tiistai 17. lokakuuta 2006

Miekin sitten hurahdin

Postcrossingiin Joo, eli kyseessähän on se kansainvälinen korttirinki, missä lähetellään kortteja ja saadaan kortteja. Perustajana on yksityinen henkilö ja kukaan ei siis hyödy muuta kuin sen lähettämisen ja saamisen ilon. Kortit ovat niitä ihan perinteisiä ja tavallisia etanapostilla meneviä kortteja. Pistin juuri menemään ensimmäiset neljä korttia maailmalle tönköllä englannillani ja toivottavasti posti vie kortit perille Hollantiin, Usaan ja Ranskaan. Pienenä ideana olisi myös verryttää hieman tuota meikäläisen surkastunutta kielitaitoa taas eloon. Oma ihanuutensa on kierrellä etsimässä kivoja kortteja ja mukavia postimerkkejä vastaanottajan mahdollisen toivomuksen mukaisesti. Varsin hurmaava harrastus.

Tähän tylsään ja syksyn synkeään eloon väriä on minulle tuonut outo lahja. Sain miespuoliseltä ystävältäni yhdistetyn syntymä-, nimi-, joululahjaksi ompelukoneen. Juu, ihan oikein luit. Ompelukoneen, ompelukoneen ihan oikeasti. Persoonallinen ja tavallaan niin oudon arkinen lahja, mutta sainpahan se nyt vihdoinkin. Sen verran monta vuotta olin sitä ollut ostamassa, mutta aina vain jotain tärkämpää rahan menoa ilmaantui ja osto jäi vain haaveen asteelle. Olen varsin yllättynyt lahjasta, mutta hieman kuitenkin ihmettelen mitä sen miehen päässä liikkui ostohetkellä. Muutamat housun lahkeet olen jo suurella hartaudella saanut lyhennettyä ja sormet syyhyäisivät ompelemaan jotain "uudistuotantoa". Katsotaan nyt kuinka hermot pitävät tuota pikkunäpräystä ja uuden opettelua. Osaisinkohan minä ommella Naiseni kissalle lekottelualustan?

Eilen illalla oli synkkä hetki henkisesti ja tein pelottavan matkan menneisyyden kipeisiin muistoihin. Televisiosta tuli koskettava Iloinen Talo kolmiosaisen sarjan avausjakso. Sarja perustuu Kreetta Onkelin kirjottamaan samannimiseen kirjaan ja voisi olla avartavaa lukea se kirjakin. Eilen menneisyyden mörköt nostivat hyvinkin nopeasti päätään ohjelmaa katsoessa ja olo oli hetkittäin hyvinkin pelokas ja arka. Olen elänyt lasisen nuoruuden ja koetut asiat seuraavat varmaan mukanani loppuelämäni. Onneksi perheessäni on asiat tällä hetkellä kunnossa, vaikkei nykyinen hyvinvointi tietenkään pyyhi menneisyydestä pahoja asioita pois

Ei kommentteja: