenen tutulle" moisia. Hän halusi kuulema kertoa sen suoraan, ennenkun muut sen mulle juoruaa. Sarkastisesti mietin, että kukahan se minulle olisi tuostakin juorunnut, kun hän itse on se työyhteisön tietotoimisto, mikä välittää kaikki juorut välittömästi. On tämä... elämä taas hassua. En ala moralisoida eli edelleenkin aikuiset ihmiset saa tehdä mitä haluavat keskenään, kunhan nyt eivät töissä muhinoi mun silmien alla.

Ja nyt lähden pyöräilemään mun Ystäväni luo. Nähdään pitkästä pitkästä aikaa hänen palattua kotiin vaellusreissultaan. Ihanaa :)

Väsyttää

Takana on erittäin huonosti nukuttu yö ja aika kiireinen työpäivä. Koskahan minä oikesti muistaisin, että kolmen tunnin päiväunet vievät varmasti yöunet tehokkaasti... YYH, typerä minä.
Jos jaksan, käyn myös pikavisiitillä raveissa pitkästä pitkästä aikaa, siis ihan näistä hevosurheilun ravikilpailuista puhun nyt.

Minun on ikävä Naistani

Kello on vaikka mitä eli kaikkien kilttien tyttöjen pitäisi olla jo nukkumassa. Aamulla olisi minulla aikainen herätys kello viiden jälkeen ja juuri nyt päähäni koskee aikalailla räväkästi. Syy löytynee kireistä ja jumiutuneista hartioistani eli olen taas kerran vanha ja raihnainen.
Ja minun on ikävä Naistani, joka varmaan on tulossa juuri nyt kotiinsa iltavuorosta. Huolestuttaa vähän missä välissä tällä viikolla nähdään, kun minä olen aamuvuorossa ja hän on iltavuorossa. Ehkä sitten viikonloppuna...
Taidan pistää hänelle edes tekstiviestin, vaikkei se tätä ikävää ja kaipuuta vie pois. Mikä olisikaan ihanampaa nyt kuin kääriytyä sylikkäin saman peiton alle ja pusia ja silitellä toista... Nyysk.

Mansikoita ja metsästäjänpihviä

Kävin ostamassa äsken itselleni ruokaa.

Älä ikinä mene nälkäisenä kauppaan on erittäin hyvä sanonta, sillä mukaani tarttui kaikkea hyvin epätervellistä ja nälkäiseen makuun sopivaa. Poikkeuksellisesti jopa valmisateriakin, joka itseasiassa oli yllättävän syötävää. Mikään laihduttajan tai kasviruokavalion unelma "metsäsätäjänpihvit sienikastikkeessa" ei todellakaan ole, mutta kyllä sillä nälkä lähti. Minä en sitten ole kumpaakaan eli en viher-ruokailija enkä laihduttaja. Kasvikset kyllä tekisivät minulle ihan hyvää, mutta tämä nyt oli vaan tällainen nälkäisen epätoivoinen teko. Tai jotain vastaavaa...

Vihdoinkin muistin ostaa mansikoita pakastusta varten. Kokeilen yhdellä 5 kilon laatikolla näin aluksi, mutta ehkä innostun viikonloppuna tekemään mansikkakakkua ja ostan myöhemmin toisen laatikon. Saa nähdä nyt. Kohta on siis tiedossa mansikan "perkausta", millä nimellä kukakin tykkää sitä kantojen poistamisoperaatiota mansikoista nimittää. Ja kohta on taas punaiset sormet :)

Ystävänikin ilmoitteli itsestään Kuusamon suunnalta, siis hän jonka kissoja olen hoivaillut tässä tällä viikolla. Oli kiva kuulla, että vaeltajalla oli kaikki kunnossa ja mieli iloinen. Kovasti hän ihmetteli minun innostusta tähän blogi kirjoitteluun, oli kuulema aika yllättävää moinen minulta. Onhan tämä joo, mutta enpä vielä ole keksinyt miksi en tätä harrastusta jatkaisi.



Akvaariostakin pitäisi vaihtaa vettä ja valitettavasti kesäisin on olevinaan niin kiire, että meinaa tuo allas välillä olla vähän paitsiossa. Kesä menee yleensä vain perushoidolla ja syksyn tullen taas innostus ja uusimisvimma palaa. Sama tauti taitaa vaivata muitakin akvaristeja, sillä äskettäin lemmikkikaupan omistaja totesi minulle lakonisesti "onneksi hänen toimeentulonsa ei ole kiinni akvaariopuolesta kesällä". Tämäkin keväällä hankkimani veijari, Blondi eli albiino partamonnikin on kesän aika kasvanut jo valtaisan isoksi. Kuvassa tuo pieni keltainen kala kesäkurpitsan viipaleella on siis tämä Blondi. Kaikille ihmettelijöille jo etukäteen tiedoksi siitä lusikasta. Se on painona kurpitsanviipaleelle, että ruoka pysyisi pohjalla näille partamonneille. Juu ja kyllä. Monnit syövät ihan oikeasti sitä kurpitsaa hyvinkin suurella ruokahalulla.


Pirkko Skutnabb (eläinlääkintäneuvos) jutteli aamu tv:ssä aiheesta kuinka eläinten (kissojen) heitteillejättöä voitaisiin vähentää. Puhe oli lähinnä kesäkissa-ongelmasta ja ratkaisuna tarjottiin eläinrekisterin ylläpitoa ja kissojen rekisteröimisiä. Erittäin kannatettava asia, mutta tuskin tuokaan toteutuu. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessäkin oli vailla uutta kotia melkein 150 kissaa ja 7 koiraa+ muut elukat eli kiirettä sielläkin pitää. Kissat pitäisi ehdottomasti aina siruttaa tai tatuoida ja sitten sterilisoida, tai muuten huolehtia siitä ettei tätä villiä lisääntymistä tapahtuisi. Vaikenen kuitenkin nyt tästä aiheesta, etten nyt aivan innostu paasaamaan aiheesta.

Mansikat odottavat...

Arkitohinaa ja vitutusta

Töissä ja töistä tullessani vitutti ihan kaikki asiat tasapuolisesti.

Ihan ensimmäisenä nyt iltapäivällä kyrsi Typerät autoilijat ja parkkipaikkatörpöt, jotka paukuttelevat lommoja ja maalijälkiä auton kylkiin. En oikeasti ymmärrä sitä, miksi se on niin hemmetin vaikeata avata ovia varoen. Kyse ei ole siitä, ettenkö itse olisi osannut parkkeerata autoani siitisti keskelle ruutua ja etteikö tilaa oven aukomiselle olisi ollut. Pitäisi siitä sopia isommankin ihmisen kammeta ulos, ilman että paukaistaan ovi auki kuin Euroopan omistaja. Pienessä vihreässä autossani on mukava määrä naarmuja ja lommoja ja ihmeellistä kyllä enimmäkseen sinisiä maaliraamuja. Alan jo epäillä autokatosnaapuriani kotiparkkipaikalla, ettei vaan olisi VW Golfin sinistä väriä... Minua Kyrsii tämä asia kyllä kummasti, vaikka kolhittu autoni onkin jo yli kymmenen vuotias hyvin palvellut vanhus. Onneksi en ajele uudella hienomaalisella ja naarmuttomalla autolla. Saisin varmaan vatsahaavan kaikesta murehtimisesta ja naarmuista auton kyljissä.

Ja töissä ärsytti valtataistelun välikappaleena oleminen. Siellä on eräs mies ja on eräs nainen ja molemmat koettavat pomottaa ja pompottaa ja käskyttää minua varsinaisen pomon ollessa lomalla. Sitten nämä rontit vielä käyvät vuorotellen haukkumassa toisiaan minulle ja kiilloittamassa omaa kilpeään. Pläääääh sanon minä. Minä olen vain kesätuuraaja eli en varmasti ota mitään kantaa asioihin. Tapelkoot keskenään. Että aikuiset ihmiset kehtaavatkin.

No nyt mieli on jo parempi ja vitutuksen aiheet vähäisempia. Kiitos osaltaan kuuluu herkullisen mansikkaviinerin ja hyvän kahviseuran. Miespuoleinen kaverini arveli minun kaipaavan piristystä ja tiesi takuuvarman ja toimivan keinon. Helpotti kun sain vähän mesoa maailman murheista miekkoselle ja mutustella tosi mehukasta viineriä siinä ohessa. Minä olen helppo... myönnettäköön. Ainakin mitä tulee herkuilla lepyttelyyn.

Kissojen kaitsenta jatkui jo jonkinlaisella rutiinilla. Mitään yllätyksiä ei täällä kertaa ollut missään ja muutenkin meno oli ollut rauhallisempaa poissaoloaikana. Ei edes mattoja rutussa tai kaadettuja kuppeja. Kiitos kissat, kiitos KILTIT kissat että olitte tällä kertaa kunnolla ja rauhallisia.

Nyt kutsuu pieni happihyppely ulkona. Sateeseen tuli juuri sopiva tauko eli härnään kohtaloa ja katson säästynkö kastumiselta kun ilman sateenvarjoa tuonne ulos menen.

Akvakuulumisia

Sain vihdoinkin uuden valon altaaseen. Ostin tämän akvaarion uuutena joulukuussa ja helmikuussa paloikin jo ensimmäinen loisteputki. Erinäisten viivästysten ja sotkujen jälkeen sain tänään uuden putken "takuuseen", eli siis ilmaiseksi. Nyt valoyhdistelmänä akvaariossa on Hagenin Aqua-Glo ja Juwelin oma Daylite putki. Valoa siellä nyt ainakin on ja kun kauppias jossainvaiheessa saa maahantuojalta Hagenin oman päivänvaloputken Sun-Glon, niin vaihdan senkin putken tähän. Valoahan tuolla nyt näyttää olevan ja yllättävän pienillä vahingoilla ja leväkasvustoilla akvaarion kasvit tästä kuukauden vajaavalaistuksella olemisesta selvisivät. Ainut selkeästi valovajeesta kärsinyt kasvit oli punainen Tiikerilumme ja nyt siinä reppanassa on enää muutama lehti jäljellä. Toivottavasti sekin virkistyisi nopeaan. Yleisesti ottaen olen siis tyytyväinen akvaarion kasvitilaneteeseen. Niin-n, paitsi että tuota kasvipöheikköä altaassa pitäisi näköjään karsia ja siistiä jälleen kerran.

Olen koettanut saada selkoa neljästä lehtikalasta ja heidän sukupuolijakautumastaan. Mitään kutupareja, saatikka suurempia tappeluita ei ole muodostunut ja mieleeni hiipi epäilys onko minulla ollut huono tuuri. Siis siten, että koko poppoo olisi vain naaraita tai koiraita. Alkuperäinen ideani oli jättää vain pariskunta lehtikaloista tuonne, mutta jos elo on näin sopuisaa uiskennelkoot toistaiseksi koko porukka sitten siellä.