Töissä ja töistä tullessani vitutti ihan kaikki asiat tasapuolisesti.
Ihan ensimmäisenä nyt iltapäivällä kyrsi Typerät autoilijat ja parkkipaikkatörpöt, jotka paukuttelevat lommoja ja maalijälkiä auton kylkiin. En oikeasti ymmärrä sitä, miksi se on niin hemmetin vaikeata avata ovia varoen. Kyse ei ole siitä, ettenkö itse olisi osannut parkkeerata autoani siitisti keskelle ruutua ja etteikö tilaa oven aukomiselle olisi ollut. Pitäisi siitä sopia isommankin ihmisen kammeta ulos, ilman että paukaistaan ovi auki kuin Euroopan omistaja. Pienessä vihreässä autossani on mukava määrä naarmuja ja lommoja ja ihmeellistä kyllä enimmäkseen sinisiä maaliraamuja. Alan jo epäillä autokatosnaapuriani kotiparkkipaikalla, ettei vaan olisi VW Golfin sinistä väriä... Minua Kyrsii tämä asia kyllä kummasti, vaikka kolhittu autoni onkin jo yli kymmenen vuotias hyvin palvellut vanhus. Onneksi en ajele uudella hienomaalisella ja naarmuttomalla autolla. Saisin varmaan vatsahaavan kaikesta murehtimisesta ja naarmuista auton kyljissä.
Ja töissä ärsytti valtataistelun välikappaleena oleminen. Siellä on eräs mies ja on eräs nainen ja molemmat koettavat pomottaa ja pompottaa ja käskyttää minua varsinaisen pomon ollessa lomalla. Sitten nämä rontit vielä käyvät vuorotellen haukkumassa toisiaan minulle ja kiilloittamassa omaa kilpeään. Pläääääh sanon minä. Minä olen vain kesätuuraaja eli en varmasti ota mitään kantaa asioihin. Tapelkoot keskenään. Että aikuiset ihmiset kehtaavatkin.
No nyt mieli on jo parempi ja vitutuksen aiheet vähäisempia. Kiitos osaltaan kuuluu herkullisen mansikkaviinerin ja hyvän kahviseuran. Miespuoleinen kaverini arveli minun kaipaavan piristystä ja tiesi takuuvarman ja toimivan keinon. Helpotti kun sain vähän mesoa maailman murheista miekkoselle ja mutustella tosi mehukasta viineriä siinä ohessa. Minä olen helppo... myönnettäköön. Ainakin mitä tulee herkuilla lepyttelyyn.
Kissojen kaitsenta jatkui jo jonkinlaisella rutiinilla. Mitään yllätyksiä ei täällä kertaa ollut missään ja muutenkin meno oli ollut rauhallisempaa poissaoloaikana. Ei edes mattoja rutussa tai kaadettuja kuppeja. Kiitos kissat, kiitos KILTIT kissat että olitte tällä kertaa kunnolla ja rauhallisia.
Nyt kutsuu pieni happihyppely ulkona. Sateeseen tuli juuri sopiva tauko eli härnään kohtaloa ja katson säästynkö kastumiselta kun ilman sateenvarjoa tuonne ulos menen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti