Olen aika hämmennyksissä taas tästä elosta. Joo-o, tökkii ihan urakalla melkein kaikki, mutta kaipa tälle kaikella on joku tarkoitus. Tai sitten ei. Lähden tästä ostamaan lohtusuklaata. Sain sentäs käytyä katsomassa ystävän uuden kämpän ja olihan se ihan kiva, vaikka omassa mielessäni ajatus ja mielikuva juuri valmistuneesta asunnosta oli hieman hohdokkaampi. Jälleen kerran pitää ihmetellä, miten erilaisia makuja sisustamisen suhteen ihmisillä on eli mikä on ystäväni mielestä kaunista on minun mielestäni liian räikeää. Mut mie olenkin ihan liian pliisu ja väritön persoona kaikin puolin.
Olen varmaan myös liian sinisilmäinen tai muuten vaan typerän naivi ihminen, kun en koe maailman kauheimmaksi asiaksi todellisen elämän ja virtuaalielämän kohtaamista. Jos vaikka joskus, jokupäivä joku bongaa ja tunnistaa minut IRL... Juu, en pelkää sitä, mutta en kyllä sen ihmeemmin sitä hakemalla hae tai etsi. Osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan suvaitse mitään muuta elämää kuin sen tavishetero elämän ja koska minulla nyt ei sattuneista syistä sitä ole, niin se on vaan voi voi koko homma. Ikävän ja negatiivisen kommentin kuuleminen ensimmäisen kerran on varmaan pelottavaa, mutta en minä siihen kuole ja ei se sitä asiaa muuta että rakastan naista. He, jotka taas haluavat salata elämänsä syystä tai kolmannesta, saavat sen puolestani tehdä ja saavat olla juuri niin pelokkaita ja kaapissa kuin haluavat. Kenenkään elämään en halua tunkeutua tai puheillani haitata. NIIIIIIIIIN, *paatoksellista jupinaa*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti