Oih ja voih. Naiseni lähtee ilmeisesti sunnuntaina muille seuduille koulutuksen perässä. Kyseessä on vajaan kuukauden kurssi Keskisessä Suomessa. Viikonloput hän toivottavasti viihtyy täällä Susirajalla, mutta olo on näin etukäteenkin hieman haikea. Nyysk. Onneksi minulla on jotain minne raahautua arkisin, etten vaan keskity kotona ikävöimään kultaani.
Juu-u, tämä on nyt itsekästä kitinää melkein turhasta, mutta olen kuitenkin onnellinen toisen puolesta siitä, että hän pääsi haluamaansa koulutukseen ensimmäiseltä varasijalta.
Perjantaikin jännittää vähän. Suunnitelmissa olisi käydä virailulla Naiseni ystäväpariskunnan luona. Siis naispariskunnan luona. Siis sellaisten tyttöjen luona... ;) HUIIIII, eli tämä on ihan ensimmäinen virallinen esiintyminen sekä minulle, että myös meille ihan oikeana pariskuntana. Tämä on myös se ensimmäinen selkeä ja suunniteltu tapaaminen niin, että toiset osapuolet tietävät meidän olevan rakastavaisia. Eiköhän tuo jo ole siis aikakin narisuttaa taas niitä minun kaappini ovia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti