Pikkuhiljaa joulumieli saa minutkin valtaansa kaikesta siitä uhoamisesta huolimatta, kuinka minä joulua inhoankaan. Yöllä ja aamulla oli satanut lunta ja nyt sitten on kaunis kymmenen sentin lumikerros kaikkialla ja se valkoinen kaunis joulu tuli kuin tulikin. Kaunista ja ah niin ihana rauhallista täällä maalla.
Joulun tohinat jatkuvat täällä ruokailun valmistelun merkeissä ja luulen että kohta saapuvat muutkin meidän sisaruslaumasta paikalle. Kuviot jatkuvat ruokailun jälkeen pakollisilla hautausmaa kierroksilla ja kynttilöiden sytyttämisillä isovanhempien haudoille. Sen jälkeen pikkuhiljaa rauhoitutaan ihan joulusaunaa odottamaan ja aatoa viettämään. Kyllä tästä ihan kiva joulu vielä tulee.
Kunhan päivä hieman valkenee lähden ulos kuvailemaan luontoa ja ympäristöä ja toivon samalla etten taita niskojani. Jäätikön päälle satanut lumi ei ainakaan pienennä riskiä liukastua, koska eilenkin oli jo tarpeeksi hankalaa sipsutella pihalla pystyssä. Autoilu oli myöskin eilen varsin haasteellista, sillä suolattujen isojen, kuivien valtaväylien ja kaupunkiajeluiden jälkeen pienet liukkaat sivutiet täällä maalla olivat varsin mielenkiintoisia ajeltavia näin äkkiseltään. Paikallinen sivuteiden virtuoosikuski kiroili varmaan hartaasti ne (me) kaupunkilaislomalaiset syvimpään jonnekkin, kun herra körötteli useamman kilometrin minun takanani 40 kilsan nopeudella. Ohikaan urho ei uskaltanu lähteä ja silti minä meinasin ajaa useammankin mutkan suoraksi. Niin-n ja tiellä on siis normaalisti 80 km nopeusrajoitus. ;)
Nyt kuitenkin auttamaan äitiä ruokailuoperaatioissa. Ihmettelin tuossa syökö toisten koirat rusinoita? Katselin äsken hyvin hämmästyneenä kuinka lellikki-neitikoira veteli varsin suurella himolla rusinoita naamaansa. Toivottavasti ahneella ei nyt ole jonkinlaista perinteistä loppua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti