Olen nyt saunapuhdas, lämmin, märkä ja pehmeä ja minä ikävöin juuri nyt kullan kainaloon, kaipaan lämpöä, läheisyyttä ja lukemattomia halipusipaijaus-juttuja. Mitkähän hormonit minulla nyt on sekaisin, kun en osaa olla yksin ja nauttia vapaasta ajasta, sillä nythän minulla olisi aikaa ja mahdollisuuksia olla itsekäs ja tehdä vain niitä omia juttuja.
Niin-n, naiseni on siellä Keskisessä Suomessa kurssilla ja minä olen täällä Susirajalla. Pyörin kotona saamatta mitään aikaiseksi ja puhelinlasku kasvaa kaipaavien puheluiden ja viestien takia. No kyllä se kissan söpö gepardi-kuvioinen peti valmistuu pikkuhiljaa ja lenkilläkin olen jaksanut monena yksinäisenä iltana jo käydä.
Juicen poismeno tuntui ikävältä, sen verran tykkäsin miehen kirjoista ja sanoituksista ja koko miehen persoonasta. Toiset biisit kolahtivat ja toiset taas ei, mutta hieno taitelija antoi minulle ja monelle muullekkin miettimisen aihetta sanoitustensa ja laulujensa tiimoilta. Muistan ala-asteella laulutuntien suosikkien olleen kaikilla tytöillä jostain syystä Viidestoista Yö, vaikkei silloin laulun sanoja sen syvällisemmin miettinyt/tiennyt. Mies itse ei enää ole kipeä ja sairas eli RIP Juice Leskinen. Toivon jaksamista Juicen läheisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti