Juu, siis vituttaa. Jaa, että mikä. Eli ihan kaikki ja ei mikään. MURRRR. Hartiat ovat jumissa, päähän koskee ja ärsyttää. Surettaa ystäväni, joka on suhteessa, vaikkei rakasta miestään. Kun hän ei kuulema osaa olla yksin ja mitenkäs hän sitten pärjäisi taloudellisesti yksin ja ja ja miljoona muuta tekosyytä. Voi taivas sentäs, tekee ihan pahaa katsoa vierestä moista saamattomuutta. Siinä suhteessa miehellä on miehen erittäin hallitseva ja alistava rooli ja aivot, nainen tiskaa ja tekee ruokaa ja antaa pillua kun miestä joskus sattuu panettamaan. *huokaus* No jaksamista heille, enhän minä mitään mistään tiedä sillä henk.koht. juttuja nämä ovat. Minä itse olen asunut yksin kohta 5 vuotta, eli enhän minä enää edes muista mitään avoliiton ihanuuksista ja velvollisuuksista.
Ja miksi niin moni on alentunut toiseksi naiseksi, minäkin myönnän joskus menneisyydessä erehtyneeni moiseen rooliin. Miten tyhmä sitä onkaan ja olikaan kun uskoo, että ei siinä avioliitossa ole mitään muuta kuin yhteiset lapset ja velat. Ja paskat sanon minä, kusetusta se kuitenkin on. Alan pikkuhiljaa kuulostamaan katkeralta vanhaltapiialta, juu. :(
Mikroaaltouunikin otti ja sanoi sopimuksensa irti savun ja kipinöiden kera. Sekin vielä, tosin kestihän tuo moinen vehje 15-vuotta päivittäistä käyttöä eli ehkä sen elinkaari olikin jo aika tulla loppuunsa. Paistoin pitkästä aikaa myös lihapullia, mutta paha karma ei onneksi tarttunut tähän juttuun. Hyviä niistä tuli, vaikka kokkia vituttikin rankasti.
Toivottavasti huomenna on parempi päivä. ÄRRR. Ei tälläista itkuvinkua ole kiva kirjoittaa, saatikka lukea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti